keskiviikko, 21. marraskuu 2018

Tulossa piakkoin: Manipuloiva kieli. Uuden ajan subkonteksti

”Elämme makaaberia ajanjaksoa, jossa kieltä tarkoituksenhakuisesti muutetaan, sananvapaus on uhattuna, ihmisiä sensuroidaan mielivaltaisesti ja vähemmistöjen agendat muokkaavat sekä sanelevat enemmistön arkea.” Manipuloiva kieli-kirja on lyhyt katsaus manipuloinnista, manipulaatiotekniikoista, kielen muuttamisesta, sekä median manipuloivasta vaikutuksesta. Lisäksi kirjassa käsitellään sananvapautta ja sen rajoittamisesta aiheutuvia seurauksia ja tarkastellaan sukupuolineutraaleja käsitteitä. Kirjassa pohditaan myös kaiken tämän vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Sananvaino on jo alkanut, valtavirran vastaiset tai muulla tavoin “vääränlaiset” mielipiteet johtavat helposti somelynkkaukseen, ja syrjimiseen niin työelämässä kuin henkilökohtaisessakin elämässä. Meidän käyttäytymistä, asenteita ja mielipiteitä ohjaillaan jatkuvasti kielimanipuloinnin kautta, yleensä huomaamattomasti ja meiltä tiedostamatta. Kieli muuttaa mieltä ja ennen kuin huomaammekaan, olemme valtakoneistoa myötäileviä sopuleita ja manipuloituja marionetteja.

IMG_9300%5B1%5D.jpg

tiistai, 30. lokakuu 2018

Radikaali rehellisyys ei ole lopullinen totuus

Olin puhumassa Ylen Perjantai-ohjelmassa valehtelusta (26.10) https://areena.yle.fi/1-4247871. Ohjelmassa käsiteltiin myös radikaali rehellisyyttä (Psykologian tohtorin ja psykoterapeutin Brad Blantonin kehittämä liike ). Ohjelmassa muun muassa pohdittiin sitä, että muuttuisiko elämämme parempaan suuntaan, jos aina ja joka tilanteessa puhuisimme totta. Olen rehellisyyden kannalla, mutta tässä muutama pointti, miksi en yleisesti ottaen kannata radikaali rehellisyyttä:

  1. Radikaali rehellisyys on itsekästä rehellisyyttä. Henkilö voi kokea tulevansa “vapaaksi“, mutta millä hinnalla? Kaikilla sanoilla on seurauksensa ja me kannamme vastuun sanomisistamme. Kannamme vastuun lopputulemasta. Radikaali rehellisyydellä suututat, loukkaat, pahoitat toisen mielen, ja kaiken tämän teet tietoisesti. Sinun ei tarvitse olla radikaali rehellinen ollaksesi rehellinen!
  2. Radikaali rehellisyys ei ole lopullinen totuus, vaan enemmänkin subjektiivinen kokemus. Henkilön uskomukset ja näkemykset, ovat näkemyksiä, ja vaikka ne koettaisiin kuinka voimakkaana hyvänsä, niin se ei tee niistä universaalista totuutta. Radikaali totuus on yleensä jonkun henkilön mielipide, ei tosiasia. Ihmiset ylipäätänsä yliarvioivat mielipiteitään ja osaamistaan. Mielipiteet ovat mielipiteitä ja tosiasiat ovat tosiasioita.
  3. Radikaali rehellisyys ei ole kovin rakentavaa. Henkilö tulisi ottaa henkilönä, ja tilannekohtaisesti. Jos sinulta ei löydy mitään hyvää sanottavaa, niin silloin on parempi pitää suunsa kiinni ennen kuin sanoo jotakin peruuttamatonta. Tämä koskee myös sellaisia tilanteita kun kyseessä on toisen henkilön arvot ja arvomaailma. Vaikka emme jakaisi samoja arvoja, meidän tulisi pystyä kunnioittamaan toisten arvoja. Niitä vastaan ei saisi hyökätä. Sama pätee myös kulttuurien välisiin arvoihin ja eroihin. Jos diplomatia väistyisi radikaali rehellisyyden tieltä, niin pahimmassa tapauksessa siitä seuraisi sota.
  4. Radikaali rehellisessä maailmassa eläminen olisi raadollista. Radikaali rehellisyys tuhoaisi ihmissuhteita ja kykyämme kommunikoida muiden kanssa. Jaksaisimmeko, pystyisimmekö saati haluaisimmeko elää maailmassa, jossa saisimme kuulla suorat sanat jokaisesta heikkoudestamme, jokaisesta virheestämme, jokaisesta turhasta hankinnastamme, huonosta hiustenleikkuusta ja niin edelleen? Tuskin.

Totuuden etsiminen kannattaa aina, ja loppupelissä rehellisyys on paras mahdollinen toimintatapa meille, mutta radikaali rehellisyys voi olla jopa vaarallista, ja radikaalia tyhmyyttä, jos emme tietyissä tilanteissa käytetä suodattimia.

Mutta tietyissä tilanteissa radikaali rehellisyys voi kannattaa, esimerkiksi silloin, kun puhumme meille tärkeistä yhteiskunnallisista asioista oman maan sisällä. Yhteiskunnan epäkohdistava tulisi puhua suoraan ja kaikilta näkökulmilta, tietoja poistamatta, pimittämättä tai epäämättä. Päättäjien kertoma niin sanottu muunneltu totuus voitaisiin vaihtaa radikaali totuudeksi, vaikka saman tien, koska muunnellun totuuden kertominen ei ole avoimuutta, vaan se on valehtelua ja ihmisten manipulointia. Rehellisyys olisi parasta politiikkaa.

Avainsanat: rehellisyys, radikaali rehellisyys

Lähteet:

Huhtasaari, S. (2017). Venyvä totuus. Illuusio rehellisyydestä ja monogamiasta. BoD.

Psychologies (2011). Radical honesty put to the test. Haettu: https://www.psychologies.co.uk/self/radical-honesty-put-to-the-test.html

The Telegraph (2000). Is honesty the best policy? Haettu: https://www.telegraph.co.uk/news/health/news/4703536/Is-honesty-the-best-policy.html

maanantai, 22. lokakuu 2018

Yle:n "Perjantai"-ohjelma: milloin kannattaa valehdella?

Sain kutsun YLE:n ”Perjantai”-ohjelmaan puhumaan valehtelusta nyt perjantaina 26.10. 

https://areena.yle.fi/1-4247871

tiistai, 2. lokakuu 2018

Äänestyskäyttäytyminen ja psykologia

“Äänestäjien älyllinen kapasiteetti toimii esteenä parhaan ehdokkaan valinnassa.“

Äänestämme usein samoja ehdokkaita asiaa sen kummemmin ajattelematta. Teemme asioita tietämättä todella, miksi niin teemme tai miksi jätämme tekemättä. Meillä ei valitettavasti ole niin paljon valtaa omiin ajatuksiimme ja käyttäytymiseemme kuin uskomme tai luulemme. Huomiomme kiinnittyy pääsääntöisesti johonkin tuttuun ja turvalliseen. Otamme vihjeitä ja saamme vaikutteita ympäristöstämme, sekä muista ihmisistä. Käyttäytymistämme, asenteitamme ja mielipiteitämme ohjaillaan erilaisten manipulointikeinojen kautta. Tiivistäen sanottuna olemme johdateltavissa.

Äänestyskäyttäytyminen ja psykologia.

On olemassa useita eri tekijöitä (ideologisia, kulttuurisia, sosiaalisia, historiallisia) ja psykologisia prosesseja jotka vaikuttavat ihmisten äänestyskäyttäytymiseen.

Ryhmäkäyttäytyminen

Sosiaalipsykologiassa tutkitaan paljon ihmisten tapaa käyttäytyä ryhmässä ja ryhmän vaikutusta yksilöön. On havaittu, että ryhmät vaikuttavat yksilöiden toimintaan,  uskomuksiin, mielipiteisiin ja asenteisiin. Ryhmissä jäsenet hakevat sosiaalista hyväksyntää muilta jäseniltä ja samanmieliset ihmiset vahvistavat toistensa näkökulmia. Ranskalaiset psykologit Serge Moscovic ja Marisa Zavallon tekivät kyselytutkimuksen mielipiteistä ja asenteista. Tutkimuksessa havaittiin, että ne ryhmät, joilla oli alustava yksimielisyys asiasta, muuttuivat äärimmäisemmiksi heidän mielipiteissään. Konsensus näytti aiheuttavan asenteiden muutosta äärimmäisemmäksi, lisäksi uskomus vahvistui epävarmojen mielipiteiden kohdalla. Meillä on taipumusta ajatella, että jos muutkin ihmiset ajattelevat näin, sen täytyy olla oikein. Ryhmät vaikuttavat meihin, myös yksin ollessamme. Äänestämme usein vallitsevan mielipiteen mukaisesti.

Ryhmäpaine ja ”Voittajan vankkurit”- ilmiö

”Voittajan vankkurit”-ilmiö on psykologinen ilmiö (englanniksi ”bandwagon effect”), jossa ihmiset haluavat olla voittajan puolella. Tässä ilmiössä äänestäjät siirtyvät todennäköisesti voittajan puolelle, koska he kokevat, että häviäjälle annettu ääni menee hukkaan.  Ja heitä, jotka ovat eri mieltä valtavirran kanssa, helposti painostetaan, heidän mielipiteitään pidetään epäsuosittuina, virheellisinä ja jopa merkityksettöminä. Tässä on kyse ryhmäpaineesta, jonka tarkoituksena on saada henkilön käyttäytyminen, ajattelu ja arvomaailma vastaamaan ryhmän odotuksia. Ryhmäpaineen alla vallitsee ajattelumuoto, että  ”kaikki muutkin tekevät (äänestävät) niin”. Bandwagon effect-ilmiötä ei kuitenkaan ole kyetty takuuvarmaksi osoittamaan. Eli kyseinen ilmiö ei välttämättä toimi joka tilanteessa.

”Underdog”-ilmiö

Toisin kuin ”Voittajan vankkurit”-ilmiössä, jossa ihmiset ovat voittajan puolella, niin ”Underdog”-ilmiössä henkilöillä on taipumus tukea ehdokasta, jonka odotetaan häviävän vaalit. Underdog-ilmiössä yleinen mielipide toimii itseään vastaan tai jopa heikentää itseään. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että mitä pienempi mahdollisuus henkilöllä on voittaa vaalit, sitä enemmän meillä on taipumusta luoda sekä henkilökohtaista että emotionaalista yhteyttä häviäjän ponnisteluihin, aivan kuin olisimme taistelemassa taistelua häviäjän kanssa. Psykologien mukaan pidämme häviäjistä, koska meillä on taipumus nähdä itsemme sellaisina. Altavastaajana oleminen symboloi meitä. Kun emme enää näe itseämme häviäjänä, vaihdamme luultavasti voittajan vankkureihin.

Lisäksi Underdog-ilmiössä meille annetaan mahdollisuus puuttua oletettuun vääryyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Jos havaitsemme, että yhtä ehdokasta on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti ja kaltoin, meillä on taipumus siirtyä puolustamaan häntä ja tasoittamaan epäoikeudenmukaisuutta. Psykologien mukaan koemme ja tunnemme empatiaa epäreilun kohtelun kohteeksi joutuneelle.

Olemme “sopuleita“

Kööpenhaminan ja Oslon yliopistossa tehtiin tutkimus ihmisten käyttäytymisestä Twitterissä. Tutkimuksessa analysoitiin Twitter-käyttäjien julkaistua dataa ja siihen liittyviä vallitsevia käyttäytymismuotoja. Tutkimuksen mukaan ihmiset seurasivat laumaa sopulin tavoin, lauman mukana mentiin ja laumassa vaikutettiin toinen toisiimme. Kiinnostuksen kohde tiettyyn asiaan syttyi ja sammui nopeasti, kunnes tuli taas uusi kiinnostava kohde, johon aktivoiduttiin uudestaan. Erilaisia trendejä seurattiin irrationaalisesti. Ihmiset halusivat olla kuten muutkin, ja he halusivat näyttää olevansa kiinnostunut samoista asioista. Äänestäjät kulkevat lauman mukana.

Valintateoria

Valintateorian kautta tutkitaan, miten päätökset tehdään. Elämme useiden vaihtoehtojen aikakautta. Valintojen tekeminen voi kuitenkin olla vaikeaa, koska se edustaa myös uhrauksia. Valitsemalla jotain tarkoittaa usein luopumista jostakin muusta.

Rationaalisen valinnan teoria. Sosiaalisen ja taloudellisen käyttäytymisen mallintaminen. Ihmiset valitsevat vaihtoehdon, joka maksimoi heidän etujaan ja tarjoaa heille suurimman hyödyn ja voiton. Ihmiset tekevät ensisijaisesti valintoja, jotka edistävät heidän omia etujaan. Luonnollisesti henkilö äänestää ehdokasta, joka ajaa henkilön omia etujaan.

“Priming”, pohjustaa. On havaittu, että henkilö tietoisesti valitsee myönteisen ja paremmalta näyttävän ja tuntuvan asian. Jos pohjustaminen on ollut riittävän tehokas, niin ihmisillä on positiivisia ennakkoluuloja asiasta. Frederic Brochet teki tutkimuksen, jossa oli mukana 50 osallistuvaa viininvalmistusalan opiskelijaa. Hän pyysi opiskelijoista arvioimaan kaksi pulloa punaviiniä, kertoen, että yksi oli kallis ja yksi oli halpa. Todellisuudessa molemmat pullot oli täytetty samalla halvalla viinillä. Opiskelijat kuvasivat, mitä he luulivat kalliiksi viiniksi “sävykkääksi” ja “pyöreäksi” kun taas halpa viini kuvailtiin “huonoksi” ja “laimeaksi”. Sama ilmiö havaittiin hollantilaisessa tutkimuksessa, jossa osallistujille kerrottiin, että he katselivat sekä teräväpiirtokuvaa että standardikuvaa, vaikka molemmissa tapauksissa kyseessä oli standardikuva, mutta osallistujat kokivat; että teräväpiirtokuva oli parempi kuin vakiokuva. Äänestäjät valitsevat todennäköisemmin sen ehdokkaan, joka on tehnyt parhaimman pohjustuksen. Kyseinen ehdokas koetaan positiivisena.

Ennakkoasenteet ja ennakkoluulot

Olemme alttiita lukuisille alitajuisille harhoille, ennakkoluuloille, ennakkoasenteille, ja stereotypioille. Näillä ei ole mitään tekemistä logiikan kanssa ja mitkään todelliset näytöt tai realiteetit eivät tue näitä. Ennakkoluulot aiheuttavat harhaa, ja nämä harhat vaikuttavat siihen, miten toimimme ja miten äänestämme. On olemassa erilaisia kognitiivisia ennakkoluuloja, jotka vaikuttavat tiedostamattomasti siihen, miten teemme päätöksiä.  Meillä on tapana muodostaa mielipiteemme ensimmäisen saavamme tiedon perusteella. Myös sanojen käyttö vaikuttaa ennakkoluuloihimme, joko vaimentavasti tai korostaen. Ihmiset eivät myöskään halua kuulla asioista, joita he eivät koe mielekkäinä tai joista he eivät ole kiinnostuneita. Epämiellyttävät faktat, todistettavissa olevat tosiasiat, eivät yleensä vetoa meihin, jos ne eivät tue luontaisia ennakkoluulojamme. Emme myöskään halua menettää tai “missata” asioita eli pidämme vanhoista asioista kiinni. Ja lopuksi ihmiset mieluummin valitsevat tutun ja turvallisen vaihtoehdon kuin uuden. Uuteen vaihtoehtoon sisältyy aina riski. Ennakkoasenteemme selittää osaksi sen, miksi äänestämme lähes aina samoja henkilöitä ja puolueita valtaan.

Valitseminen on vaikeaa, päätösten tekeminen aiheuttaa henkistä ylikuormitusta. Mitä enemmän teemme valintoja sitä enemmän aivomme kuormittuvat. Mitä enemmän teemme päätöksiä päivän aikana, aivojemme kapasiteetti pienenee. Kun tulemme väsyneiksi, alamme tehdä päätöksiä enemmänkin impulsiivisesti tarkan harkinnan sijasta. Mitä enemmän päätöksiä joudumme tekemään, olipa ne sitten yksinkertaisia tai monimutkaisia, olemme altistuneessa tilassa ja sitä vähemmän meillä on henkistä energiaa ja tahdonvoimaa tehdä järkeviä valintoja.

Manipulointi

Jokapäiväisessä elämässä ja erityisesti vaalien alla erilaiset manipulointi muodot ovat vallitsevia. Manipulaatio on negatiivinen sosiaalipsykologinen ilmiö, joka tapahtuu usein verbaalisten keinojen avulla. Yksi yleisimmistä manipulointi keinoista tapahtuu juuri kielimanipuloinnin kautta. Kielimanipuloinnilla pyritään konkreettisesti muuttamaan kuuntelijan toimintaa, uskomuksia sekä käsityksiä. Nykyisessä tietotulvassa on vaikea nähdä metsää puilta, “järjestelmä” tuntee meidät ja pyrkii ohjailemaan meitä haluamaansa suuntaan, se tunnistaa “pehmeät” kohtamme ja sen vuoksi se pystyy myös manipuloimaan meitä. Meille tarjotut uutiset, ohjelmat ja mainokset ovat median tarkoin valitsemia, niitä ei ole valittu sen vuoksi, mitä me haluaisimme katsoa ja kuulla, vaan ne on valittu sen vuoksi, mitä meidän halutaan katsovan ja kuulevan median omien tarkoitusperien mukaisesti. Media ohjaa meitä kertoen meille mitä ja miten meidän tulisi ajatella. Annettu informaatio manipuloi meitä ajattelemaan tietyllä tavalla. Useimmat meistä ovat haluttomia käyttämään kognitiivisia resurssejamme kyseenalaistamaan asioita ja tätä käytetään hyväksemme. Käyttäytymistämme, asenteitamme ja mielipiteitämme ohjaillaan jatkuvasti, yleensä huomaamattomasti ja meiltä tiedostamatta.

Meitä myös johdatellaan, vetoamalla tunteisiimme, kuten myötätuntoon, solidaarisuuteen tai pelon tunteeseen. Henkilöitä voidaan myös syyllistää. Pelon kautta vetoaminen on ehkä yksi tehokkaimmista manipulointi tekniikoista. Pelkäävä ihminen ei ajattele rationaalisesti. Toinen lähes yhtä voimakas keino on syyllistäminen; jos saadaan joku tuntemaan itsensä syylliseksi jostakin, hän yrittää korvat sen tavalla tai toisella. Vaaleissa puolueet usein lietsovat pelkoa ja syyllistävät äänestäjiä äänestämällä tietyllä tavalla keinoja kaihtamatta.

Äänestäjien älyllinen kapasiteetti toimii esteenä parhaan ehdokkaan valinnassa.  

“Keskinkertaiset ihmiset tuomitsevat tavallisesti kaiken, mikä menee heidän käsityskykynsä yli.” -La Rochefoucauld

Dunning-Kruger-ilmiö

Ilmiössä on kyse kognitiivisesta vinoumasta, ns. “ylivertaisuusvinoumasta”, jossa ihmisillä on kyky sokeasti yliarvioida älyllistä kapasiteettiaan samalla kun he aliarvioivat muiden heitä jopa älykkäämpien henkilöiden älyllistä kapasiteettia. Tutkimuksessa ihmiset arvioivat suorituksensa yleensä keskiarvon yläpuolelle, myös ne jotka olivat asteikon häntäpäässä. Ihmiset eivät siis ainoastaan olleet sokeita omille suorituksilleen, vaan myös toisten kompetensseille, ja jos he eivät pysty arvioimaan omaa pätevyyttään tai omia puutteitaan, eivät he myöskään näe muiden puutteita tai pätevyyksiä. Saksalainen sosiologi Mato Nagel loi matemaattisen vaalimallin käyttäen hyväksi Dunningin tutkimusta. Malli havainnollisti, että äänestäjillä ei ole kompetenttia tunnistaa itseään älykkäämpiä kandidaatteja. Kansa valitsee vain harvoin parhaimman ja asiantuntevimman ehdokkaan. Jos äänestäjällä ei esimerkiksi ole riittävää tietotaitoa terveydenhuollosta ja siihen liittyvistä koukeroista, on hänen hyvin vaikea löytää ehdokas, jolla kyseistä osaamista löytyisi, tämän takia keskinkertainen ehdokas vetää pidemmän korren. Ihmisille yksinkertaisesti on vaikeaa omaksua liian älykkäitä visioita, koska suurimmalla osalla meistä ei ole riittävästi yleissivistystä kyseisen vision tunnistamiseen.

Lisäksi on havaittu, että vähemmän älykkäät ihmiset ovat tavallisesti uskomattoman itsevarmoja asiastaan verrattuna oikeasti älykkäisiin ihmiseen, jotka sitä vastoin eivät niinkään ole. Itsearviointi on hyödyllinen metakognitiivinen taito, mutta se vaatii älykkyyttä; jos et ole riittävän älykäs, et pidä itseäsi puutteellisena tai tietämättömänä, koska teknisesti sinulla ei ole kykyä tehdä niin. Eli jos haluat todella itsevarman henkilön edustamaan poliittista puoluetta, oikeasti älykäs henkilö olisi huono valinta. Mutta tämä itsevarman, ei niin älykkään henkilön valinta voi myöhemmin kostautua, koska kun itsevarman henkilön todistetaan olevan väärässä tai hänen jäädessään kiinni valehtelusta, heitä pidetään enemmän epäluotettavina kuin epävarmoja henkilöitä.

Negatiivisuusvinouma

Psykologien mukaan meillä on taipumus kiinnittää huomiota etupäässä negatiivisiin asioihin positiivisten asioiden jäädessä taka-alalle. Tämä ilmiö on ihmisluonnon universaalinen piirre, negatiiviset tapahtumat yksinkertaisesti herättävät enemmän kiinnostusta. Evoluutioteoria selittää tätä ilmiötä eloonjäämisenä, koska negatiivisilla tilanteilla ja tapahtumilla on yleensä vakavampia seurauksia verrattuna positiivisiin. Nebraskan yliopistossa tutkijat John Hibbing ja Kevin Smith löysivät yksilöiden välillä biologiaan pohjautuvia eroja siinä, kuinka voimakkaasti he reagoivat negatiivisiin asioihin. Tutkimuksessa kävi ilmi, että biologisesti voimakkaammin negatiivisiin asioihin suhtautuvat ihmiset ovat muita todennäköisemmin skeptisempiä uusia toimintatapoja kohtaan. He ovat parempia riskin ja vaaran tunnistamisessa, ja heille asiat kuten turvallisuus, takuu, ja traditiot ovat ensi sijalla. Tutkimuksessa havaittiin, että negatiivisuusvinouma näyttäisi ennustavan ihmisten asenteita muun muassa maahanmuuttoon liittyviin riskeihin ja muihin havaittuihin uhkiin, ja on havaittu, että negatiiviset ihmiset äänestävät usein maahanmuuttokielteisiä puolueita.

Parkinsonin triviaalisuuden laki

Ihmiset käyttävät suhteettoman paljon enemmän aikaa ja näkevät enemmän vaivaa triviaaliasioihin, joita he olettavat ymmärtävänsä, verrattuna monimutkaisiin asioihin, joita he eivät ymmärrä. Ihmiset usein hylkäävät intellektuellit ja monimutkaiset aiheet, koska heillä ei ehkä ole kokemuksia tai tarpeeksi tietoa aiheesta tai kokevat asian liian pelottavaksi, että he haluaisivat sitoutua siihen, koska sitoutuminen menestyksekkäästi asiaan vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Kun taas pinnalliset, joutavat, mitättömät asiat, tarjoavat paljon enemmän mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Jos joku tietotyyppi alkaa puhumaan isoilla vaikeasti ymmärrettävillä sanoilla ja asioilla, kuten esimerkiksi korkokannoista ja Sote-uudistuksesta, niin nämä vaikeasti ymmärrettävät aiheet ajavat pois henkilöitä, jotka eivät ole joko seuranneet tai eivät ole perillä kyseisistä asioista. Monelle äänestäjälle riittää se, että löytyy joku ehdokas, joka esiintyy itsevarmasti ja tarjoaa jonkun yksinkertaisen ratkaisun monimutkaiselle ongelmalle. Suurin osa äänestäjistä ei jaksa käyttää kognitiivisia voimavarojaan tai ylikuormittaa aivojaan ja tämän vuoksi yksinkertainen ratkaisu on äänestäjille paljon houkuttelevampi ratkaisu kuin monimutkaiseen asiaan perehtyminen. 

Tuttu ja turvallinen

Tutkimukset ovat osoittaneet, että olemme kiinnostuneita ja huomiomme kiinnittyy kaikkeen siihen, mikä on meille tuttua ja turvallista. Tämä on alitajuinen prosessi, jota emme tiedosta, ja emmekä myöskään ole tietoisia valintamme tekemisestä. Tämä pätee myös äänestyskäyttäytymisessä, meitä kiinnostaa ehdokas, joka on tuttu ihminen tai tutunoloinen ihminen, koska pidämme häntä turvallisina. Tämä ei ainoastaan koske ihmisiä, jotka olemme fyysisesti tavanneet, vaan tämä liittyy myös sellaisiin ihmisiin, jotka näyttävät tutulta tai käyttäytyvät tavoilla, jotka ovat tuttuja meille. Myös sellaisissa tilanteissa, joissa henkilön käytös on loukkaavaa tai väheksyvää, niin niille henkilöille, jotka ovat kasvaneet huonoissa olosuhteissa, kokevat kaltoinkohtelun kotoisana, tämä johtuu siitä, että meidän alitajuinen mielemme on sidoksissa menneisyytemme kanssa. Ihmiset haluavat tuntea yhteenkuuluvuutta ja he haluavat äänestää henkilöitä, joiden kanssa heillä on jotakin yhteistä. Lisäksi toistuva altistuminen tietyille ehdokkaille tuo heitä tutuksi ja samalla lisää heidän vetovoimaansa.

Suosittu

Luotamme signaaleihin, kuten suosioon, jos kaikki muutkin äänestävät henkilöä “x”, niin järkeilemme, että henkilön “x” on oltava hyvä ja kelvollinen ehdokas (ks. myös kohta “voittajan vankkurit”).

Luottamus herättää luottamusta

Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että luotettavat ja uskottavat ihmiset ovat vakuuttavampia. Sama ilmiö on havaittu oikeussalissa, luottavainen olemus on tuomarille paljon vakuuttavampi kuin hermostunut ja epäröivä. Poliitikot ovat selvästi tietoisia tästä, ja sen takia he yrittävät näyttää luotettavilta, koska luottamus on tärkeää politiikassa.

Kriteerinä ulkonäkö

Kun äänestämme jotakin henkilöä, ehdokkaan ulkonäöllä on merkitystä, erityisesti henkilön pituudella, esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentin vaaleissa on yleensä parhaiten pärjännyt ehdokkaista se, kuka on pisin. Äänestäjien mielestä pitkät ihmiset ovat parempia johtamaan. Uusimman tutkimuksen mukaan myös pituus ja poliittisella suuntautumisella on yhteyttä toistensa kanssa. Mitä pidempi henkilö on sitä todennäköisemmin hän kannattaa konservatiivista puoluetta ja antaa äänensä heille.

Lopuksi

Äänestyskäyttäytyminen on harvoin suoraviivaista. Usein äänestämme tietämättä todella, mistä äänestimme tai ketä äänestimme. Äänestyskäyttäytymiseemme vaikuttavat lukuisat tekijät ja psykologiset prosessit. Lisäksi älyllinen kapasiteettimme toimii esteenä parhaan ehdokkaan valinnassa, koska useimmat meistä ovat haluttomia käyttämään kognitiivisia resurssejamme kyseenalaistamaan asioita, eikä meillä ei myöskään ole kompetenssia tunnistaa itseämme älykkäämpiä kandidaatteja. James Baldwik toteaakin, että “keksinkertaisuus ei kysele mitään”. Demokraattiset vaalit tuottavat yleisesti keskinkertaista johtajuutta ja politiikkaa. Suomessa seuraaviin vaaleihin on noin puoli vuotta aikaa, nähtäväksi jää äänestävätkö ihmiset taas samoja ehdokkaita valtaan. Fakta on kuitenkin se, että mikään ei muutu, jos mikään ei muutu (“Nothing changes if nothing changes”).

Blogin kirjoittaja on varsin tietoinen keskinkertaisuudestaan.

Avainsanat: äänestyskäyttäytyminen, ylivertaisuusvinouma, negatiivisuusvinouma, Parkinsonin triviaalisuuden laki, manipulointi

Lisää aiheesta:

https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2018/01/gallupit-psykologia-ja-manipulointi

https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2018/07/kielen-manipulointi

https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2018/04/media-ja-valehtelu

Lähteet & liitteet

DailyMail (2012). Is this the reason democracy can’t work? Study find humans are too dumb to pick the right person to lead us. Haettu: https://www.dailymail.co.uk/news/article-2108341/Is-reason-democracy-work-Study-humans-dumb-pick-right-person-lead-us.html

Goldschmied, N. (2005). The underdog effect: Definition, limitations, and motivations. why do we support those at a competitive disadvantage? University of South Florida Haettu: http://scholarcommons.usf.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=3898&context=etd

TheGuardian (2015). Democracy v psychology. Why people keep electing idiots. Haettu:https://www.theguardian.com/science/brain-flapping/2015/apr/02/democracy-psychology-idiots-election

TheGuardian (2011). Voters view tall people as better suited for leadership. Haettu: https://www.theguardian.com/science/2011/oct/18/voters-tall-politicians-leadership

Hubspot. The Psychology of Choice. Haettu: https://blog.hubspot.com/sales/the-psychology-of-choice

Kim & Allison & Eylon & Goethals & Markus & Hindle & mcGuire (2008). Rooting for (and then Abandoning) the Underdog. Journal of Applied Social Psychology. Volume 38, issue 10. Pages 2550-2573. Haettu: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1559-1816.2008.00403.x/full

Moscovici, S., & Zavalloni, M. (1969). The group as a polarizer of attitudes. Journal of Personality and Social Psychology, 12(2), 125-135. Haettu: http://psycnet.apa.org/record/1969-12889-001

PsychologyToday (2012). It’s weird, candidate height matters in elections. Haettu:https://www.psychologytoday.com/us/blog/caveman-politics/201210/it-s-weird-candidate-height-matters-in-elections

PsychologyToday (2017). The bandwagon effect. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/stronger-the-broken-places/201708/the-bandwagon-effect

PsychologyToday (2013). The Familiarity Principle Attraction. Haettu: https://www.psychologytoday.com/us/blog/sense-and-sensitivity/201302/the-familiarity-principle-attraction

PsychologyToday (2017). The Science behind why people follow the Crowd. Haettu: https://www.psychologytoday.com/us/blog/after-service/201705/the-science-behind-why-people-follow-the-crowd

ScienceDaily (2016). Hey tall Guy. What’s the politics like up there? Haettu: https://www.sciencedaily.com/releases/2016/08/160816084746.htm

Suomenkuvalehti (2015). Tutkimus: Negatiivinen ihminen äänestää maahanmuuttokielteisiä. Haettu: https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/tutkimus-negatiivinen-ihminen-aanestaa-maahanmuuttokielteisia/

Vandello, J.A. & Goldschmied, N. & Richards, D.A.R. (2007). The Appeal of the Underdog. SageJournals. Haettu: http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/0146167207307488

Wikipedia. Dunning-Kruger Effect. Haettu: https://en.wikipedia.org/wiki/Dunning%E2%80%93Kruger_effect

tiistai, 11. syyskuu 2018

Sananvapauden rajoittaminen ja sen seuraukset

Sananvapaus on tulkinnanvarainen käsite.

Mistä sananvapaudesta on kyse?

Sananvapauteen kuuluu vitsailu, pilan tekeminen, provosoiminen, agitoiminen, kritisointi ja arvostelu. Sananvapauden piiriin kuuluvat mielipiteet voivat järkyttää joitakin, ja niitä voidaan pitää häiritsevinä ja epämiellyttävinä. Mutta sananvapaudessa on kyse juuri ihmisen oikeudesta sanoa epämiellyttäviäkin asioita, ilman rangaistuksen pelkoa. Tietenkin sanomisillamme on aina luonnollisia seuraamuksia, osa ihmisistä ei välttämättä enää pidä meistä, mutta tämä on riski, jonka otamme. Kannamme aina seuraamukset omista teoistamme ja sanomisistamme. Sananvapauteen kuuluu juuri se, että henkilö kantaa vastuun puheistaan ja kirjoituksistaan.

Sananvapaus on tärkeää, koska siinä ei ainoastaan ole kyse henkilön vapaudesta ilmaista mielipiteitään, vaan myös henkilön oikeudesta ja tarpeesta purkaa tunteitaan. Sananvapaus edistää yksilön hyvinvointia. Ajattelu, ajatus ja mielipiteiden vaihto vapaalla tavalla ovat välttämätön edellytys. Sananvapaus on yksi demokratian peruslähtökohdista ja yhteiskuntarauhaa ylläpitävä elementti.

Sananvapaudessa ilmenevät ongelmat

Määrittäminen

Sananvapaus määritellään Suomen perustuslaissa henkilön perusoikeutena, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä (Suomen hallitusmuoto, 2. luku, 12 §).

Sananvapautta voidaan kuitenkin tietyissä tilanteissa rajoittaa, esimerkiksi sananvapauden turvin ei sallita muiden perusoikeuksien tai ihmisarvon loukkaamista. Lisäksi rikoslaissa rangaistaviksi teoiksi on määritelty kunnianloukkaus, laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Sananvapauden rajoitusten tulee olla joka kerta laintasoisia, eli pelkällä viranomaisen määräyksellä sananvapautta ei voi estää. Ja sananvapauden “ydinalueeseen” ei saa koskaan puuttua (ydinalueessa puhuminen on sallittua, lainsäädäntöä ja viranomaisia saa arvostella, tutkimustulokset julkaistaan ja yhteiskunnallisista kysymyksistä kuten sosiaaliturvasta, maahanmuutosta ja rikollisuudesta voidaan vapaasti keskustella).

Sananvapauden määritelmä ei kuitenkaan ole riittävän kattava, etteikö väärinymmärryksiä syntyisi. Ilmaisut ovat osin epämääräisiä, esimerkiksi ilmaisu “kiihottaminen kansanryhmää vastaan“, ei ainoastaan ole vaikeaselkoinen, vaan se on myös vaikeasti toteen näytettävä teko. Loppupelissä tuomioistuin määrittelee pykälää tuomarin oman arvomaailman pohjalta. Rajan määrittely on siis jonkin verran tulkinnanvarainen.

Tulkinta

Sananvapaus on osittain myös tulkintakysymys. Ihmiset näkevät saman asian eri tavalla, tulkitsevat sitä eri tavoin ja faktatkin ymmärretään eri tavoin. Ihmisten vaihteleviin tulkintoihin vaikuttaa niin kulttuuritausta, arvopohja, ikä kuin sukupuolikin. Alla on mainittu muutamia erilaisia tulkintatapoja.

  • Selektiivinen (valikoiva) havainto. Ihmisen aivot eivät pysty käsittelemään kaikkia ärsykkeitä yhtä aikaa ja tämän vuoksi henkilö valitsee kiinnostuksen kohteeksi vain tiettyjä näkökulmia. Näkökulmien valintaan vaikuttavat henkilön oma motivaatio, kokemukset, odotukset, asenteet, ennakkoluulot ja stereotypiat. Selektiivinen havainto johtaa havaintojen vääristymiseen.
  • Illuusio puolueellisuuden ymmärtämisestä. Henkilöt yliarvioivat oman ymmärtämisensä kiistanalaisissa ja kontroversiaalisissa kysymyksissä.
  • Sokea piste -teoria. Henkilö tarkastelee vastapuolen argumentteja ennakkoasenteellisesti eikä lainkaan kyseenalaista omaa kantaansa.
  • Myside bias. Henkilökohtainen puolueellisuus. Henkilö kerää omia argumentteja vahvistavaa todistusaineistoa ja arvio niitä positiivisesti. 
  • Valaistuminen (enlightening). Henkilö uskoo valaistuneensa, mutta pitää vastustajan samanlaista “valaistumista” puolueellisena ja asenteellisena.
  • Naiivi realismi. Henkilö katsoo, että hän havaitsee asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, mutta vastustaja ei.
  • Motivoitunut skeptismi.  Henkilö tulkitsee vastapuolen argumentteja asenteellisesti ja epäilevasti, vaikka tietojen oikeellisuus olisi virallisesti todistettu.

Yllä mainitut selektiivinen havainto ja myside bias yhdessä naiivin realismin, valaistumisen, sokea piste-teorian ja motivoituneen skeptismin kanssa tarjoavat monisyisen selityksen siitä, miksi vastakkaiset puolet eivät yksinkertaisesti pysty näkemään toistensa väitteiden pätevyyttä. Tutkimuksissa on havaittu, että sekä asian puolustajat että vastustajat, eivät ainoastaan tulkinneet samaa tilannetta eri tavalla, vaan he todella näkivät eri asioita. Tämä on yksi selittävä tekijä miksi asiat ja ilmiöt ajautuvat vastakkainasetteluun eli aiheuttavat niin sanotun polaarisen jännitteen. Sananvapautta tuomioistuimessa pohditaan tapauskohtaisesti, yleisenä tulkinnan lähtökohtana on ns. perusoikeusmyönteinen tulkinta. Tulee muistaa, että tulkinta on aina jonkun näkemys. Henkilöt tulkitsevat asioita eri tavalla. Jos henkilö käyttää yllä mainittuja tulkintatapoja osoittaa hän käsityksen puutetta omasta osaamisestaan ja pätevyydestään.

Vihapuhe ja rajanveto

Suomen lainsäädännössä vihapuhetta vastaa etupäässä rikoslain 11 luvun 10§:n kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Lisäksi syyllistyminen kunnianloukkaukseen ja laiton uhkaus on rangaistavaa vihapuhetta. Euroopan neuvoston ministerikomitean mukaan vihapuhe on ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.

Vihapuhe on viharikos. On todettu, että osa viharikoksista ovat opportunistisia, joissa olosuhteet määräävät jonkin verran tekoa. Kriminologiassa on mainittu teoria nimeltään “rikkoutunut ikkuna”, jossa tutkijat halusivat selvittää, miksi rikollisuuden määrä on huomattavasti alhaisempi joillakin esikaupungin alueilla kuin toisilla, vaikka taloudelliset ja demografiset piirteet olivat samankaltaisia. Tutkijat suorittivat kokeilun Etelä-Bronxissa (New York), jossa kallis ja ehjä auto pysäköitiin ja jätettiin kadun varrelle pitkäksi aikaa seisomaan. Auto säilyi ehjänä, mutta heti kun tutkijat rikkoivat autosta pienen sivuikkunan, niin muutaman tunnin sisällä auto oli käännetty ylösalaisin ja tuhottu täysin. Tämä teorian pohjalta on perusteltua, että valtion tulee toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä vähentääkseen vihapuhetta. Kun lain ja järjestyksen ylläpitämistä laiminlyödään, niin ei pelkästään rikollismahdollisuudet kasva, vaan koko yhteiskunta muuttuu heikommaksi, pelottavammaksi ja välinpitämättömäksi.

Vihapuheella on myös vaikutuksia yksilöön. Vihapuheen kohteena oleminen aiheuttaa henkilölle sekä fyysisiä, että psyykkisiä haittoja. Yksilötasolla on havaittu tihentynyttä hengitystä, päänsärkyä, kohonnutta verenpainetta, huimausta ja nopeaa sydämensykettä. Joidenkin tiedemiesten mukaan afrikkalaisamerikkalaisten korkea verenpaine saattaa mahdollisesti liittyä tukahdettuun vihaan geneettisten tekijöiden lisäksi. Vihapuheen psykologisia haittoja ovat muun muassa pelot, painajaiset ja sosiaalinen syrjäytyminen. Vihapuhe vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin lapsiin ja nuoriin, mutta tietenkin sillä on vaikutuksia koko yhteiskuntaan, koska suvaitsemattomuus estää tasapuolisen ja asiallisen keskustelun. 

Vihapuhetta ei kuitenkaan tule sekoittaa vihaisen puheen kanssa, valitettavasti vaan rajanveto vihaisen puheen ja vihapuheen välillä on vaikea tehdä. Vihapuhetta ei ole helppo määritellä, koska mitään suoranaista, yleisesti tunnustettua määritelmää ei ole olemassa ja tämä tekee rajanvetämisen näiden kahden puheen välillä häilyväksi. Kärjistetysti voidaan todeta, että vihapuheen tulkinta on “kuulijan korvassa”. Sananvapautta säädellään poliittisesti, valtasuhteet vaikuttavat siihen kuka saa äänensä kuuluviin ja kuka ei. Mutta toisin kuin vihapuhe niin, vihainen puhe voi olla meille myös hyödyllistä, se muun muassa varoittaa meitä siitä, että jokin on väärässä, joko poliittisessa elimessä, tai puhujassa itsessään. Se saattaa myös viitata siihen, että muutosta tarvitaan, ja se voi esiin tuoda uusia mahdollisuuksia.

Koska vihapuhe on osin tulkinnanvarainen, ja koska tulkitsemme asioita eri tavalla (ks. yllä), niin kuka voi määritellä mikä on vihapuhetta ja mikä on vihaista puhetta eli sallittua kritiikkiä? Missä menee sananvapauden rajoittamisen raja? On aika mahdotonta sallia jotain tiettyä puhetta ja samalla kieltää jotakin toista.

Kehityspsykologi Helen L. Carr ei löydä sananvapaudelle vaihtoehtoja, koska hänen mukaansa kaikille kiistanalaisille aiheille löytyy huomattava joukko ihmisiä, jotka pitävät niitä vihamielisinä, epämiellyttävinä ja syrjivinä ja jos määrittelemme jotkut puheen aiheet vihapuheiksi, niin samaan aikaan meidän tulisi poistaa kaikki kiistanalaiset aiheet, koska suvaitsemattomuutta löytyy poliittisesti aina molemmilta puolilta. Esimerkiksi USA:ssa, jos keskustellaan aiheesta kuten esimerkiksi “black lives matter“ löytyy aina joku, joka kokee keskustelun vastenmielisenä, hyökkäävänä ja jopa inhottavalta, ja vastaavanlaisesti sama ilmiö on havaittavissa jos keskustellaan aiheesta “blue lives matter“. Myös ihmiskehityksen professori Williams on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa se, että henkilö tuntee epämukavuutta tai ahdistusta kuullessaan tiettyjä asioita, ei riitä oikeudelliseksi syyksi kieltää sananvapautta.

Sananvapaudessa on kyse juuri ihmisen oikeudesta sanoa epämiellyttäviäkin asioita. Sananvapauden kollektiivinen luonne liittyy juuri yksilöiden ideoihin ja tiedon vaihtoon, jotta voimme rakentaa parempia ideoita ja etsiä totuutta. Yleensä vain yhtä totuutta ei ole, ja sen takia argumenttien perustelut ovat parasta, jotta saamme mahdollisuuden kumota ne, silläkin uhalla, että vasta-argumenttimme olisi väärä tai se sisältäisi vain osan totuudesta, koska ainoastaan mielipiteiden törmäyksellä, voimme löytää totuuden. Mutta emme voi saavuttaa totuutta, jos tietoja poistetaan tai vapaa keskustelu evätään. Vapaa keskustelu ja argumentointi auttaa meitä tekemään parempia päätelmiä. Kiistanalainen puhe ja vihainen puhe eivät ole vihapuhetta, eikä niitä sellaisina tulisi nähdä. Sananvapauden määrittäminen vihapuheeksi on yksi keino tehdä tietyistä ajatuksista lainvastaisia, jotta ne eivät häiritsisi poliittisia tavoitteita.

“Totuus, on uusi vihapuhe. Epärehellisyyden aikana, totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko.“ - Orwell

Sananvapauden rajoittaminen ja sen seuraukset

Sananvapaus kielletään usein sensuurin kautta. Useimmiten sensuurin lähtökohtana on suojata henkilöitä, yleensä lapsia, olemasta alttiina sanoille, ideoille ja kuville, jotka ovat tarkoitettu aikuisille. Tämä on tavallisesti hyväksyttävää. Mutta jossain vaiheessa sananvapauden suhteen tapahtui käänne ja ajan henki on nyt sellainen, että uskotaan, että kaikkein tuhoisin asia, mitä ihmisille voi tapahtua, on se, että joku sanoisi jotain, joka voisi loukata heitä.

Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana sananvapauden kunnioittaminen ja suojaaminen on vähentynyt maailmalaajuisesti Eurooppa mukaan lukien. Hälyttäviä trendejä on siis nähtävissä eri puolilla Eurooppaa. Jopa Tanska ja Englanti –historialliset sananvapauden puolesta puhujat, ovat valinneet “sosiaalisen harmonian” sananvapauden yli. Itse asiassa kaikilla Euroopan jäsenvaltiolla (myös Islannilla ja  Norjalla) on havaittu vuonna 2016 Reports Without Bordersin lehdistönvapausindeksin mukaan, heikompaa alhaisempaa lehdistönvapautta verrattuna vuoteen 2013. Joissakin tapauksissa on tapahtunut huomattavaa taaksepäin menemistä, esimerkiksi Saksassa pisteet nousivat 10,24 %:sta 14,8 %:iin (mitä vähemmän pisteitä, sen enemmän lehdistönvapautta kunnioitetaan). Englannissa vastaavat luvut olivat 16, 89%:sta 21,7%:iin ja Puola oli pahimpia tapauksia 13,11 %:sta 23.89 %:iin.

Sananvapautta Euroopassa ei myöskään lisää jokin aika sitten allekirjoitettu “käytännesääntö” (COC) Euroopan komission ja Facebookin, Microsoftin, Twitterin ja YouTuben välillä.  Yhteenvetokäytännön mukaan nämä tekniset jättiläiset ovat sopineet "tarkistavansa enemmistön pätevistä ilmoituksista, jotka koskevat laittoman vihamielisen puheen poistamista alle 24 tunnissa ja poistaa tai estää pääsyn tällaiseen sisältöön tarvittaessa". Mikä sitten tällainen "laiton vihamielinen puhe" on, ei ole aivan selvä. Sillä viitataan puitepäätökseen ja kansallisiin lakeihin. Kuitenkin puitepäätöksen määritelmä siitä, mikä on "yllyttäminen vihaan", ei ole kovin selkeä, ja kansalliset vihanpuheen lait vaihtelevat suuresti.

Sananvapauden rajoittaminen johtaa salakavalasti myös muiden oikeuksiemme hallitsemiseen. Alla on mainittu muutamia sananvapauden rajoittamisesta aiheutuvia seurauksia.

Psykologinen reaktanssi

Useissa empiirisissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että rajoittamisesta koituu tunneperäisiä seurauksia. Psykologisessa reaktansissa on kyse henkilön emotionaalisesta kapinasta, jossa henkilö valitsee jotain päinvastaista kuin mitä häneltä odotetaan tai pyydetään. Tässä ei niinkään ole kyse erimielisyydestä, vaan henkilön keinosta säilyttää vapaus ja itsenäisyys. Tätä reaktanssia (käänteistä psykologiaa) tapahtuu usein lasten ja nuorten parissa, mutta on myös havaittu monilla aikuisilla. Reaktanssikokemuksen aikana henkilöillä on taipumusta olla vihamielinen ja heillä on aggressiivisia tunteita enemmänkin uhkaavan viestin lähteeseen, kuin itse sanomaan.

On havaittu kolmenlaista reaktanssikäyttäytymistä: 1) Suoraa, “kielletty hedelmä maistuu makeammalta”. Henkilö kokee, että hänen vapautta uhataan, jonkin kieltämisen kautta ja tämä motivoi henkilöä tekemään jotain täysin päinvastaista. 2) Epäsuoraa, “Valkoinen karhu”. Psykologi Wegner teki tutkimuksen ihmisille, jossa kerrottiin, että valkoista karhua ei saa ajatella. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ensimmäisen 5 minuutin aikana he eivät kyenneet olla ajattelemasta valkoista karhua, ja 5 minuutin jälkeenkin he ajattelivat sitä kaksi kertaa enemmän kuin verrokkiryhmä. Meidän mielellä on taipumus palata esimerkiksi ajatukseen, jota ei saisi ajatella. 3) Uteliaisuus, subjektiivinen reaktanssi. Kokeilut ovat osoittaneet, että ihmiset katsovat tai tekevät jotain todennäköisemmin, jos niissä on varoituslappu, esimerkiksi kirjat, jotka ovat “kiellettyjä” ovat enemmän suosittuja kuin ei kielletyt. Joissakin tapauksissa henkilö voi noudattaa kieltoa, mutta kehittää voimakkaan hylkimisreaktion sitä kohtaa kuka sen määräsi.

Sananvapauden rajoittamisessa rajoitetaan henkilön itsenäisyyttä ja vapautta sanoa tiettyjä asioita. Tästä väistämättä seuraa tunneperäisiä seuraamuksia, emotionaalista kapinaa. Reaktanssikokemuksen aikana henkilöillä on ollut taipumusta olla aggressiivisia kielletyn viestin lähteeseen, enemmän kuin itse sanomaan sekä jatkuvat rajoitukset keräävät turhautumia ja patoutuneita vihan tunteita. Lisäksi on havaittu, että jos henkilön perusvapauksia uhataan, niin yhteiskunnallisella vaikutusalueella saavutetaan huonompia tuloksia. Yksi kuuluisimmista esimerkeistä lienee kieltolaki, vaikka se esti alkoholin jakelun, niin kuitenkin monet retrospektiiviset tutkimukset osoittavat, että kieltäminen johti alkoholin kulutuksen kasvuun ja lisääntyneeseen rikollisuuteen. Rajoittaminen johtaa usein vastarintaan.

Lisää ennakkoluuloja

Ennakkoluulot ovat enemmän tai vähemmän opittuja. Ihmisillä on tapana etsiä todisteita, jotka tukevat heidän omia mielipiteitään ja ennakkoluulojaan ja jättävät huomioimatta todisteet, jotka ovat ristiriidassa heidän mielipiteidensä kanssa (ks. yllä sokea piste-teoria, myside bias, motivoitunut skeptismi, naiivi realismi). Jos sananvapautta rajoitetaan, jäävät ulkopuolelle tietyt mielipiteet ja henkilöt eivät pääse peilaamaan omia mielipiteitään avoimesti. Eriävien mielipiteiden esittäminen on hedelmällistä ja todella tärkeää. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ennakkoluuloja ei vältetä sananvapautta rajoittamalla, vaan henkilöitä tulisi opettaa arvostamaan muita näkökulmia, lisäksi monipuolinen tiedon hankkiminen ja myönteiset ryhmien väliset kontaktit vähentävät ennakkoluuloja.

Lisää ääri-ilmiöitä, radikalisoitumista ja vastakkainasettelua

Rajoitettu sananvapaus voi johtaa sortamiseen, ihmisoikeusrikkomuksiin ja muihin vakaviin seuraamuksiin ja kysymyksiin. Sosiaalinen media on kunnostautunut bannaamisessa, viestejä poistetaan ja samalla bannataan niiden kirjoittajat. Brookingin tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että bannaus ja tilien poistaminen, ei ainoastaan lisää, vaan kiihottaa radikalisoitumiselle, siis erityisesti niiden kohdalla, joita ei olla vielä bannattu. Myös Greenwichin yliopiston tutkimuksen tulokset osoittivat, että bannaus aiheutti itse asiassa lisääntynyttä väkivaltaa. Ihmisten ryhmittely vain yhteen tiettyyn suljettuun ryhmään vain vahvistaa heidän ei-toivottua käyttäytymistä ja vahvistaa heidän puolueellisuutta. Tämän takia useiden erilaisten näkökulmien esittäminen puolestaan vähentäisi ääri-ilmiöitä ja vastakkainasettelua.

Heikentää demokratiaa ja lisää taantumista

Sananvapauden rajoittaminen on tyypillistä totalitaarisissa valtioissa. Valtioissa, joissa sananvapautta ei ole tai sitä olennaisesti rajoitetaan, on usein mahdotonta erottaa huonoja ideoita hyvistä, koska tarjolla ei ole kuin niin sanottu se “oikeaksi katsottu” tieto. Sananvapaus on edellytys tehokkaalle demokraattiselle osallistumiselle. Yhteiskunta tarvitsee avointa viestintää muuttumiseen ja kasvuun, ja jos ihmiset eivät voi puhua tai eivät uskalla puhua, jakaa ajatuksia ja mielipiteitä, vaikuttaa se väistämättä yksilön yksittäiseen autonomiaan ja vapauteen, mikä muodostaa vakavan esteen yksilön henkilökohtaiselle kehitykselle. Ihmisistä tulee vähemmän tuottavia, he taantuvat, eikä tällainen taantunut yhteiskunta enää pysty kilpailemaan muiden maiden kanssa. Sananvapauden rajoittaminen aiheuttaa pitkällä välillä sosiaalisen pysähtymisen ja tyytymättömyyden rajoittajaa kohtaan. Koko yhteiskunta taantuu.

Lisää epätasa-arvoa

Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että on oltava yhtä kriittinen jokaista asiaa kohtaan, olipa kyseessä sitten aatteelliset tai uskonnolliset asiat. Haastaa saa ja pitää. Kenenkään argumentit ja uskomukset eivät ole yhtään sen arvokkaampia tai arvottomampia, ketään ei pidä asettaa eri asemaan. Uskonvapaus liittyy erottamattomasti sananvapauden puolustamiseen. Uskonnossa ei kuitenkaan todellisuudessa ole kysymys uskosta, vaan poliittisesta vallasta. Tämä on hyvä tiedostaa. Vaatimus siitä, että tiettyjä asioita ei voida sanoa, joko uskon kunnioittamisen tai kulttuurien kunnioittamisen takia, on ainoastaan keino tukahduttaa eri mielipiteitä ja eri mieltä olevia. Ja hyväksymällä sen, että tiettyjä asioita ei voida sanoa tai tietyistä asioista ei voida puhua, koska ne mahdollisesti loukkaavat, on selkeästi epätasa-arvoista sananvapauden rajoittamista. Käytännössä on mahdotonta vähentää tai poistaa kiihkoilu yksinkertaisesti kieltämällä se. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vuoksi meidän on suojeltava vapaata ilmaisua. Kohdennettua  sananvapautta ei ole olemassa, sananvapaus kuuluu kaikille.

Lopuksi

Sananvapautta rajoitetaan ja säädellään poliittisesti, ja nämä rajoitukset ajavat aina jonkun tarkoitusperiä. Keskusteluja ei käydä tyhjiössä, vaan valtasuhteet vaikuttavat, kuka saa äänensä kuuluviin ja kuka ei. Viime aikoina on näyttänyt siltä, että sananvapauden rajoittamisesta ja vihapuheen määrittämisestä on enemmänkin tullut keino muokata ärsyttäviä poliittisia argumentteja sopimattomiksi, josta on seurannut se, että vain tietyistä asioista saa puhua ja tietyistä ei. Mutta kenellä on oikeus määritellä nämä? Täysin arvovapaata henkilöä ei ole, jokaisella meillä on oma päämäärämme, jota ajamme.

Demokratia voi toimia ainoastaan jos jokainen kansalainen uskoo, että juuri hänen äänensä on tärkeä. Jos ihmiset kokevat, että heillä ei enää tätä oikeutta ole, demokratia kärsii. Sananvapautta rajoittamalla voimme sanoa myös hyvästit vapaalle ajattelulle, innovaatioille ja muutokselle. Argumentin hylkääminen ilman perusteluja ja ilman avointa keskustelua, on epäedullista demokratialle. Myös sellaisten argumenttien hylkääminen, jotka mahdollisesti loukkaavat, on turha rajoittaa, sillä jos lähdemme tälle tielle voimme välittömästi peruuttaa kaiken kommunikoimisen, koska aina löytyy joku joka loukkaantuu. Ja sananvapauden salliminen vain tietylle porukalle, ei ole sananvapautta. Sananvapauden rajoittamisella ei ongelmia ratkota.

Tämän blogin kirjoittaja ottaa täyden vastuun kirjoituksestaan.

Avainsanat: sananvapaus, sananvapauden rajoittaminen, vihapuhe, vihainen puhe, psykologinen reaktanssi

Lähteet &liitteet:

Ceci, S.J. & Williams, W.M. (2018). Who Decides What is Acceptable Speech on Campus? Why Restircting Free Speech IS Not the Answer. SageJournals. Haettu: http://journals.sagepub.com/eprint/I6zYjCxgsdtnFbmPm9FI/fullCornell

Chronicle (2018). Psychologists: there is no alternative to free Speech. Haettu: http://news.cornell.edu/stories/2018/05/psychologists-there-no-alternative-free-speechForeign Policy (2016). Europe’s freedom of speech fail. Haettu: https://foreignpolicy.com/2016/07/07/europes-freedom-of-speech-fail/Gelber, K. &

McNamara, L.J. (2016). Evidencing the harms of hate speech, 22 (3) Social Identities 324-341. Haettu:  https://ro.uow.edu.au/cgi/viewcontent.cgi?referer=&httpsredir=1&article=3288&context=lhapapers

Herz, M. & Molnar, P. (2012). The Content and Context of Hate Speech. Rethinking Regulation and Responses. Oxford Press.

PsychologyToday (2014). Principle number nine: Freedom of Speech. Haettu: https://www.psychologytoday.com/us/blog/resilience-bullying/201401/principle-number-nine-freedom-speech

Poliisi.fi. Haettu: https://www.poliisi.fi/vihapuhe

Steindl, C. & Jonas, E. & Sittenthaler, S. & Traut-Mattausch, E. & Greenberg, J. (2015). Understanding Psychological Reactance, 223 (4): 205-214. Haettu: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4675534/

The New York Times (2012). The Harm in free Speech. Haettu: https://opinionator.blogs.nytimes.com/2012/06/04/the-harm-in-free-speech/

Tieteen termipankki. Sananvapaus. Haettu: http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:sananvapaus

Wikipedia. Reactance (psychology). Haettu: https://en.wikipedia.org/wiki/Reactance_(psychology)

Wikipedia. Sananvapaus. Haettu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sananvapaus

  • Saara Huhtasaari

    CV:
    - Venyvä totuus-kirjan kirjoittaja
    - MSc in Criminology and Criminal Psychology, University of Portsmouth (2013).
    - Psykologian aineopinnot, Turun Yliopisto (2007).
    - KM (aikuiskasvatustiede + aineenopettajan pedagogiset opinnot), Helsingin Yliopisto (2005).

  • Mitä varten?

    Blogini on tarkoitettu kaikille kriminologiasta ja kriminaalipsykologiasta kiinnostuneille. Blogissa käsitellään objektiivisella ja subjektiivisella tasolla yleisiä ja ajankohtaisia aiheita kyseisiltä tieteenaloilta. Ajatus blogin kirjoittamiseen on lähtenyt siitä, että opiskellessani itse kyseistä alaa, en juuri löytänyt netistä alan kirjallisuutta tai tietoa suomeksi.

  • Toteutus

    Blogissani työstän mielenkiintoisia kriminologian ja kriminaalipsykologian teemoja, viittaamalla alan artikkeleihin, kirjoihin ja julkaisuihin. Kääntämisen yhteydessä voi tulla muutoksia alkuperäiseen tekstiin, joita huomion vittaamalla teoksiin, tekemällä näin en myöskään riko tekijänoikeutta.

  • Kriminologia

    Kriminologia tutkii rikollisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä. Tutkimuskohteena voi olla rikollisuuden määrä, rakenne, kehitys, rikollisuuteen vaikuttavat tekijät ja sen syyt. Kriminologia on monitieteellinen tieteenala, jonka taustalla vaikuttaa sosiologia ja lisäksi kriminologialla on yhteys muihin tieteenalohin kuten psykologiaan, taloustieteeseen, sosiaalipolitiikkaan ja tilastotieteeseen (White & Haines, 2008; Haapasalo, 2008).

  • Kriminaalipsykologia

    Kriminaalipsykologia on sovelletun psykologian osa-alue, jossa tutkitaan rikollista käyttäytymistä ja rikoksentekijöitä. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi rikospaikkakäyttäytyminen, rikosten uusimisen ennustaminen, rikoksentekijöiden persoonallisuuden piirteet, elämänkaari, oikeussalipsykologia ja kuulustelutekniikka. Kriminaalipsykologiassa rikollisuus on tarkasteltava psykologinen ilmiö (Pakes& Pakes, 2009; Haapasalo, 2008).

  • Kirminologian opiskelu Suomessa