keskiviikko, 7. helmikuu 2018

Valheenpaljastus ja tekstiviestit

Tekstiviestittely on erittäin suosittua, ja siitä on tullut nykyajan sosiaalisesti hyväksyttävä kommunikointiväline. Itse asiassa on monia ihmisiä, jotka haluavat mieluummin jutella tekstiviestin välityksellä, kuin puhelimitse.

Tutkimusten mukaan valehtelua tapahtuu enemmän tekstittelyn välityksellä verrattuna kasvotusten kommunikoimisen kautta. Valehtelua helpottaa se, että tekstittelyn kautta vastaanottaja ei näe eikä kuule, millaisessa mielentilassa viestin kirjoittaja on viestin kirjoittanut. Mutta vaikka emme näe viestin kirjoittajan mielentilaa, niin uuden tutkimuksen mukaan tekstiviesteissä saattaa olla muutamia hienovaraisia merkkejä siitä, että sisältö ei ole täysin totuudenmukainen. Tietyt merkit ja sanavalinnat tekstiviesteissä saattavat paljastaa valehtelijan.

Tekstiviesteissä käytettävät sanavalinnat ja erilaiset merkit paljastavat valehtelun

Merkit, jotka saattavat kertoa valehtelusta

  • Pitkä vastausaika. Kiinnitä huomiota vastausaikaan. Brigham Youngin yliopiston tutkimuksessa (2013) havaittiin, että kun ihmiset valehtelivat, heidän vastauksensa kesti 10 % kauemmin, kuin rehellisissä vastauksissa.  Vastaaminen kestää kauemmin, koska henkilö tarvitsee enemmän aikaa keksiäkseen uskottavan vastauksen. Tämä tulee helpoiten ilmi silloin, jos tekstittelet henkilön kanssa reaaliajassa ja yhtäkkiä vastaaminen alkaa kestämään verrattuna henkilön normaaliin vastausaikaan. Tietty voi olla, että henkilöllä tuli jokin muu este, esim. vessahätä, eikä sen vuoksi kerennyt heti vastaamaan. Vastausaika voi myös pidentyä, jos henkilö yrittää tehdä sinuun vaikutuksen ja haluaa kuulostaa vaikuttavalta ja uskottavalta.
  • Liian paljon sanoja tai liian vähän. Hancock et al. (mainittu Dou et al.) todettiin, että valehtelijat tuottivat 28% enemmän sanoja. Myös Anolli ja Ciceri (mainittu Duo et.al.) mukaan valehtelijat käyttivät enemmän sanoja, koska he haluavat näyttää vakuuttavilta ja uskottavilta.  Samoin Cornellin yliopiston tutkimuksessa (Duon et al. 2017) ilmeni, että valehtelijat, niin naiset kuin miehetkin käyttivät enemmän sanoja valehdellessaan, naiset kuitenkin miehiä enemmän. Mutta ristiriitaisia tutkimuksia sanojen käytöstä löytyy,  muun muassa Vrij (mainittu Dou et al.), havaitsi, että valehtelijat tuottavat vähemmän sanoja. Vrilj totesi, että valehtelijat tuottavat vähemmän sanoja, jottei valheelliset sanat paljastaisi heitä.
  • Liian monimutkaiset vastaukset. Jos yksinkertaiseen kysymykseen saat liian monimutkaisen ja yksityiskohtaisen vastauksen, niin se voi kertoa siitä, että henkilö ei kerro koko totuutta, erityisesti jos henkilöllä ei ole yleisesti tapana lähettää perusteellisia tekstiviestejä.
  •  Puheenaiheen vaihto tai keskustelusta poistuminen. Henkilö vaihtaa pikaisesti puheenaihetta. Henkilö, antaa nopean vastauksen ja vaihtaa puheenaihetta, koska hän ei halua viipyä yhtään kauempaa aiheessa, jossa hän on valehdellut. Lisäksi pikainen poistuminen takavasemmalle heti vastauksen antamisen jälkeen, saattaa myös kieliä valehtelusta, erityisesti, jos henkilö ei anna käytökselleen mitään selitystä.
  • Mielistely tai yli-innokas vakuuttaminen. Vastauksen antamisen jälkeen henkilö alkaa mielistelemään sinua. Jos henkilö ei yleensä sinua mielistele, niin on todennäköistä, että hän yrittää peittää valhettaan mielistelemällä. Mielistelemällä hän myös kiinnittää huomiosi pois valheesta. Vilpilliset henkilöt sisällyttävät viesteihin enemmän mielistelyä ja imartelua, koska he haluavat vaikuttaa miellyttäviltä. Myös yli-innokas vakuuttaminen voi kieliä valheesta. Jos henkilö ei yleensä käytä ”hehkuttavaa” kieltä kuten ”Toivon niin todella, että olisit täällä” tai ”Minulla on todella, siis todella ja niin kova ikävä sinua”. Henkilö yrittää yli-innokkuudellaan peittää valehteluaan.
  • Henkilön persoonallisuus muuttuu. Vastaako henkilön persoonallisuus ja viestien sisältö toisiaan? Jos hän on viesteissään täysin erilainen kuin luonnossa, on hän saattanut olla viesteissään epärehellinen. Kannattaa käyttää vertailuja aiempiin viesteihin. Onko sävy muuttunut tai kirjoitusasu?

 Sanat, jotka saattavat paljastaa valehtelijan

  • Minä sanan välttäminen. Passiivin käyttö. Aikaisempien tutkimusten mukaan (mm. Newmanin ja sekä Hancockin että Vrijin tutkimuksissa, mainittu Dou et al.) ihmiset välttävät ”minä”-sanan ja ensimmäisen persoonapronominien käyttöä. Näin valehtelija yrittää irrottaa itsensä valheesta. Henkilö luo psykologista etäisyyttä itsensä ja valheen välille. Tilanne vain "tapahtui", eikä löydy ketään, ketä voisi syyttää. Kuitenkin Duo et al. tutkimuksessa saatiin vastakkaisia tuloksia. Heidän tutkimuksessa ”minä” ja ”minä olen”-sanojen käyttö kasvoi valheellisissa viesteissä, niin naisilla kuin miehilläkin, naisilla kumminkin enemmän. Miehet käyttivät vähemmän ”minä”-sanaa, mutta enemmän sanoja ”minun” ja ”minua” verrattuna naisiin. Lisäksi samaisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että naiset käyttivät itsekeskeisiä sanoja enemmän silloin kun he valehtelivat.
  • Tiettyjen sanojen painottaminen ja hyödyttömien adjektiivien viljely. Tiettyjä sanoja painotetaan kuten "Rehellisesti ...” "Mitä todella tässä tarkoitan..." "En halua, että saat väärän idean, mutta ..."  "Itse asiassa se oli todella enemmän kuin ..." ”Inhoan, kertoa teille..”. Henkilö ei usko, että hänen vastauksensa yksinään riittää, joten hänen täytyy painottaa sanomaansa yllä olevilla sanoilla. Vakuuttaa vakuuttamisen päälle. Henkilö painottaa sanoja, koska hän ei kerro totuutta. Lisäksi valehteleva henkilö viljelee tekstissään paljon tarpeettomia adjektiiveja eli sanoja kuten esimerkiksi ”loistava” ja ”mahtava”..
  • Epämääräiset ja epätarkat vastaukset. Harhaanjohtavat sanat.  Erittäin hyödyllinen tapa paljastaa valhe kirjoitetusta tekstistä on etsiä epämääräisiä ja vältteleviä sanontoja kuten ”Olen melko varma..” "Se oli noin puolenyön, kun ..." "Ehkä se johtui ..." "Luultavasti tulin kotiin noin kaksi." "En ole varma, jos ..." ”Todennäköisesti se on ...”. Jos henkilö ei ole varma siitä, mitä esimerkiksi eilen illalla tapahtui, on todennäköistä, että hän ei halua kertoa koko totuutta. Cornellin yliopiston tutkimuksessa kävi ilmi, että sekä naiset että miehet viljelivät sanoja kuten "luultavasti", "ehkä" ja "mahdollisesti" valehdellessaan. Valehtelija käyttää mielellään harhaanjohtavia sanoja, koska silloin hänen ei tarvitse sitoutua tiettyyn tarinaan, ja näin ollen hän voi jättää tarinansa hieman epäselväksi. Henkilö ei ole vastuussa eikä velvollinen sitoutumaan siihen. Duon et al. tutkimuksessa miehet eivät juurikaan käyttäneet sanaa ”todennäköisesti” valehdellessaan, mutta sitäkin todennäköisemmin he käyttivät sanaa ”toki” (eng. ”sure”) kun taas naisilla paljon viljelty sana oli ”yritän” (eng.”try”).
  • Aikamuotojen vaihtelu tekstissä. Hyppiminen nykyhetken ja menneen välillä. Jos henkilö yrittää valehdelle menneestä, voi hän vahingossa puhua menneestä preesens -muodossa. Valehteleminen kun tapahtuu ”nykyhetkessä” ja täten tarinakin voi valheen myötä muuttua nykyhetkeen. Lisäksi Pennebaker & Stone (mainittu Dou et. al.) havaitsivat että valehtelijat käyttivät enemmän futuuria (ilmaistaan tulevaa aikaa) ja vähemmän imperfektiä (ilmaistaan mennyttä).
  • Merkityksettömät yksityiskohdat. Etsi tekstistä turhantarkkoja yksityiskohtia, jotka eivät sinänsä liity asiaan. Valehtelija pyrkii merkityksettömillä yksityiskohdilla tekemään tarinastaan uskottavampaa ja tällä tavalla peittelee valhettaan.
  • Virheetön teksti. Jos teksti muuttuu yhtäkkiä liian täydelliseksi, niin sanotuksi ”oppikirja” Suomeksi, voi kyseessä olla valheen piilottaminen. Ellei henkilöllä ole tapana kirjoittaa täydellistä ja virheetöntä suomen kieltä.

Lopuksi

Tehdyt tutkimukset ovat tehty englannin kielellä ja pääsääntöisesti englantia äidinkielenään puhuville. Näin ollen tutkimukset eivät ole suoraan verrattavissa suomen kieleen ja suomalaiseen kulttuuriin, koska kielissä ja kulttuureissa on eroja ja jokaisessa kulttuurissa on oma tapansa ilmaista asioita. Lisäksi yllä olevissa tutkimuksissa ilmenee muutamia ongelmia, kuten tutkimusten välillä esiintyviä ristiriitaisuuksia, ja lisäksi suurin osa tutkimuksista on tehty pienelle joukolle, ja näin ollen ne eivät edusta koko väestöä. Mutta tutkimuksissa käy ilmi, että tietyt merkit ja sanavalinnat tekstiviesteissä saattavat paljastaa valehtelijan. Tutkimukset ovat tuottaneet valheenpaljastusta tukevaa hyödyllistä tietoa. Lisätutkimusta tarvitaan vielä tällä alalla, mutta olemmepahan taas yhden askeleen lähempänä totuutta. 

Avainsanat: tekstiviestittely, tekstiviestit, valheenpaljastus,

Lisää aiheesta: Valheiden havaitseminen kirjoitetusta tekstistä.  Algoritmi. https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2017/09/valheiden-havaitseminen-kirjoitetusta-tekstista

Lähteet:

Dou, J. & Liu, M. & Muneer, H. & Schlussel, A. (2017). What Words Do We Use to Lie?: Word Choice in Deceptive Messages.  Journal; arXiv preprint arXiv:1710.00273. Cornell University. Haettu: https://arxiv.org/ftp/arxiv/papers/1710/1710.00273.pdf

Hollingshead, T. (2013). Digital Deception. People who lie while texting take longer to respond. BYU. Haettu: https://news.byu.edu/news/digital-deception-people-who-lie-while-texting-take-longer-respond

Huhtasaari, S. (2017). Venyvä totuus. Illuusio rehellisydestä ja monogamiasta. BoD. Helsinki.

Wiki. (n.d). How to Know if Someone Is Lying in a Text. Haettu: https://www.wikihow.com/Know-if-Someone-Is-Lying-in-a-Text

tiistai, 9. tammikuu 2018

Gallupit, psykologia ja manipulointi

Muutaman viikon päästä Suomessa pidetään presidentinvaalit. Sitä ennen on ehditty julkaista jo monia mielipidemittauksia, joissa on tarkasteltu ehdokkaiden kannatusta ja kannatuksen kehitystä. Mutta kuvastavatko nämä gallupit yleistä mielipidettä ja äänestysaikomusta? Vai onko niillä myös rooli mielipiteiden ja asenteiden muotoilemisessa?

Walter & Lippmann (mainittu Jacobs & Shapiro, 1996) ym. ovat väittäneet, että mielipidemittaukset ovat pelkästään väline julkisen mielipiteen manipuloinnissa. Lisäksi monen muun asiantuntijan vastaus siihen, että kannattaisiko meidän luottaa gallupeihin, on varauksellinen EI!

 Miksi?  

  1. Gallupit ovat politiikan välineitä

Mielipidemittausten avulla pyritään tietoisesti vaikuttamaan politiikan prosesseihin ja lopputulemalle. Pahimmassa tapauksessa gallupeja teetetään tukemaan jotakin tiettyä poliittista tavoitetta, esimerkiksi tiettyjä tuloksia joko korostetaan tai vähätellään jonkin puoleen tai ehdokkaan hyväksi.

Esimerkiksi tiedotusvälineet nostavat esiin yhden kandidaatin, joka saa enemmän julkisuutta verrattuna muihin. Yleensä media nostaa kandidaatin, joka on saanut eniten kannatusta, joka on johdossa. Tästä seuraa se, että kyseinen kandidaatti saa yhä enemmän tunnettavuutta ja ylimääräistä kannatusta seuraavaankin gallupiin

  1. Ryhmäpaine ja ”Voittajan vankkurit”- ilmiö

Jos gallupit osoittavat, että suurin osa ihmisistä suosii jotain tiettyä puoluetta tai ehdokasta, se antaa äänestäjälle kuvan, että muut ehdokkaat ovat vähäpätöisempiä ja tämä tietty ehdokas mahdollisesti jopa syrjäyttää muut ehdokkaat. Ja heitä, jotka ovat eri mieltä valtavirran kanssa, helposti painostetaan, heidän mielipiteitään pidetään epäsuosittuina, virheellisinä ja jopa merkityksettöminä. Tässä on kyse ryhmäpaineesta, jonka tarkoituksena on saada henkilön käyttäytyminen, ajattelu ja arvomaailma vastaamaan ryhmän odotuksia. Ryhmäpaineen alla vallitsee ajattelumuoto, että  ”kaikki muutkin tekevät (äänestävät) niin”.

”Voittajan vankkurit”-ilmiö on psykologinen ilmiö (englanniksi ”bandwagon effect”), jossa ihmiset haluavat olla voittajan puolella. Tämä ilmiö näkyy erityisesti kaksivaiheisissa vaaleissa. Ennakkosuosikilla on selkeä etulyöntiasema. Ilmiössä äänestäjät siirtyvät todennäköisesti voittajan puolelle, koska he kokevat, että häviäjälle annettu ääni menee hukkaan. Bandwagon effect-ilmiötä ei kuitenkaan ole kyetty takuuvarmaksi osoittamaan. Eli kyseinen ilmiö ei välttämättä toimi joka tilanteessa.

  1. Media ja toimittajat ovat erehtyväisiä ja mahdollisesti antavat väärää tietoa.

Media pyrkii lisäämään vaalien kiinnostavuutta ja lehtiensä lukuarvoa tilaamalla, teettämällä ja julkaisemalla mielipidetiedusteluja. Näin he myös itse saavat voimakasta julkisuutta. Mutta onko mielipidetiedustelujen julkaisulla tarkoitus välittää omia näkemyksiä ja harjoittaa markkinointitekniikkaa vastakkaisten näkemysten suhteen? 

Henkilökohtainen kokemus, hekilökohtaiset uskomukset, ja toiveajattelu vaikuttavat toimittajien kirjoituksiin. Toimittajatkin ovat vain ihmisiä ja siten subjektiivisuuteen taipuvaisia eli eivät täysin ja ehdottoman puolueettomia. Lisäksi media tarjoaa meille usein tietoa, joka on linjassa sen kanssa, mitä media haluaa meidän kuulevan/tietävän. Ja me kiinnitämme huomiota ja kuulemme vain sitä, mitä haluammekin kuulla. Lisäksi olemme vakuuttuneita siitä, että se mitä meille kerrotaan, on totta.

  1. Gallupien tutkimusmenetelmässä on tilastollisia ongelmia

Mielipidetiedustelun tutkimusmenetelmässä on tilastollisia ongelmia, ja sen takia tuloksia ei voida pitää täysin luotettavina. Ongelmana on usein ulkoinen luotettavuus eli validiteetti. Edustavan otoksen saaminen on vaikeaa ja otannasta tulee sen vuoksi vino. Pienissä otoksissa tai pienelle kohderyhmälle suunnatut otokset voivat niin ikään vääristää tuloksia.   Tulokset voivat vääristyä myös epätoivotun mittausvirheen tai tarkoitushakuisen manipuloinnin kautta.  Lisäksi lopputulokseen voi vaikuttaa kysymysten muotoilu, tai kysymysten esittäminen, joko negatiivisessa tai positiivisessa sävyssä. Virhemarginaali tulisi ilmoittaa tulosten yhteydessä. Jos puoluekannatuksen muutos on suurta, niin mielipidetiedusteluihin sovelletaan korjauskerrointa, joka huomioi aikaisempien vaalien äänestyskäyttäytymisen, tämä kuitenkin ennustaa heikosti vaalitulosta.

  1. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa

Asiat muuttuvat. Ihmiset muuttuvat. Henkilö saattaa esimerkiksi mielipidekyselyssä antaa yhden ehdokkaan nimen, ja kuitenkin äänestyskopin suojissa äänestää aivan toista ehdokasta.  Mielipidekyselyt ovat tarkempia, mitä lähempänä kysyttävä asia on. Mutta ylipäätänsä tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa ja sen takia lukijoiden tulisi suhtautua kriittisesti erityisesti otsikoihin, jotka kertovat meille, mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu.

Lopputulos

Gallupit ovat politiikan välineitä. Ne manipuloivat äänestäjiä. Lehdistö pyrkii lisäämään vaalien kiinnostavuutta ja omaa lukuarvokkuttaan. Puolueet pyrkivät osoittamaan olevansa suosittuja. Gallupit ajavat omaa agendaansa. Niiden perustavalaatuisena ongelmana on se, että niissä on systemaattisia ongelmia, ne ovat usein vääristyneitä, epäluotettavia ja suosivat usein vain tiettyä nimenomaista agendaa.

Pohdintaa

Gallupeille ei pitäisi antaa kovinkaan suurta painoarvoa, koska ne ovat usein puutteellisesti suunniteltuja, suoritettuja ja analysoituja. Lisäksi mielipidetiedustelu ei ole mikään ennuste. Koska ei löydy täysin objektiivisia robotteja, jotka kysyisivät 100%:sesti  neutraaleja kysymyksiä ja olisivat 100%:sesti puolueettomia, niin gallupeihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella ja kriittisesti.

Teorian testausta; itse en muista milloin viimeksi valtamedia olisi julkaissut gallup –tutkimuksen, jossa kysymysten perusasettelu tukisi perinteisten konservatiivisten arvojen säilyttämistä.

Avainsanat: gallupit, mielipidekyselyt, media, toimittajat, voittajan vankkurit, ryhmäpaine, manipulointi, valehtelu

Lähde:

Jacobs L. R. & Shapiro R.Y. (1995-1996). Presidental Manipulation of Polls and Public opinion: The Nixon administration and the pollsters. Politcal science quarterly. Vol.110. No.4, pp.519-538.  

TheFederalist (2015). How polls manipulate voters -no matter the results. Haettu: http://thefederalist.com/2015/12/28/how-polls-manipulate-voters-no-matter-the-results/

TheGuardian (2016). Don’t trust the polls: the systematic issues that make voter surveys unreliable. Haettu: https://www.theguardian.com/us-news/datablog/2016/jan/27/dont-trust-the-polls-the-systemic-issues-that-make-voter-surveys-unreliable

TheGuardian (2016). Don’t trust the polls the systemic issues that make voter survey unreliable. Haettu: https://www.theguardian.com/us-news/datablog/2016/jan/27/dont-trust-the-polls-the-systemic-issues-that-make-voter-surveys-unreliable

PsychologyToday (2017). The bandwagon effect. The  Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/stronger-the-broken-places/201708/the-bandwagon-effect

tiistai, 2. tammikuu 2018

Hyvää jo alkanutta uutta vuotta kaikille lukijoilleni!

Iso kiitos kaikille lukijoilleni ja blogiani ajoittaisesti seuranneille! On ollut hienoa havaita, että sekä blogini että kirjani "Venyvä totuus"on herättänyt mielenkiintoa. Erityinen kiitos vielä teille, jotka olette jo kirjani hankkineet. 

Pyrin jatkossakin päivittämään blogiani noin kerran kuukaudessa. Lukemisiin! 

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa ja lukurikasta jo alkanutta uutta vuotta 2018!

maanantai, 18. joulukuu 2017

venyvä totuus-kirjani esittelyvideo

https://www.facebook.com/kriminologiaakriminaalipsykologiaa/?hc_ref=ARSN3jUTVlF-YVB81yEAgQRHRkvCgs5MJlh2M_9ncLUm4me4zM5JmbxKvql53ucKb6w&fref=nf

Venyvä totuus -kirjani on nyt saatavilla kirjakaupoista (tilaamalla mm. Akateeminen, Suomalainen kirjakauppa), netistä (mm.Adlibris.fi, Amazon.vom, Bod.fi, crib.se, Orellfüssli.ch), ja e-kirjana (Apple iBooks, Amazon Kindle Shop, Googl Play ja Elisa kirja).

Hyvää kohta alkavaa joulua ja valaisevia lukuhetkiä!

perjantai, 1. joulukuu 2017

Mikä yhdistää poliitikkoja, korkeinta yritysjohtoa ja rikollisia?

Rikollisen mielen omaavilta henkilöiltä löytyy tavallisesti narsistista persoonallisuutta ja psykopatiaa. Psykopatiaa korreloivia löydöksiä, tutkimusprofessori Hannu Lauerman mukaan, ovat muun muassa vajavainen serotoniiniaineenvaihdunta ja heikosti kehittynyt hippocampus-amygdalakompleksi ja prefrontaalikorteksi. Lisäksi psykopaatin aivosähkötoiminta voi olla hidastunutta.

Lisäksi tietyntyyppiset kognitiot, ajattelumallit ovat sidoksissa rikolliseen mieleen. Toimintaa edeltää ajatus, joten ei ole yllättävää, että rikollinen mieli jakaa yhteisiä ajattelumalleja. Tällaiset haitalliset ajattelumallit, usein johtavat tuhoisaan käyttäytymiseen.  

Yleisempiä rikollisen mielen ajattelumalleja:

  1. Säännöt eivät koske minua. Olen oikeutettu tekemään näin.
  2. Vastuun välttäminen
  3. Lyhytnäköisyys (ei opi menneisyyden virheistä eikä ole tulevaisuuden suunnitelmia)
  4.  Piittamattomuus omasta käytöksestä ja sen vaikutuksista
  5. Ylimielinen ja negatiivinen asenne auktoriteettia kohtaan

7 lausetta, joita rikollisen mielen omaavat henkilöt viljelevät:

  • ”Tarkoitus pyhittää keinot.”
  • ”Ansaitsen kaiken hyvän elämääni."
  • "On ajantuhlausta pohtia muiden ongelmia, tai pahoittaa niistä mieltään.”
  • "Tulevaisuus ja sitä koskevat suunnitelmat ovat hyödyttömiä, koska elämä on lyhyt ja ennalta-arvaamaton.”
  •  "Heikkoutta ei saa näyttää. Jos olet heikko, muut käyttävät sinua hyväkseen.”
  • " Kyllä se nyt on vaan niin, että jos on niin hyväuskoinen hölmö, niin saa syyttää ihan itseään.”
  • ” Hän kerjäsi sitä."

Henkilöt, jotka tietävät tekevänsä väärin, toistavat itselleen jargoneita, kuten esimerkiksi että ”tarkoitus pyhittää keinot”. Tällä tavoin he yrittävät sekä vakuuttaa että perustella itselleen ja muille, että heidän valitsemansa toimintatapa onkin oikein. He toistavat asiaa (usein valhetta tai puolitotuutta) itselleen ja muille niin monta kertaa, että he alkavat itsekin uskoa valheidensa paikkaansapitävyyteen.

Rikollista ajattelumallia löytyy useista eri ammattikunnista. Osa valitsee politiikan ja istuu eritasoisissa poliittisissa elimissä, osa työskentelee yritysmaailmassa ja istuu johtokunnan kulmahuoneissa, ja osa valitsee rikollisuuden ja kiinni jäädessään istuu vankilassa.

Avainsanat: rikollinen mieli, yritysjohto, psykopatia, rikollinen, poliitikko

Lisää aiheesta:

Persoonallisuus vaikuttaa rikolliseen toimintaan.https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2017/11/persoonallisuus-vaikuttaa-rikolliseen-toimintaan

Rikollisten ja ei-rikollisten sekä terroristien aivoissa on eroja.https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2017/04/rikollisten-ja-ei-rikollisten-seka-terroristien-aivoissa-on-eroja

Rikollisten sosiopaattien ja psykopaattien tärkeimmät erot. https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2017/02/rikollisten-sosiopaattien-ja-psykopaattien-tarkeimmat-erot

Lähteet:

Lääkärilehti (2012). Huijari nukkuu makeasti. Haettu: http://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/huijari-nukkuu-makeasti/

Psychology Today (2012). How to Think Like a Criminal. The Mindset of Murder and Mayhem. Haettu:https://www.psychologytoday.com/blog/the-human-equation/201210/how-think-criminal

The Daily Bell (2013). Politicians’ Criminal Minds. Haettu: http://www.thedailybell.com/editorials/tibor-machan-politicians-criminal-minds/

  • Saara Huhtasaari

    CV:
    - Venyvä totuus-kirjan kirjoittaja
    - MSc in Criminology and Criminal Psychology, University of Portsmouth (2013).
    - Psykologian aineopinnot, Turun Yliopisto (2007).
    - KM (aikuiskasvatustiede + aineenopettajan pedagogiset opinnot), Helsingin Yliopisto (2005).

  • Kirja: Venyvä totuus. Illuusio rehellisyydestä ja monogamiasta.

    Kirja käsittelee pettämistä ja valehtelua eri näkökulmista, niin asiantuntijoidenkin kuin yksilöidenkin osalta. Kirjan tarkoituksena on auttaa lukijaa ymmärtämään, miksi henkilö pettää ja valehtelee. Kirja auttaa myös tunnistamaan erilaisia pettäjätyyppejä ja valheen eri muotoja. Kirja tarjoaa vinkkejä siihen, kuinka pettäminen ja valehtelu paljastetaan. https://www.bod.fi/kirja/saara-huhtasaari/venyvae-totuus/9789515683045.html

  • Blogin Facesivu

    Blogillani on nyt aivan uusi facesivu. Tervetuloa mukaan tykkäämään ja ihmettelemään ihmismielen koukeroita myös osoitteessa: https://www.facebook.com/
    kriminologiaakriminaalipsykologiaa/

  • Mitä varten?

    Blogini on tarkoitettu kaikille kriminologiasta ja kriminaalipsykologiasta kiinnostuneille. Blogissa käsitellään objektiivisella ja subjektiivisella tasolla yleisiä ja ajankohtaisia aiheita kyseisiltä tieteenaloilta. Ajatus blogin kirjoittamiseen on lähtenyt siitä, että opiskellessani itse kyseistä alaa, en juuri löytänyt netistä alan kirjallisuutta tai tietoa suomeksi.

  • Toteutus

    Blogissani työstän mielenkiintoisia kriminologian ja kriminaalipsykologian teemoja, viittaamalla alan artikkeleihin, kirjoihin ja julkaisuihin. Kääntämisen yhteydessä voi tulla muutoksia alkuperäiseen tekstiin, joita huomion vittaamalla teoksiin, tekemällä näin en myöskään riko tekijänoikeutta.

  • Kriminologia

    Kriminologia tutkii rikollisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä. Tutkimuskohteena voi olla rikollisuuden määrä, rakenne, kehitys, rikollisuuteen vaikuttavat tekijät ja sen syyt. Kriminologia on monitieteellinen tieteenala, jonka taustalla vaikuttaa sosiologia ja lisäksi kriminologialla on yhteys muihin tieteenalohin kuten psykologiaan, taloustieteeseen, sosiaalipolitiikkaan ja tilastotieteeseen (White & Haines, 2008; Haapasalo, 2008).

  • Kriminaalipsykologia

    Kriminaalipsykologia on sovelletun psykologian osa-alue, jossa tutkitaan rikollista käyttäytymistä ja rikoksentekijöitä. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi rikospaikkakäyttäytyminen, rikosten uusimisen ennustaminen, rikoksentekijöiden persoonallisuuden piirteet, elämänkaari, oikeussalipsykologia ja kuulustelutekniikka. Kriminaalipsykologiassa rikollisuus on tarkasteltava psykologinen ilmiö (Pakes& Pakes, 2009; Haapasalo, 2008).

  • Kriminologian tai kriminaalipsykologian opiskelu Suomessa

    Kriminologiaa tai Kriminaalipsykologiaa ei voi lukea pääaineena Suomessa. Yleisin väylä kriminaalipsykologian opintoihin on hakeutua opiskelemaan psykologiaa ja sen jälkeen valita sivuaineeksi kriminologian opinnot. Kriminaalipsykologiaan liittyviä opintoja voi suorittaa kolmessa yliopistossa Suomessa; Helsingissä, Turussa ja Kuopiossa. Lisäksi Avoimessa yliopistossa voi lukea rikosoikeutta (www.Studentum.fi).