Mustasukkaisuus

Mustasukkaisuus kumpuaa pelosta menettää jotain mitä joko luulee tai toivoo omistavansa. Lisäksi mustasukkainen ihminen pelkää että hänet hylätään tai että hän menettää kontrollin toiseen.

Mustasukkaisuus tapon motiivina

Mustasukkaisuutta on tutkittu useissa henkirikostutkimuksessa ja on yksi useimmin tunnistettavista motiiveista. Useat tutkimukset osoittavat, että sairaalloinen mustasukkaisuus on pääasiallinen syy väkivaltatekoon. Myös parisuhdeväkivallassa usein syynä on mustasukkaisuus (Soothill & Rogers & Dolan, 2008). Rikostilastojen mukaan Yhdysvalloissa  30 % murhatuista naisista on murhattu puolisonsa toimesta ja teon motivaattorina on toiminut intohimo, kuten mustasukkaisuus. Suomalaisten mustasukkaisuutta tutkivassa laajassa tutkimuksessa kaksi kolmasosaa somalaisista on kokenut mustasukkaisuutta kumppaninsa taholta. Suomen henkirikoksista katsauskaudella 2003-2014, mustasukkaisuus oli mainittu päämotiiviksi 11% tapauksissa (Lehti, 2016).

Miehet yleensä syyllistyvät henkirikoksiin, joissa motiivina on ollut mustasukkaisuus, ja yleisin uhri on ollut heidän naispuolinen kumppaninsa (Soothill & Rogers & Dolan, 2008). Lisäksi miehet turvautuvat mustasukkaisina naisia useammin väkivaltaan ja tekevät enemmän mustasukkaisuudesta johtuvia surmia.

Mustasukkaisen mielentilaa ohjaavat useat erilaiset tunteet. Tyypillisiä tunteita ovat pettymys, kateus, viha, ahdistus, raivo, pelko, epätoivo, suru, toivottomuus, epävarmuus, kostonhimo. Tunteiden purkautumistie on valitettavan usein joko henkinen tai fyysinen väkivalta.

Mustasukkaisuus ilmenee toisen kontrolloimisena Mustasukkainen henkilö on omistushaluinen, epäluuloinen ja syyttelevä.

Mustasukkaisuutta on monenasteista. Lievä mustasukkaisuus on usein merkkinä kiinnostuksesta, välittämisestä ja rakkaudesta. Kun henkilö ei pysty enää hallitsemaan mustasukkaisuuden tunnetta hän pyrkii hallitsemaan muita. Mustasukkaisuudesta tulee tällöin sairaalloista.

Sairaalloisen mustasukkainen henkilö on vainoharhainen, ylireagoiva ja kontrolloiva. Hän vakoilee kumppaniaan ja etsii jatkuvasti todisteita ja vihjeitä mahdollisesta pettämisestä. Lisäksi sairaalloisen mustasukkainen henkilö syyttelee, haastaa riitaa, haukkuu, huorittelee, on kostonhimoinen ja aggressiivinen. Usein sairaalloinen mustasukkaisuus ei edes perustu todellisiin uhkiin vaan kuviteltuihin, ilman todellisia perusteita. Kontrollointipyrkimykset päättyvät usein henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan. Sairaalloinen mustasukkaisuus vain pahenee vuosi vuodelta ja väkivallan riski kasvaa. Ääritapauksissa mustasukkaisuus voi johtaa puolison tappamiseen.

Ongelma sairaalloisessa mustasukkaisuudessa on se, että sairaalloisen mustasukkainen henkilö ei koe tekemisistään syyllisyydentuntoa, vaan kokee itsensä uhriksi.

Sairaalloinen mustasukkaisuus voi olla myös oire mielenterveydellisistä häiriöistä kuten persoonallisuushäiriöistä, skitsofreniasta tai alkoholismista (Soothill & Rogers & Dolan, 2008).

Mustasukkaisuus kuuluu intohimorikoksiin

Intohimorikos viittaa väkivaltarikokseen, erityisesti henkirikokseen. Rikos on usein spontaani, arvaamaton ja esiintyy äkillisen emotionaalisen trauman seurauksena. Rikos tehdään intohimon vallassa, jolloin tekijä ei ajattele tekonsa seuraamuksia. Intohimorikos ei yleensä ole harkittu tai suunniteltu. Konservatiivisen kriminologian mukaan rikos johtuu joko kontrolloinnin puutteesta tai emotionaalinen shokin takia, jolloin henkilö ei enää pysty kontrolloimaan vihaansa.

Kun henkilö on mustasukkaisuuden tai vihan vallassa, hänellä ei ole kykyä nähdä tekojensa seuraamuksia.  Kriminologian ja rikosoikeuden lehtorin Dr Sellin mukaan tekijän mielessä käy ainoastaan ajatus siitä kuinka paljon uhri on aiheuttanut tekijälle mielipahaa ja tämä entisestään laukaisee vihaa ja raivoa. Tekijän tavoitteena on satuttaa uhria nopeasti ja samalla lähettää viestin, että uhri on toiminut väärin. Dr Sellin mukaan impulsiivista käyttäytymistä ei välttämättä tapahtuisi, jos henkilöllä olisi enemmän aikaa harkita, päästä vihansa ulkopuolelle ja antaisi raivonsa laatua (News com, 2015).

Kuitenkin kriminaalipsykologi Samenovin (2004, 2014) mukaan kyse ei niinkään ole impulsiivisesta käyttäytymisestä, vaan henkilö, joka syyllistyy intohimorikokseen on jo tavallaan “ohjelmoitu” tappamaan. Usein väkivalta ei ole rikoksentekijän luonteelle mitään uutta tai vierasta. Itse asiassa väkivaltainenkäytös on pidemmän aikavälin tuotosta. Mutta aikaisimmista väkivallanteosta tai uhista usein vaietaan.  Useammassa tapauksessa taustalla on ollut usein joko verbaalista tai fyysistä väkivaltaa ennen varsinaista rikosta. Intohimorikoksen tekijät ovat usein vihaisia ja tinkimättömiä henkilöitä ja hedän ensisijainen tapa käsitellä vastoinkäymisiä on keskittyä enemminkin muiden henkilöiden kontrolloimiseen ja vastoinkäymisen poistamiseen selvittämisen sijaan.

Samenow ehdottaakin, että intohimorikoksissa tulisi aina ensin selvittää, miten rikoksentekijä on tavallisesti toiminut konfliktitilanteissa. Lisäksi tärkeää on myös selvittää, että onko tekijällä mielenterveydellisiä häiriöitä kuten skitsofreniaa tai muita harhaluuloja (Soothil & Rogers & Dolan, 2008).

Lopuksi

Mustasukkaisuus on voimakas, monimutkainen ja jopa vaarallinen tunnetila. Jos ihminen ei pysty kontrolloimaan mustasukkaisuuttaan vaarana on että tunnetila alkaa kontrolloimaan ihmistä. Konservatiivisen kriminologian mukaan intohimorikos johtuu juuri kontrolloinnin puutteesta. Itse näen tämän selityksen enemmänkin “vapaudut vankilasta“ -korttina. Tekosyynä “en mahtanut itselleni mitään“ “viha valtasi minut“. Jokainen meistä välillä menettää kontrollinsa, mutta kontrollin menettäminen ei tarkoita sitä, että alamme vahingoittaa toisia. Tekosyiden etsiminen on aina helppoa.  Tärkeämpää olisikin selvittää MIKSI henkilö ei mahtanut itselleen mitään? Henkilön on täytynyt olla sisäisesti ohjelmoitu tappamaan (ks. Samenov), koska ei normaalin henkilön pidä yrittää kontrolloida itseään ettei tappaisi ketään. Ero rikollisten ja ei-rikollisten välillä on se, että ei-rikolliset pystyvät kontrolloimaan itseään paremmin. On kohtuutonta, että henkilö kuolee sen takia, että toinen ei pysty kontrolloimaan tunteitaan. 

Avainsanat: mustasukkainen, sairaalloinen mustasukkaisuus, intohimorikos

Lähteet & Viitteet:

Lehti, Markku (2016). Henkirikoskatsaus 2016. Helsingin yliopisto. Haettu: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/160000/Katsauksia_10_Lehti_2016.pdf

News com. Crime. Till death do us part: What drives a jealous lover to kill. Haettu: http://www.news.com.au/national/crime/till-death-do-us-part-what-drives-a-jealous-lover-to-kill/news-story/53d2660d809177f92520a5020bb919bf

Soothill, K. & Rogers, P. & Dolan, M. (2008). Handbook of Forensic Mental Health. Willan Publishing.

Samenow, S.E. (2004). Inside the Criminal Mind. Crown.

Samenow, S. (2014). Are we All Susceptible to Crimes of Passion? Does murder lurk in every heart? Psychology Today. Haettu:  https://www.psychologytoday.com/blog/inside-the-criminal-mind/201408/are-we-all-susceptible-crimes-passion

Statistics. 27 Intriguing Crimes of Passion (2014). Haettu: http://brandongaille.com/27-intriguing-crimes-of-passion-statistics/

Wikipedia. Crimes of Passion. Haettu: https://en.wikipedia.org/wiki/Crime_of_passion