Mikä ajaa henkilön terroristitekoihin? Tähän kysymykseen on todella vaikea löytää mitään selkeää vastausta. Ensinnäkin, terroristit eivät yleensä vapaaehtoisesti osallistu tutkimuksiin ja tutkimalla heidän toimintaansa ulkopuolisena tutkijana voi johtaa virheellisiin johtopäätöksiin. Ottaen huomioon edellä mainitut ongelmat terrorismia tutkittaessa, ovat psykologian tutkimukset terrorismista enemmänkin teorioita ja lausuntoja kuin luotettavaa tiedettä.

Psykologit ovat vuosia tutkineet terroristien yksilöllisiä ominaisuuksia ja ovat yhtä mieltä siitä, että useimmat terroristit eivät ole missään perinteisessä mielessä patologisia. Lisäksi terrorismin syyt eivät välttämättä aina ole ideologisissa taustatekijöissä, vaan tiettyjen yksilöiden alttiudessa turvautua väkivaltaan. Yksilöpsykologiassa kiinnitetään huomiota kehityshistorian tekijöihin, jotka johtavat väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Väkivaltateon taustalla on samoja tekijöitä kuten lapsuudessa koettua väkivaltaa ja laiminlyöntiä. Kasvuympäristö on voinut olla väkivaltaa hyväksyvä ja ääriasenteita ruokkiva. Lisäksi useiden terroristien lapsuudesta löytyy väkivalta- ja muita traumakokemuksia. Myös erilaiset yhteiskunnalliset tekijät, kuten taloudellinen eriarvoisuus, sosiaalinen epätasa-arvo, kulttuuriset ja alueelliset erot, voivat luoda väkivallalle otollisen tilanteen.

Henkilöt, jotka ovat eläneet väkivaltaisissa kasvuympäristöissä, saavat mallin ratkaista konfliktit asein ja väkivallalla. Köyhyys, työttömyys, sosiaaliset ongelmat saattavat myötävaikuttaa ääriliikkeisiin ajautumisen. Fanaattinen ideologia tarjoaa kyseisille henkilöille yksinkertaisia vastauksia ja mahdollisuuksia kuulua johonkin ja seurata sokeasti auktoriteettia.

Horganin mukaan henkilöt, jotka ovat alttiimpia terroristiryhmien rekrytoitavaksi ja radikalisoitumiseen ovat:

  • Vihaiset, vieraantuneet, vailla äänioikeutta olevat henkilöt
  • Henkilöt, jotka uskovat, että heidän nykyinen poliittinen osallistuminen ja aktiivisuus ei anna heille valtuuksia saada aikaan todellisia muutoksia
  • Henkilöt, jotka tuntevat tarvetta ryhtyä toimiin eikä vain puhu ongelmista
  • Henkilöt, jotka uskovat, että väkivallan harjoittaminen valtiota vastaan ei ole moraalitonta
  • Henkilöt, jotka saavat ystäviltä tai perheeltään kannustusta asiaansa
  • Henkilöt, jotka uskovat, että liittyminen liikkeeseen tarjoaa erilaisia sosiaalisia ja psykologisia palkintoja kuten seikkailua, toveruutta ja identiteetin syventämistä.

Useimmat terroristit ovat nuoria miehiä. Nuoruus voi olla psykologisesti haastavaa aikaa, ihminen etsii omaa identiteettiään ja paikkaansa maailmassa ja samalla hän on haavoittuvainen ja altis erilaisille vaikutteille. Ryhmään liittyminen voi auttaa oman paikan löytämisessä ja vahvistaa nuoren identiteettiä. Tämä on yksi syy, miksi monet nuoret ovat alttiita uskonnollisille ääriliikkeille. Ääriliikkeet ja terroristiryhmät tukevat nuorten ideologeja, sekä tarjoavat mahdollisesti perherakenteista mallia olevan kodin syrjäytyneille nuorille. Ääriliikkeisiin liittyminen voi myös osittain olla nuoren reaktio materialismia vastaan.

Kun henkilö omaksuu ääriliikkeen ideologian, hän alkaa nähdä maailman abstraktina, suoran havainnoinnin sijaan. Lisäksi henkilön maailmankuva muodostuu käsitteistä, jotka erottavat hänet havaittavissa olevista kokemuksista. Tämä johtaa siihen, että henkilö alkaa näkemään myös ihmiset abstrakteina, käsitteellisinä yksikköinä konkreettisten yksilöiden sijaan. Tämä on vaarallinen ilmiö. Henkilön oikea maailma alkaa sekoittua keskenään, eikä hän enää erota  todellisuutta mielikuvituksesta.

 Pohdintaa

Terroristiteko lähtee yksilöstä, mutta kukaan meistä ei ole saari. Siihen miten meistä on tullut juuri tällaisia, vaikuttaa niin perimä, persoonamme kuin sosiaalinen ympäristömme. Nuoret, erityisesti syrjäytyneet nuoret miehet näyttävät olevan kaikkein alttiimpia terroristiryhien rekrytoitavaksi. Tämän vuoksi olisi tärkeää kiinnittää huomiota syrjäytyneisiin nuoriin. Terrorismin tarkastelu yksilöpsykologiasta käsin on hyödyllistä, että ymmärrämme, mistä moinen käytös kumpuaa, mutta se ei yksinään riitä selittämään tekoa. Yksilöpsykologian lisäksi terrorismia tulee tarkastella ryhmädynamiikan kautta, jotta saavutettaisiin laajempi näkökulma asiaan.

Avainsanat: terrorismi, yksilöpsykologia

Lähteet & Viitteet:

Haapasalo, J.  (2008). Kriminaalipsykologia. Jyväskylä: PS-kustannus.

Horgan, J. (2014). The Psychology of Terrorism. New York, NY. Routledge.

Psychology of Today (2015). The Psychology of Terrorism. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/wired-success/201511/the-psychology-terrorism

Scientific American (2016). Special Raport. The Psychology of Terrorism. Haettu: https://www.scientificamerican.com/article/special-report-the-psychology-of-terrorism/