keskiviikko, 13. syyskuu 2017

Valheiden havaitseminen kirjoitetusta tekstistä

Lontoon yliopistossa tutkijat ovat kehittäneet tietokoneohjelman, algoritmin, joka pystyy havaitsemaan valheita kirjoitetusta tekstistä kuten sähköposteista, deittiprofiileistä ja viisumihakemuksista. Algoritmi analysoi sanojen ja sanamuotojen käyttöä, tekstin rakennetta ja sisältöä.

Algoritmi laadittiin vertailemalla kymmeniä tuhansia sähköposteja, niin valheellisia kuin tosia. Vertailussa paljastui, että ihmiset, jotka valehtelevat, käyttävät vähemmän itseensä viittaavia persoonapronominejä kuten sanoja  ”minä” ja ”minun”, mutta viljelevät tekstissään paljon tarpeettomia adjektiivejä eli sanoja kuten esimerkiksi ”loistava” ja ”mahtava”. Syyt minä ja minun sanojen välttämiseen voivat olla se, että valehtelija haluaa luoda psykologista etäisyyttä itsensä ja valheellisen viestin välille  ja samalla yrittää sumentaa viestin merkityksen tarpeettomilla adjektiiveillä. Myös erittäin hyödyllinen tapa paljastaa valhe kirjoitetusta tekstistä on etsiä poikkeavia, epämääräisiä ja vältteleviä sanontoja kuten ”melko varma”, ”ehkä”, ”luultavasti” tai vakuuttavia harhautuksia "ollakseni rehellinen" ja "inhoan kertoa teille". Lisäksi vilpilliset henkilöt usein yli argumentoivat ja sisällyttävät viesteihin enemmän imartelua, koska he haluavat vaikuttaa miellyttäviltä ja sympaattisilta.

Algoritmi havaitsee paremmin valheita verrattuna keskivertoihmiseen. Tutkijoiden mukaan keskivertoihminen tunnistaa vain 54 prosenttia valheista, kun taas algoritmi pystyy erottamaan peräti 70 prosenttia.

Algoritmin hyöty:

Algoritmit avaavat uuden mahdollisuuden huijausten ja petosten ennaltaehkäisemiseksi. Ohjelmisto auttaa organisaatioita löytämään ja ennalta luokittelemaan potentiaalisesti vilpilliset viestit. Viranomaiset ja yritykset pystyvät selvittämään petoksen ja huijauksen uskottavuutta ja yksilöimään valehtelevat yksilöt. Algoritmin käytännön vaikutukset liiketoimintaan ovat laaja-alaisia. Asiakas ei välttämättä aina ole oikeassa, ja ohjelmistot auttavat yrityksiä arvioimaan, venyttävätkö asiakkaat totuutta omaksi hyväkeen ja yritykset voivat myös päättää haluavatko he jatkaa liiketoimintaansa kyseisen henkilön kanssa.

Pohdintaa

Algoritmin virheen mahdollisuus on n. 30% eli pienenä riskinä on, että joku rehellinen viesti tulkitaan epärahelliseksi tai päinvastoin. Olemmeko valmiita ottamaan tämän riskin. Emme voi koskaan täysin 100% varmoja, että meille kerrotaan totuus.  Valheenpaljastuksen perimmäisenä ongelmana on kuitenkin se, ettei ole olemassa mitään luotettavaa johtolankaa, joka varmasti paljastaisi valehtelun.

Erillisessä tutkimuksessa Michiganin yliopiston tutkijat opettivat tietokoneita havaitsemaan valheita oikeussali-videoiden avulla. Koneen oppimisalgoritmi pystyi tunnistamaan jopa 75 prosenttia valheista. Herääkin kysymys, että voisikohan algoritmejä hyödyntää myös muilla foorumeilla ja muissa asiayhteyksissä. Äkkiseltään tulee mieleen ainakin politiikka ja työnhaku. Miten mahtaisi miltei ajantasainen puheenvuorojen ja vastineiden algoritmianalyysi purra eduskuntasalissa?

Avainsanat: algoritmi, valheiden pajastuminen

Lähde:

Ludwig, S. &  van Laer, T. & De Ruyter, K. & Friedman, M. (2015). Untangling a Web of Lies: Exploring Automated Detection of Deception Cues in Online Claims within B2B Incentive Programs, SSRN Electronic Journal. Journal of Management Information systems, 33(2), 511-541. DOI: 10.2139/ssrn.2576197

tiistai, 5. syyskuu 2017

Psykopaatit oppivat muita paremmin valehtelemaan

Uuden tutkimuksen mukaan psykopaatit oppivat muita paremmin valehtelemaan. Psykopaateilla on hermoverkoissa ylemmän tason toimintaa, joita tarvitaan kognitiivisen prosessoinnin suorittamiseen.

Uusi tutkimus

Hongkongin yliopiston tutkimus testasi opiskelijoiden valehtelukykyä. Tutkimukseen osallistui 52 yliopisto-opiskelijaa, joista 23 sai alhaisia psykopatiapisteitä ja 29 saivat korkeita pistemääriä eli heillä oli paljon psykopaattisia piirteitä. Molemmille ryhmille esitettiin valokuvasarja sekä tutuista että tuntemattomista kasvoista. Osallistujat saivat vihjeen vastata joko rehellisesti tai epärehellisesti, kun heiltä kysyttiin, tuntevatko he valokuvassa oleva henkilön. Tutkijat mittasivat opiskelijoiden reaktioaikoja vastaukselle ja havainnoivat heidän aivotoimintaansa käyttämällä funktionaalista magneettikuvausmenetelmää (fMRI). Osallistujat toistivat testin harjoittelun jälkeen.

Tutkijat havaitsivat, että kun henkilöitä kehotettiin valehtelemaan uudelleen, vastausaika harjoittelun jälkeen oli huomattavasti lyhyempi henkilöillä, joilla oli korkeita psykopatiapisteitä, kun taas henkilöillä, joilla oli alhaisia pistemääriä, vastausajat pysyivät samana. Lisäksi fMRI-kuvat osoittivat, että aivotoiminta vähentyi niillä henkilöillä, joilla oli korkeita psykopatiapisteitä ja vastaavasti lisääntyi henkilöillä, jotka olivat saaneet alhaisia pistemääriä.

Tutkimuksen tulos osoittaa, että ne henkilöt, joilla on paljon psykopaattisia piirteitä, saattavat oppia muita paremmin valehtelemaan. Heillä ei siis välttämättä ole valehteluun tarvittavaa luontaista kykyä, mutta he oppivat pettämään ja manipuloimaan toisia ihmisiä muita henkilöitä nopeammin.

Miksi valehtelu on psykopaatille helpompaa?

Valehtelu on monimutkainen tehtävä, joka vaatii useita aivojen eri prosesseja kuten työmuistia, estävää valvontaa, huomiota ja konfliktinratkaisua. Psykopaatilla näyttäisi olevan paremmat kyvyt käsitellä valheita aivoissa. He saattavat helpommin valehdella, koska heidän aivojensa ei tarvitse työskennellä niin kovasti moraalisten konfliktien ratkaisemisessa. Psykopaatti voi siis valehdella ilman omantunnon kouristeluita. Lisäksi psykopaatti uskoo omiin valheisiinsa. Hän kokee myös usein olevansa ylivoimainen, kaikkien sääntöjen ja lain yläpuolella. Ja ennen kaikkea hän kokee olevansa oikeutettu valehtelemaan.

Huomioitavaa

Kyseisen tutkimuksen otanta oli todella pieni, ja se oli tehty yksinomaan yliopiston opiskelijoille, joten yleistäminen laajemmin on vaikeaa. Mutta tämä havainto kuitenkin paljastaa jonkin verran henkilöistä, joilla on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö. Kyse ei siis välttämättä ole luontaisesta kyvystä valehdella, vaan kyvystä oppia nopeammin ja helpommin valehtelemaan. Lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan, mutta tutkimus on taas askel eteenpäin psykopaatin toiminnan ymmärtämisessä.

”Valehtelu on taitolaji. – Toiset ovat siinä parempia kuin toiset. Parhaimpia näyttäisi olevan psykopaatit.”

(Psykopatiasta käytetään nykyisin termiä antisosiaalinen persoonallisuushäiriö)

Avainsanat: valehtelu, antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, psykopaatti

Lisää aiheesta:

 https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2015/03/valehtelu-valheenpaljastus-ja-psykologia

https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2014/09/psykopatian-yhteyksista-rikolliseen-kayttaytymiseen

Lähde:

Shao, R & Lee, T.M.C. (2017). Are Individuals with higher Psychopathic traits better learners at Lying? Behavioural and neural evidence. Translational Psychiatry 7, e1175; doi:110.1038/tp.2017.147. Haettu: http://www.nature.com/tp/journal/v7/n7/full/tp2017147a.html?foxtrotcallback=true

perjantai, 25. elokuu 2017

Radikalisoituminen ei ole aivopesua

Radikalisoitunut henkilö ei ole aivopesty, vaan hän tekee asioita omasta vapaasta tahdostaan. Tässä ei kuitenkaan välttämättä ole kyse henkilön vapaasta tahdosta*, vaan henkilön selkeästi heikentyneestä päätöksentekokyvystä. Syy tekoon voi myös olla hämmentyneen mielen tuotos. Radikalisoituminen on prosessi, jonka kautta henkilö valitsee itselleen hyvältä tuntuvan tien, jonka hän kokee usein kutsumuksena. Jos olisit syrjäytynyt nuori, ja asuisit vihamielisessä kulttuurissa, ja sinulle luvattaisiin jotain merkityksellisempää, jossain muulla, olisitko valmis valitsemaan sen tien? Mahdollisesti. Tässä kuviossa ei psykologisesti ole mitään ainutlaatuista. Tie epäinhimilliseen terrorismiin alkaa usein inhimillisellä erehdyksellä. Henkilö valitsee itselleen väärän ja kohtalokkaan tien.

Ihmisten uskomuksia ohjaavat harvoin hyvätkään todisteet tai järkevät perustelut. Olemme ennakkoluulojemme varassa, valmiita uskomaan fiktiivisiä asioita, jopa tosiasioita enemmän. Järkevää selitystä siihen, miksi uskomme niin kuin uskomme tai miksi toimimme niin kuin toimimme, ei yleensä löydy. Meidän henkilökohtainen historiamme, arvomaailmamme sekä sosiaaliset olosuhteemme ohjaavat meitä. Jos olemme jostakin asiasta vakuuttuneita, etsimme asialle ainoastaan vahvistusta haasteen sijaan.

Paras suoja radikalisoitumista vastaan lienee avoin mutta kyseenalaistava ajattelutapa, tosiasioiden tunnistaminen ja psykologisten heikkouksiemme ymmärtäminen. Syrjäytyneet nuoret ovat kaikkein alttiimpia radikalisoitumiselle, siksi heihin tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota ja tulisi ryhtyä syrjäytymisen vastaisiin toimenpiteisiin, jotta radikalisoituminen saataisiin pysäytettyä.

*vapaa tahto: Joidenkin neuropsykologien mukaan ihmisen vapaa tahto on vain harhaa.

Avainsanat: radikalisoituminen, aivopesu

Lisää:

http://www.radicalisationresearch.org/guides/francis-2012-causes-2/

https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2017/06/terrorismi-yksilopsykologiasta-kasin

https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2017/05/marttyyrikuolema-vai-itsemurha-marttyyrikuolema-tarjoaa-porsaanreian-islamistisille-itsemurhahyokkaajille

Lähteet& liitteet:

The Guardian (2014). Radicalisation is not brainwashing. We need to rethink how we tackle it. Haettu: https://www.theguardian.com/commentisfree/2014/jul/13/radicalisation-brainwashing-british-men-syria-julian-baggini

Hidden Brain (2015). The Psychology of Radicalization: How Terrorist Groups Attract Young Followers. Haettu: http://www.npr.org/2015/12/15/459697926/the-psychology-of-radicalization-how-terrorist-groups-attract-young-followers

 

tiistai, 8. elokuu 2017

Nettiraivo

Netti on täynnä anonyymejä räksyttäjiä, pikkusieluisia nihilistejä ja niitä, joilla ei ole uskallusta saada mielipiteitään muulla tavoin esiin. Nettiräksyttäjät kärsivät usein alemmuudentunnosta, omaavat keskimääräistä heikommat sosiaalisen kanssakäymisen taidot ja useimmissa tapauksissa heikomman itsetunnon. Nettiraivo on häiriökäyttäytymistä, joka sisältää vihapuhetta, häiriköintiä, viittauksia väkivaltaan, suvaitsemattomuutta ja pahimmillaan jopa tappouhkauksia. Ja tämä häiriökäyttäytyminen pahenee yön pimeinä tunteita, jolloin ihmiset ovat joko humalassa tai muuten vaan väsyneitä. Humalatila ja väsymys madaltavat ärsyyntymiskynnystä ja heikentävät itsehillintää.

Mistä ja miten nettiraivo syntyy?

Psykologien mukaan keskeisiä tekijöitä:

  1. Anonyymiys. Kommentoijat ovat usein anonyyymeja, joten henkilö pääsee purkamaan pahaa oloaan anonyymisti. Anonyymitila yllyttää yleensä ylilyönteihin, itse asiassa jopa suoriin törkeyksiin. Anonyymina henkilö ei ole myöskään suoraan vastuussa törkeyksistään, vaan piiloutuu nimimerkkinsä taakse.
  2. Etäisyys. Etäisyys uhrista. Kommentoijat ovat kaukana vihansa kohteesta. Ihmisillä on taipumus suututtaa etäisiä tai abstrakteja kohteita helpommin kuin lähellä olevia konkreettisia kohteita.
  3. Kirjallinen palaute. On paljon helpompaa olla kirjallisesti törkeä, inhottava ja ilkeä kuin sanallisesti/puheen kautta.
  4. Monologit. Kommenttiosioiden diskurssit eivät yleensä tapahdu reaaliajassa, ja kommentoijat voivat kirjoittaa pitkiäkin monologeja, jotka pyrkivät vahvistamaan kommentoijan äärimmäistä näkökulmaa.

Ilmiö nimeltä ”deindividuation”

”Deindividuation” eli yksilöimättömyys. Tämä ilmiö tapahtuu, kun sosiaaliset normit ovat poissa ja identiteetti on piilossa. Kasvoton henkilö ja henkilökohtainen nimettömyys provosoi yksilöitä rikkomaan sosiaalisen normin sääntöjä, joita he eivät edes harkitsisi rikkovansa normaaleissa olosuhteissa. Deindividuaatiosta on tehty tutkimus, jossa tutkimuskohteena oli yksilön alttius ottaa näkyvillä olevaa rahaa, joka ei kuulunut hänelle. Tutkimukseen osallistui lapsia ilman naamioita ja naamioiden kanssa, joko yksin tai ryhmässä. Oven viereisellä pöydällä oli laitettu kaksi kulhoa, joista toisessa oli karkkia ja toisessa kolikoita. Lapsille kerrottiin, että he saavat ottaa karkkia, muttei rahaa. Kun lapset saapuivat yksin ja ilman naamiota, vain 8 prosenttia heistä otti rahaa, kun taas lapset, jotka saapuivat ryhmissä ja naamiaispuvut päällä prosentti nousi 80 prosenttiin.

Deindividuaatio tapahtuu netin lisäksi myös auton ratissa ja jalkapallo-otteluissa. Digitaalinen media mahdollistaa lähes rajattomat mahdollisuudet yksilöimättömyyteen. Se antaa vapauden sanoa ihan mitä vain ja tarjoaa mahdollisuuden tahalliseen kiusantekoon. Ei löydy mitään tiettyä henkilötyyppiä, johon tällainen anonyymi kiusaaminen vetoaa. Anonyymi nettikiusaajat voivat olla ihan normaaleja mattimeikäläisiä, vastuullisia perheenisiä tai -äitejä, työkavereita tai ihmisiä joita tunnet. Yhteistä kiusaajille on se, että he saavat nautintoa tietystä asiayhteydestä, jossa voi päästää kaiken irti ja normaalin kommunikaation rajoitteet ilman seurauksia sekä virtuaalisesti astua ulos omista kommunikaatiorajoitteistaan tai estoistaan.  

Deindividuaatio aiheuttaa poikittaista aaltoliikettä. Ryhmissä samankaltaiset ihmiset päätyvät tyypilisesti äärimielipiteisiin, koska he saavat uskottavuutta liioittelemalla löyhästi esiintyviä ennakkoluuloja. Tämä vaikuttaa normien siirtämiseen, äärimielipiteistä tulee hyväksyttäviä. Sosiaalinen media ei niinkään monipuolista mielipiteitä, vaan se todennäköisesti vahvistaa henkilön jo valmiiksi suppeaa näkemystä. Tiedotusvälineet ovat tulleet yhä enemmän digitaalisiksi. Luotamme yhä enenevässä määrin kaikkein ylivoimaisesti käsittelemättömiin ja helposti manipuloituihin lähteisiin. Juoruihin, huhupuheisiin ja pseudotieteeseen.

Tutkijoiden mukaan netin muita haitallisia vaikutuksia ovat muun muassa:

  • Nettialustat kannustavat ja rohkaisevat käyttäjiä aggressiivisuuteen.
  • Kommenttiosuudet vahingoittavat yhteiskuntaa ja mielenterveyttämme
  • Sosiaalista mediaa käyttävät ihmiset eivät todennäköisesti tunne empatiaa tai myötätuntoa muihin. Henkilöt tuomitsevat toisen tai asian netissä nopeammin ja vastakohtainen reaktio syntyy nopeasti ja asiaa ajattelematta.
  • Tutkimuksen mukaan suurin osa henkilöistä menettää temperamenttinsa nopeammin verkossa kuin todellisessa elämässä. Nuoret olivat vähiten suvaitsevaisia.
  • Persoonallisuus muuttuu. Yhdessä tutkimuksessa kysyttiin 1000 sivuston käyttäjältä (kuten Facebook, Twitter, WhatsApp, Instagram ja Pinterest) siitä, että muuttuiko heidän persoonallisuutensa joko lukemalla ja lähettämällä netissä viestejä. Noin 84 prosenttia myönsi, että he ovat netissä entistä enemmän ärsyyntyneitä ja vihaisia verrattuna netin ulkopuolella.

Summa summarum

Miten meidän pitäisi ottaa selkeästi ilkeät ja vihamieleiset kommentit: Harmittomana pilana? Rakentavana kritiikkinä? Raukkamaisena kiusaamisena? Online-kommentit ovat usein erittäin aggressiivisia ratkaisematta mitään. Henkilökohtaiset hyökkäykset tai vihaviestit, eivät ole meille hyödyllisiä, eikä niitä pitäisi hyväksyä sallittavana ihmiskäyttäytymisenä netissä. Kun joku yrittää tehdä oikeutetun argumentin, putoaa argumentilta pohja pois, jos sävy on aggressiivinen. Viha ruokkii itse itseään, mutta vihaan ei kannata vastata vihalla. Syy vihaan on usein vihaajassa itsessään. Psykologien mukaan nettiraivo on verrattavissa liikenneraivoon. En tunnusta sortuvani tietoisesti kumpaakaan, mutta tunnistan pienen kontrollia vaativan sarvipään sisälläni.

Netti on auttanut meitä jokaista löytämään pienen arvostelijan ja kriitikon sisältämme.

Avainsanat: nettiraivo, ”deindividuation”, aggressiivisuus, vihapuhe

Lähteet & Liitteet:

Daily Mail (2015). Twitter Anger is Like a Road Rage: Psychologist says distance from victim and having vast platform to vent irritation encourages users to be more aggressive. Haettu: http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2989040/Twitter-anger-like-road-rage-Psychologist-says-distance-victim-having-vast-platform-vent-irritation-encourages-users-aggressive.html

The Guardian (2011). How the Internet Created an Age Rage. Haettu: https://www.theguardian.com/technology/2011/jul/24/internet-anonymity-trolling-tim-adams

HuffPost (2015). Introducing “Internet Rage” The Road Rage of Our Time. Haettu: http://www.huffingtonpost.com/2015/03/12/internet-rage-its-h8-the-web-mad-hulk_n_6841120.html

MentalHelp.net (2015). Psychology of Anger. Haettu: https://www.mentalhelp.net/articles/psychology-of-anger/

PsyBlog (2010). Cheating: Does Deindividuation encourage it? Haettu: http://www.spring.org.uk/2010/01/cheating-does-deindividuation-encourage-it.php

Scientific American (2012). Why is Everyone on the Internet so Angry? Haettu: https://www.scientificamerican.com/article/why-is-everyone-on-the-internet-so-angry/

keskiviikko, 2. elokuu 2017

Rationalisointi -alitajuista valehtelua itsellemme

Rationalisointi on heikkojen, mutta näennäisesti uskottavien perustelujen käyttöä joko perustelemaan jotain mitä on vaikea hyväksyä tai vakuuttamaan meille, että asia ei loppujen lopuksi niin paha olekaan.

Rationalisoinnin dilemma on se, että joudumme turvautumaan valheisiin, jotta saavuttaisimme jotain, mutta samalla haluamme säilyttää käsityksen itsestämme rehellisenä henkilönä. Valhe ei tunnu valheelta, koska perustelemme itsellemme, miksi toimimme näin. 

Rationalisointi kyllä antaa meille yleensä varoituksen, jonka sujuvasti jätämme huomioimatta.

Miten rationalisoimme?

Tutkijat ovat löytäneet muutamia tapoja.

  1. Kognitiivinen dissonanssi. Itsensä vakuuttaminen.

Esimerkki 1: Henkilö, joka on saanut pakit, vakuuttaa itsellensä, että hän oli joka tapauksessa liian hyvä pakkien antajalle, ja itse asiassa hylkääminen on parasta mitä hänelle voi sattua, jopa siunaus, koska nyt hän voi lähteä etsimään enemmän sopivaa kumppania. Henkilö perustelee tällä tavalla vaikean asian itselleen.

  • Totuudesta ”en kelvannut hänelle” tulikin rationalisoinnin kautta olen liian hyvä hänelle”

Esimerkki 2: Henkilö, joka ei pääse haluamaansa oppilaitokseen, vakuuttelee itselleen, että joku haastattelijoista oli puolueellinen tai testi oli seksistinen ja että välivuoden ottaminen antaa arvokasta mahdollisuutta oppia enemmän, voi matkustaa ja nähdä maailmaa. Henkilö käyttää näitä rationalisointeja vähentääkseen ristiriitaisia uskomuksia, jotka tuovat psykologista epämukavuutta.

  • Totuus: Henkilön kyvyt eivät riittäneet.” Rationalisointi: ”kyvyt riittävät, mutta ulkopuolisten syiden johdosta minua ei valittu.”

Esimerkki 3: Uskonnollinen johtaja ennustaa maailman loppuvan tiettynä ajankohtana. Kun profetia epäonnistuu ja maailman loppua ei tulekaan kyseisenä ajankohtana, niin suurin osa yhteisön jäsenistä selittää asian itselleen usealla eri tavalla.

  • Fakta: ”Maailman loppua ei tullut kyseisenä päivänä.” Rationalisointi: Maailmanloppua ei tullut, koska uskomme on niin vahva, ja se pelasti maailman”

Esimerkki 4. Tupakoitsijat usein vähättelevät tai kieltävät todisteet tupakoinnin vaaroista. He myös vakuuttelevat itselleen, että he ovat järkeviä ja kohtuullisia ihmisiä, jotka tupakoivat kohtuudella verrattuna ketjutupakoitsijoihin, jotka ovat suuremmassa riskiryhmässä sairastua mm. keuhkosyöpään.

  • Totuus: ”Henkilö on riippuvainen nikotiinistä. Tupakka tappaa.” Rationalisointi: ”tupakka rauhoittaa minua ja lepuuttaa hermojani tiukoissa tilanteissa. Lisäksi haluan nauttia elämästäni, koska joka tapauksessa me kaikki kuolemme jonakin päivänä. ”
  1. Altruistinen, epäitsekäs valhe.

Esimerkki 5. Henkilön puoliso on viimeisillään raskaana ja pyytää mielipidettä ulkonäöstään. Henkilö ei halua loukata toisen tunteita ja yleensä kaunistelee totuutta, totuutta kaunistelemalla myös vältetään mahdolliset ristiriidat.

  • Totuus: Henkilön mielestä puoliso näyttää lihavalta, mutta ei halua loukata toista ja toteaakin altruistisen valheen kautta ”Näytät upealta, suorastaan säteilet!”
  1.  Moraalinen oikeus. Henkilön kyky perustella moraalitonta toimintaa moraaliseksi.

Esimerkki 6. Sairaalassa työskentelevä henkilö ottaa työpaikaltaan sairaalatarvikkeita. Määrä on niin pieni, ettei se näy missään. Henkilö kokee, ettei tavaran ottaminen vahingoita ketään, eli se on ihan ok. Ihminen puolustaa itseään usein selittämällä, että heidän kyseenalainen teko tai toiminta ei ole vahingoittanut muita. Lisäksi kaikki muutkin tekevät näin.

  • Totuus: Henkilö varasti. Mutta Rationalisoi: Määrä on niin pieni, ettei sitä voi laskea varastamiseksi, eikä se ole keneltäkään mitään pois. En ole ainoa, joka tekee näin.

4) Korvaaminen tai sovitus. Korvaaminen ja sovittelu viittaa toisen henkilön moraalittomaan käyttäytymiseen oikeuttaakseen oman kyseenalaisen käyttäytymisen.

Esimerkki 7. Henkilö varastaa rahaa yrityksestä, jossa hän työskentelee, koska kokee olevansa riistokapitalistisen yrityksen alipalkattu työntekijä.

  • Totuus: Henkilö varasti, mutta rationalisoi tekoaan: ”Ahne työnantaja käyttää minua hyväkseen, yritys on minulle tämän velkaa, minä ansaitsen tämän”

Pohdintaa

Ihmiset eivät ole järkeviä vaan he järkeistävät asioita. Järkeistäminen on usein helpompaa kun on tietämätön negatiivisista seuraamuksista, vaikka kyseinen tietämättömyys on tarkoituksellista ja itse edistettyä. Rationalisointi muuttaa ihmistä, pikku hiljaa, huomaamattomasti. Esimerkiksi henkilö, joka perustelee itselleen varastamisen ja onnistuu siinä, niin seuraavalla kerralla varastaminen on vielä helpompaa. Valehtelu muuttaa aivojamme. 

Itsensä vakuuttaminen, tekojen puolustaminen, muiden syyttely tai itsensä puolustaminen sillä, että kaikki muutkin tekevät näin, ei tuo vapautusta. Ja jos valehtelet valehtelijalle, olet myös itse valehtelija. Kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Vaikka olemmekin vain ihmisiä, niin se ei oikeuta meitä käyttäytymään miten tahansa. Olemme vastuussa kaikista tekemistämme valinnoista.

”Rationalisointi on prosessi, jossa ei ymmärretä todellisuutta, vaan yritys sovittaa  todellisuus yksilön tunteisiin. " - Ayn Rand

Lisää aiheesta: https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2015/12/valkokaulusrikolliset-ja-rationalisointi

Avainsanat: rationalisointi, valehtelu, kognitiivinen dissonanssi

Lähteet& viitteet

Lähteet:

Burton, N. (2012). Self-Deception I: Rationalization. Psychology Today. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/hide-and-seek/201203/self-deception-i-rationalization

LeedsBusiness School (2014). How Do you Rationalize your little White Lies? Haettu: http://www.colorado.edu/business/CESR/2014/11/18/how-do-you-rationalize-your-little-white-lies

McLeod, S. (2008). Cognitive dissonance. Haettu: https://www.simplypsychology.org/cognitive-dissonance.html

PsychCentral (n.d). Rationalization. Haettu: https://psychcentral.com/encyclopedia/rationalization/

 

  • Saara Huhtasaari

    CV:
    - MSc in Criminology and Criminal Psychology, University of Portsmouth (2013).
    - Psykologian aineopinnot, Turun Yliopisto (2007).
    - KM (aikuiskasvatustiede + aineenopettajan pedagogiset opinnot), Helsingin Yliopisto (2005).

  • Blogin Facesivu

    Blogillani on nyt aivan uusi facesivu. Tervetuloa mukaan tykkäämään ja ihmettelemään ihmismielen koukeroita myös osoitteessa: https://www.facebook.com/
    kriminologiaakriminaalipsykologiaa/

  • Mitä varten?

    Blogini on tarkoitettu kaikille kriminologiasta ja kriminaalipsykologiasta kiinnostuneille. Blogissa käsitellään objektiivisella ja subjektiivisella tasolla yleisiä ja ajankohtaisia aiheita kyseisiltä tieteenaloilta. Ajatus blogin kirjoittamiseen on lähtenyt siitä, että opiskellessani itse kyseistä alaa, en juuri löytänyt netistä alan kirjallisuutta tai tietoa suomeksi.

  • Toteutus

    Blogissani työstän mielenkiintoisia kriminologian ja kriminaalipsykologian teemoja, viittaamalla alan artikkeleihin, kirjoihin ja julkaisuihin. Kääntämisen yhteydessä voi tulla muutoksia alkuperäiseen tekstiin, joita huomion vittaamalla teoksiin, tekemällä näin en myöskään riko tekijänoikeutta.

  • Kriminologia

    Kriminologia tutkii rikollisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä. Tutkimuskohteena voi olla rikollisuuden määrä, rakenne, kehitys, rikollisuuteen vaikuttavat tekijät ja sen syyt. Kriminologia on monitieteellinen tieteenala, jonka taustalla vaikuttaa sosiologia ja lisäksi kriminologialla on yhteys muihin tieteenalohin kuten psykologiaan, taloustieteeseen, sosiaalipolitiikkaan ja tilastotieteeseen (White & Haines, 2008; Haapasalo, 2008).

  • Kriminaalipsykologia

    Kriminaalipsykologia on sovelletun psykologian osa-alue, jossa tutkitaan rikollista käyttäytymistä ja rikoksentekijöitä. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi rikospaikkakäyttäytyminen, rikosten uusimisen ennustaminen, rikoksentekijöiden persoonallisuuden piirteet, elämänkaari, oikeussalipsykologia ja kuulustelutekniikka. Kriminaalipsykologiassa rikollisuus on tarkasteltava psykologinen ilmiö (Pakes& Pakes, 2009; Haapasalo, 2008).

  • Kriminologian tai kriminaalipsykologian opiskelu Suomessa

    Kriminologiaa tai Kriminaalipsykologiaa ei voi lukea pääaineena Suomessa. Yleisin väylä kriminaalipsykologian opintoihin on hakeutua opiskelemaan psykologiaa ja sen jälkeen valita sivuaineeksi kriminologian opinnot. Kriminaalipsykologiaan liittyviä opintoja voi suorittaa kolmessa yliopistossa Suomessa; Helsingissä, Turussa ja Kuopiossa. Lisäksi Avoimessa yliopistossa voi lukea rikosoikeutta (www.Studentum.fi).