Kuka on koulusurmaaja

Suurin osa koulusurmaajista on valkoisia, vihaisia, nuoria miehiä, jotka toimivat yleensä yksin. Tekijä on yleensä oppilaitoksen nykyinen tai entinen oppilas, harvemmin joku ulkopuolinen henkilö.

Koulusurmille on luonteenomaista niiden suunnitelmallisuus ja huomionhakuisuus. Useimpien todistusaineistojen mukaan koulusurman tekijät suunnittelevat tekoaan vähintään kaksi päivää etukäteen, osa heistä jopa viikkoja ja kuukausia. Itse teko toteutetaan yleensä käsikirjoituksenomaisesti.

Kouluampumisien taustalla on löydetty yhteisiä yhdistäviä tekijöitä. Psykologian tohtorin Helinä Häkkäsen mukaan kaksi tekijää 1) syvä pettymys (itseensä, ympärillä oleviin ihmisiin tai yhteiskuntaan) ja 2) usko omaan ylivertaisuuteen ovat keskeisiä koulusurmaajien keskuudessa. Lisäksi koulusurmaajilla on todettu mielenterveydellisiä häiriöitä kuten masennusta, ahdistuneisuutta, itsetuhoisuutta ja niihin saatu psykiatrinen hoito lääkityksineen on ollut yleistä. Ulospäin tekijän käytös yleensä ilmenee tavanomaisena, mutta sisäisesti he tuntevat itsensä yksinäisiksi ja vieraantuneiksi. Nuoruusiässä persoonallisuudessa on havaittu tapahtuvan huomattavia muutoksia. Osalla on ilmennyt jonkinasteisia sopeutumisongelmia koulussa, kotiongelmat ovat tavallisia ja samoin kokemukset hyljätyksi tulemisesta. Osa koulusurmiin syyllistyneistä nuorista on ennen tekoaan käyttäytynyt väkivaltaisesti, uhkaavasti, antisosiaalisesti, osallistunut eläinrääkkäykseen ja ollut kiinnostunut aseista. Lisäksi monet heistä ovat esittäneet tappouhkauksia ja kertoneet väkivaltafantasioistaan ennen tekoa. Noin kolmasosa heistä sosiologian dosenttien Atte Oksasen ja Pekka Räsäsen mukaan on kokenut vakavaa kiusaamista tai häirintää. Surmien taustalla voi olla syrjinnästä johtuva tuska. Mutta myös koulukiusaaja voi olla koulusurmaaja, sekä kiusattuna tai kiusaajana oleminen suurentaa riskiä sairastua mielenterveyshäiriöihin, lisää väkivaltaista käyttäytymistä ja jopa rikollisuutta.

Liskoaivot. Psykiatri Mark Goulstonin havaintojen mukaan ihmiset, jotka tekevät käsittämättömiä asioita, ovat niin sanotussa “Triunal”-tilassa. Tämä käsite tulee neurotieteilijän Paul MacLeanin evoluutioteoriamallista, jossa ihmisaivot jakautuvat kolmeen osaan: “liskoaivoihin", limbiseen järjestelmään ja neokortikaaliseen osaan. Ihmiset, joiden käyttäytyminen riippuu heidän vaistostaan, toimivat konkreettisen ja yksinomaisen aivojen osan mukaan ns. liskoaivojen mukaan. Koulusurmaajalla liskoaivojen päälle muodostuneet tunneaivot ja järkiaivot eivät ole kehittyneet normaalisti vaan persoonallisuutta johtavat primitiiviset ja erittäin aggressiiviset tunteet, koulusurmaaja käyttää väkivaltaa selviytymiskeinona. Tunnusomaista on empatian ja itsehillinnän puute. Liskoaivot toimivat automaatiolla, ne kehottavat meitä hyökkäämään.

Yhtä selittävää tekijää ei kuitenkaan löydy. Taustalla olevat tekijät ovat monitahoisia ja heterogeenisiä. Olennaista olisikin ymmärtää koulusurmaajan yksittäisiä häiriöitä.

Koulusurmaajan motiivit

Koulusurmaajien motivaatiot ovat kompleksisia eikä niitä voida sijoittaa yksinkertaisiin kategorioihin. Tekojen motiiviksi tekijä on usein ilmoittanut koston kärsimästään vääryydestä, mutta motiiveja on myös muita, kuten epätoivo, tai viha koko maailmaa kohtaan.  

Koulusurman ennaltaehkäiseminen

Aseistetut opettajat

Opettajien aseistaminen on hyvin kiistanalainen kysymys. Ehdotus sisältää sekä eettisiä että käytännön ongelmia. Koulu ei ole, eikä siitä saisi tehdä sota-aluetta, saati asevarastotiloja. Koulusurmaajat (ainakin Yhdysvalloissa) ovat käyttänet rynnäkkökivääriin verrattavia aseita kuten AR-15, joiden läpäisykyky on huomattava. Tällaisen aseen ammus kulkee helposti suljettujen ovien läpi. Koulusurmatapahtumat ovat tilastollisesti kestäneet vain muutamia minuutteja. On siis todennäköistä, että teko on jo tapahtunut, ennen kuin opettaja pääsee edes aseeseen käsiksi. Opettajien aseistaminen ei estäisi tällaisia ampumistapahtumia tai toisi tarpeellisia muutoksia. Väkivallan kierre vain syvenisi. Väkivaltaan vastataan väkivallalla.

Profilointi

Profiloinnin ongelmana on se, että monet nuoret sopivat koulusurmaajan profiiliin - aggressiivisuus, väkivaltainen käyttäytyminen ja riskinotto ovat kovin tavallisia nuoruusiässä.  Moni nuori on vihainen ja syrjäytynyt. Lisäksi useita nuoria kiusataan koulussa, osa nuorista harrastaa aseita, osalla on mielenterveydenongelmia kuten masennusta. Kuitenkaan suurin osa heistä ei syyllisty koulusurmaan. Myös suuret erot perhetaustoissa ja elinympäristöissä vaikeuttavat profilointia. Tämän vuoksi meillä ei ole riittävästi tarvittavia yhteisiä ominaisuuksia koulusurmaajan profilointiin. Kouluampumisia ei voida ennaltaehkäistä pelkän profiloinnin avulla.

Tukeminen

Koulusurman ennalta ehkäisemiseksi olisi hyvä puuttua hyvissä ajoin syrjäytyneiden nuorten ongelmiin ja tarjota tukea. Erityisesti syrjimiseen tulisi välittömästi puuttua ja nuoren tunneilmaisua, yhteenkuuluvutta ja sosiaalisia taitoja edistää. Koulusurmaajista suurin osa on kärsinyt mielenterveysongelmista kuten masennuksesta, ja suurin osa heistä on hakenut ammattiapua. Koulu- ja oppilashuollossa tulisi parantaa mielenterveyden ongelmien varhaista tunnistamista. Lisäksi uhkaava käytös tulisi arvioida ja tiedostaa. Opettajat ovat avainasemassa, koska he tarkkailevat päivittäin oppilaiden tunne- ja käyttäytymiseen liittyvää kehitystä, heillä on optimaaliset mahdollisuudet havaita ongelmalliset käyttäytymiset ja puuttua asiaan. Turvaverkon luominen nuorelle voidaan mahdollistaa rakentavalla yhteistyöllä kodin ja koulun välillä. Myös sosiaalisen median proaktiivinen monitorointi normaalista poikkeavien viestien tunnistamiseksi on osaltaan ennaltaehkäisevää toimintaa ja edistää tuen kohdentamista.  

Ampuma-aseiden rajoitettu saanti

Ampuma-aseiden saatavuutta rajoittamalla todennäköisesti vähennettäisiin koulusurmien määrää. Lisäksi aseen omistajan tulisi olla täysi-ikäinen ja henkisesti vakaa. Teini-ikäisillä on primitiivisempää ja riskialttiimpaa käytöstä verrattuna täysi-ikäisiin. Impulssikontrolli alkaa kehittymään vasta aikuisiän kynnyksellä.

Videopelien valvonta

Videopelit ovat niin kehittyneitä, että pelaajan aivot kokevat ne todellisina. Väkivaltapelien eksessiivinen pelaaminen lisää vihamielisyyttä ja aggressiivisia reaktioita. Ne muuttavat pelaajan todellisuuden tunnetta, peleissä pelaaja tuntee itsensä voittamattomalta ja ainoastaan häviäjät kuolevat. Tutkimukset videopelien ja väkivaltaisen käyttäytymisen välillä on ristiriitaisia; jotkut tutkimukset eivät löydä korrelaatiota väkivaltaisten videopelien ja väkivaltaisen käyttäytymisen välillä, kun taas jotkut tutkimukset löytävät. Videopelit eivät kuitenkaan yksistään ole surmien syy, mutta ne voivat vaikuttaa negatiivisesti kasvuikäisten kehityskulkuun.

 Vertaisryhmät

Kavereilla on suuri merkitys nuoruusiässä.  Nuoret viettävät paljon aikaa sekä koulussa että kotona ja sen takia tärkeää olisikin, että sekä koulussa että kotona olisi luottamuksellinen ilmapiiri, hyvät sosiaaliset verkostot sekä koulun että kodin välillä, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tasapuolista kohtelua. Nuoret tarvitsevat rajoja ja heidän tulee tietää, mitä heiltä odotetaan. Asiantuntijat suosittelevat enemmän ilmaisutaidon ja vuorovaikutuksen oppiaineita kouluihin. Hyvät vuorovaikutustaidot ennaltaehkäisevät konflikteja. Ja ylipäätään yleinen kouluviihtyvyys, ainakin osittain, ennaltaehkäisisi kouluissa tapahtuvia väkivaltatilanteita.

Lopuksi

Jokainen koulusurma on hirvittävä ja kohtuuton tragedia. On kovin luonnollista, että haluamme ja tarvitsemme loogisen selityksen tälle kammottavalle teolle. Asiantuntijat ja media tarjoavat meille joukon erilaisia selityksiä, mutta valitettavasti tarjolla ei ole yhtä selittävää tekijää auttamaan tyhjentävästi ennaltaehkäiseviä vastatoimia. Kuitenkin koulusurmien yleistyminen vaatii kaikkien käytössä olevien keinojen käyttöön ottamista. Tämä jos mikä on hyvinvointiyhteiskunnan avaintehtävä.

Avainsanat: koulusurma, kouluampumiset

Joukkomurhan ja kouluampumisien taustalla on yhdistäviä tekijöitä: https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2015/05/joukkomurha-jarkyttava-tragedia

Lähteet:

Haapasalo, J. (2008). Kriminaalpsykologia. Jyväskylä: PS-kustannus.

Madfis, E. (2016). In Search of Meaning: Are School Rampage Shootings Random and Senseless Violence? The Journal of Psychology. DOI:10.1080/00223980.2016.1196161 Volume 151, 2017 –Issue 1 Pages 21-35. Senseless Violence

Psychology Today (2018). Preventing Mass Shootings: Examining Solutions. Background checks that include mental health might be more harmful than helpful. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/neuroscience-in-everyday-life/201802/preventing-mass-shootings-examining-solutions

Psychology Today (2015). Inside the Mind of a School Shooter.n A case Triunal Rigidity. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/just-listen/201510/inside-the-mind-school-shooter

Punamäki & Tirri & Nokelainen & Marttunen (2011). Koulusurmat. Yhteiskunnalliset ja psykologiset taustat ja ehkäisy. Suomalainen tiedeakatemia. Haettu: https://www.acadsci.fi/kannanottoja/koulusurmat.pdf

Wikipedia, n.d. Koulusurma. Haettu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Koulusurma