Suomessa on jälleen tehty tuhopolttoja viime päivien ja kuukausien aikana. Tuhopoltot ovat jokavuotinen harmi. Tilastojen mukaan Suomessa tehdään noin 3 000 tuhopolttoa vuodessa (wikipedia). Tuhopoltto on on yhdistetty vaarallisen tilanteen aiheuttavaksi teoksi rikosnimikkeenä tuhotyö rikoslain 34 luvussa 1 § (Suomen rikoslaki).  Tulipalon teko voi olla yksittäinen, mutta joskus teko tapahtuu sarjarikoksina. Kohde voi olla toinen ihminen, yhteinen tai yksityinen omaisuus. Kohteella voi olla psykologinen merkitys tekijälle kuten kirkon tai koulun polttaminen. Teko voi olla tavoitteellinen etu tekijälle kuten rahallinen, poliittinen, kosto tai rikoksen peittäminen. Tuhopoltot kohdistuvat usein tuntemattomaan kohteeseen (harvoin kuitenkaan tuntemattoman ihmisen kotiin). Tulipalojen sytyttämisen motiivina on äärimmäisen harvoin halu tappaa (Horley & Bowlby, 2011).

Millainen on todennäköinen tuhopolttaja?

Tyypillinen tulipalon sytyttäjä on nuori (yleensä n. 20-30v.), naimaton humalainen mies, joka asuu usein palopaikan lähellä. Kiinnostus tuleen on yhteydessä antisosiaaliseen käyttäytymiseen. Taustatekijöitä voi olla monenlaisia. Taustalla on usein henkistä pahoinvointia, itsetuhoisuutta ja parisuhdeongelmia lisäksi sytyttäjällä esiintyy myös muita mielen sairauksia. Tavallisin tauti tuhopolton takana on persoonallisuushäiriö, toisen ison ryhmän muodostavat psykoottiset tekijät ja kolmannen kehitysvammaiset (Horley & Bowlby, 2011; Haapasalo, 2008).

Alaikäiset muodostavat myös yhden ryhmän. Jos tulien sytyttämistä esiintyy lapsilla ja nuorilla, on kyse usein muuhun epäsosiaaliseen ja rikolliseen käyttäytymiseen liittyvä ilmiö. Haapasalon (2008) mukaan Suomalaisista nuorista miesvangeista 15-19% oli sytytellyt tulia. Lapset ja nuoret, jotka sytyttelevät tulipaloja, tulevat yleensä perheistä, joissa on monenlaisia psykososiaalisia ongelmia ja väkivaltaa. Lapseen kohdistua kaltoinkohtelu on yksi riskitekijä tulien sytyttelyssä. Tulien sytyttely voi myös ennakoida itsetuhoisuutta. Itse asiassa tuhopolttajien perhetausta on monelta osin hyvin samankaltainen kuin rikoksentekijöillä yleensä (Horley & Bowlby, 2011; Haapasalo, 2008; Dvoskin & Feldberg, 1987).

Vaikka tekijä on yleensä mies, niin aivan tavaton naistuhopolttaja ei kuitenkaan ole. Ero naisten ja miesten välillä on se, että naisten väkivaltaisuus kohdistuu useimmiten yksittäisiin henkilöihin kun taas miehillä teko kohdistuu enemmänkin tuntemattomaan. Tutkimusten mukaan vain pieni osa tuhopolttajista on pyromaaneja (puhdas pyromania on erittäin harvinainen selittävä tekijä myös toistuvissa tuhopoltoissa) (Horley & Bowlby, 2011).

Motiiveja

Geller (2008) (mainittu Haapasalo, 2008) jaottelee tuhopolton motiivit neljään luokkaan

  1. tuhopoltot, joihin ei liity psykologisia häiriöitä kuten taloudellisen hyödyn tavoittelu, rikoksen todisteiden tuhoaminen, ilkivalta, kosto tai poliittinen motiivi.
  2. psyykkisiin häiriöihin liittyvät tuhopoltot kuten psykoosit, mielialahäiriöt, pyromania, depressio, aistiharhat ja harhaluulot
  3. somaattisiin tai neurologisiin häiriöihin liittyvät tuhopoltot kuten seniili dementia, alkoholismin aiheuttamat vauriot, aivokasvaimet, aivovammat, infektiosairaudet, hyperglykeeminen sekavuustila
  4. oman itseen kohdistuvat tulien sytyttelyt kuvastavat itsetuhoisista ajatuksista.

Canter & Fritzon (1998) (mainittu Haapasalo, 2008) jakavat motiivit ekspressiivisiin (tekijän psyykkistä tilaa ilmentävät teot tai elottomiin kohteisiin suunnatut teot)  ja välineellisiin (tekijää tyydyttävät teot kuten kosto tai elottomiin kohteisiin suuntautuvat teot kuten rikoksen todisteiden salaaminen).

Miller & Fritzon (2007) (mainitu Haapasalo, 2008) luokittelivat toiminnan motiivin, kohteen ja luonteen sisäisen tai ulkoisen kohteen perusteella.

Tuhopolttajien uusintarikollisuus

Poliisin rikosilmoitusjärjestelmästä satunnaisotannalla pomittu tutkimusaineisto koostuu vuosina 1993-2001 tuhopolttoihin syyllistyneistä henkilöistä (N=184) (toteuttanut Helsingin yliopiston psykologian laitoksen kriminaali ja oikeuspsykolgian tutkimusryhmä). Uusintarikollisuutta koskevat tiedot haettiin rikosilmoitusjärjestelmästä syksyllä 2004, seuranta-aika oli 3-11 vuotta. 76% tuhopolttajista syyllistyi seuranta-aikana johonkin rikoslain määrittämään rikokseen, erityisesti omaisuusrikoksiin ja 11% syyllistyi uuteen tuhopolttoon. Lisäksi tuhopolttajilla tulokset korostavat aikaisemman rikoshistorian, itsetuhoisuuden ja päihteiden väärinkäytön merkitystä uusintarikollisuudessa (Rise, 2005).

Tuhopoltto on rangaistava teko

Pyromania-diagnoosi ei täytä syyntakeettomuuden kriteereitä, mutta psykoottiset tuhopolttajat todetaan usein syyntakeettomiksi. Tuomiona tuhotyöstä langetetaan vhintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta, jos tuhotyö on törkeä, tuomio on 2-10 vuotta vankeutta (rikoslaki 34 luku). Tuhopolton tekijän hoito edellyttää tekoon liittyvien mahdollisten psyykkisten häiriöiden ja tekojen luonteen huolellista arviointia.

Pohdintaa

Tuhopoltot aiheuttavat vammautumisia ja myös kuolemia. Lisäksi ne aiheuttavat vuosittain jopa satojen miljoonien kustannukset yhteiskunnalle. Huolestuttavaa tuhopoltoissa on se, että vain harva tuhopolttaja jää kiinni. Tuhopolttoja ei myöskään juuri voi estää, mutta riskiä voi onneksi pienentää muun muassa pitämällä syttyvät ja palavat materiaalit pois rakennusten seinustoilta.

Avainsanat: tuhopoltto, tuhopolttaja

Lähteet:

Dvoskin, J., & Feldberg, a. (1987). FBI Law Enforcement Bulletin, vol 56, pp 17-23. U.S. Fire Administration.

Haapasalo, J. (2008). Kriminaalipsykologia. Jyväskylä: PS-kustannus. 

Horley, J. & Bowlby, D. (2011). Theory, research, and intervention with arsonists. Article in Aggression and Violent Behavior 16(3):241-249. Haettu: https://www.researchgate.net/publication/251667720_Theory_research_and_intervention_with_arsonists

Koskela, H. (2006). oliko tuhopoltto uhopoltto. Helsingin Sanomat, vol 2006 / 09.05, pp. A1

Suomen rikoslain 34 luku. Haettu: http://www.heikniemi.fi/rikoslaki/rl34.html

Wikipedia. Haettu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuhopoltto