”Pahimmat valheet ovat niitä, joita kerromme itsellemme” -Bach

Suurin osa meistä pitää itseään keskimääräisesti älykkäämpänä ja viehättävämpänä. Tilastollisesti tämä ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Itsepetosta on siis ilmassa. Itsepetos, jossa ihmiset tiedostamatta tulkitsevat todellisuutta toiveidensa mukaisesti totuutta vääristellen, on varsin yleinen piirre ihmisten keskuudessa. Valehtelemme itsellemme, koska se hyödyttää meitä sekä henkisesti että konkreettisesti. Lisäksi itsepetos on meille avuksi, kun olemme tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

Itsepetos suojaa yksilön minäkuvaa. Freud ymmärtää itsepetoksen eräänlaisena suojameknismina. Lisäksi muiden psykologien ja tutkijoiden mukaan itsepetos on tarpeellista juuri yksilön minäkuvan suojelemiseksi. Valheet auttavat meitä navigoimaan sosiaalisen elämämme psykologisten monimutkaisuuksien läpi, valheet auttavat meitä jatkamaan. Valehtelu voi olla myös erittäin hyödyllistä maailmankäsityksemme muokkaamisessa.  Valheet auttavat meitä pyrkimään olemaan omia itsejämme. Kognitiivinen dissonanssi on yksi itsepetoksen mekaniikan ymmärtämisen keskeimmistä tekijöistä. Kognitiivinen dissonanssilla tarkoitetaan kahden ristiriitaisen kognition kokemista. Ihminen pyrkii joko tietoisesti tai tiedostamatta rationalisoimaan sekä välttämään ajattelunsa ja toimintansa välisiä ristiriitoja muokkaamalla ajatuksena yhteensopivaksi tekojensa kanssa tai muuttamalla tekonsa ajatustensa mukaisiksi. Vaikka aivot olisivatkin tietoisia tapahtuvasta, ne pyrkivät silti luomaan rinnakkaistodellisuuden, joka on täynnä harhakuvia.

Itsepetos toimii suodattimena. Valheet toimivat eräänlaisena suodattimena, joka pidättää meiltä tietoja, jotka voivat olla haasteellista oman minäkuvamme kannalta. Psykologit kutsuvat tätä ilmiötä valikoivaksi altistumiseksi.  Pyrimme minimoimaan tai jopa välttämään altistumisen ristiriitaisen tiedon kanssa siitä mitä me ajattelemme itsestämme. Vältämme tietoa, joka haastaa meitä. Usein kiistämme kaikki mahdolliset linkit negatiivisille kommenteille. Aivot pyrkivät toimimaan omien kokemusten mukaisesti ja päättävät todellisuutemme tulkinnasta, meillä ei siis oikeasti ole pääsyä todellisuuteen. Tulkitsemme usein myös virheitä  tavalla, joka suojelee minäkuvaamme, virheistä voi tulla tulkinnanvaraisia. Ja pian mielemme täyttyy valheista, joita me automaattisesti alamme toistamaan ja soveltamaan käytäntöön.

Itsepetos on toisinaan meille hyödyllistä. Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että itselleen valehteleminen voi toisinaan olla meille hyödyllistä. Valehteleminen ajaa etujamme. Kurzbanin mukaan olemme oppineet kilpailemaan ympärillä olevien asioiden kanssa ja ennen kaikkea olemme oppineet valehtelun jalon taidon, valehtelun avulla pystymme vakuuttamaan itsemme ja muut ihmiset ympärillämme. Itsepetosta harrastavat henkilöt ovat taitavampia valehtelemaan myös muille. Itsepetosta on myös osoitettu eduksi niille, jotka kamppailevat epäonnisen menneisyyden kanssa, ja pyrkivät kohti parempaa tulevaisuutta.

Itsepetos parantaa suorituskykyä. Luottamuksen (joko ansaitun tai kuvitellun) ja suorituskyvyn yhteydellä on paljon tieteellistä tukea. Jo pelkkä ajattelu onnistumisesta auttaa menestymään. Itsepetos voi myös auttaa saavuttamaan enemmän mahtipontisia tavoitteita.

Itsepetos vähentää masennusta. Tutkijat, jotka ovat tehneet tutkimuksia masennuksesta, ovat havainneet, että kliinisesti masentuneilla on usein yllättävän tarkka mielikuva itsestään, jopa liian totuudenmukainen ja totuus masentaa. Tämä ilmiö tunnetaan niin sanottuna masennuksen realismina.

Itsepetos parisuhteissa. Onnellisen ja kestävän parisuhteen salaisuutena onkin, ainakin tietyiltä osin, itsepetos. Feldmanin mukaan meidän täytyy nähdä kumppanimme niin lähellä täydellistä kuin vaan on mahdollista ja kaikki muut toivottoman epätäydellisinä.

Lopuksi

Me haluamme hyväksyntää, haluamme olla viehättäviä ja varteenotettavia yksilöitä. Jotta voisimme tehdä vaikutuksen toisiin, turvaudumme tarinoihin, jotka tekevät meistä päteviä ja pystyviä. ”Ole oma rehellinen itsesi” osoittautuu olevan melko monimutkainen prosessi, johon liittyy usein varsin monitahoisia ja monimutkaisia yhdistelmiä, jotka tasapainoilevat keskenään. Totuudessa pysyminen vaatii suurta rohkeutta. Ja harvalla meistä löytyy siihen tarvittavaa rohkeutta. On paljon helpompi tulkita valehtelun avulla ympärillä olevaa maailmaamme haluamallamme tavalla joka ei ole ristiriidassa näkemystemme kanssa. Totuuden kuuleminen ja sen hyväksyminen voisi tuoda meille pettymyksen. Ja sitähän me emme halua. Lisäksi totuuden kuuleminen voi olla osalle meistä liian pelottavaa, koska totuuden kuuleminen ja sen hyväksyminen satuttaa lähes aina. Loppupelissä rehellisyys on paras mahdollinen toimintatapa meille, mutta olemmeko valmiita sille? Tuskin, mutta aina voi yrittää olla edes vähän enemmän rehellinen sekä itselleen että muille. Olemme itsellemme sen velkaa.

Avainsanat: itsepetos, valehtelu, kognitiivinen dissonanssi, valikoiva altistuminen

Lähteet & viitteet:

Discover (2013). Lying to yourself helps you lie to others. Haettu: http://discovermagazine.com/2013/june/01-lying-to-yourself-helps-you-lie-to-others

Feldman, R.(2010). The truth about lying. Virgin Books. New York.

Kurzban, R. (2010). Why Everyone (else) Is A Hypocrite? Princeton University Press. New Jersey.

McLeod, S.(2008). Cogitive dissonance. Haettu: https://www.simplypsychology.org/cognitive-dissonance.html

Shellenbarger, S. (2012. The Case for Lying to Yourself. The wall Street Journal. Haettu: https://www.wsj.com/articles/SB10000872396390443343704577548973568243982

Sherman, J.E.(2014). Selective Exposure Calling Inconvenient News Irrelevant. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/ambigamy/201402/selective-exposure-calling-inconvenient-news-irrelevant