Alkusanat

Vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa seksuaalinen häirintä internetissä oli hyväksikäytön yleisin muoto, 15-17-vuotiaista nuorista, 40 % tytöistä ja 17 % pojista raportoi kokeneensa ainakin yhdenlaista seksuaalista hyväksikäyttöä (Mohler-Kuo & Landolt & Maier & Schönbucher & Meidert & Schnyder, 2013). Internet tarjoaa anonyymin ja helpon muodon lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, jossa lapset ovat alttiita ja helposti lähestyttäviä ja kiinnijäämisen riski on suhteellisen pieni. ”Tilaisuus on tehnyt varkaan” tässäkin tapauksessa, ilman internetin tuomia mahdollisuuksia moni henkilö ei välttämättä olisi syyllistynyt lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen. Netissä lapsista seksuaalisessa mielessä kiinnostuneet voivat tavoitella ja etsiä lapsia keskustelupalstojen kautta, välittää kuvamateriaalia netissä ja verkostoitua muiden saman mielisten kanssa. Rikoksen kohteeksi joutuneet lapset kokevat syyllisyyttä ja pelkoa ja eivät uskalla tuoda asiaa esille. Osa lapsista ei välttämättä edes ymmärrä, että kyseessä on rikos. Tilastollisesti kyse on relatiivisen pienestä ryhmästä, mutta ongelmana se on hankala ja moniulotteinen. Suurena ongelmana ja haasteena on tekojen saattaminen poliisin tietoon. Useammassa tutkimuksessa vain 10 % kyselyyn vastanneista seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneista lapsista kertoi asiasta poliisille. Ja lähes puolet eivät olleet kertoneet asiasta kenelläkään (Mohler-Kuo ym., 2013; Laiho, 2007)

 Rikoslaki

Rikoslaki (20 luku) määrittelee seksuaalirikoksia (myös internettiin liittyviä). Rikoslain 20 luvun lisäksi rikoslaissa 17 käsitellään erilaisia lapsipornografiaa koskevia rikoksia. Rikosnimikkeitä ovat: lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaava lasta koskevan esityksen seuraaminen (kuten kuvan valmistaminen). Kesäkuun 2011 alusta rangaistukset lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista ankaroituvat. Uutena lainkohtana rikoslakiin kirjattiin ns. Grooming. Grooming tarkoittaa lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin.

Internet-hyväksikäyttäjät

Seksuaalirikoksiin syyllistyneiden aikuisten taustat ovat heterogeeniset. Useimmiten tekijät ova sosiaalisesti syrjäytyneitä, ”peräkammarin poikia”, jotka kokevat seksuaaliset tarpeensa keskimääräistä suuremmiksi. Tilastojen mukaan hyväksikäyttäjät ovat lähes aina miehiä. Hyväksikäyttäviä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista, ja tekijä voi olla kuka tahansa meistä  (Matravers, 2003; Brown, 2005; Laiho, 2007).  Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön pyrkivä on useimmiten lapselle entuudestaan tuntematon, mutta myös perheenjäsenet, ja muut lapselle tutut henkilöt voivat olla internet-hyväksikäytön tekijöinä (Mitchell, Finkelhor & Wolak, 2005 mainittu Haapasalo, 2008). Internet-hyväksikäyttäjät lähestyvät lasta useimmiten sosiaalisen verkkoyhteisön kautta mm. julkisissa chat-palveluissa (Lampainen, 2011). Tekijä houkuttelee ja alistaa lapsen hyväksikäyttöön manipulaation ja psykologisen vallankäytön kautta (Laiho, 2007).

McLaughlin 1998 (mainittu Haapasalo, 2008) on ryhmitellyt internet-hyväksikäyttäjiä seuraavasti:

Keräilijät: keräävät ja vaihtavat lasten kuvia. etsivät esim. iältään, sukupuoleltaan tai hiusten väriltään tietynlaisia lapsia. Usein yksinäisiä,  sosiaalisesti eristyneitä

Matkustelijat: pyytävät tapaamisia lasten kanssa. Uhrit yleensä nuoruusikäisiä. Kosiskelevat uhreja, tarjoutuva esimerkiksi maksamaan matkat.

Tuottajat: valmistavat lapsipornoa. ottavat julkisilla paikoilla lapsista kuvia ja välittävät niitä verkon kautta. Monilla aikaisempia seksuaalirikoksia ja aikaisempaa lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Kuvatut kategoriat eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia. Tekijä voi eri aikoina tai samanaikaisesti kuulua useisiin eri alaryhmiin. Kiinnijäädessään tekijä ei usein näe toiminnassaan mitään väärää eikä halua muuttaa käytöstään (Hanvey & Philpot & Wilson, (2011). Lisäksi tekijä uusii usein rikoksensa (Pakes & Pakes, 2009).

Internet hyväksikäytön uhrit

Uhrit kuin tekijätkin (ks. yllä) muodostavat lähtökohtiensa ja taustojensa suhteen heterogeenisen ryhmän. Uhriksi joutumisen riskitekijöitä voivat olla vaikeat kotiolot ja aiemmat hyväksikäyttökokemukset, mutta kohteeksi voi joutua kuka tahansa lapsi tai nuori. Tilastojen mukaan uhri on useimmiten tyttö, mutta tilastollisesta sukupuolijakaumusta huolimatta poikiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö on myös tiedettyä yleisempää (Matraves, 2003; Laiho, 2007). Viranomaisten mukaan lapset, jotka eivät koe saavansa hyväksyntää, ymmärrystä, yhteenkuuluvuutta ja turvallisuutta ovat alttiipia vastaamaan vieraalta taholta tuleviin huomion osoituksiin. Lisäksi jännitys ja seikkalunhalu ovat selittäviä tekijöitä. Myös kiinnostus seksiasioita kohtaan voi johtaa tekemisiin asioista tietävän kanssa (Laiho, 2007). Uhriksi joutuvat kaikenikäiset lapset yleensä 15-17-vuotiaat tai 13-15-vuotiaat, hieman harvemmin 11-12 –vuotiaat (Mohler-Kuo ym., 2013; Lampainen, 2011).

Tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttöön liittyy suurentunut riski myöhemmin henkisen ja fyysisen terveyden ongelmia ja riskikäyttäytymistä (Mohler-Ku ym., 2013). Hyväksikäytön vaikutukset vaihtelevat uhrista toiseen. Hyväksikäyttökokemuksilla on mahdollisia yhteyksiä psyykkisiin häiriöihin (kuten esim. rajatilapersoonallisuus, bipolaarinen mielialahäiriö, paniikkihäriö), psykosomaattisiin (kipuja lantion alueella) ja sosiaalisiin ongelmiin (pelko, aggressio, itsetuhoisuus) sekä elämäntapaan liittyviin käyttäytymispiirteisiin (syömishäiriöt, sukupuolisairaudet, alkoholin väärinkäyttö ja tupakointi). (McLean & Gallop, 2003; Leverich, 2002; Friedman ym., 2002; Raphael ym., 2001; Whealin, 2002; Connor, 2003; Siegel, 2000; Ullman, 2002; Murray & Waller, 2002; Greenberg, 2002; Ballon ym., 2001; De Von Figueroa-Mosley ym., 2004.). Lisäksi hyväksikäytön uhreilla esiintyy tunne-elämän ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia (Shaw, 2000).

Lopuksi

Tutkimusten mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö erityisesti internetin kautta tapahtuva on hälyttävästi laajalle levinnyt.  Hyväksikäytössä on kyse perverssistä vaihtosuhteesta, jossa lapsi saa hyväksyntää, rahaa, vaatteita tai tuotteita valokuvia, videoita, seksuaalissävytteistä chattia tai seksuaalisia tekoja vastaan. Tämä on vakavasti otettava ongelma ja huolenaihe. Hyväksikäyttö jättää usein uhriin elinikäiset traumat eivätkä kerran internettiin ladattuja tiedostoja, kuvia tai videoita pysty sieltä koskaan täysin poistamaan.

Välttääkseen hyväksikäytön tai ainakin sen minimoimiseksi lapset tarvitsevat hallittua netin käyttöä, tietoa omista oikeuksistaan netissä ja avointa keskustelu vanhempiensa kanssa netissä tapahtuneista asioista. Lapset tarvitsevat rohkaisua ilmoittaa seksuaalisävytteisistä kontakteista. Vastuu on meillä aikuisilla!

Huom! Jätä nettivihje lasten seksuaalisen hyväksikäytön liittyvästä kuvamateriaalista osoitteeseen:

http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lapset-ja-digitaalinen-media/nettivihje/

Avainsanat: internet-hyväksikäyttäjät, pedofiilit, seksuaalinen rikos, seksuaalinen häirintä

Lähteet:

Ballon BC, Courbasson CM, Smith PD. Physical and sexual abuse issues among youths with substance use problems. Canadian J Psych 2001;46: 617-21

Brown, S. (2005). Treating Sex Offenders: An Introduction to Sex Offender Treatment Programmes. Cullompton: Willan Publishing. Retrieved from: http://www.port.ac/library/ebooks

Connor DF, Doerfler LA, Volungis AM, Steingard RJ, Melloni RH Jr. Aggressive behaviour in abused children. Ann New York Acad Sci 2003;1008:79-90

De Von Figueroa-Moseley C, Landrine H, Klonoff EA. Sexual abuse and smoking among college student women. Addictive Behaviors 2004;29:245-51

Friedman S, Smith L, Fogel D ym.The incidence and infuence of early traumatic life events in patients with panic disorder: a comparison with other psychiatric outpatients. J Anx Disorders 2002;16:259-72

Greenberg JB Childhood sexual abuse and sexually transmitted diseases in adults: a review of and implications for STD/HIV programmes. Int J STD AIDS 2002;12:777-83

Haapasalo, J. (2008). Kriminaalipsykologia. Jyväskylä: PS-kustannus. 

Hanvey, S. & Philpot, T. & Wilson, C. (2011). A Community Based Approach to the Reduction of Sexual Reoffending: circles of Support and Accountability. London: Jessica Kingsley Publishers

Laiho Mari (2007). Lasten seksuaalinen on-line hyväksikäyttö. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja uuden viestintäteknologiat. Moniammatillinen yhteistyö. Pelastakaa Lapset. Forssa.

Leverich GS, McElroy SL, Suppes T ym. Early physical and sexual abuse associated with an adverse course of bipolar illness. Biol Psych 2002;51: 288-97

Matravers, A. (2003). Sex Offender in the Community: Managing and Reducing the Risks. Cullompton: Willan Publishing. Retrieved from:

http://www.port.ac/library/ebooks

McLean, Gallop R. Implications of childhood sexual abuse for adult borderline personality disorder and complex posttraumatic stress disorder. Am J Psych 2003;160:369-71

Meichun Mohler-Kuo, Markus A. Landolt, Thomas Maier, Verena Schönbucher, Ursula Meidert, Ulrich Schnyder. Child sexual abuse revisited: A population-based cross-sectional study among Swiss adolescents. Journal of adolescent health. October 29, 2013ä

Murray C, Waller G. Reported sexual abuse and bulimic psychopatology among nonclinical women: the mediating role of shame. Int J Eating Disord 2002;32:186-91

Pakes, F. & Pakes, S.(2009). Criminal Psychology. Cullompton: Willan Publishing.

Raphael KG, Widom CS, Lange G. Childhood victimization and pain in adulthood: a prospective investigation. Pain 2001;92:283-93

Shaw JA, Lewis JE, Loeb A, Rosado J, Rodriquez RA. Child on child sexual abuse: psychological perspectives. Child Abuse Negl 2000;24:1591-600

Siegel JA. Aggressive behaviour among women sexually abused as children. Violence Victims 2000;15:235-55

Ullman SE. Sexual assault history and suicidal behavior in a national sample of women. Suicide Life Threat Behav 2002;32:117-30

Whealin JM. Women's Report of Unwanted Sexual Attention During Childhood. J Child Sexual Abuse 2002;11:75-93