Elämme ilmastohysterian aikaa. Koko ihmiskunta on herännyt ilmastonmuutokseen, mutta käsittelee aihetta jokseenkin järjenvastaisella tavalla. Sosiologiselta kannalta vallalla olevan ilmastohysterian voidaan katsoa olevan osa laajempaa moraalista paniikkia. Moraalinen paniikki on yhteiskunnassa syntyvä tunne siitä, että jokin ilmiö uhkaa sosiaalista systeemiä. Moraalipaniikilla on usein vaikutuksia yhteisön arvoihin, mielipiteisiin ja ajatteluun. Sillä voi olla myös vaikutuksia poliittiseen lainsäädäntöön sekä vaikutusta henkilön käytännön toimintaan. Ilmastohysterian vallitessa lähes kaikki epäkohdat liitetään ilmastonmuutokseen ja lisäksi ihmiset uskovat yksiselitteisesti ja lähes kyseenalaistamatta, että he ovat syyllisiä kaikkiin ilmastomuutoksiin liittyviin tekijöihin.

Moraalinen paniikkikuvio (sosiologi Stanley Cohen, 1972)

1. Huoli todennäköisestä uhasta. Moraalinen paniikki syntyy, kun joku havaitaan tai määritellään uhaksi, joka vaarantaa sosiaalisia normeja/ yhteisöä tai koko yhteiskunnan etuja. Tuntemukseen liittyy julkisuudessa yksimielinen käsitys siitä, mikä uhka on. Ilmastohysteriassa se on mm. CO2- uhka, joka nostaa maailmanlaajuista lämpötilaa katastrofaaliseen tasoon.
2. Vihamielisyys “kansanvihollisia” ja uhan aiheuttajia kohtaan.  Yhteinen vihollinen luodaan ja määritellään. Ilmastohysteriassa yhteinen vihollinen on tietenkin ilmastonmuutos. Lähes kaikki vastenmielinen voidaan liittää tähän ja sitä kautta voidaan myös täsmentää tulevaisuutemme viholliset.  
3. Konsensus siitä, että uhka on todellinen. Uutismediat ja yhteisöt sekä yhteiskunnan jäsenet kuvaavat uhkaa erilaisilla tavoilla, jotka ovat nopeasti tunnistettavissa suurelle yleisölle. Uutisoidaan näyttävästi luonnonkatastrofeista, käytetään tunteisiin vetoavia kuvia sekä esitetään erilaisia kauhuskenaarioita. Esim. YK teki IPCC:n raportin, joka antoi väärää tietoa ilmastonmuutoksesta.
4. Liioiteltu huoli uhan todellisiin haittoihin nähden. Cohenin mukaan moraalipaniikin huolen ja kohteen todellisten vahinkojen välillä olevaa railoa ei voi varsinaisesti mitata tavanomaisin keinoin. Ilmastohysteriassa kumulatiivinen julkisuus ruokkii itse itseään. Huoli uhasta koetaan lopulta isompana, kuin se todellisuudessa on. Moraalisen paniikin vallitessa todisteita ei tarvita. Uhka on olemassa, ja siihen reagoidaan ennen kuin tieto uhasta edes saavuttaa ymmärtämyksen. Moraalisen paniikin vaara on se, että hysterian ja liioiteltun uhan vallitessa harkinta pettää ja tehdään sellaista, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
5. Paniikin synty. Cohenin mukaan moraalipaniikille tyypillistä on huolen yhtäkkinen ilmentymä, mutta se voi myös syntyä kauan pinnan alla muhineen asian ympärille. Viranomaiset ja poliittiset päättäjät reagoivat uhkaan, olipa kyse sitten todellisista tai epätodellisista uhista, tarjoten suoraviivaisia ja näyttäviä ratkaisuehdotuksia ja toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Moraalinen paniikki ja siitä johtuvat toimet johtavat yhteiskunnallisiin muutoksiin, sillä on seurauksia poliittiseen lainsäädäntöön ja käytännön toimintaan. Esimerkkinä toimikoon miljoonainvestoinnit vaihtoehtoisiin energiamuotoihin ilman edes perustason ymmärrystä saavutettavista kokonaishyödyistä tai todellisista ympäristövaikutuksista. Lisäksi useissa maissa on vastaavalta pohjalta jo asetettu tai ollaan asettamassa kiristyksiä ympäristölainsäädäntöihin, jotka rajoittaisivat perinteisten energiamuotojen käyttöä ja edelleenkehitystä monin tavoin. Panikoimisen lisäksi ihmisiä on syyllistetty luomalla epämääräisiä termejä, kuten esimerkiksi “hiilijalanjäljen” käsite. Ja tämä syyllistäminen on myös onnistunut. Psykologian ammattilaisten mukaan ihmisillä, erityisesti lapsilla ja nuorilla on havaittu lisääntyvää psyykkistä pahoinvointia (pelkotiloja, epätoivoa, voimattomuutta, surua, masennusta, vihaa, häpeää ja riittämättömyyden tunnetta), jota ilmastohysteria vain syventää.

Loppusanat

Ilmastohysteriasta on muotoutunut politiikan väline, jota käytetään surutta lyhytnäköisen ja usein tarkoitushakuisen “me too” –ympäristöpolitiikan läpirunnomisessa. Ilmastohysteria on enimmäkseen merkityksetöntä retoriikkaa, jolla on hyvin vähän tekemistä tieteen kanssa. Ilmastohysteriasta johtuen ihmiset uskovat yksiselitteisesti ja lähes kyseenalaistamatta, että he ovat syyllisiä kaikkiin ilmastomuutoksiin liittyviin tekijöihin. Eivät ole, ilmasto muuttuu myös ihmisistä riippumattomien tekijöiden johdosta ja näin on tapahtunut jo miljoonia vuosia. Ilmastonmuutokseen tulee suhtautua vakavasti, mutta faktapohjalta ja ilman hysteriaa. Jokainen voi omilla toimillaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen, mutta panikoiminen asiassa ei auta, panikoimalla asiassa ainoastaan oma mielenterveys horjuu.

Viime vaaleista on puhuttu “ilmastovaaleina”, herääkin kysymys, kuinka paljon tämä vallalla oleva ilmastohysterian-kampanjointi on vaikuttanut äänestyskäyttäytymiseen?

Blogin kirjoittaja on ollut enemmän huolissaan ilmastohysteriasta kuin ilmastonmuutoksesta.

Avainsanat: moraalinen paniikkikuvio, ilmastohysteria, ilmastonmuutos

Lähteet:

The Heartland Institut (2018). The IPCC is still Wrong on Climate Change. Scientists prove it. Haettu: https://www.heartland.org/news-opinion/news/the-ipcc-is-still-wrong-on-climate-change-scientists-prove-it

Lawson, M. (2019). Climate hysteria. Connorcourt Publishing.

Psychology today (2019). Is Climate Change Our Next Mental Health Crisis? Haettu: https://www.psychologytoday.com/us/blog/all-is-well/201905/is-climate-change-our-next-mental-health-crisis

Virtanen, M. (2019). Ilmastopaniikki. Hoito-opas. Docendo.

Wikipedia. Moraalipaniikki. Haettu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Moraalipaniikki

WUWT (2019). An Analysis of the Climate Change Hysteria. Haettu: https://wattsupwiththat.com/2019/03/16/%EF%BB%BFan-analysis-of-the-climate-change-hysteria/