maanantai, 12. elokuu 2019

Kirjoituksiani on hävinnyt blogi-arkistosta

Suurin osa kirjoituksistani oli hävinnyt blogi-arkistostani. En tiedä oliko kyseessä tekninen vika vai oliko vimpaimissa häröä. Kirjoitukset palautettiin myöhemmin ongelmista ilmoittamatta.

Vastaavaisuuden varalle uusimmat blogini löytyvät myös Uudessa Suomessa  osoitteessa:

 http://saarahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kayttaja/saarahuhtasaari

Pahoittelen häiriötä!

tiistai, 9. heinäkuu 2019

Monenlaista loukkaantujaa liikenteessä

Ajan henki on, että ihmiset ovat ylisensitiivisiä olentoja, jotka loukkaantuvat kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, lähes poikkeuksetta ilman järjellistä syytä.

Loukkaantumisen taustalla

Loukkaantuminen on henkilön tunnepitoinen ja fyysinen reaktio johonkin epämiellyttävältä tuntuvaan asiaan. Loukkaantumisessa on pohjimmiltaan kyse yleensä itsensä puolustamisesta, kyse voi olla myös pahasta mielestä, suuttumisen ja joskus aggression tunteista. Henkilö kokee, että hänen henkilökohtaista kunniaansa kohden hyökätään ja hän haluaa suojella asemaansa sekä itsemääräämisoikeuttaan. Loukkaava asia saattaa olla ristiriidassa henkilön itsensä ja hänen identiteettinsä kanssa. Joissakin tilanteissa henkilö voi olla ylivirittynyt, aiheuttaen jatkuvan hälytystilan ja ylireagoinnin lähes kaikkiin asioihin.

Henkilö voi loukkaantua ihan mistä vain, mutta toiset meistä loukkaantuvat helpommin kuin toiset. Toisilla henkilöillä on herkemmät aivot, jotka reagoivat voimakkaasti sekä negatiivisiin että positiivisiin ärsykkeisiin. Tällaisilla loukkaantumisaltteilla henkilöillä on usein heikko itsetunto ja heillä on tarve tulla huomioiduksi ja ymmärretyksi. Myös moralistit ovat loukkaantujien kärkipäätä samoin kuin henkilöt, joiden luonteenlaadussa korostuu antipatia ja vastenmielisyys muita ihmisiä kohtaan. Tällaiset luonteenpiirteet yleensä kielivät henkilön negatiivisuudesta, kyynisyydestä, pelokkuudesta ja aiemmista huonoista kokemuksista. Loukkaantumisalttiille henkilölle tyypillistä on myös uhriutuminen. Uhriutuminen kertoo tavallisesti empatiapuutteesta, jonka taustalla on usein vaikeita elämänkokemuksia ja lapsuuden aikaisia traumoja tai epätasa-arvoista kohtelua.

“Tavalliset” loukkaantujat

Tavalliset loukkaantujat tietävät, että heillä on valta päättää, miten he suhtautuvat loukkaavaan asiaan tai miten he sitä lähestyvät. He kuuntelevat loppuun saakka, mitä sanottavaa toisella on. Tavallinen loukkaantuja pitää puolensa ja hänen arvojaan eivät toisten ihmisten teot tai sanomiset yleensä hetkauta.

Herkkänahkaiset loukkaantujat

Herkkänahkaiset loukkaantujat eivät kestä eriäviä mielipiteitä, vaan he suuttuvat ja loukkaantuvat lähes joka asiasta. He rakentavat mielessään yleistyksiä muiden käytöksestä, joita he pitävät totuutena. Herkkänahkainen loukkaantuja jakaa ihmiset kahteen leiriin, niihin, jotka ovat hänen puolellaan ja niihin, jotka ovat häntä vastaan. Myös välitön uhriutuminen on herkkänahkaiselle loukkaantujalle tyypillistä. Eteenpäin siirtymisen tai loukkaavan asian sivuuttamisen sijaan he keskittyvät ottamaan ajan kanssa kaiken irti loukkaantumisen tunteesta.

Herkkänahkaiset loukkaantujat kokevat alemmuuden tunnetta ja heillä on usein heikko itsetunto. He analysoivat jatkuvasti muiden sanomisia ja epäilevät muiden puhuvan heistä pahaa. Heillä on taipumus olla myös yksioikoisia uskoen, että on vain yksi tapa tehdä ja sanoa asioita. Ja jos joku uskaltaa tätä tapaa haastaa seurauksena on välitön loukkaantuminen. Kritiikin vastaanottaminen heille on lähes mahdotonta. Itsekeskeisyys on vallitseva osa heidän egoaan kuten myös oletus siitä, että kaikki pyörii heidän ympärillään.

Ammattiloukkaantujat

Ammattiloukkaantujille loukkaantuminen on kokopäivätyötä. Loukkaantumisesta on tullut “kutsumus“ ja tapa, jossa henkilö etsii, löytää tai keksii aina jonkun aiheen, josta voisi loukkaantua. Heille tyypillistä on takertua täysin aiheettomiin ja mitä turhanpäiväisimpiin asioihin.

Toisten puolesta loukkaantujat

Toisten puolesta loukkaantuminen tapahtuu kun koetaan, että toista on kohdeltu tai puhuteltu kaltoin. Tällöin kyse on puolustamisesta. Joskus toisen puolesta loukkaantuja loukkaantuu, vaikka itse kohde ei koe tilanteessa mitään väärää.

Kollektiiviset loukkaantujat

Kollektiivinen loukkaantuminen on todellinen ajan ilmiö. Yleisesti „vääränä“ pidetyn mielipiteen lausuminen nostattaa some-kohun, josta seuraa kohteelle ja sitä ympäröiville tahoille paine tilanteen ratkaisemiseksi. On uskomatonta mistä kaikesta kollektiiviset loukkaantujat mielensä pahoittavat ja/tai loukkaantuvat. Kollektiivisessa loukkaantumisessa on kyse yleensä muutaman aktiiviloukkaantujan digitaalisen median kautta liikkeelle laittamasta näkyvästä asiasisällön, terminologian tai yksilön/ryhmän kommunikaation tai toiminnan tuomitsemisesta loukkaavana johon valtaosa muusta väestöstä ei rohkene olla liittymättä, vaikkeivät lähtökohtaisesti kyseistä asiaa yksityishenkilönä loukkaavana pitäisikään. Ja jos loukkaantumisen aihe myöhemmin osoittautuisi vääräksi tai epätotuudenmukaiseksi, ei kukaan suostu ottamaan vastuuta kollektiivisen loukkaantumisen masinoimisesta saati sitten asian oikaisusta.

Krooniset loukkaantujat

Krooniset loukkaantujat ovat samaa kastia herkkänahkaisten kanssa. Kroonisella loukkaantujalla loukkaantuminen on sekä toistuvaa että kestävää. He loukkaantuvat kroonisesti ja jatkuvasti vähän kaikesta. He ovat erittäin herkkähipiäisiä, eivätkä edes yritä tai halua ymmärtää muita. Krooniselle loukkaantujalle sekä loukkaantuminen että uhriutuminen on normaalia ja oikeutettua toimintaa. He loukkaantuvat toistuvasti sekä kokevat, että heitä loukataan toistuvasti. Asioiden ymmärtäminen väärin ja tahallisesti loukkaantuminen on sekä krooniselle että herkkänahkaiselle loukkaantujalle tyypillistä.

Lopuksi

Loukkaantujat eivät usein kuuntele tai halua kuunnella. Usein loukkaantuminen on seurausta väärinymmärryksestä, joko tahallisesta tai tahattomasta. Vaikka loukkaantuminen on sisäinen reaktio, niin voimme vaikuttaa siihen kuinka loukkaantuneena toimimme. Loukkaantumisalttiuden syyttäminen ei auta eikä varsinkaan sen pitäminen puolustuksena omalle toiminnalleen anna oikeutta epäasialliseen tai epäkunnioittavaan kommunikaation tai käytökseen. Ylisensitiivisyys ja kaikesta loukkaantuminen kääntyy usein loukkaantunutta itseään vastaan. Täydellinen objektiivisuus ja jatkuva asioiden yläpuolelle nouseminen lienee ihmisluonteelle liki saavuttamatonta harhaa, mutta oman subjektiivisuuden hallinta yhdessä kuuntelemisen jalon taidon sekä kanssaihmisten kunnioittamisen kanssa saattaa avata mahdollisuuden tasapainoiseen ja mielekkääseen elämään. Siitä olisi aika vaikea loukkaantua.

Avainsanat: Loukkaantuja, loukkaantuminen,

Blogin kirjoittaja ei ole vielä päättänyt mistä seuraavaksi loukkaantuisi.

Lähteet:

Exploring your Mind (2018). The bad habbit of being offended by everything. Psychology. Haettu: https://exploringyourmind.com/the-bad-habit-of-being-offended-by-everything/

Poggi, I., & D’Errico, F. (2018). Feeling offended: A blow to our image and our social relationships. Frontiers in Psychology, 8, 1-16. Haettu: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5776325/

Psychology Today (2014). Taking Offense. Haettu: https://www.psychologytoday.com/intl/blog/how-do-life/201410/taking-offense

Yle (2018). Psykologi: Herkkänahkaisuus on työpaikan ja kodin piina –Kuka saa loukkaantua? Haettu: https://yle.fi/uutiset/3-979144

Zander, W. (1976). Taking offense as seen in depth-psychology. Psychotherapie und Medizinische Psychologie, 26(1), 1-9. Haettu: https://psycnet.apa.org/record/1981-12837-001

tiistai, 2. heinäkuu 2019

Helleaalto enteilee huonoja päätöksiä, rikoksia ja aggressiivisuutta

Helteillä on vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen. Useiden tutkimusten mukaan helteet vaikuttavat keskittymiseen, hidastavat päätöksentekokykyä, lisäävät aggressiivisuutta ja aiheuttavat rikosten määrän kasvua.

Kognitiivinen suorituskyky heikkenee

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan ihmisen kognitiivinen suorituskyky heikentyy helteisellä säällä. Harvardin yliopiston tutkijat seurasivat 44 yliopisto-opiskelijaa Bostonissa 12 päivän ajan kesällä 2016. Noista 12 päivästä 5:ssä lämpötila nousi 33 asteeseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin opiskelijoiden valikoivaa tarkkaavaisuutta, tiedon käsittelyn nopeutta, kognitiivista suorituskykyä ja työmuistia. Tutkimuksessa havaittiin, että kuuma ilma vaikutti opiskelijoiden kognitiiviseen suorituskykyyn. Lämpöaallon aikana ilman ilmastointia olevilla henkilöillä oli noin 13 % pidempi reaktioaika verrattuna henkilöihin, joilla oli ilmastointi. Tutkimus viittaa siihen, että kognitiivisen kyvyn väheneminen voi johtua "lämpökuormituksen lisääntymisestä" sekä muiden lämpöaltistukseen liittyvien tekijöiden, kuten unen menetyksen ja nestehukan yhteisvaikutuksesta. Kyseisen tutkimuksen otanta oli pieni, mutta vastaavanlaisia tuloksia saatiin myös vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa, jossa tutkijat havaitsivat, että kuuma sää heikensi henkilöiden päätöksentekoa tai he jopa luopuivat kokonaan päätöksenteosta. Lämpimissä huoneissa olevat henkilöt tekivät myös huomattavasti enemmän virheitä, heillä oli huonommat ja vähemmän kehittyneet päätöksentekomallit ja ylipäätänsä he tekivät huonompia valintoja kuin viileämmissä huoneissa olleet.

Helle kiristää hermoja

Kovat helteet vievät myös hermot. Hellejakson aikana moni nukkuu huonosti, kärsii mahdollisesti nestehukasta ja tuntee olonsa ärsyyntyneeksi, tukalaksi ja kärttyisäksi.

Aggressiivisuus lisääntyy

Tutkimukset osoittavat korrelaatiota lämmön ja aggressiivisen käyttäytymisen välillä. Epämiellyttävän kuumat lämpötilat lisäävät ärtyneisyyttä, mikä puolestaan lisää aggressiivista käyttäytymistä. Käyttäytymistieteiden tohtorin Borensteinin mukaan kehon lämpötilan noususta seuraa valmiustila, jossa sydämen syke tihentyy ja verenpaine nousee. Lisäksi helteinen sää lisää testosteronin tuotantoa, jolla on yhteys aggressiiviseen käyttäytymiseen. Aggressiivisuus siis voimistuu lämmön noustessa.

Rikosten määrä kasvaa

Tilastojen mukaan on havaittu, että myös rikosten määrä on korkeimmillaan vuoden lämpiminä kuukausina ja korkein kuumimmilla päivillä. Tutkimukset ovat löytäneet positiivisen lineaarisen suhteen lämpötilan ja pahoinpitelyn välillä, taipumus pahoinpitelyyn ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen kasvaa lineaarisesti lämpötilan noustessa. Korkeampi keskilämpötila näkyy myös lisääntyneinä kotihälytyksinä perheväkivallan osalta. Lisäksi kollektiivisella väkivallalla on taipumus kasvaa lämpötilan noustessa. Merkittäviä positiivisia korrelaatioita löytyy myös lämpötilan ja raiskauksien välillä. Raiskausten lukumäärä lisääntyy ilman lämmetessä. Lisäksi omaisuusrikosten (murrot) ja sään välillä näyttäisi olevan yhteys.

Pohdintaa

Vaikka helteisellä säällä on todettu olevan vaikutusta kognitiiviseen suorituskykyyn, aggressiiviseen käytökseen, huonoihin päätöksiin sekä rikollisuuden kasvuun, niin lämmin sää ei yksinään ole syypää, vaan löytyy myös muita vaikuttavia tekijöitä. Ihmiset ovat onneksi kykeneviä tekemään perusteltuja päätöksiä ja ottamaan vastuun omasta käytöksestään säästä riippumatta.  

Blogin kirjoittajalla hermot kiristyy säännöllisin väliajoin, myös helteiden aikana.

Avainsanat: helteet, kognitiivinen suorituskyky, aggressiivisuus, rikollisuus

Lisää aiheesta:

https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2017/07/rikosaallot-seuraavat-lampoaaltoja

https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2014/07/lammin-saa-voi-toimia-kipinana-vakivaltaiselle-kayttaytymiselle

Lähteet:

Cedeño Laurent JG & Williams A & Oulhote Y & Zanobetti A & Allen JG &Spengler JD (2018). Reduced cognitive function during a heat wave among residents of non-air-conditioned buildings: An observational study of young adults in the summer of 2016. PLoS Med 15(7): e1002605. https://doi.org/10.1371/journal.pmed.1002605

The Guardian (2018). Burn out: Heatwaves can lead poor decision and thinking, studies say. Haettu: https://www.theguardian.com/science/2018/jul/11/heatwave-bad-decision-making-harvard-study

Leah H Schinasi & Ghassan B & Hamra. A (2017). Time Series Analysis of Associations between Daily Temperature and Crime Events in Philadelphia, Pennsylvania. Journal of Urban Health, 2017; DOI: 10.1007/s11524-017-0181-y

Murataya, R. & Gutiérrez, D.R. (2013): Effects on Weather on Crime. International Journal of Humanities and Social Science. Vol. 3 No. 10. Haettu: http://www.google.ch/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=7&ved=0CFEQFjAG&url=http%3A%2F%2Fwww.ijhssnet.com%2Fjournals%2FVol_3_No_10_Special_Issue_May_2013%2F7.pdf&ei=WA6GU9-FGNKy7AaH9oHwCg&usg=AFQjCNHc_AtjCrbaMyqGR5D6w5PniTAyNg&sig2=u2KnHq3JNB7nOKMwx8VjWA

Scientific American (2013). Warm weather makes it hard to think straight. Haettu:

https://www.scientificamerican.com/article/warm-weather-makes-it-hard-think-straight/

Sehgal, U. (2011): How Severe is the Link between Hot Weather and Violence? The Wire Jul 23, 2011 3:49PM ET. Haettu: http://www.thewire.com/national/2011/07/how-severe-link-between-hot-weather-and-violence/40325/

e.g. Studio55.fi (2014): Helle saa pinnan palamaan helpommin. Haettu: http://www.studio55.fi/terveys/article/helle-saa-pinnan-palamaan-helpommin-lue-miksi/196428

tiistai, 11. kesäkuu 2019

Kirjoitusvirhepoliisit ja psykologia

Ihmiset ovat kadottaneet kykynsä emotionaaliseen itsesäätelyyn sosiaalisessa mediassa. Ei tarvitse kuin selailla Facebookin ja Twitterin kommenttiosioita löytääkseen viljalti esimerkkejä henkilöistä, joilla julkaisun sisältö ja ydinasia ovat menneet täysin ohi tai ne ovat henkilöille merkityksettömiä. Itse kommentit kun käsittelevät ainoastaan kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Kirjoitusvirheistä huomauttelemisen lisäksi kyseinen käyttäjäryhmä usein myös teilaa virheen kirjoittaneen henkilön. Psykologian mukaan tietyntyyppiset henkilöt toimivat näin.

Kirjoitusvirhepoliisin persoonallisuuden piirteitä

Tutkijat ovat pystyneet osoittamaan vuonna 2016 tehdyssä (PLO) -tutkimuksessa, että henkilön persoonallisuuden piirteet vaikuttavat kielen tulkintaan, erityisesti siihen miten he reagoivat kirjoitus- ja kielioppivirheisiin. Tutkimuksessa havaittiin, että ne henkilöt, jotka huomauttelevat toistuvasti muiden virheistä, ja joilla on jatkuva tarve korjata niitä, omaavat tietynlaisia persoonallisuuspiirteitä:

  • Vähemmän avoimia
  • Introvertteja. Introvertit tuomitsivat kirjoitusvirheitä tehneen henkilön negatiivisesti ja negatiivisemmaksi kuin muut ihmiset. Eräässä toisessa tutkimuksessa samat tutkijat Boland ja Queen testasivat ihmisten reaktioita sähköpostiviesteihin. Tutkimuksessa havaittiin myös, että introvertit arvioivat ihmiset taitamattomiksi ja ylipäätänsä pitivät heitä potentiaalisesti huonompina. Psykologien mukaan tämä johtuu siitä, että introvertit ovat herkempiä muutoksille tai poikkeamille. Introvertit eivät todennäköisesti edes haluaisi jakaa elämäänsä henkilön kanssa, joka tekee paljon kirjoitusvirheitä.
  • Kompromissihaluttomia
  • Itsekkäitä
  • Suvaitsemattomia
  • Tunnollisia

PLO tutkimuksessa havaittiin, että kirjoittajilla, joilla oli paljon kirjoitusvirheitä, arvioitiin ylipäätänsä huonommiksi kuin niitä,  joilla ei ollut, mutta esimerkiksi ekstrovertit yleensä sivuuttivat virheet sekä  unohtivat ne nopeasti verrattuna kirjoitusvirhepoliiseihin. Kirjoitusvirheet häiritsevät eniten vähemmän avoimia ja tunnollisia sekä introvertteja, kun taas kieliopilliset virheet häiritsevät kaikkein eniten suvaitsemattomia ja kompromissihaluttomia. Kyseisen tutkimuksen otanta oli pieni, eli tuloksiin kannattaa suhtautua varauksella.

Psykologien mukaan kirjoitusvirhepoliisit haluavat tuntea paremmuutta. He iskevät erityisesti silloin, jos he eivät pidä viestin sisällöstä, tai he eivät pidä itse viestin kirjoittajasta. Järjellistä keskustelua viestin sisällöstä tällaisen henkilön kanssa lienee turha odottaa, koska näin ei tule tapahtumaan. Kirjoitusvirhepoliisin motiivina on ilmoittaa ainoastaan omasta asiantuntemuksestaan ja muiden virheistä, koska virheiden tunnistaminen viittaa siihen, että henkilö tietää enemmän kuin henkilö, joka teki virheen. Ihmiset rakastavat todisteita siitä, että he ovat parempia ja tietävät enemmän kuin muut.  

Senat sakasin –mistä johtuu?

Kognitiivinen psykologi MacDonald Wisconsin-Madinsonin yliopistosta tutki, miten aivot käsittelevät kieltä. MacDonaldin mukaan aivomme eivät toimi sanakirjan tavoin, vaan kun henkilö haluaa ilmaista jotain, hän alkaa alitajuisesti harkita useampaa vaihtoehtoja assosiatiivisesta ryhmittymästä ja valitsee sieltä nopeasti yhden. Vaikka aivot tuntisivatkin oikein kirjoituksen ja kielioppisäännöt, niin muut tekijät voivat ohittaa tämän tiedon. Ja virheitä voi tapahtua. Myös  kognitiivisten psykologien Kalfaoglu ja Staffordin mukaan syynä kirjoitusvirheeseen ei ole se, että henkilö olisi jotenkin tyhmä tai huolimaton, vaan kirjoittaminen on korkean tason toimintaa ja kuten kaikissa korkean tason tehtävissä, aivot yleistävät. Kun kirjoituksesta tulee rutiininomaista, henkilö ei enää kiinnitä niin tarkasti huomiota siihen mitä hän tekee, ja joskus rutiinit ohjaavat väärin. Erityisesti silloin kun henkilö kirjoittaa kiireessä tarkastamatta tai jos hänen keskittyminen on jostain syystä keskeytynyt, tällöin aivojen autopilotti valitsee sen tarpeeksi tutun vaihtoehdon ensiksi. Aivot siis yleistävät ja toimivat vaistonvaraisesti ja joskus tämä toimii henkilöä vastaan. Tämän lisäksi teknologia voi tuoda omat haasteensa oikeinkirjoitukselle. Voi olla, että henkilön suuret sormet ja pieni näppäimistö tai koneen oikoluku tekee hänelle kepposet.

Pohdintaa

Vaikka ihmiset yleensä tietävät, miten sanoja kirjoitetaan ja käytetään, niin tästäkin huolimatta virheitä tapahtuu. Virheet ovat kovin inhimillisiä, mutta niistä jatkuva muistuttaminen on pikkumaista saivartelua. Muodolliset oikeinkirjoitusasiat eivät saisi ohittaa itse viestin sanomaa. Kirjoitusvirheistä muistuttaminen sabotoi ja heikentää kirjoituksen alkuperäistä sanomaa ja tarkoitusta, lisäksi nämä turhat korjaukset usein lopettavat keskustelun tai siirtävät keskustelun väärille urille. Tosin joissakin tapauksissa tämä lienee kirjoitusvirhepoliisin todellinen tarkoitus.

Blogin kirjoittajaa ei häiritse muiden kirjoitus- tai kielioppivirheet.

Avainsanat: kirjoitusvirhepoliisit, persoonallisuuspiirteet

Lähteet:

Kalfaoglu, C. & Stafford, T. (2014). Performance breakdown effects dissociate from error detection effects in typing. Q J Exp Psychol (Hove). 2014;67(3):508-24. doi: 10.1080/17470218.2013.820762.  Haettu: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23931599

MacDonald, M.C. (2013). How language production shapes language form and comprehension. Frontiers in Psychology, 4:226. doi: 10.3389/fpsyg.2013.00226. Haettu: https://www.researchgate.net/publication/236604092_How_language_production_shapes_language_form_and_comprehension

Psychology Today (2016). Personality Traits of Grammar and Spelling Sticklers. Haettu: https://www.psychologytoday.com/intl/blog/the-red-light-district/201604/personality-traits-grammar-and-spelling-sticklers

Queen, R. & Boland, J.E.(2015). I think your going to like me: Exploring the role of error in email messages on assessments of potential housemates. Linquistics Vanguard. ISSN 2199-174X, DOI:10.1515/lingvan-20150011. Haettu: https://www.degruyter.com/view/j/lingvan.2015.1.issue-1/lingvan-2015-0011/lingvan-2015-0011.xml

Queen, R. & Boland, J.E. (2016). If You’re House Is Still Available, Send ME an Email: Personality Influences Reactions to Witten Errors in Email Messages. Doi.org/10.1371/Journal.pone.0149885.PLOS. Haettu: https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0149885

tiistai, 28. toukokuu 2019

Ilmastohysteria ja moraalinen paniikkikuvio

Elämme ilmastohysterian aikaa. Koko ihmiskunta on herännyt ilmastonmuutokseen, mutta käsittelee aihetta jokseenkin järjenvastaisella tavalla. Sosiologiselta kannalta vallalla olevan ilmastohysterian voidaan katsoa olevan osa laajempaa moraalista paniikkia. Moraalinen paniikki on yhteiskunnassa syntyvä tunne siitä, että jokin ilmiö uhkaa sosiaalista systeemiä. Moraalipaniikilla on usein vaikutuksia yhteisön arvoihin, mielipiteisiin ja ajatteluun. Sillä voi olla myös vaikutuksia poliittiseen lainsäädäntöön sekä vaikutusta henkilön käytännön toimintaan. Ilmastohysterian vallitessa lähes kaikki epäkohdat liitetään ilmastonmuutokseen ja lisäksi ihmiset uskovat yksiselitteisesti ja lähes kyseenalaistamatta, että he ovat syyllisiä kaikkiin ilmastomuutoksiin liittyviin tekijöihin.

Moraalinen paniikkikuvio (sosiologi Stanley Cohen, 1972)

  1. Huoli todennäköisestä uhasta. Moraalinen paniikki syntyy, kun joku havaitaan tai määritellään uhaksi, joka vaarantaa sosiaalisia normeja/ yhteisöä tai koko yhteiskunnan etuja. Tuntemukseen liittyy julkisuudessa yksimielinen käsitys siitä, mikä uhka on. Ilmastohysteriassa se on mm. CO2- uhka, joka nostaa maailmanlaajuista lämpötilaa katastrofaaliseen tasoon.
  2. Vihamielisyys “kansanvihollisia” ja uhan aiheuttajia kohtaan.  Yhteinen vihollinen luodaan ja määritellään. Ilmastohysteriassa yhteinen vihollinen on tietenkin ilmastonmuutos. Lähes kaikki vastenmielinen voidaan liittää tähän ja sitä kautta voidaan myös täsmentää tulevaisuutemme viholliset.  
  3. Konsensus siitä, että uhka on todellinen. Uutismediat ja yhteisöt sekä yhteiskunnan jäsenet kuvaavat uhkaa erilaisilla tavoilla, jotka ovat nopeasti tunnistettavissa suurelle yleisölle. Uutisoidaan näyttävästi luonnonkatastrofeista, käytetään tunteisiin vetoavia kuvia sekä esitetään erilaisia kauhuskenaarioita. Esim. YK teki IPCC:n raportin, joka antoi väärää tietoa ilmastonmuutoksesta.
  4. Liioiteltu huoli uhan todellisiin haittoihin nähden. Cohenin mukaan moraalipaniikin huolen ja kohteen todellisten vahinkojen välillä olevaa railoa ei voi varsinaisesti mitata tavanomaisin keinoin. Ilmastohysteriassa kumulatiivinen julkisuus ruokkii itse itseään. Huoli uhasta koetaan lopulta isompana, kuin se todellisuudessa on. Moraalisen paniikin vallitessa todisteita ei tarvita. Uhka on olemassa, ja siihen reagoidaan ennen kuin tieto uhasta edes saavuttaa ymmärtämyksen. Moraalisen paniikin vaara on se, että hysterian ja liioiteltun uhan vallitessa harkinta pettää ja tehdään sellaista, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
  5. Paniikin synty. Cohenin mukaan moraalipaniikille tyypillistä on huolen yhtäkkinen ilmentymä, mutta se voi myös syntyä kauan pinnan alla muhineen asian ympärille. Viranomaiset ja poliittiset päättäjät reagoivat uhkaan, olipa kyse sitten todellisista tai epätodellisista uhista, tarjoten suoraviivaisia ja näyttäviä ratkaisuehdotuksia ja toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Moraalinen paniikki ja siitä johtuvat toimet johtavat yhteiskunnallisiin muutoksiin, sillä on seurauksia poliittiseen lainsäädäntöön ja käytännön toimintaan. Esimerkkinä toimikoon miljoonainvestoinnit vaihtoehtoisiin energiamuotoihin ilman edes perustason ymmärrystä saavutettavista kokonaishyödyistä tai todellisista ympäristövaikutuksista. Lisäksi useissa maissa on vastaavalta pohjalta jo asetettu tai ollaan asettamassa kiristyksiä ympäristölainsäädäntöihin, jotka rajoittaisivat perinteisten energiamuotojen käyttöä ja edelleenkehitystä monin tavoin. Panikoimisen lisäksi ihmisiä on syyllistetty luomalla epämääräisiä termejä, kuten esimerkiksi “hiilijalanjäljen” käsite. Ja tämä syyllistäminen on myös onnistunut. Psykologian ammattilaisten mukaan ihmisillä, erityisesti lapsilla ja nuorilla on havaittu lisääntyvää psyykkistä pahoinvointia (pelkotiloja, epätoivoa, voimattomuutta, surua, masennusta, vihaa, häpeää ja riittämättömyyden tunnetta), jota ilmastohysteria vain syventää.

Loppusanat

Ilmastohysteriasta on muotoutunut politiikan väline, jota käytetään surutta lyhytnäköisen ja usein tarkoitushakuisen “me too” –ympäristöpolitiikan läpirunnomisessa. Ilmastohysteria on enimmäkseen merkityksetöntä retoriikkaa, jolla on hyvin vähän tekemistä tieteen kanssa. Ilmastohysteriasta johtuen ihmiset uskovat yksiselitteisesti ja lähes kyseenalaistamatta, että he ovat syyllisiä kaikkiin ilmastomuutoksiin liittyviin tekijöihin. Eivät ole, ilmasto muuttuu myös ihmisistä riippumattomien tekijöiden johdosta ja näin on tapahtunut jo miljoonia vuosia. Ilmastonmuutokseen tulee suhtautua vakavasti, mutta faktapohjalta ja ilman hysteriaa. Jokainen voi omilla toimillaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen, mutta panikoiminen asiassa ei auta, panikoimalla asiassa ainoastaan oma mielenterveys horjuu.

Viime vaaleista on puhuttu “ilmastovaaleina”, herääkin kysymys, kuinka paljon tämä vallalla oleva ilmastohysterian-kampanjointi on vaikuttanut äänestyskäyttäytymiseen?

Blogin kirjoittaja on ollut enemmän huolissaan ilmastohysteriasta kuin ilmastonmuutoksesta.

Avainsanat: moraalinen paniikkikuvio, ilmastohysteria, ilmastonmuutos

Lähteet:

The Heartland Institut (2018). The IPCC is still Wrong on Climate Change. Scientists prove it. Haettu: https://www.heartland.org/news-opinion/news/the-ipcc-is-still-wrong-on-climate-change-scientists-prove-it

Lawson, M. (2019). Climate hysteria. Connorcourt Publishing.

Psychology today (2019). Is Climate Change Our Next Mental Health Crisis? Haettu: https://www.psychologytoday.com/us/blog/all-is-well/201905/is-climate-change-our-next-mental-health-crisis

Virtanen, M. (2019). Ilmastopaniikki. Hoito-opas. Docendo.

Wikipedia. Moraalipaniikki. Haettu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Moraalipaniikki

WUWT (2019). An Analysis of the Climate Change Hysteria. Haettu: https://wattsupwiththat.com/2019/03/16/%EF%BB%BFan-analysis-of-the-climate-change-hysteria/

  • Saara Huhtasaari

    CV:
    - kirjojen: "Venyvä totuus ja Manipuloiva kieli"- kirjoittaja
    - MSc in Criminology and Criminal Psychology, University of Portsmouth (2013).
    - Psykologian aineopinnot, Turun Yliopisto (2007).
    - KM (aikuiskasvatustiede + aineenopettajan pedagogiset opinnot), Helsingin Yliopisto (2005).
    - Useita mikroilmeiden tunnistus -sertifikaatteja (Paul Ekman Group).

  • Mitä varten?

    Blogini on tarkoitettu kaikille kriminologiasta ja kriminaalipsykologiasta kiinnostuneille. Blogissa käsitellään objektiivisella ja subjektiivisella tasolla yleisiä ja ajankohtaisia aiheita kyseisiltä tieteenaloilta. Ajatus blogin kirjoittamiseen on lähtenyt siitä, että opiskellessani itse kyseistä alaa, en juuri löytänyt netistä alan kirjallisuutta tai tietoa suomeksi.

  • Toteutus

    Blogissani työstän mielenkiintoisia kriminologian ja kriminaalipsykologian teemoja, viittaamalla alan artikkeleihin, kirjoihin ja julkaisuihin. Kääntämisen yhteydessä voi tulla muutoksia alkuperäiseen tekstiin, joita huomion vittaamalla teoksiin, tekemällä näin en myöskään riko tekijänoikeutta.

  • Kriminologia

    Kriminologia tutkii rikollisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä. Tutkimuskohteena voi olla rikollisuuden määrä, rakenne, kehitys, rikollisuuteen vaikuttavat tekijät ja sen syyt. Kriminologia on monitieteellinen tieteenala, jonka taustalla vaikuttaa sosiologia ja lisäksi kriminologialla on yhteys muihin tieteenalohin kuten psykologiaan, taloustieteeseen, sosiaalipolitiikkaan ja tilastotieteeseen (White & Haines, 2008; Haapasalo, 2008).

  • Kriminaalipsykologia

    Kriminaalipsykologia on sovelletun psykologian osa-alue, jossa tutkitaan rikollista käyttäytymistä ja rikoksentekijöitä. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi rikospaikkakäyttäytyminen, rikosten uusimisen ennustaminen, rikoksentekijöiden persoonallisuuden piirteet, elämänkaari, oikeussalipsykologia ja kuulustelutekniikka. Kriminaalipsykologiassa rikollisuus on tarkasteltava psykologinen ilmiö (Pakes& Pakes, 2009; Haapasalo, 2008).

  • Kirminologian opiskelu Suomessa