tiistai, 10. heinäkuu 2018

Kielen manipulointi

"Perustyökalu todellisuuden manipulointiin on sanojen manipulointi. Jos hallitset sanojen merkitystä, hallitset ihmisiä, joiden on käytettävä niitä. "- Philip K. Dick

Kielen manipulointi

Kielen manipulointi tapahtuu verbaalisten keinojen avulla, jonka tavoitteina on päästä konkreettisesti muuttamaan kuuntelijan toimintaa, uskomuksia sekä käsityksiä. Manipulaatio sisältää keskeisiä elementtejä, kuten erilaisten illuusioiden luomista, tarkoituksellisesti negatiivisen kuvan antamista, joko puhujasta tai puhutusta, sekä väärien käsitysten levittämistä. Lisäksi manipuloinnissa käytetyt epämääräiset, vaikeaselkoiset, sekä virheelliset ilmaisut edesauttavat objektiivisen todellisuuden vääristymistä. Henkilö ei pysty enää vastaanottamaan viestejä kriittisesti, lisäksi hänen käyttäytymistään manipuloidaan hyödyntämällä hänen heikkouksiaan. Manipulaatio on negatiivinen sosiaalipsykologinen ilmiö, jolla on tuhoisia vaikutuksia yksilöihin sekä yhteiskuntaan. On todettu, että manipulointi vastustaa “pragmaattista totuutta”, kun taas valhe vastustaa “semanttista totuutta”. Manipulointi on toteutunut, kun kuuntelija on kontrolloitavissa eikä enää näe metsää puilta.

Media. Medialla on keskeinen rooli kielen manipuloinnissa. Otamme jatkuvasti tietoa vastaan, niin joukkotiedotusvälineistä, netistä kuin sosiaalisesta mediastakin ja tämä helpottaa median manipulointia. Media ohjaa meitä kertoen meille mitä ja miten meidän tulisi ajatella. Media ohjailee kiinnostuksemme tasoa, esimerkiksi toisille uutisille annetaan enemmän huomiota kuin toisille. Uutisoinnissa jokaisella sanalla on merkitys. Kiinnitämme eniten huomiota pelottaviin aiheisiin ja meitä puhutteleviin sanoihin. Annettu informaatio manipuloi meitä ajattelemaan tietyllä tavalla. Lisäksi me ihmiset haluamme uskoa asioihin, joita me kuulemme. Ensisijainen olettamuksemme on se, että mitä kuulemme, on totta. Ja tätä taipumustamme on vaikea muuttaa. Useimmat meistä ovat haluttomia käyttämään kognitiivisia resurssejamme kyseenalaistamaan asioita, vaan uskomme, että “koska se oli uutisissa, sen täytyy olla totta!” Ja media tietää tämän. 

Kieli tarjoaa monia välineitä manipulointiin. Alla on mainittu muutamia käytössä olevista kielen manipulointi keinoista:

Kielen tarkoituksellinen muuttaminen. Tarkoituksenhakuisessa kielessä muokataan kielellisiä määritelmiä uudelleen, joko lisäämällä tai poistamalla sanoja tai antamalla sanoille uusia merkityksiä.  On selvä, että kieli muuttuu ajan saatossa, mutta nyt kieltä on alettu strategisesti muuttamaan ja olemme tämän strategian uhreja. Muuttumisen (mutatoida, muuntua) ja muuttamisen (muokata, vaihtaa) välillä on selkeä ero. Tarkoituksenhakuinen kieli on rakenteeltaan usein kärjistettyä. Orwellin mukaan kielen strategisella muuttamisella on tarkoituksena vähentää kielen ja sanojen merkitystä. Tämä tapahtuu siten, että kaikki tunnusmerkit, synonyymit ovat “vanhentuneita” esim. sanan “hyvä“ vastakohta korvataan sanalla “epäsopiva“ huonon sijaan.

Kieltä on myös alettu tarkoituksellisesti muuttamaan sukupuolineutraaliksi, esimerkiksi aamulehti ilmoitti viime vuonna pyrkivänsä sukupuolineutraaliin kielenkäyttöön.  Sukupuolineutraalin kielen tavoitteena on kohdella kaikkia sukupuolia tasa-arvoisesti, tasa-arvo on tavoiteltava asia, mutta jo vakiintuneilla termeillä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Esimerkiksi “palomiehestä“ on tehty “pelastaja“  (Sana ”pelastaja” hämärtää ”palomiehen” työnkuvaa. Synonyymejä sanalle pelastaja ovat sanat kuten messias, vapauttaja ja apu. Näillä sanoilla ei suoraan ole mitään tekemistä tulen kanssa.) ”Palomies“ termissä kyseessä on työnimike eikä sukupuoleen sidottu työtehtävä, mutta sukupuolineutraalikieli poistaa tehtävänimikkeestä tarkan kuvauksen ja jättää meille epämääräisen kuvan siitä, mitä tehtävä sisältää. Tällaisten vakiintuneiden nimikkeiden alkuperäinen tarkoitus hämärtyy uusien sanojen myötä. Ihmisiä johdetaan harhaan epämääräisillä termeillä.

Kielen tarkoituksellinen muuttaminen johtaa loppujen lopuksi siihen, että kieli yksinkertaistetaan siihen pisteeseen, jossa emme enää hallitse mitä sanomme ja kieli jopa määrää, mitä mieltä olemme. Tällaisilla kielellisillä ilmaisuilla pyritään tarkoituksenhakuisesti vaikuttaa henkilön ajatuksiin ja ajattelutapaan.  Tämä palvelee vallankäyttäjien motiiveja ja tarvetta ja tarkoituksena on uhrin ajatusten heikentäminen ja kyvyn ilmaista kriittisiä ajatuksia. Tämä kaikki täyttää psykologisen manipuloinnin kriteerit.  Lopputuloksena on eläminen totalitaristisessa järjestelmässä.

Metaforan (kielikuva, vertauskuva) käyttö. Kielen manipulointi toimii metaforien avulla. Metaforien ensisijainen merkitys aktivoituu riippumatta siitä, vaatiiko konteksti sitä vai ei. Stanfordin psykologit  Thibodeau ja Boroditsky ovat tutkineet, kuinka kuuntelijan huomiota voidaan ohjailla. Tutkimuksessaan he esittivät osanottajille rikostilastoja, näihin tilastoihin oli sisälletty teksti, joka esitteli rikollisuuden, joko “petona“, joka “väijyy, vaanii ja saalistaa” tai “viruksena“, joka on “infektio, kiusa tai vaiva”. Kun osanottajia pyydettiin ratkaisemaan kaupungissa vallitseva rikollisuusongelma, niin ne, joille rikollisuus esitettiin “petona” tarjosivat ongelman korjaamiseksi rikollisten vangitsemista, lakien täytäntöön panemista ja lainvalvontatoimia ja rikollisten rangaistamista, verrattuna niihin, joille  rikollisuus esitettiin “viruksena” tarjosivat ongelman korjaamiseksi vastaavasti uudistustoimenpiteitä kuten diagnosoimista, käsittelemistä tai rokottamista. Ihmiset eivät siis ymmärrä, että metaforeja ei pitäisi ottaa täysin kirjaimellisesti. Aivotutkimuksissa on käynyt esille, että aivot aktivoituvat eri tavalla mm. sanojen, jotka ovat käsinkosketeltavissa verrattuna sanoihin, jotka eivät ole, esimerkiksi “idea“-sana aktivoi aivoja eri lailla kuin sana “objekti“.

 Positiiviset sanat/ negatiiviset sanat. Sanojen valinnassa keskitytään joko positiivisiin sanoihin ja piilotetaan negatiivinen tieto tai painotetaan negatiivisia sanoja, jolloin asiaan suhtautuminen ohjaillaan negatiiviseen suuntaan.

Positiivisia sanoja käytetään esimerkiksi kuvailemalla elintarvikkeita”ei sisällä sokeria“, mutta jätetään mainitsematta, että tuote on makeutettu aspartamiinilla. Myös epäsuosittujen päätösten esittäminen pyritään esittämään tarpeelliseksi, jopa paremmaksi tulevaisuudeksi, ja meille omaksi hyödyksi. Tästä esimerkkinä jo lähes klassiseksi lauseeksi muodostunut ”Hei, me tienataan tällä“.  Tästä seuraa se, että ihmiset alkavat aidosti uskomaan, että heidän nyt tekemänsä uhrauksensa johtaa jossain vaiheessa parempaan tulevaisuuteen. Vaarana tässä on kuitenkin se, että ihmiset tottuvat alempaan elämänlaatuun ja alkavat nähdä sen normaalina. Kunnes tulee se päivä, että ihmiset lopulta heräävät kuplastaan ja erottavat asioiden nykytilan (hei, ei me tienattukaan tällä..) ja pysähtyvät vaatimaan heille kuuluvia asioita.

Negatiivisia sanoja viljellään silloin, kun halutaan manipuloida ihmisiä jotakin asiaa tai henkilöä vastaan. Negatiivisten sanojen viljely voi tapahtua pikku hiljaa progressiivisesti tai  välittömästi. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Trumppia käsitelleet uutiset ovat olleet pääosin negatiivispainotteisia eri puolilla maailmaa.

Puheenaiheen vaihtaminen. Puheenaiheen vaihto on varsin yleinen manipulointi keino kääntää keskustelu sivuraiteille, kun yhdestä asiasta keskustellaan, niin samoihin aikoihin nostetaan toinen aihe varsinaisen tutkan alle, joka ei liity alkuperäiseen aiheeseen. Tämän strateginen vaikutus on se, että kuuntelijan huomio kohdistuu sopivaan suuntaan. Tässä on kyse harhauttamisesta. Ja tästä seuraa se, että ihmiset eivät muista enää tiettyjä asioita, koska tiedotusvälineet eivät enää puhu niistä. Todelliset ongelmat jäävät taka-alalle.

Vääristelevät tosiasiat. Vääristelevät tosiasiat perustuvat usein yleisiin uskomuksiin. Mainoksissa näkee tästä paljon esimerkkejä tästä, esimerkiksi ”Yhdeksän kymmenestä lääkäristä suosittelee tätä x laihdutusainetta…“ Tämä väite perustuu enemmänkin tilastokikkailuun kuin tosiasiaan.

Monimutkaisten sanojen käyttö. Tehokas manipulointi keino. Monimutkainen jargon ja hienolla samoilla kikkailu ovat taktiikoita, joita käytetään usein. Ihmiset eivät ymmärrä mistä on kyse, ainakaan täysin, mutta eivät myöskään halua paljastaa tietämättömyyttään.

Löyhät johtopäätökset. Katteettomat lupaukset. Kosmetiikkavalmistajat ja elintarviketeollisuus ovat erityisesti tässä kunnostautuneet. Esimerkkejä lupauksista:“Tällä x-tuotteella eroon rypyistä“, "Tämä vauvanruoka on kotitekoista sisältäen tarpeellisia ravintoaineita, joita vauvasi tarvitsee kasvamiseen“, “X-tuotteet ovat ilman turhia kaloreita, sisältäen kuitenkin kaikki kehosi hyvinvoinnille tärkeät vitamiinit ja kivennäisaineet“.

Rajoitettu erä. Loppuunmyynti. Usein niukkuus on valmistajan keksimä illuusio. Tuote näyttää paljon houkuttelevammalta, jos niitä on saatavilla vain vähän. Kun henkilö näkee esimerkiksi mainoksen, jossa lukee “Rajoitettu erä”, hänelle tulee tarve ostaa tuote, ennen kuin se on loppuunmyyty. Tässä on kyse “alhaisesta harhasta”.

Tunteisiin vetoaminen, pelottelu ja syyllistäminen. Tunne on oiva manipuloinnin väline. Tunteisiin vetoaminen perustuu haluun herättää kuulijan sympatia. Tyypillisin keino on ensin levittää huhuja, joilla vedotaan tunteisiin, joskus jopa  viljellään pelkoa. Kun henkilöiden huomio ollaan saatu, niin sen jälkeen ehdotetaan ideoita asian arvioimiseksi ja lopulta tarjotaan strategioita ongelmanratkaisuun. Eli näin manipulaattorista tulee ongelmanratkaisija, niin sanottu hyvis. Tiedotusvälineillä on hyvin tarkka tapa kuvata tapahtumat. Esimerkiksi muutama vuosi takaperin suomalaisia peloteltiin sikainfluenssan vaarallisuudesta ja ongelman ratkaisuksi alettiin tarjoamaan hätäisesti kokoon kyhättyä rokotetta.

Pelottelun lisäksi meitä syyllistetään. Media ei ota vastuuta sanoistaan, vaan vastuu vierrätetään jonkun toisen harteille. Esimerkiksi medialla on ollut taipumus syyllistää vakavasti sairastuneita terveytensä laiminlyönnistä. Syy on siis sairastuneessa, ja usein syytetty alkaakin epäillä omia tekemisiään ja pahimmassa tapauksessa ottaa syyn niskoilleen asiasta, johon ei välttämättä ole syyllinen. 

Tunteisiin vetoava manipulointi tuo ihmisille jatkuvan uhkan ja pelon tunteen, ja tekee meistä haavoittuvaisia.

Toistot. Usein tarvitaan vaan yksi henkilö tai taho, joka käyttää loputtomasti samaa lausetta ja tällä tavalla saa meidät vakuuttuneiksi lauseen paikkansa pitävyydestä. Tällaisessa toiston manipuloinnissa tarkoituksena on saada vietyä kyseisen henkilön tai tahon oma agenda läpi. Esimerkiksi ei voi olla manitsematta lausetta, jota on viime vuosina viljelty aika moneen otteeseen eli “Monikulttuurisuus on rikkaus”. Kun samaa asiaa (lausetta) toistetaan riittävän monta kertaa, niin myös skeptisemmätkin meistä alkavat pikku hiljaa uskomaan siihen. Kun sanaa tai lausetta käytetään johdonmukaisesti ja usein, siirtyy se kollektiiviseen tietoisuuteemme.

Lisäksi toistuva asian kieltäminen, esimerkiksi lauseet: “Sitä ei tapahtunut.”, ”Vain typerys voi ajatella noin!””Olet vain kuvitellut sen!” saavat meidät epäilemään itseämme. Tällaiset väitteet sekoittavat todellisuudentajuamme ja pahimmillaan alamme epäilemään mielenterveyttämme ja kykyämme luottaa itseemme. Alamme uskomaan väitteisiin ikään kuin totuuksina, omien kokemustemme sijaan.

Lopputuloksena kieli muuttaa mieltä

Vygotskin mukaan sanan merkitys voi degeneroitua, ja jos sanan sisäinen merkitys muuttuu, niin silloin muuttuu myös ajatuksen suhde sanaan. Myös Orwellin mukaan sanojen merkityksen muuttaminen hävittää sanoilta joitakin merkityksiä, ja jos kieltämme strategisesti muutetaan, voidaan sillä manipuloida ja hallita myös mieltämme, koska kieli muodostaa Orwellin mukaan myös jossakin määrin ajatuksemme.

Kielen muuttamisella on kohtalokkaat ja kauaskantoiset seuraamukset. Meidän käyttäytymistä, asenteita ja mielipiteitä ohjaillaan jatkuvasti kielimanipuloinnin kautta, yleensä huomaamattomasti ja meiltä tiedostamatta. Olemme säännöllisesti tämän manipuloinnin toistuvia uhreja.

Yhteenveto

Jokapäiväisessä elämässä erilaiset manipulointi muodot ovat vallitsevia. Nykyisessä tietotulvassa on vaikea välillä nähdä metsää puilta. Lisäksi tässä sosiaalisen median, Facebookin, Twitterin, ja Instagramin maailmassa “järjestelmä” tuntee meidät ja pyrkii ohjailemaan meitä haluamaansa suuntaan, se tunnistaa “pehmeät” kohtamme ja sen vuoksi se pystyy myös manipuloimaan meitä. Meille tarjotut uutiset, ohjelmat ja mainokset ovat median tarkoin valitsemia, niitä ei ole valittu sen vuoksi, mitä me haluaisimme katsoa ja kuulla, vaan ne on valittu sen vuoksi, mitä he haluavat meidän katsovat ja kuulevan heidän omien tarkoitusperien mukaisesti. Tämän manipuloinnin tarkoituksena on yksinkertaisesti meidän ohjailu ja kontrolloiminen.

Vaikka tämän päivän viestinnän hallitseminen on haastavaa ja manipuloinnin havaitseminen ei ole helppoa, voimme kuitenkin taistella manipulointia vastaan. Usein riittää, kun havaitsemme manipuloinnin taustalla olevat mekanismit. Kannattaa miettiä, mikä on sanoman oikea motiivi? Kuka tai ketkä hyötyvät? Kriittinen näkökulma kaikkeen mitä kuulet ja luet, on jo hyvä ensi askel manipuloinnin tunnistamiseen ja torjumiseen. Valitettavasti aina löytyy höynäytettäviä, pidä huoli, ettet ole yksi heistä.

Avainsanat: kieli, manipulointi, Orwell,

Lähteet:

Asya, A. (2013). Linguistic Manipulation: Definition and Types. (IJCRSEE) International Journal of Cognitive Research in science, engineering and education Vol. 1, No.2, 2013. Haettu: www.ijcrsee.com

Boulenger, V., Hauk, O., & Pulvermüller, F. (2009). Grasping Ideas with the Motor System: Semantic Somatotopy in Idiom Comprehension. Cebrebral Cortex, 19, 1905-1914. Haettu: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2705699/

Orwell, George, 1988 (1949), Nineteen Eighty-Four. London: Penguin Books. Orwell, George, 1999, Vuonna 1984 (alkuteos Nineteen Eighty-Four 1949, suom. Raija Mattila). Porvoo: WSOY,

Thibodeau, P.H., & Boroditsky, L. (2011). Metaphors We Think With: The Role of Metaphor in Reasoning. Plos One, 6, e16782. Haettu: http://lera.ucsd.edu/papers/crime-metaphors.pdf

Vygotski, Lev, Semjonovits 1982 (1931), Ajattelu ja kieli (suom. Klaus Helkama, Anja Koski-Jännes). Espoo: Weilin+Göös.

Aamulehti (2017). Aamulehti ottaa käyttöön sukupuolineutraalit tittelit. Haettu: https://www.aamulehti.fi/paakirjoitukset/olemme-paattaneet-olla-kaikki-ihmisia-200395971/

Dw (2017). Study: German media extremely negative about Trump. Haettu: https://www.dw.com/en/study-german-media-extremely-negative-about-trump/a-38974231

Yle (2011). Media syyllistää sairaita. Haettu: https://yle.fi/uutiset/3-5313404

tiistai, 12. kesäkuu 2018

Valehtelu; äidinkieli versus vieras kieli

Valehteleminen vieraalla kielellä on helpompaa

Viimeaikaiset tutkimukset ovat paljastaneet merkittäviä vuorovaikutussuhteita kielen ja tunteiden välillä. Kielellä on vahva suhde ajatukseen. Kieli laukaisee ajatuksen. Orwellin mukaan kielen ja ajatuksen suhde on kaksisuuntainen tie, ajatus voi vahingoittaa kieltä ja kieli voi vahingoittaa ajattelua. Kieli on epäilemättä yksi ihmisen mielen hienoimmista ja voimakkaimmista tuotteista. Käsitystä, että kieli olisi kokonaan irti ajatuksesta pidetään “reductio ad absurdum“ eli järjettömänä.

Jäsennämme maailmaa kielen kautta. Kieli ohjaa ihmisen näkemään ja tulkitsemaan maailmaa, sen myötä on kehittynyt symbolinen ajattelu, kirjoitustaito ja koko sivistynyt kulttuurimme. Kieli on uniikki sosiaalisen viestinnän väline. Kommunikoimme, keskustelemme, ja myös valehtelemme kielen avulla. Luulisi, että valhe pysyy valheena ja tosiasia pysyy tosiasiana, sanotaan se sitten millä kielellä tahansa. Mutta tutkimukset viittaavat siihen, että totuuden käsitys on venyvä, kun sitä tarkastellaan eri kielten ja kulttuuriperimien kautta. Kieli ja kulttuuriperimä voi vaikuttaa totuuteen jopa niin paljon, että ne henkilöt, jotka ovat kaksikielisiä tai monikielisiä, voivat hyväksyä tosiasian jollakin heidän kielellään ja kieltää sen jollakin toisella kielellä.

Kieli ja aivot

Puheen ja kielen suhde on monimutkainen. Tutkittaessa puheen ja kielen aivomekanismeja tulee tämä monisyisyys ottaa huomioon. Toistaiseksi tähän päivään mennessä ei ole juurikaan löydetty tarkkoja yksityiskohtaisia todisteita ihmisen aivojen kielikohtaisista alueista. Kielellisen tiedonkäsittelyn kannalta kriittiset vasemman aivopuoliskon aivorakenteet ovat laajempia kuin pelkästään Brocan ja Wernicken alueet ja näiden kielialueiden sisällä on toiminnallista erikoistumista. Näyttäisi myös siltä, että oikea aivopuolisko olisi tärkeä kielen käytön eli pragmatiikan kannalta. Lisäksi kielen käsittelyyn osallistuvat aivoalueet aktivoituvat myös erilaisissa kokeellisissa yhteyksissä ei-verbaalisissa kuulo- ja visuaalisissa ärsykkeissä.

Yksi-, kaksi- ja monikieliset

Kielen hallintaan vaikuttavat, niin yhteisön asenne, kuin kielen status yhteisössä. Se, että onko henkilö yksi- vai kaksi tai monikielinen on vaikea määritellä, on siis vaikea vetää tarkkaa rajaa siihen, kuinka paljon on kieltä osattava, jotta henkilöä voitaisiin kutsua esimerkiksi monikieliseksi. Lisäksi neurobiologiset valmiudet ja sosiaalinen kanssakäyminen muokkaa kielen kehitystä. Äidinkieli, kasvuympäristö ja kulttuurin ominaispiirteet säätelevät, minkä kielen ihminen oppii ja miten hän sitä prosessoi.

Kaksikielisillä viitataan usein henkilöihin, jotka käyttävät kahta kieltä missä tahansa vuorovaikutuksessa. Kaksikieliset voivat käyttää myös useampia kieliä. Määritelmä kaksi- tai monikielinen kattaa sekä varhain lapsuudessa kahta kieltä samanaikaisesti omaksuneet että eritasoiset vieraan kielen oppijat. Usein kaksikielisillä on jompikumpi kielistä vahvempi kuin toinen, ja toista kieltä käytetään eri yhteyksissä ja eri elämänalueilla kuin toista. Kaksikieliset kontrolloivat alinomaa kielijärjestelmien käyttöä, joka vaatii heiltä tarkkaavaisuuden hallintaa.  Joissakin tutkimuksissa onkin havaittu, että kaksikieliset lapset voivat suoriutua yksikielisiä lapsia paremmin tehtävästä, jossa pitää tarkkaavaisuuden hallinnan avulla jättää huomiotta harhaanjohtavia vihjeitä. Kaksikielisten aivoissa tapahtuu myös sekä toiminnallista että rakenteellista plastisiteettia (mukautumista). Tietyn päälakilohkon harmaan aineen tiheys oli korkeampi sekä varhaisilla kaksikielisillä että myöhäisillä verrattuna yksikielisiin, korkein oli varhaisilla kaksikielisillä. Tutkimukset viittaavat siihen, että toisen kielen oppiminen voi muuttaa aivojen rakennetta ja sitä enemmän, mitä varhaisemmin kieli omaksutaan. Mutta myös myöhäisillä kaksikielisillä havaittiin aivojen rakenteessa eroja yksikielisiin verrattuna. Kahden kielen hallitseminen vaatii jatkuvaa sanan valintaa tilanteeseen sopivalla kielellä. Kaksikieliset ja yksikieliset ryhmät eroavat kielitaidon lisäksi myös muista syistä, kuten sosioekonomisesta asemasta tai etnisestä alkuperästä, ja nämä tekijät on ehdottomasti otettu huomioon kaksikielisenä etuna.

Kielen vaihto johtaa kognitiivisiin, emotionaalisiin ja havainnollisiin muutoksiin

Kaksikieliset ihmiset kertovat usein, että he tuntevat olevansa erilaisia siirtyessään kielestä toiseen. Kontekstuaalinen kielen muutos ei ole pelkästään pinnallinen, vaan se kulkee käsi kädessä monien havainto-, ajattelu ja kognitiivisten toimintojen kanssa. Lisäksi psykologiset kokeet ovat osoittaneet, että kielet muovaavat visuaalisen havainnon näkökohtia, meidän tapaa luokitella ympäristöämme ja tapahtumia. Toisin sanoen, todellisuuden tunne rakennetaan kielen puitteissa.

Tutkimus osoittaa, että kokemuksiin liittyvä kieli muovaa tietojenkäsittelyä. Jos joku sanoo sinulle äidinkielelläsi, että hän rakastaa sinua, koet sen aidompana ja syvällisempänä, kuin jos sama asia sanottaisiin vieraalla kielellä. Kyse ei ole siitä, ettemmekö ymmärtäisi molempia kieliä yhtä hyvin, mutta tunneperäiset kokemukset ovat voimakkaammin sidottuna äidinkielellämme kuultuihin asioihin.

Päätöksenteossa kielen on havaittu vaikuttavan kognitiivisiin ja emotionaalisiin prosesseihin, kieli voi muokata tunnepitoisuutta, mikä puolestaan ​​voi vaikuttaa päätöksenteon eri osa-alueisiin. Toisin sanoen päätöksenteko riippuu siitä, millä kielellä (henkilön äidinkielellä vai toisella kielellä) asia on esitetty ja tämän osoittaa, että kielen ja päätöksenteon välisiä vuorovaikutuksia ei pitäisi ottaa kevyesti. On havaittu, että henkilö kykenee rationaalisempaan ajatteluun paremmin toisella kielellään, kuin omalla äidinkielellään.

Kaksikieliset, kulttuurit ja valehtelu

Totuus on varsin venyvä käsite, se taipuu ja muovautuu eri suuntiin. Totuus muuttuu enemmänkin totuudenmukaisuudeksi. Ihmiset, jotka puhuvat kahta tai useampaa kieltä, valehtelevat todennäköisemmin silloin, kun he eivät puhu omaa äidinkieltään ja vastaavasti ovat rehellisempiä silloin kun he puhuvat. Meidän ensimmäinen kielemme, yleensä äidinkielemme on eniten sidoksissa meidän emootioiden kanssa, joka tekee meistä rehellisempiä. Äidinkielemme on läheisesti sidoksissa tunteisiimme. Olemme haavoittuvaisempia ja vilpittömämpiä, kun puhumme omaa äidinkieltämme. Koemme yleensä etäisyyttä toiseen kieleen, ja tämän vuoksi valehteleminen koetaan helpommaksi. Teemme psykologista etäisyyttä itsemme ja valheen välille. Henkilö kokee toisen kielen etäisemmäksi. Toista kieltä puhuessa henkilön on helpompi luoda psykologista etäisyyttä itsensä ja valheen välille.

Luulisi, että tosiasiana pysyy tosiasiana, riippumatta kielestä, mutta kaksikieliset tulkitsevat myös tosiasioita eri tavalla riippuen siitä, mitä kieltä he puhuvat. Kaksikieliset voivat hyväksyä tosiasian jollakin kielellään, mutta kiistää sen toisella kielellään. Käsitteen merkitys ei pysy siis samana vaan on kielestä ja kulttuurista riippuvainen. Yhden tutkimuksen mukaan (tutkimus tehtiin Walesissa, jossa osallistujat puhuvat kymriä sekä englantia ja osallistujille esitetyillä identtisillä lauseilla oli joko positiivinen tai negatiivinen merkitys) osallistujilla oli taipumus pitää positiivisia lauseita tosina molemmilla kielillään, vaikka ne eivät olleetkaan totta, mutta negatiivisten lauseiden kohdalla, kaksikieliset vastasivat eri tavalla, riippuen siitä olivatko ne esitetty kymriksi vai englanniksi. Kaksikieliset olivat enemmän totuudenmukaisempia kymriksi, mutta englanniksi he kiistivät lauseiden totuudenmukaisuuden, vaikka ne olisivatkin olleet totta.  Tämä tutkimus osoittaa sen, että kieli ja tunteet ovat keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa, tosiseikkojen tulkintaan vaikuttavat asymmetriset vaikutukset. Henkilön äidinkieli on läheisesti sidoksissa hänen tunteisiin, henkilö on todennäköisemmin rehellisempi ja haavoittuvaisempi omalla äidinkielellään, kun taas toisella kielellä, henkilö ottaa etäisyyttä kieleen, ja pystyy järkiperäisempään ajatteluun. Nämä havainnot viittaavat siihen, että kaksikieliset tunnistavat ja reagoivat kulttuuritietoihin kielellisesti riippuvaisesti. He sekä tietävät että pystyvät erottamaan, mikä on totta ja mikä ei, mutta toisella kielellä toimiminen näyttäisi antavan heille suojan epämiellyttäviä totuuksia vastaan ja lisäksi he pystyvät käsittelemään asiaa strategisemmalla tavalla.

Yhteenveto

Sekä valehtelu että tosiasioiden tulkinta on osittain kielikohtaista.

Avainsanoja: kaksikielisyys, monikielisyys, valehtelu, tosiasia

Lähteet:

Ellis, C. & Thierry, G. & Vaughan-Evans, A. & Wyn Jones, M. (2017). Languages flex cultural thinking. Volume 21, Issue 2. pp.219-227. Cambridge. Haettu: https://www.cambridge.org/core/journals/bilingualism-language-and-cognition/article/languages-flex-cultural-thinking/3026230AFC5B62364128A5D2E633D244

Guillaume, T. (2016). Neurolinguistic Relatively: How language flexes human perception and cognition. Jourmal List Wiley 66(3): 690-713. Haettu: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5006882/

Hämäläinen, H. & Laine, M. & Aaltonen, O. & Revonsuo, A. (2006). Mieli ja aivot. kognitiivisen neurotieteen oppikirja. Jyväskylä: Gummerus.

The Conversation (2018). You are more likely to deny the truth in your second language. Haettu: https://theconversation.com/you-are-more-likely-to-deny-the-truth-in-your-second-language-82193

Dailymail (2018). Want to get the truth out of someone? Speak to them in their mother tongue: People lie more when talking in a second language because they are “less emotional”. Haettu: http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-5278875/People-likely-lie-second-language.html

 

tiistai, 8. toukokuu 2018

Nainen sarjamurhaajana

Naiset muodostavat vähintään 15% kaikista sarjamurhaajista. Naispuolisten ja miespuolisten sarjamurhaajien välillä on merkittäviä eroja:

  1. Motiivit. Naispuolisten sarjamurhaajien motiivit eroavat huomattavasti verrattuna miespuolisiin sarjamurhaajiin. Miespuolisten sarjamurhaajien ensisijainen motiivi on yleensä seksuaalinen, kun taas naispuoliset sarjamurhaajat tappavat saadakseen valtaa ja taloudellista hyötyä. Useimmat naispuoliset sarjamurhaajat ovat olleet mukana ennen murhaamista, varkauksissa, petoksissa tai kavalluksissa. Seksuaaliset tai sadistiset motiivit ovat äärimmäisen harvinaisia naispuolisten sarjamurhaajien keskuudessa. Ja niillä naisilla, joilla tällaisia seksuaalisia tai sadistisia motiiveja on, kärsivät erittäin harvoin psykoottisista piirteistä ja lapsuusajan väärinkäytöksistä verrattuna miehiin. Joskus motiivina voi olla myös huomion tai myötätunnon hakeminen. Evoluutiopsykologia selittää motiiveja niin, että naiset tappavat rajoitetun lisääntymispotentiaalin vuoksi eli voimavarojen ja palkkion turvaamiseksi, kun taas miehet todennäköisesti etsivät mahdollisimman monta seksuaalista mahdollisuutta.
  2. Apukeino/ välikeino. Naiset käyttävät murhaa välikeinona paremman elämän tavoitteluun, oli sitten kyseessä valta, jokin etuus tai mukavuus. Joskus nainen murhaa koston vuoksi.
  3. Sukupuolen hyödyntäminen. Naispuoliset sarjamurhaajat käyttävät naiseutta (naisvetovoimaa) hyväkseen.
  4. Tekotapa. Pragmaattinen lähestymistapa. Miehillä intohimo toimii usein laukaisevana tekijänä, ja tekotapaan liittyy usein sadismia ja väkivaltaa, kun taas naiset pyrkivät käytännönläheisempään lähestymistapaan, jossa he käyttävät, hiljaisempia, peiteltyjä tai matalan profiilin omaavia menetelmiä murhan yrityksessä, kuten myrkytys (yksi suosituimmista valinnoista). Muita murhamenetelmiä ovat olleet ampuminen, puukottaminen, tukehduttaminen ja hukuttaminen.
  5. Uhreina usein tutut tai läheiset. Useimmat naispuoliset tappajat tuntevat uhrinsa, he harvoin hakevat uhrejaan julkisilta paikoilta, toisin kuin miespuoliset kolleegansa, jotka yleensä tavoittelevat ja tappavat tuntemattomia uhreja. Enemmistö naisista, jotka ovat vangittuna murhasta, ovat tappaneet joko miehensä, poikaystävänsä tai lapsensa. Naiset pyrkivät tappaamaan henkilöitä, jotka ovat emotionaalisesti ja fyysisesti heitä lähellä, kuten ystävät, perheenjäsenet, työkaverit ja tuttavat sekä vanhukset.

Aivot. Aivojen kuvantamistutkimukset ovat löytäneet eroja murhaajien ja tavallisten ihmisten aivojen välillä. Sarjamurhaajilla on muun muassa epätavallinen aivojen rakenne, aivoissa on niin kutsuttua harmaata ainetta vähemmän kuin muilla. Aivotoiminnassa on myös havaittu poikkeavuuksia, esimerkiksi tietyllä aivokuoren alueella on alhaisempaa aktivisuutta ja lisäksi sarjamurhaajien aivoissa on löydetty yksi ylimääräinen kromosomi. Mutta näistä löydöksistä huolimatta, emme edelleenkään tiedä tarpeeksi mitä sarjamurhaajan aivoissa liikkuu, profilointiyrityksissä emme voi ennustaa varmuudella onko henkilö sarjamurhaaja vai ei.

Profiili. Keskimääräinen profiili (Yhdysvalloissa) on yllättävän samanlainen; naissarjamurhaaja on usein nuori, keskiluokkainen nainen. Hän on naimisissa oleva kristitty ja työskentelee ihmisten parissa, usein hoitoalalla (terveydenhoito, lastenhoitoalat) tai opetustyössä. Tämä asetelma antaa tappajalle helpon pääsyn haavoittuville uhreille. Poikkeuksiakin löytyy esimerkiksi prostituoitu Aileen Wuornos, joka tappoi 7 miestä Floridassa vuosina 1989 ja 1990, on yksi poikkeus naispuolisten sarjamurhaajien tyypillisestä profiilista. Wuornos tappoi julkisilla paikoilla, surmasi ventovieraita ja tappoi henkilökohtaisen tyydytyksen vuoksi (kostonhimo). Lisäksi Wuornos käytti asetta, mikä on epätyypillistä naispuoliselle sarjamurhaajalle.

Naiset ”parempia” kuin miehet? Keskimääräisesti naispuolinen sarjamurhaaja murhaa paljon pidempään kuin mies. Tämä johtuu siitä, että naiset käyttävät hiljaisempia menetelmiä (myrkky, huumeet, tukahduttaminen), ja he tappavat lähipiiriään, ja tämän seurauksena heidän ”tappouransa” kestää paljon pidempään verrattuna miehiin. Naisilla ”ura” kestää keskimäärin  8-11 vuotta, kun taas miehillä keskimääräisesti 2 vuotta.

Suomessa. Ensimmäiseksi naissarjamurhaajaksi on luonnehdittu hoitaja Aino Nykopp-Koski. Hänet tuomittiin syylliseksi vuonna 2012 viiteen murhaan, kuuteen murhan yritykseen, kahteen törkeään pahoinpitelyyn sekä huumausainerikoksiin ja varkauksiin. Hän murhasi 77-92-vuotiaat potilaansa eri sairaaloissa ja hoitokodeissa vuosien 2004 ja 2009 välisenä aikana. Nykopp-Koski oli ollut vanhuksen hoitajana muutaman kuukauden ajan. Hän oli myrkyttänyt vanhuksen sekoittamalla lääkettä tämän jogurttiin. Tutkinnassa selvisi, että myös aiemmat uhrit oli tapettu tai yritetty tappaa lääkeaineilla.

Lopuksi

Vaikkakin naiset edustavat sarjamurhaajien vähemmistöä, ovat he selkeästi haasteellisempi ryhmä virkavallalle käyttämiensä keinojen vuoksi. Kylmän viileä logiikka, tekojen matala profiili ja uhrien valikoituminen lähipiiristä leimaa naispuolisen sarjamurhaajan profiilia. Älä aliarvioi petollista naista.

Aiheesen liityvää: https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2017/04/rikollisten-ja-ei-rikollisten-seka-terroristien-aivoissa-on-eroja

Lähteet:

Cahill, M. (2015). Researchers Compared Male And Female Serial Killers- What They Found Is Schocking. Viralnova. Haettu: http://www.viralnova.com/traits-of-serial-killers/

Harrison, M.A. & Murphy, E.A. & Ho, L.Y. & Bowers, T.G. & Flaherty, C.V. (2015). Female serialkillers in the United States: means, motives, and makings.The Journal of Forensic Psychiatry & Psychology .Volume 26, 2015 - Issue 3 Pages 383-406. Haettu: http://www.tandfonline.com/doi/ref/10.1080/14789949.2015.1007516?scroll=top

Iltalehti (2016). He ovat Suomen vaarallisimmat naiset. Haettu: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016081222088078_uu.shtml

Farell, A.L. & Keppel, R.D. & Titterington, V.B. (2013). Testing Existing Classifications of Serial Murder Considering Gender: An Exploratory Analysis of Solo Female Serial Murderers. International Journal of Psychology.  Volume 10, Issue 3, Pages 268–288. Haettu: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/jip.1392/abstract

Popular Science (2016).Can Your Genes Make You Kill.  Haettu: https://www.popsci.com/can-your-genes-make-you-kill

Psychology Today (2015). Why Some Women Kill Again and Again.Female killers are rarely driven by sexual sadism like men. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/wicked-deeds/201501/why-some-women-kill-again-and-again

Psychology Today (2017). Serial Killers. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/the-human-equation/201701/serial-killers-in-2016

Psychology Today (2015). Female Serial Killers Are No Myth. Some women kill repeatedly for revenge, profit or pleasure. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/wicked-deeds/201511/female-serial-killers-are-no-myth

Psychology Today (2012). Female Serial Killers. Silent But Deadly. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/the-human-equation/201205/female-serial-killers

Raine, A. (2013). The Anatomy of Violence. The Biological Roots of Crime. Vintage Books. New York.

perjantai, 13. huhtikuu 2018

Media ja valehtelu

”If you don’t read the newspapers you are uninformed. If you do read them you are misinformed.”- Mark Twain

Media vaikenee, vääristää, manipuloi kuvilla, jättää kertomatta, antaa vääriä tietoja, vedättää ja kohauttaa. Vastakkainasettelu ja suuret tunteet myyvät. Useat uutiset ovat määrätietoisesti kohdistettu vaikuttamaan ajatteluumme. Luonnollisesti tarvitaan myös useita toistoja. Medialla on valtaa. Media yrittää manipuloida sekoittamalla tuotetun sisällön asiantuntemuksen kanssa. Media hämää sinua venytetyillä ja väitetyillä tosiseikoilla tai tilastotiedoilla. Täysin objektiivista mediaa ei ole olemassakaan, useamman jutun takana on jonkin intressin ajaminen.

Huomionhakuinen media. Uutisten tarkoituksena on kiinnittää huomiomme, joukkotiedotusvälineet päättävät, mitä he pitävät kannattavana uutisena ja mitä ei. Uutiset eivät välttämättä määräydy asiasisältönsä tai yhteiskunnallisen painoarvonsa ansiosta, vaan uutinen, joka myy parhaiten, nostetaan otsikoihin. Huomioarvon aikaansaamiseksi, valhe voittaa usein totuuden. Tosin ero „totuuden“ ja valheen välillä, ei ole niin yksinkertainen. Molemmissa on lukemattomia muunnelmia ja vivahteita. Suurin ero näiden kahden välillä on se, että valehtelu on helppoa, mutta tosiasioiden löytäminen vaatii kovaa työtä. Luhmanin mukaan joukkotiedotusvälineiden ongelma on se, että totuuden ja valheen ero ei ole välttämätöntä, toisin kuin esimerkiksi tieteellisessä järjestelmissä, joissa todentaminen on elintärkeää. Massamedia ei perustu siis totuuden etsimiseen, vaan se perustuu huomiohakuisuuteen.

Tosiasioiden kieltäminen. Media jättää tosiasiat huomioimatta. Esimerkiksi Suomessa valtamedia suhtautuu myönteisesti maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen. Ongelmana on se, että media antaa valtaosin positiivisen kuvan kyseisestä asioista ja negatiiviset puolet kuten maahanmuuttoon liittyvät ongelmat jätetään käsittelemättä tai niitä vähätellään. Asian objektiivinen käsittely ja uutisoiminen edellyttäisi siihen kohdistuvien etujen ja haittojen arviointia ennakkoluulottomasti kaikista näkökulmista.

Tapahtumaa ei uutisoida mediassa. Media vaikenee; ”jos sitä ei ole uutisissa, sitä ei ole tapahtunut”. Lehdistö ei välitä tietoa tapahtumasta tai välittää tietoa minimalistisesti. Jos meillä ei ole tietoa tapahtumista, emme pysty saamaan selville, mitä on meneillään.

Vuosi 1994 ja Ruandan sisällissota. Kaksi alueen suurinta etnistä ryhmää aloitti toistensa tappamisen, josta seurasi kansanmurha. Ensimmäisen kansanmurhaviikon aikana Euroopan lehdistö ei välittänyt tietoa tapahtumasta joten kukaan ei tiennyt murhista, vasta toisen viikon aikana lehdistö raportoi tapahtumista, ja tämän seurauksena Ruanda sai apua Euroopalta kansanmurhan lopettamiseksi.

Vääristävät mielikuvat. Media käyttää hämärtäviä otsikoita ja vääristää mielikuvia.

MTV.fi julkaisi (4.4.2018) kirjoituksen otsikolla: ”Historiallinen hetki koitti: Isä synnytti ensimmäistä kertaa Suomessa.”(https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lm-historiallinen-hetki-koitti-isa-synnytti-ensimmaista-kertaa-suomessa/6844302#gs.5==xOe4). Kyseinen otsikko hämärtää sen tosiseikan, että vain nainen voi synnyttää.  Biologisen sukupuolen mukaan, henkilö on joko hedelmöittyvä tai hedelmöittävä. Miehellä ei voi olla naisen sukupuoli- ja synnytyselimiä. Lisäksi raskauden kulku vaatii naishormoneja.

Media harhauttaa. Mitä isommat kohumissi/-poliitikko- ja ei-asiasisältöiset otsikot, sitä todennäköisemmin olennaista uutisoitavaa löytyy sivuotsikoista, kuten huomiota herättämättömistä ja asiasävyisesti otsikoiduista artikkeleista, sivulauseista ja pienellä printillä kirjoitetuista ”piilotetuista” asioista. Harhautuksen tarkoituksena on legitimoida subjektiivisuus sekä osatotuuden kertominen. Tyypillistä harhauttamista on myös tilastojen ja asiantuntijamielipiteiden julkaiseminen asiayhteydestä irrallisena. Oikeanlaisella kysymyksen asettelulla staattisen/erillisen tilaston tai asiantuntijalausunnon saa näyttämään jossain määrin uutisoitavan asian argumentointia tukevalta ja asiaankuuluvalta. Turhaan ei sanota: ”vale, emävale, tilastot.”

Helsingin Sanomissa oli uutinen pääkaupunkiseudun rikostilastoista (2015), otsikolla: ”Turvapaikanhakijoiden määrä ei juuri näy rikostilastoissa!” (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002882845.html), mutta poliisin tiedotteessa raiskausrikoksiin ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin liittyvät raiskausepäilyjen määrä oli kasvanut 116 % (https://www.poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/44028_HPL_Ulkomaan_kansalaisten_osuus_2015_3_.pdf?37e048249328d388)

Sosiaalinen media. Valhe leviää nopeammin ja on pitkäkestoisempi sosiaalisessa mediassa kuin totuus. Ihmiset ovat herkempiä toistamaan väärää tietoa kuin oikeaa. Vosough kollegoidensa kanssa tekemässä raportissaan tutkivat 126 000 tarinaa, joita seurasi noin 3 miljoonaa ihmistä yli 4,5 miljoonaa kertaa. Tutkimusryhmä havaitsi, että valheelliset uutiset olivat 70 prosenttia todennäköisemmin “uudelleen twiitattuja” kuin todelliset tarinat. Totuuden leviämiseen kesti kuusi kertaa kauemmin kuin valheellisen tiedon leviämiseen, jotta se saavutti 1500 ihmistä. Myös tarkastelu Twitterissä osoitti, että ”vääriä” uutisia uudelleen twiitattiin useammin kuin todellisia uutisia.

Sensuuri. Valtamedian uusi strategia on sensuroiminen. Kansalaiskeskustelujen rajoittamisesta on tullut uusi normi. Muutama mediataho on jo poistanut nettikommentoinnin kokonaan tarjonnastaan. Avoimen keskustelun on väitetty uhkaavan demokratiaa, mutta eikö demokratia ole ennen kaikkea avointa keskustelua?

Vaihtoehtomedia. Myös vastakohta tai valemediaksi kutsuttu media on vaihtoehto perinteiselle valtamedialle, jossa julkaistaan vaihtoehtoista tietoa. Valtamedian mukaan vaihtoehtoinen media ei toimi journalistisin periaatteiden mukaisesti ja vääristelee faktoja, kun taas vaihtoehtomedia kritisoi valtamediaa jatkuvasta totuuden muuntelusta. Kumpi on oikeassa ja kumpi valehtelee? Vai valehteleeko molemmat? Ei voi olla niin, että maailmaan mahtuu vain yksi totuus kerrallaan ja muut mielipiteet ovat trollausta. Onneksi tosiasiat pysyvät tosiasioina ja niiden paikkansapitävyys tulee voida tarkistaa niin valtamedian kuin vaihtoehtoisen median toimesta.

Mediassa esiintyneet valheet vaikuttavat meihin

Länsi-Australian yliopiston tutkimuksessa psykologit havaitsivat, että ihmiset uskovat helpommin valheelliseen tai väärään tietoon, koska siihen uskominen vie vähemmän aivokapasiteettia. Tietojen hylkääminen vaatii kognitiivista työtä eli on paljon haastavampaa olla uskomatta tarjolla olevaa tietoa. Lisäksi jos aihe ei ole lukijalle tärkeä tai hänellä on muitakin asioita mielessäsi, tulee hän todennäköisesti harhaanjohdetuksi, koska jatkuva tietotulva kuormittaa aivoja henkisesti niin paljon, että aivot antavat periksi. Tätä kutsutaan kognitiiviseksi ylikuormaksi, joka tarkoittaa sitä, että aivojen kognitiiviset voimavarat ovat ylikuormitettuja ja koska valheen tunnistaminen on haastavaa työtä, aivomme ei voi käsitellä kuin vain tietyn määrän uutisia. Toisin sanoen kun joka puolelta tulee niin paljon erilaisia uutisia, aivomme jossain vaiheessa pysähtyvät ja luovuttavat. Ja oletus tässä vaiheessa on siis se, että kaikki on “totuutta“.

Ja vaikka epäilisimme uutisen luotettavuutta, kiinnitämme todennäköisesti huomioita valheen etsimisen sijasta siihen, ovatko tiedot sopivia muiden asioiden kanssa, joihin uskomme. Ovatko ne linjassa sen kanssa, mitä haluamme kuulla? Ketkä kaikki uskovat siihen? Sopiiko tieto poliittiseen, uskonnolliseen tai sosiaaliseen näkemykseemme? On todettu, että henkilökohtainen maailmankatsomus voi olla erityisen vaikea este ylittää tiedon omaksumisessa.

Lisäksi media harjoittaa toistoja, ja toistot vastaavasti vaikuttavat meihin. Jos kuulemme jonkun asian tai tiedon riittävän usein, alamme uskoa siihen, olipa se totta tai ei. Vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa, tutkijat osoittivat, että jos ihmiset toistivat tiettyä lausetta riittävän monta kertaa, alkoi toistettu asia näyttämään todelta.

Lopuksi

Valehtelu yhteiskunnassamme on rutiininomainen tapa kommunikoida ihmisten kesken. Media on rehellinen, niin kauan kuin julkaistavat asiat ja uutiset ovat linjassa sen kanssa, mitä media haluaa meidän kuulevan. On tärkeä tiedostaa että media ajaa aina agendaa, poliittista tai ideologista. Ihmisyys ja subjektiivisuus käyvät käsi kädessä. Ja vaikka media haluaa meidän uskovan, että se edustaa asiantuntemusta kaikilla aloilla, on tämä käytännössä mahdottomuus. Median ensisijainen tavoite on huomion herättäminen, katsojalukujen tai levikin kasvattaminen, ei totuuden etsiminen.

Avainsanat: valehtelu, media

Lähteet:

Lewandowsky, S. & Ecker, U.K.H. & Seifert, C.M. & Schwarz, N. & Cook, J. (2012). Misinformation and Its Correction. Haettu: http://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1529100612451018

Huhtasaari, S. (2017). Venyvä totuus. Illuusio rehellisyydestä ja monogamiasta. Kustantaja: Bod

Mielen ihmeet. Manipuloiva media. Haettu:https://mielenihmeet.fi/manipuloiva-media/

NBC News (2018). Fake News. Lies spread faster on social than truth does. Haettu: https://www.nbcnews.com/health/health-news/fake-news-lies-spread-faster-social-media-truth-does-n854896

keskiviikko, 14. maaliskuu 2018

Oman edun tavoittelu –tarina kuolinpesän tyhjennyksestä ja verojen välttämisestä

Perintöverorikoksesta kiinnijäämisen mahdollisuudet ovat Suomessa minimaaliset, etenkin jos rikoksentekijä on tarpeeksi ahne ja röyhkeä, aloittaa pesän järjestelmällisen putsauksen tarpeeksi ajoissa, hankkii ja käyttää ”asiantuntevaa” asianajajaa, perunkirjoituksessa antaa valheellisia tietoja ja ei ole enää tavoitettavissa kun pesänselvittäjä haluaisi vastauksia kysymyksiinsä.

Alla löydät esimerkillisen esimerkkitapauksen, joka perustuu tositapahtumiin perustuvasta täydellisestä kuolinpesän tyhjennyksestä sekä perintöverorikoksesta. Toinen tytär ei saanut perinnöstä edes lakiosaa.

Tarina

Tarina perheestä, johon kuuluu isä, äiti ja heidän kaksi tytärtään. 1990-luvulla perheen isä sairastui vakavasti. Ennen kuolemaansa isä luovutti nuoremmalle tyttärelleen ison yksiön ja lisäksi antoi hänelle uudehkon ja vähän käytetyn autonsa.

Perheen isä kuoli vuonna 1996. Aviopuolisot olivat tehneet keskenään omistusoikeustestamentin. Tyttäret hyväksyivät testamentin. Leskelle jäi puolisonsa kuuoleman jälkeen saaristossa, meren rannalla oleva kesämökkikiinteistö 1,5 hehtaarin tontilla ja rantasaunalla sekä asunto-osakehuoneistoja 5 kappaletta, joista neljää pidettiin vuokralla. Vuokratulojen ja oman eläkkeen lisäksi puoliso sai vielä leskeneläkettä.

Vuonna 1997 perheen äiti myi yhden kaksioistaan. Lisäksi hän myi kesäpaikkansa koko irtaimiston nuoremmalle tyttärelleen (kauppahintaa ei oltu mainittu).

Vuonna 2003 perheen äiti myi yhden yksiöstään.

Vuonna 2004 perheen äiti lahjoitti nuoremmalle tyttärelleen koko kesämökkikiinteistönsä, mutta piti itsellään elinikäisen hallintaoikeuden. Pieni HUOM! lahjoitus ei ole saajansa ennakkoperintöä.

Vuonna 2005 perheen äiti myi toisen yksiönsä.

Vuonna 2007 perheen äiti lahjoitti kotinsa koko irtaimiston nuoremmalle tyttärelleen syntymäpäivälahjaksi.

Vuonna 2009 perheen äiti myi nuoremman tyttärensä aviomiehelle yhden asunnoistaan (kaksion) pilkkahinnalla. Rahat tallennettiin  Alandspankkiin perheen äidin tilille, josta ne nostettiin 10 000- 20 000 e erissä vajaassa puolessa vuodessa ja tili lopetettiin 15.6.2010.

Vuonna 2013 perheen äiti avaa sekä Osuuspankkiin että Nordeaan käyttötilit, joihin nuoremmalla tyttärellä on käyttöoikeus. Lisäksi perheen äiti ottaa asuntojoustolainaa 80 000 e. Käteisnostoja kyseisenä vuonna tehtiin 10 000 e.

Vuosi 2014 oli todella tapahtumarikas. Perheen äiti nosti viimeisenä elinvuotenaan käteistä rahaa huomattavia määriä. Aikaisemmin, tarkkana rahoistaan tunnettu perheen äiti, tuolloin 93-vuotias, pani tuulemaan. Täytyy oikein hattua nostaa, että rollaattorilla kulkeva sairas vanhus oli kykenevä, jopa saman päivän aikana, nostamaan  eri raha-automaateista, eri kaupungeista useampia nostoja (esimerkiksi tammikuussa nostoja oli 41 kpl kun vastaavasti tammikuussa on 31 päivää). Tammikuussa rahaa paloi nuukalta vanhukselta yli 22 000 e. Lisäksi saman kuukauden aikana hän lahjoitti nuoremman tyttärensä pojalle 5 5000 e. Maalis ja marraskuun aikana nostoa tehtiin 80 000 e. Kun vanhukselta kysyttiin pankista, mihin rahat laitetaan, oli hän kertonut laittavansa ne kotonaan paloturvalliseen kassakaappiin. Rahalahjoituksen ja rahanostojen lisäksi vanhus kerkesi tehdä kevään aikana testamentin nuoremman tyttärensä pojalle. Kun perheen äidin kunto alkoi radikaalisti heiketä, nuorin tytär osti äitinsä keskustassa olevan asunnon (4 huonetta ja keittiö) huomattavaan alihintaan (122 000 e) perintöverot välttääkseen. Kauppakirjan ehtona oli, että: ”Myyjä on tutustunut kaupan kohteeseen ja ottaa sen vastaan siinä kunnossa kuin se kaupantekohetkellä on”. Kauppa oltiin siis tehty kiireessä ja sillä ei ollut todistajia. Kun vanhus oli myynyt asuntonsa alta pois nuoremmalle tyttärelleen, hän alkoi maksaa nuoremmalle tyttärelleen vuokraa omasta myydystä asunnostaan. Perheen äiti kuoli joulukuussa 7.12.2014.

Perunkirjoitus pidettiin vasta 16.3.2015 nuorimman tyttären pitkitettyä perunkirjoitusta niin kauas kuin mahdollista.  Perunkirjoituksessa nuorempi tytär oli tarkoituksella antanut vääriä tietoja ja kaikin mahdollisin konstein pyrki vaikeuttamaan pesänselvitystä. Hän ei ollut halukas millään lailla edesauttamaan selvitystyötä. Myöskään minkäänlaista kassakaappia ei löytynyt, eikä selvitystä kaapin olemassaolosta tai kohtalosta. Huomion arvoinen seikka tässä on se, että lakiosantäydennyskannehan on normaalisti nostettava vuoden kuluessa siitä kun perillinen sai tiedon kuolemasta.

Perheen vanhin tytär vaati pesänselvittäjää. Käräjäoikeus määräsi joulukuussa 2015 kuolinpesän omaisuuden luovutettavaksi pesänselvittäjän hallintoon. Perheen nuorimmainen tytär jatkoi vitkutteluaan. Pesänjakajan kysymyksiin ei tahtonut tulla vastauksia, nuorempi tytär ei edelleenkään ollut halukas millään lailla edesauttamaan selvitystyötä vaan jatkoi pesänselvitys työn vaikeuttamista. Pesänselvittäjä toteaa:” Kuolinpesän muut osakkaat nuorempi tytär ja hänen poikansa ovat saaneet hakemuksen tiedoksi 30.10.2015. Kumpikaan ei ole toimittanut lausumaa määräpäivään mennessä. Pesänselvittäjä esitti osakkaille 3.12.2015 toimitetulla sähköpostiviestillä pyynnön. Vanhin tytär vastasi, nuorempi ei. Pesänselvittäjä uudisti pyyntönsä nuoremman tyttären osalta ja pyysi häntä antamaan kannanottonsa 18.12.2015 mennessä.

Viimeisessä sähköpostiviestissä (24.1.2016) nuoremman tyttären juristi toteaa, että hänellä ei ole mitään lisäinformaatiota. Nuoremman tyttären mukaan äiti hoiti asiansa itse loppuun saakka. Käteisvarojen osalta asiaan ei saatu parempaa selvitystä. Voi olla, että perheen äiti hoiti itse asiansa loppuun asti, voi olla, että rollaattorilla kulkeva vanhus kerkesi yhden kuukauden aikana, useampana päivänä, useampia kertoja päivässä, joskus jopa eri kaupungeissa nostamaan raha-automaateilta rahaa, uskokoon ken tahtoo.

Lopputulema

Vanhempi tytär teki asiasta asianomistajarikoksen poliisille. Esitutkinnan päätöksessä kävi ilmi, että nuoremmalla tyttärellä on ollut tilinkäyttöoikeus perheen äidin tiliin ja häntä on kuultu epäiltynä rahojen katoamisesta. Nuorempi tytär ei osannut kertoa esitutkinnassa, mitä rahoille oli tapahtunut. Valitettavasti poliisien resurssit ovat minimaaliset. ”Lievempiä” rikoksia ei ole aikaa tutkia, saati, että niitä vietäisiin oikeussaleihin ratkottaviksi. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttamiseen ei ruuhkaisissa tuomioistuimissa ole aikaa. Tapauksen esitutkinta lopetettiin 29.09.2017. Vuonna 2014 nostettujen rahojen nostajaa ei ollut enää mahdollista selvittää. Esitutkinnassa ei kuitenkaan käynyt ilmi mitä rahoille tapahtui. Ja kuka vielä väittää, ettei rikos kannata?

Oman edun tavoittelu ja Machiavellismi

Tutkimusten mukaan oman edun tavoittelu johtuu niin perintö- kuin ympäristötekijöistäkin. Evoluutiopsykologian mukaan itsekkyys auttoi esi-isiämme selviytymään. Terve itsekkyys kannattaa, mutta sairas, opportunistinen ja hyväksikäyttävä itsekkyys ei palvele ketään. Sairasta itsekkyyttä on mm. se, että henkilö tavoittelee häikäilemättömästi vain omaa etuaan, keinoja kaihtamatta. Tämä on yksi machiavellismin piirre. Unkarin yliopiston Pecsin tekemä tutkimus osoittaa hämmästyttävän yksityiskohtaisesti Machiavellismin aivojen rakennetta ja toimintaa. Lyhyesti sanottuna henkilöt, jotka saavat korkeita pistemääriä Machiavellismin asteikolla, tekevät kaikkensa (mm. unohtavat myös moraaliperiaatteensa) päästääkseen eteenpäin, he ovat erittäin taitavia manipuloijia ja etsivät koko ajan toisten ihmisten heikkouksia ja erilaisia tapoja hyväksikäyttää niitä. Tällaiseen käytökseen sisältyy toki riskinsä, esimerkiksi huijauksesta voi jäädä kiinni, mutta henkilö pitää riskinottoa kuitenkin kannattavana. Hyödyt painavat vaakakupissa riskejä enemmän. Se, onko kyseisessä tarinassa kyse machiavellismista vai jostakin muusta, on tulkinnanvarainen kysymys, mutta joka tapauksessa teko oli tehty suunnitelmallisesti ja häikäilemättömästi.

Tarinan opetus

Oikeudenmukaisuutta ei ole.

Rehellisyys ei peri maata.

Jos haluat lakiosuutesi, tee erillinen lakiosailmoitus testamentin saajalle.

Avainsanat: kuolinpesä, verojen välttäminen, oman edun tavoittelu

Lähteet:

Bereczkei & Papp & Kincses & Bodrogi & Perlaki & Orsi & Deak (2015). The neural basis of the Machiavellians’ decision making in fair and unfair situations. Brain and Cognition. Volume 98, Pages 53-64. Haettu: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0278262615000627

Healt Guidance (n.d). What Causes Selfishness. Haettu: http://www.healthguidance.org/entry/17924/1/What-Causes-Selfishness--How-to-Deal-With-Selfish-People.html

Psychology Today (2016). You are so Selfish. Haettu:  https://www.psychologytoday.com/blog/the-second-noble-truth/201604/youre-so-selfish

  • Saara Huhtasaari

    CV:
    - Venyvä totuus-kirjan kirjoittaja
    - MSc in Criminology and Criminal Psychology, University of Portsmouth (2013).
    - Psykologian aineopinnot, Turun Yliopisto (2007).
    - KM (aikuiskasvatustiede + aineenopettajan pedagogiset opinnot), Helsingin Yliopisto (2005).

  • Mitä varten?

    Blogini on tarkoitettu kaikille kriminologiasta ja kriminaalipsykologiasta kiinnostuneille. Blogissa käsitellään objektiivisella ja subjektiivisella tasolla yleisiä ja ajankohtaisia aiheita kyseisiltä tieteenaloilta. Ajatus blogin kirjoittamiseen on lähtenyt siitä, että opiskellessani itse kyseistä alaa, en juuri löytänyt netistä alan kirjallisuutta tai tietoa suomeksi.

  • Toteutus

    Blogissani työstän mielenkiintoisia kriminologian ja kriminaalipsykologian teemoja, viittaamalla alan artikkeleihin, kirjoihin ja julkaisuihin. Kääntämisen yhteydessä voi tulla muutoksia alkuperäiseen tekstiin, joita huomion vittaamalla teoksiin, tekemällä näin en myöskään riko tekijänoikeutta.

  • Kriminologia

    Kriminologia tutkii rikollisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä. Tutkimuskohteena voi olla rikollisuuden määrä, rakenne, kehitys, rikollisuuteen vaikuttavat tekijät ja sen syyt. Kriminologia on monitieteellinen tieteenala, jonka taustalla vaikuttaa sosiologia ja lisäksi kriminologialla on yhteys muihin tieteenalohin kuten psykologiaan, taloustieteeseen, sosiaalipolitiikkaan ja tilastotieteeseen (White & Haines, 2008; Haapasalo, 2008).

  • Kriminaalipsykologia

    Kriminaalipsykologia on sovelletun psykologian osa-alue, jossa tutkitaan rikollista käyttäytymistä ja rikoksentekijöitä. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi rikospaikkakäyttäytyminen, rikosten uusimisen ennustaminen, rikoksentekijöiden persoonallisuuden piirteet, elämänkaari, oikeussalipsykologia ja kuulustelutekniikka. Kriminaalipsykologiassa rikollisuus on tarkasteltava psykologinen ilmiö (Pakes& Pakes, 2009; Haapasalo, 2008).

  • Kriminologian tai kriminaalipsykologian opiskelu Suomessa

    Kriminologiaa tai Kriminaalipsykologiaa ei voi lukea pääaineena Suomessa. Yleisin väylä kriminaalipsykologian opintoihin on hakeutua opiskelemaan psykologiaa ja sen jälkeen valita sivuaineeksi kriminologian opinnot. Kriminaalipsykologiaan liittyviä opintoja voi suorittaa kolmessa yliopistossa Suomessa; Helsingissä, Turussa ja Kuopiossa. Lisäksi Avoimessa yliopistossa voi lukea rikosoikeutta (www.Studentum.fi).