torstai, 16. marraskuu 2017

Persoonallisuus vaikuttaa rikolliseen toimintaan

”Luonne on ihmisen kohtalo.” -Herakleitos

Käyttäytyminen on ajattelun seuraus, ainakin suurimmalta osin. Persoonallisuus  kuvastaa ihmisten uskomuksia, asenteita, tapoja ja käyttäytymismalleja. Persoonallisuus tekee ihmisestä ihmisen, mutta tietyt ajattelumallit voivat tehdä ihmisestä rikollisen. Jotkut rikoksentekopäätökset syntyvät epänormaaleista ajattelutavoista. Tutkijat ovat tunnistaneet tiettyjä käyttäytymis- ja ajattelumalleja, jotka voivat johtaa rikolliseen toimintaan. Näitä ovat muun muassa jatkuva valehtelu, empatian kyvyn puuttuminen, mustavalkoinen ajattelu ja muiden syyttäminen. Lisäksi rikolliset, joita on tutkittu, ovat osoittautuneet vastuuntunnottomiksi, intoleranteiksi ja he omaavat heikon itsekontrollin.

Eysenck on tutkinut vuosia sitä, että onko rikollisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden välillä suhdetta. Eysenckin mukaan persoonallisuudella on kolme ulottavuutta: 1) Psykoottisuus. Tämä kuvaa ihmistä aggressiivisena, egosentrisenä ja impulsiivisena. 2) Neuroottisuus. Tämä kuvaa ihmistä, jolla on alhainen itsetunto, joka on ahdistunut ja hänen mielialansa vaihtelee erittäin voimakkaasti 3) Ekstrovertti, joka on yksi persoonallisuuden piirre. Tällainen henkilö on tunteikas, hallitseva ja vakuuttava. Suurin osa edellä mainituista ominaisuuksista, löytyy tutkituilta rikollisilta.

Persoonallisuuden piirteitä on tutkinut myös Cauffman. Hän teki tutkimuksensa Ruotsin vankiloissa käyttäen kyselylomakketta KSP (Karolinska Personalit Scales). Tutkimuksessa korkeita pistemääriä saatiin impulsiivisuudessa, tunnepyrkimyksen tavoittelussa, hermostuneisuudessa, sekä kognitiivisessa että sosiaalisessa ahdistuksessa, vihamielisyydessä ja aggressiivisuudessa. Lisäksi psykopatiaan liittyvät persoonallisuuspiirteet olivat yleisiä. Alhaisia pistemääriä saatiin sosialisoitumisessa.

Uudessa-Seelannissa Krueger et al., suorittivat kaksi tutkimusta, joissa he selvittivät persoonallisuusominaisuuksien ja rikollisuuden välistä suhdetta. Molemmissa tutkimuksissa tutkittavilla ilmeni affektiivista häiriötä, jolle on ominaista muun  muassa mielialan masentuneisuus, lisäksi tutkittavilla esiintyi sekä impulsiivista käyttäytymistä että vaikeuksia käyttäytymisen kontrolloimisessa.

Tutkimuksissa on käynyt myös ilmi, että esimerkiksi murhaajat kärsivät ahdistuksesta, psykopaattisista piirteistä, sekä heillä on alhainen älykkyysosamäärä, huono mielikuvitus ja heikko emotionaalinen kontrolli. Nuorisorikollisilla on havaittu heikkoa itsetuntoa, itsemääräämisoikeuden puutetta sekä antisosiaalisuutta. Lisäksi heiltä löytyy erilaisia neuroottisia piirteitä, kuten ahdistusta, ärtyneisyyttä ja vihamielisyyttä. Naispuoliset vangit kärsivät ahdistuneisuudesta, syyllisyydestä, epävarmuudesta ja alhaisesta itsetunnosta.

Intiassa tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin myös persoonallisuuspiirteiden ja rikollisen käyttäytymisen välistä suhdetta. Tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella, voidaan todeta, että rikollisilla on taipumusta olla absoluuttisia, huolimattomia, tunteellisia, epävarmoja, valheellisia, huomiohakuisia sekä heillä on keskimääräistä alhaisempi älykkyysosamäärä. Tämä havainto on yhdenmukainen aikaisempien tutkimusten kanssa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että rikollisten persoonallisuuspiirteitä ovat kognitiiviset vääristymät, aggressiivinen käyttäytyminen, heikko itsekontrolli sekä epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö.

Lopuksi

Henkilön rikollinen käyttäytyminen voidaan mahdollisesti ennakoida tiettyjen persoonallisuuspiirteiden mukaan. Ongelmana on kuitenkin se, että ihmisen käyttäytyminen ei ole suoraviivaista tiedettä. Toiset meistä hakemalla hakee riskialttiita tilanteita, kun taas toiset karttavat niitä. Ja emme yksinkertaisesti aina käyttäydy samalla tavalla. Lisäksi päällekkäisyyksiä ihmisten ominaisuuksien ja persoonallisuuksien välillä löytyy. Riskiarvioinnin pohjalta ihmisen käyttäytymistä voidaan mahdollisesti ennakoida ja siihen voidaan vaikuttaa, nopealla ja varhaisella puuttumisella, ennaltaehkäisevästi. Persoonallisuus (arkikielessä luonne) on ihmisen kohtalo, mutta kohtaloa voi muuttaa valinnoilla. Kuka tahansa voi syyllistyä rikokseen, mutta valinta loppukädessä on sinun.

Avainsanat: persoonallisuus, rikollinen käyttäytyminen,

Lähteet:

Eysenck, H.J. (2013). Crime and Personality. Routledge.

Paul, J. & Moore, K. (2012). Personality and trait Theories of Crime. Oxford University Press. Haettu: http://www.oxfordbibliographies.com/view/document/obo-9780195396607/obo-9780195396607-0100.xml

Sinha, S. (2016). Personality correlates of criminals: A comparative study between normal controls and criminals. Industrial Psychiatry Journal, 25(1): 41-6. Haettu: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5248419/

torstai, 2. marraskuu 2017

Tulossa pian: Venyvä totuus -kirja

”Mielemme tekee meille usein kepposia, suurimman osan ajasta olemme tunteiden viemiä, manipuloitavissa olevia hyväuskoisia hölmöjä. Ketä tahansa voidaan huijata, pettää ja kenelle tahansa voidaan valehdella. Petämme ja valehtelemme ja lisäksi valehtelemme siitä, että petämme ja valehtelemme.”

Venyvä totuus käsittelee pettämistä ja valehtelua eri näkökulmista, niin asiantuntijoiden kuin yksilöidenkin osalta. Kirjan tarkoituksena on auttaa lukijaa ymmärtämään miksi henkilö pettää ja valehtelee. Kirja auttaa myös tunnistamaan erilaisia pettäjätyyppejä ja pettämiseen liittyviä ilmiöitä sekä esittelee valheen eri muotoja. Kirja tarjoaa tietoa ja antaa vinkkejä siihen, kuinka pettäminen ja valehtelu paljastetaan. Kirja soveltuu sekä ihmisen olennaiseen kunnollisuuteen uskoville että epäluuloisimmille skeptikoille.

IMG_4713blogiin.jpg

perjantai, 6. lokakuu 2017

Suosituimmat valheet

Alla suosituimpia valheita, joita kohtaamme jokapäiväisessä elämässämme.

  1. ”Kaikki hyvin.” ”Hyvää kuuluu.” ”Hyvin menee.”

Ehkä yksi yleisimmistä ellei jopa yleisin valhe. On paljon helpompi todeta, että ”hyvää kuuluu” kuin ruveta tarkasti selittämään mitä OIKEASTI kuuluu. Ja toisekseen ei kysyjäkään yleensä odota kuulevansa kaikenmaailman murheitasi. Voit siis olla vihainen, pettynyt, surullinen, väsynyt tai mitä tahansa, mutta toinen ei koskaan täysin tiedä, miten sinulla oikeasti menee ellet halua hänelle sitä kertoa.

  1. ”Olen matkalla sinne.” ”Olen siellä 5 minuutissa.”

Jokainen meistä on varmasti joskus ollut tilanteessa, jossa jo etukäteen tietää myöhästyvänsä. Tekosyitä myöhästymiselle löytyy useita, mutta yksi eniten käytetyistä lienee ruuhkan syyttäminen. Ja ”viisi minuuttia” on varsin venyvä käsite, joissain tapauksissa, se voi tarkoittaa sitä, että henkilö on juuri lähtenyt kotoa tai vasta laittamassa vaatteita päälle.

  1. ”Minulla on valitettavasti silloin jotain muuta.” ”Olen kiireinen.” ”Olen kipeänä.”

Voi olla, että henkilöllä on jotain muuta tai hän on sairastunut, mutta voi myös olla, että henkilö ei yksinkertaisesti halua osallistua järjestämääsi tapahtumaan ja näin ollen hän keksii näennäisesti uskottavan sepityksen.

  1. ”En tehnyt sitä.”

Kaikki tietää, että teit sen, mutta yksinkertaisesti et vaan halua tunnustaa tekoasi.

  1. Olen lukenut säännöt ja hyväksyn ne.” ”Olen lukenut palvelun köyttöehdot ja sitoudun noudattamaan niitä.” 

Tämän täytyy olla myös yksi yleisimmistä valheista. Kuinkahan moni meistä JOKA KERTA lukee niitä pienellä printillä painettuja tekstejä? Todellisuudessa monikaan meistä ei ole edes vilkaissut niitä.

  1. ”En koskaan valehtele.” ”En ole koskaan sanonut niin.”

Jos väität, ettet koskaan valehtele, et ainoastaan valehtele toiselle osapuolelle, vaan myös itsellesi. Kaikki valehtelevat. Valehtelet, jos väität ettet valehtele. Ja sanomalla että, ”et ole koskaan sanonut niin”, niin varmaankin tarkoitit, ettet koskaan HALUNNUT sanoa niin.

  1. ”Näytät todella hyvältä tuossa asussa!”

Kerrassaan niin hyvältä, että kun menet markkinoille, niin hevosetkin nauraa.

  1. ”Missasin puhelusi.” ”Puhelimesta loppui akku.” ”En saanut tekstiviestiäsi.” ”Puhelimessani on jotain vikaa.”

Tämähän on tietenkin täyttä puppua. Ei puhelimessa mitään vikaa ollut, eikä ole, henkilö vain ei halunnut vastata puheluusi tai tekstiviestiisi.

  1. ”Älä huoli, kaikki kääntyy vielä paremmaksi.”

Sanot rohkaisuna toiselle, vaikka tiedät, että asia tuskin paranee, itse asiassa se voi mennä vieläkin huonommin.

       10, ”Kuulin, mitä sanoit.” Todellisuudessa et kuunnellut sanaakaan.

             "Ymmärrän" Toisin sanoen sinulla ei ole hajuakaan.

  ”En tiedä.” Ehkä et tiedä, mutta usein et vain vaivaudu selittämään.

 " Kiitos, ihanasta lahjasta" Joka muuten laitetaan saman tien kierrätykseen/ kaatopaikalle.

  ”Anteeksi, unohdin.” Et tietenkään ole unohtanut, toivoit vain, että toinen osapuoli olisi.

 

Valkoiset valheet pelastavat suhteita, helpottavat sosiaalisia tilanteitamme ja tekevät elämästämme miellyttävämmän. On sanottu, että meillä on sekä luonnollinen että inhimillinen vaisto kertoa valkoisia valheita. Me kaikki valehtelemme ja me myös hyväksymme valheet. Suoran totuuden kuuleminen yleensä satuttaa ja loukkaa. Sen takia meille jääkin usein epämääräinen, laajennettu tulkinta siitä, mitä totuus voisi olla. Mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, että totuutta ei ole puolitotuus, ei muunneltu totuus eikä venyvä totuus.

 

Avainsanat: Valkoiset valheet, valehtelu

Lähteet:

Huffpost (2017). Nine Most Common Lies People Tell and Why. Haettu: http://www.huffingtonpost.co.uk/saadia-r-chevel/9-most-common-lies-people_b_17461134.html

List Dose (2014). Top 10 Most Common Lies People Speak: http://listdose.co/top-10-most-common-lies-people-speak/

The Top Tens (n.d). Most Common Lies People Tell. Haettu: https://www.thetoptens.com/common-lies-people-tell/

keskiviikko, 13. syyskuu 2017

Valheiden havaitseminen kirjoitetusta tekstistä

Lontoon yliopistossa tutkijat ovat kehittäneet tietokoneohjelman, algoritmin, joka pystyy havaitsemaan valheita kirjoitetusta tekstistä kuten sähköposteista, deittiprofiileistä ja viisumihakemuksista. Algoritmi analysoi sanojen ja sanamuotojen käyttöä, tekstin rakennetta ja sisältöä.

Algoritmi laadittiin vertailemalla kymmeniä tuhansia sähköposteja, niin valheellisia kuin tosia. Vertailussa paljastui, että ihmiset, jotka valehtelevat, käyttävät vähemmän itseensä viittaavia persoonapronominejä kuten sanoja  ”minä” ja ”minun”, mutta viljelevät tekstissään paljon tarpeettomia adjektiivejä eli sanoja kuten esimerkiksi ”loistava” ja ”mahtava”. Syyt minä ja minun sanojen välttämiseen voivat olla se, että valehtelija haluaa luoda psykologista etäisyyttä itsensä ja valheellisen viestin välille  ja samalla yrittää sumentaa viestin merkityksen tarpeettomilla adjektiiveillä. Myös erittäin hyödyllinen tapa paljastaa valhe kirjoitetusta tekstistä on etsiä poikkeavia, epämääräisiä ja vältteleviä sanontoja kuten ”melko varma”, ”ehkä”, ”luultavasti” tai vakuuttavia harhautuksia "ollakseni rehellinen" ja "inhoan kertoa teille". Lisäksi vilpilliset henkilöt usein yli argumentoivat ja sisällyttävät viesteihin enemmän imartelua, koska he haluavat vaikuttaa miellyttäviltä ja sympaattisilta.

Algoritmi havaitsee paremmin valheita verrattuna keskivertoihmiseen. Tutkijoiden mukaan keskivertoihminen tunnistaa vain 54 prosenttia valheista, kun taas algoritmi pystyy erottamaan peräti 70 prosenttia.

Algoritmin hyöty:

Algoritmit avaavat uuden mahdollisuuden huijausten ja petosten ennaltaehkäisemiseksi. Ohjelmisto auttaa organisaatioita löytämään ja ennalta luokittelemaan potentiaalisesti vilpilliset viestit. Viranomaiset ja yritykset pystyvät selvittämään petoksen ja huijauksen uskottavuutta ja yksilöimään valehtelevat yksilöt. Algoritmin käytännön vaikutukset liiketoimintaan ovat laaja-alaisia. Asiakas ei välttämättä aina ole oikeassa, ja ohjelmistot auttavat yrityksiä arvioimaan, venyttävätkö asiakkaat totuutta omaksi hyväkeen ja yritykset voivat myös päättää haluavatko he jatkaa liiketoimintaansa kyseisen henkilön kanssa.

Pohdintaa

Algoritmin virheen mahdollisuus on n. 30% eli pienenä riskinä on, että joku rehellinen viesti tulkitaan epärahelliseksi tai päinvastoin. Olemmeko valmiita ottamaan tämän riskin. Emme voi koskaan täysin 100% varmoja, että meille kerrotaan totuus.  Valheenpaljastuksen perimmäisenä ongelmana on kuitenkin se, ettei ole olemassa mitään luotettavaa johtolankaa, joka varmasti paljastaisi valehtelun.

Erillisessä tutkimuksessa Michiganin yliopiston tutkijat opettivat tietokoneita havaitsemaan valheita oikeussali-videoiden avulla. Koneen oppimisalgoritmi pystyi tunnistamaan jopa 75 prosenttia valheista. Herääkin kysymys, että voisikohan algoritmejä hyödyntää myös muilla foorumeilla ja muissa asiayhteyksissä. Äkkiseltään tulee mieleen ainakin politiikka ja työnhaku. Miten mahtaisi miltei ajantasainen puheenvuorojen ja vastineiden algoritmianalyysi purra eduskuntasalissa?

Avainsanat: algoritmi, valheiden pajastuminen

Lähde:

Ludwig, S. &  van Laer, T. & De Ruyter, K. & Friedman, M. (2015). Untangling a Web of Lies: Exploring Automated Detection of Deception Cues in Online Claims within B2B Incentive Programs, SSRN Electronic Journal. Journal of Management Information systems, 33(2), 511-541. DOI: 10.2139/ssrn.2576197

tiistai, 5. syyskuu 2017

Psykopaatit oppivat muita paremmin valehtelemaan

Uuden tutkimuksen mukaan psykopaatit oppivat muita paremmin valehtelemaan. Psykopaateilla on hermoverkoissa ylemmän tason toimintaa, joita tarvitaan kognitiivisen prosessoinnin suorittamiseen.

Uusi tutkimus

Hongkongin yliopiston tutkimus testasi opiskelijoiden valehtelukykyä. Tutkimukseen osallistui 52 yliopisto-opiskelijaa, joista 23 sai alhaisia psykopatiapisteitä ja 29 saivat korkeita pistemääriä eli heillä oli paljon psykopaattisia piirteitä. Molemmille ryhmille esitettiin valokuvasarja sekä tutuista että tuntemattomista kasvoista. Osallistujat saivat vihjeen vastata joko rehellisesti tai epärehellisesti, kun heiltä kysyttiin, tuntevatko he valokuvassa oleva henkilön. Tutkijat mittasivat opiskelijoiden reaktioaikoja vastaukselle ja havainnoivat heidän aivotoimintaansa käyttämällä funktionaalista magneettikuvausmenetelmää (fMRI). Osallistujat toistivat testin harjoittelun jälkeen.

Tutkijat havaitsivat, että kun henkilöitä kehotettiin valehtelemaan uudelleen, vastausaika harjoittelun jälkeen oli huomattavasti lyhyempi henkilöillä, joilla oli korkeita psykopatiapisteitä, kun taas henkilöillä, joilla oli alhaisia pistemääriä, vastausajat pysyivät samana. Lisäksi fMRI-kuvat osoittivat, että aivotoiminta vähentyi niillä henkilöillä, joilla oli korkeita psykopatiapisteitä ja vastaavasti lisääntyi henkilöillä, jotka olivat saaneet alhaisia pistemääriä.

Tutkimuksen tulos osoittaa, että ne henkilöt, joilla on paljon psykopaattisia piirteitä, saattavat oppia muita paremmin valehtelemaan. Heillä ei siis välttämättä ole valehteluun tarvittavaa luontaista kykyä, mutta he oppivat pettämään ja manipuloimaan toisia ihmisiä muita henkilöitä nopeammin.

Miksi valehtelu on psykopaatille helpompaa?

Valehtelu on monimutkainen tehtävä, joka vaatii useita aivojen eri prosesseja kuten työmuistia, estävää valvontaa, huomiota ja konfliktinratkaisua. Psykopaatilla näyttäisi olevan paremmat kyvyt käsitellä valheita aivoissa. He saattavat helpommin valehdella, koska heidän aivojensa ei tarvitse työskennellä niin kovasti moraalisten konfliktien ratkaisemisessa. Psykopaatti voi siis valehdella ilman omantunnon kouristeluita. Lisäksi psykopaatti uskoo omiin valheisiinsa. Hän kokee myös usein olevansa ylivoimainen, kaikkien sääntöjen ja lain yläpuolella. Ja ennen kaikkea hän kokee olevansa oikeutettu valehtelemaan.

Huomioitavaa

Kyseisen tutkimuksen otanta oli todella pieni, ja se oli tehty yksinomaan yliopiston opiskelijoille, joten yleistäminen laajemmin on vaikeaa. Mutta tämä havainto kuitenkin paljastaa jonkin verran henkilöistä, joilla on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö. Kyse ei siis välttämättä ole luontaisesta kyvystä valehdella, vaan kyvystä oppia nopeammin ja helpommin valehtelemaan. Lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan, mutta tutkimus on taas askel eteenpäin psykopaatin toiminnan ymmärtämisessä.

”Valehtelu on taitolaji. – Toiset ovat siinä parempia kuin toiset. Parhaimpia näyttäisi olevan psykopaatit.”

(Psykopatiasta käytetään nykyisin termiä antisosiaalinen persoonallisuushäiriö)

Avainsanat: valehtelu, antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, psykopaatti

Lisää aiheesta:

 https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2015/03/valehtelu-valheenpaljastus-ja-psykologia

https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2014/09/psykopatian-yhteyksista-rikolliseen-kayttaytymiseen

Lähde:

Shao, R & Lee, T.M.C. (2017). Are Individuals with higher Psychopathic traits better learners at Lying? Behavioural and neural evidence. Translational Psychiatry 7, e1175; doi:110.1038/tp.2017.147. Haettu: http://www.nature.com/tp/journal/v7/n7/full/tp2017147a.html?foxtrotcallback=true

  • Saara Huhtasaari

    CV:
    - Venyvä totuus-kirjan kirjoittaja
    - MSc in Criminology and Criminal Psychology, University of Portsmouth (2013).
    - Psykologian aineopinnot, Turun Yliopisto (2007).
    - KM (aikuiskasvatustiede + aineenopettajan pedagogiset opinnot), Helsingin Yliopisto (2005).

  • Kirja: Venyvä totuus. Illuusio rehellisyydestä ja monogamiasta.

    Kirja käsittelee pettämistä ja valehtelua eri näkökulmista, niin asiantuntijoidenkin kuin yksilöidenkin osalta. Kirjan tarkoituksena on auttaa lukijaa ymmärtämään, miksi henkilö pettää ja valehtelee. Kirja auttaa myös tunnistamaan erilaisia pettäjätyyppejä ja valheen eri muotoja. Kirja tarjoaa vinkkejä siihen, kuinka pettäminen ja valehtelu paljastetaan. (Kirja julkaistaan pian).

  • Blogin Facesivu

    Blogillani on nyt aivan uusi facesivu. Tervetuloa mukaan tykkäämään ja ihmettelemään ihmismielen koukeroita myös osoitteessa: https://www.facebook.com/
    kriminologiaakriminaalipsykologiaa/

  • Mitä varten?

    Blogini on tarkoitettu kaikille kriminologiasta ja kriminaalipsykologiasta kiinnostuneille. Blogissa käsitellään objektiivisella ja subjektiivisella tasolla yleisiä ja ajankohtaisia aiheita kyseisiltä tieteenaloilta. Ajatus blogin kirjoittamiseen on lähtenyt siitä, että opiskellessani itse kyseistä alaa, en juuri löytänyt netistä alan kirjallisuutta tai tietoa suomeksi.

  • Toteutus

    Blogissani työstän mielenkiintoisia kriminologian ja kriminaalipsykologian teemoja, viittaamalla alan artikkeleihin, kirjoihin ja julkaisuihin. Kääntämisen yhteydessä voi tulla muutoksia alkuperäiseen tekstiin, joita huomion vittaamalla teoksiin, tekemällä näin en myöskään riko tekijänoikeutta.

  • Kriminologia

    Kriminologia tutkii rikollisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä. Tutkimuskohteena voi olla rikollisuuden määrä, rakenne, kehitys, rikollisuuteen vaikuttavat tekijät ja sen syyt. Kriminologia on monitieteellinen tieteenala, jonka taustalla vaikuttaa sosiologia ja lisäksi kriminologialla on yhteys muihin tieteenalohin kuten psykologiaan, taloustieteeseen, sosiaalipolitiikkaan ja tilastotieteeseen (White & Haines, 2008; Haapasalo, 2008).

  • Kriminaalipsykologia

    Kriminaalipsykologia on sovelletun psykologian osa-alue, jossa tutkitaan rikollista käyttäytymistä ja rikoksentekijöitä. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi rikospaikkakäyttäytyminen, rikosten uusimisen ennustaminen, rikoksentekijöiden persoonallisuuden piirteet, elämänkaari, oikeussalipsykologia ja kuulustelutekniikka. Kriminaalipsykologiassa rikollisuus on tarkasteltava psykologinen ilmiö (Pakes& Pakes, 2009; Haapasalo, 2008).

  • Kriminologian tai kriminaalipsykologian opiskelu Suomessa

    Kriminologiaa tai Kriminaalipsykologiaa ei voi lukea pääaineena Suomessa. Yleisin väylä kriminaalipsykologian opintoihin on hakeutua opiskelemaan psykologiaa ja sen jälkeen valita sivuaineeksi kriminologian opinnot. Kriminaalipsykologiaan liittyviä opintoja voi suorittaa kolmessa yliopistossa Suomessa; Helsingissä, Turussa ja Kuopiossa. Lisäksi Avoimessa yliopistossa voi lukea rikosoikeutta (www.Studentum.fi).