keskiviikko, 16. tammikuu 2019

Seksuaalirikollisuuden kulttuurisidonnaisuus

Vuonna 2015 kirjoitin blogin “kuka raiskaa ja miksi" Blogissani mainitsin, että Suomessa asuvat ulkomaalaiset ovat väestöosuutensa nähden useammin rikoksesta epäiltynä kuin suomalaiset, suurimmillaan ryhmän osuus oli raiskausrikoksissa, joissa ulkomaalaista maahanmuuttajaa epäiltiin rikoksesta 16,9 % (tämä oli vuonna 2014) vastaava luku vuonna 2017 oli 26,3 % (nousua lähes kymmenen prosenttiyksikön verran).  Yhtenä seksuaalirikosten nousua selittävänä taustatekijänä on vuoden 2015 turvapaikanhakijakriisi (saimme mm. yli 20 000 irakilaista ja reilut 5 200 afgaanilaista turvapaikanhakijaa). Vaikka nykyisiä tilastoja miten päin tutkisi, niin tosiasia on se, että seksuaalirikoksissa irakilaisten ja afgaanilaisten yliedustus näkyy. Heitä epäiltiin vuonna 2017 lukumääränsä nähden seksuaalirikoksista 40 kertaa enemmän kuin suomalaisia.  Vuoden 2015 jälkeen ovat myös lasten törkeät seksuaaliset hyväksikäytöt ja joukkoraiskaudet olleet nousussa. Huomioitavaa on se, että tilastoissa on kyse poliisin tietoon tulleista seksuaalirikoksista, raiskausrikosten lukumäärä on luultavimmin tilastoituja määriä huomattavasti korkeampi.

Seksuaalirikokset ovat saaneet nyt paljon huomioita koko Suomea järkyttäneiden Oulun lasten seksuaalisten hyväksikäyttötapausten vuoksi. Useampi lehti on kirjoittanut asiasta monesta eri näkökulmasta. Muun muassa iltasanomat  kysyi puolueiden puheenjohtajilta, mitä ajatuksia tilastot ulkomaisten seksuaalirikoksista herättävät ja mitä rikosten ehkäisemiseksi tulisi tehdä. Pekka Haavisto (vihreät) vastasi, että “seksuaalirikokset ovat kaikissa kulttuureissa ja yhteiskunnissa ankarasti kiellettyjä, eikä niitä tulisi siksi selittää kulttuurieroilla.“ Haavisto on osittain väärässä. Jokaisella kulttuurilla on oma tapa käsitellä rikollisuutta ja rangaistuksia. Vaikka useimmissa kulttuureissa seksuaalirikokset ovat kiellettyjä ja raiskaajaa saa syytteen teostaan josta hänelle langetetaan rangaistus, niin löytyy myös kulttuureja, joissa raiskauksen uhri asetetaan syylliseksi mm. Afganistanissa naisia voidaan pitää vastuussa raiskauksesta. On myös maita kuten Libanon, jossa raiskaaja ei saa raiskauksesta syytettä, jos hän menee naimisiin uhrin kanssa. Somaliassa taas raiskauksen uhrit usein vaiennetaan.

Aikaisemmassa blogissani kuvailin seksuaalirikokseen johtavia riskitekijöitä, raiskaajien erilaisia persoonallisuustyyppejä sekä seksuaalirikosten eri teorioita. Mutta mitä en aikaisemmassa blogissani kuitenkaan sen tarkemmin käsitellyt olivat mahdolliset kulttuurisidonnaiset tekijät, jotka vaikuttavat suhtautumisessa raiskauksiin ja osaltaan selittävät tätä meneillään olevaa ilmiötä Suomessa:

  1. Sota ja lapsuudenaikaiset väkivaltakokemukset. Rikostilastoissa korostuvat tietyt väestöryhmät, jotka tulevat sodan jaloista. Loppujen lopuksi seksuaalirikoksissa on kyse väkivallasta. Sotaoloissa väkivalta on jokapäiväistä. Tutkimuksissa on havaittu, että rikollisuuden kasvu on usein seurausta sotatilasta. Kaikki olemme yksilöitä, sota vaikuttaa yksilöön eri tavoin, toiset traumatisoituvat ja toiset tulevat väkivaltaiseksi.
  2. Raiskaus on sosiaalisen oppimisen teorian mukaan opittua käyttäytymistä, jossa yksilö muodostaa tietynlaisia käyttäytymiskaavoja. Tietyissä kulttuureissa on havaittu niin sanottua väkivaltaista kunniakulttuuria, jossa mies voi tehdä naiselle melkeinpä mitä vain ilman seuraamuksia. Itse asiassa nainen voidaan syyllistää raiskauksestaan, koska on antanut “tahrata“ itsensä.
  3. Sosiaalisen kontrollin siteen katkeaminen. Turvaverkon puuttuminen. Muun muassa Hannu Niemi Helsingin Yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutiosta pitää tätä yhtenä tärkeänä selityksenä.
  4. Miehet tulkitsevat väärin naisten/tyttöjen osoittaman mielenkiinnon, raiskaaja esimerkiksi tulkitsee uhrin pukeutumisesta uhrin seksuaalisen halukkuuden. Miehet kokevat naisten pukeutumisen tai joidenkin toimien olevan seksuaalisia, vaikkeivät ne niitä todellisuudessa ole. Juuri nämä vääristyneet uskomukset ovat sosiokognitiivisen teorian mukaan keskeisenä seksuaalirikoksentekijällä.
  5. Ilmasto-olosuhteet vaikuttavat meihin, ne muovaavat kulttuuria eri tavoin. CLASH-teorian (climate aggression and violence) mukaan lämpimissä ilmastossa asuvilla ihmisillä on heikompi itsekontrolli ja he ovat myös aggressiivisempia ja väkivaltaisempia verrattuna maihin, joissa on alhaisemmat lämpötilat.
  6. Ikä. Suurin osa Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista on nuoria miehiä. Ikä on yksi suuri vaikuttava tekijä. Yleensä raiskaaja on nuori mies. Nuoret miehet universaalisesti ovat muita alttiimpia syyllistymään rikoksiin.

Tosiasia on se, että yhtä selittävää tekijää tai tyhjentävää selitystä ei ole olemassa. Maahanmuuttajien seksuaalirikosalttiuteen vaikuttavat useat tekijät kulttuurisidonnaisuus mukaan lukien.

Maahanmuuttajien tekemien raiskausten tekotavan on havaittu noudattavan hyvin samanlaista kaavaa kuin kantasuomalaistenkin tekemät. Suurimmassa osassa tapauksista tekijä on usein uhrille jollain lailla tuttu ja tekijä käyttää hyväkseen uhrin hyväuskoisuutta tai avutonta tilaa (esim. humala).

Mutta poikkeuksena joukkoraiskaukset! Joukkoraiskauksien määrä on kasvanut, esimerkiksi Ruotsissa joukkoraiskauksien määrä on noin kymmenessä vuodessa (1995-2006) oli kasvanut 116:sta 553:een. Joukkoraiskaukset ovat olleet ja ovat yhä yksi sodankäynnin väline.

Huomioitavaa

Eurostatin julkaisemien tilastojen mukaan suurimpiin EU maihin kohdistunut runsas maahanmuutto korreloi seksuaalirikosten määrän kanssa. Huomattavaa on myös se, että enemmistö maahanmuuttajista ovat peräisin Syyrian, Afganistanin ja Irakin alueelta. Esimerkiksi naapurimaamme Ruotsi oli toiseksi suurin EU vastaanottomaa vuonna 2015 alkaneen pakolaiskriisin aikana, suurimmat maahanmuuttajaryhmät tulivat Syyriasta ja Irakista. Samaan aikaan Ruotsi on EU maista toiseksi suurin seksuaalisen väkivallan määrässä mitattuna. Raiskaaja voi olla kuka tahansa, mutta maahanmuuttajien keskimääräistä korkeampaa todennäköisyyttä syyllistyä seksuaalirikoksiin ei ole syytä hyssytellä.

Seksuaalirikokset ja rangaistukset

Rikosten seuraamukset ja rangaistukset vaikuttavat olevan ristiriidassa kansalaisten oikeustajun kanssa. Rikollisuusongelman, myös seksuaalirikosten ratkaisuksi kansalaiset tarjoavat rangaistusten koventamista, useiden mielestä ankarammat rangaistukset ehkäisisivät ihmisiä syyllistymästä rikoksiin. Erityisesti ennen vaaleja tämä ilmiö on selvästi nähtävissä. Kansanedustajaehdokkaat vetoavat kansalaisten tunteisiin omien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, vaatien rangaistusten koventamista, koska kansakin vaatii, käyttäen rikollisuutta yhtenä välineenä tarkoitusperiensä toteuttamiseksi. Hyvänä esimerkkinä tästä on jo yllä mainittu IS haastattelu, jossa puoluejohtajat tarjoavat erilaisia keinoja. Muun muassa Antti Rinne (sdp) julkisti, että rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset voidaan karkottaa Suomesta. Petteri Orpo (kok) oli kommenteissaan hieman varovaisempi ja totesi, että jos ei noudata sääntöjä, ei ansaitse turvaa. Sampo Terho (sin) oli Petteri Orpon kanssa samoilla linjoilla ja sanoi, että emme tarjoa suojaa rikollisille. Vihreiden Pekka Haavisto totesi, että turvattomuuden lisääntyminen, ei ole hyväksyttävää. Ja Katri Kulmuni (kesk) kertoi puoltavansa minimirangaistusten kohottamista. Artikkelin mukaan seksuaalirikosten rangaistusten koventamisen puolesta puhui suurin osa vastaajista (puolueista ainakin sdp ja siniset kannattivat minimirangaistuksien koventamista). Poikkeuksena oli Jussi Halla-aho (ps), hän ei usko rangaistusten pelotevaikutukseen. Hän tarjoaa ratkaisukeinoksi maahanmuuton vähentämisen ja kansalaisuuden menettämisen rikosten vuoksi.

Useat eri tutkimukset puoltavat Halla-ahon väitettä. Tutkimukset viittaavat siihen, että rangaistukset tuottavat vain pienen pelotevaikutuksen. Erityisesti rangaistusten pituudella ei näyttäisi olevan juurikaan pelotevaikutusta. Pelotepreventio ei näytä myöskään toimivan, jos kyseessä on väkivaltarikokset, seksuaalirikokset tai muut rikokset, joissa itse teon seuraamusten harkinta jää varsin vähälle (ryhmäpaineen alaisena tehdyt rikokset tai päihteiden vaikutuksen alaisena tehdyt sekä intohimorikokset). Huomattavasti suurempi merkitys on sillä, onnistuuko itse teko vai ei. Mikäli kiinnijäämisriski on riittävän suuri, on todennäköisempää että tekijä luopuu aikeistaan. Lisäksi teosta seuraavilla sanktiolla kuten tekijään kohdistama hyljeksiminen, häpeä, työpaikan (kansalaisuuden) menetys näyttäisi olevan suuri merkitys rikollisesta teosta pidättäytymisen kannalta. Kovemmat tuomiot ja pidemmät vankeusrangaistukset eivät estä rikollisuutta eivätkä rikollista käyttäytymistä, mutta olisi huolehdittava, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Loppujen lopuksi uhrin oikeusturvan tulee olla aina etusijalla.

Lopuksi

Myötätuntoa herättävät puheet ja vakuuttavat lupaukset ovat hyvä alku mutta eivät vastaa tekoja. Länsimaalaiset naiset eivät ole taistelleet tasa-arvoisten oikeuksien puolesta eikä todellakaan sen vuoksi, että heille kerrotaan erilaisia tapoja esimerkiksi pukeutua tai muita käytännesääntöjä, etteivät vaan joutuisi raiskauksen uhriksi. Nykyinen hallituksen politiikka ei lopeta seksuaalista väkivaltaa, niin kauan kuin hallitus pitää rajat auki niistä maahanmuutto maista, joissa naisilla ei ole laillisia tai kulttuuriin perustuvia oikeuksia. Mitä avoimempi maa on maahanmuutolle tällaisista maista, sitä vaarallisemmat ovat seuraukset kantaväestön naissukupuolelle. Raiskaus on rikos, pahin mahdollinen sellainen yksityisyyttä, itsemääräämisoikeutta ja henkilökohtaista koskemattomuutta kohtaan. Laajamittainen ja hallitsematon maahanmuutto on perimmiltään levottomuutta herättävää, se tuhoaa arvoja ja murtaa luottamusta yhteisöön sekä sen sääntöihin. Pahoin pelkään, etteivät viimeaikaiset Oulun ja Helsingin tapaukset ole yksittäisiä tapahtumia, vaan odotettavissa oleva ilmentymä käynnissä olevasta ja kiihtyvästä kulttuurien  törmäyksestä.

Avainsanat: seksuaalirikokset, kulttuurisidonnaiset tekijät, rangaistukset

Lisää aiheesta:

Kuka raiskaa ja miksi? https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2015/10/kuka-raiskaa-ja-miksi

Rikollisuus ei vähene vankeusrangaistuksia koventamalla. https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2015/08/rikollisuus-ei-vahene-vankeusrangaistuksia-koventamalla

Rikosaallot seuraavat lämpöaaltoja. https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2017/07/rikosaallot-seuraavat-lampoaaltoja

Lähteet:

Forskning & Framsteg (2013). Dramatisk ökning av antalet anmälda gruppvåldtäkter. Haettu: https://fof.se/artikel/dramatisk-okning-av-antalet-anmalda-gruppvaldtakter

Eurostat (2017). Violent sexual crimes recorded in the EU. Haettu: https://ec.europa.eu/eurostat/web/products-eurostat-news/-/EDN-20171123-1?inheritRedirect=true

Iltasanomat (2018). Iso selvitys ulkomaalaisten seksuaalirikollisuudesta – määrät, syyt, ratkaisukeinot. Haettu: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005933247.html

Rebelcircus (2018). How rape is prosecuted in other cultures. Haettu https://www.rebelcircus.com/blog/how-rape-is-prosecuted-in-other-cultures/

TheTelegraph (2016). Cologne assault: Cultural difference is no excuse for rape. Haettu:https://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/germany/12087780/Cologne-assault-Cultural-difference-is-no-excuse-for-rape.html

Wikipedia. European migrant crisis 2015. Haettu: https://en.wikipedia.org/wiki/European_migrant_crisis#/media/File:Map_of_the_European_Migrant_Crisis_2015.png

Wikipedia. Sweden/immigration. Haettu: https://en.wikipedia.org/wiki/Sweden#Immigration

World (2017). In nine countries, rapists go free if they marry their victims: how bad laws fuel sexual violence epidemic. Haettu: https://www.scmp.com/news/world/article/2076388/nine-countries-rapists-go-free-if-they-marry-their-victims-how-bad-laws

Zimbroff, J. (2007). Cultural Differencies in Perceptions of and Responses to Sexual Harassment. Haettu: https://scholarship.law.duke.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1140&context=djglp

tiistai, 8. tammikuu 2019

Vaalit lähestyvät ja valehtelu saa yhä moninaisempia muotoja

Vaalit lähestyvät ja äänestäjiä taas kosiskellaan mitä ihmeellisimmillä lupauksilla. Poliitikot yrittävät säilyttää yhteenkuuluvuuden illuusiota useiden erilaisten ihmisten kanssa samaan aikaan. He lupailevat jokaisen äänestäjän tarpeisiin sopivaa höttöä, usein ilman todellisuusperää. Ja tämä sama sirkus toistuu vaaleista aina seuraaviin vaaleihin; poliitikot antavat vaalilupauksiaan ja me uskomme niihin, vaikka vaalien jälkeen vaalilupaukset unohdetaan yleensä saman tien ja takinkääntö alkaa. Tässä kuviossa ei ole mitään uutta, me kaikki tiedämme tämän, mutta merkillisintä on se, että me myös hyväksymme tämän.

Päättäjät ja valehtelu

"Onko politiikka muuta kuin taitoa valehdella sopivalla tavalla?“ -Voltaire

Valehtelu tai niin sanottu muunnellun totuuden kertominen  on olennainen osa ja jopa vakiintunut tapa poliitikon ammattia. Poliitikolle on tyypillistä käyttää monitulkintaista, sekavaa ja ylimalkaista ilmaisutapaa. Asioiden merkityksistä tulee tarkoituksenhakuisesti epämääräisen epätarkkoja, jotta moni pystyisi asiaan samaistumaan ja sitä kautta myös kannattamaan. Valehtelun lisäksi päättäjät ymmärtävät asioita tahallaan väärin tai jättävät kertomatta oleelliset asiat. Lisäksi he käyttävät hyväkseen ja hyödyntävät äänestäjien tietämättömyyttä ja hyväuskoisuutta. Vähemmän asiantuntevia äänestäjiä on helpompi huijata. Päättäjät luottavat myös enemmän äänestäjien lojaalisuuteen. NYU:n psykologi Jonathan Haidt on väittänyt, että lojaalisuus voittaa rehellisyyden. Erityisesti konservatiivit ovat lojaalisempia äänestämään samaa puoluetta tai samaa henkilöä valehtelusta riippumatta verrattuna liberaaleihin. Lojaalisuus menee siis rehellisyyden edelle.

Valehtelu yhteiskunnassamme ei ylipäätänsä ole epänormaalia, vaan se on syöpynyt syvälle yhteiskuntamme toimintaan.

Valehtelun syitä:

  1. Totuudessa pysyminen vaatii suurta rohkeutta ja suurimmalla osalla poliitikoista ei löydy tätä rohkeutta. Poliittiset johtajat piilottavat usein todelliset näkemyksensä, erityisesti silloin kun heidän näkemyksensä poikkeavat enemmistön yleisestä mielipiteestä tai julkisesta kannasta. Jos äänestäjät suosivat jotain tiettyä asiaa, ehdokaskin usein teeskentelee tukevansa sitä, mutta valtaan astuessaan ei enää tuekaan asiaa. Teeskentelyn avulla he saavat tehokkaasti ääniä. Esimerkiksi Barack Obama ensimmäisellä kaudellaan vastusti jyrkästi samaa sukupuolta olevia avioliittoja, mutta toisella kaudella hän antoi tukensa niille, eli tuki annettiin vasta sen jälkeen kun poliittiset tuulet Yhdysvalloissa muuttuivat. Poliitikot, jotka kieltäytyvät valehtelemasta ovat systemaattisesti epäedullisessa asemassa suhteessa niihin, jotka niin tekevät. Totuudenkertojista ei pidetä ja tämän vuoksi totuudenpuhujat ovat vähemmän suosittuja ja voittavat vähemmän vaaleja.
  2. Poliitikot ajavat omia henkilökohtaisia etujaan sekä oman puolueensa etuja. Suuri osa heistä välittää lähinnä vain omasta henkilökohtaisesta hyvinvoinnista.
  3. Suojelevat kansalaisia. Filosofi Jason Brennan mukaan poliitikot voivat joskus olla oikeutettuja valehtelemaan äänestäjilleen, jos esimerkiksi valehtelu on puolustettavissa, jos sen kautta esimerkiksi estetään tietämättömän äänestäjän äänestämästä haitallisen politiikan puolesta. Mutta tässä ongelmana nousee taas se, että mikä on haitallista politiikkaa? Kuka sen määrittelee?
  4. Valehtelun kautta henkilöstä tulee näennäisesti luotettava, pätevä ja pystyvä. Luottamus saavutetaan esimerkiksi silloin, kun ehdokas erottaa itsensä muista valehtelevista ehdokkaista.
  5. Valhe tuo valtaa ja kontrollin tunnetta. Valheen kautta henkilö pystyy kontrolloimaan toisia henkilöitä. Lisäksi osa poliitikoista on saavuttanut jo sellaisen ahneuden tason, ja ainoa syy, miksi he harjoittavat poliittista uraansa, on saada vielä lisää rahaa ja valtaa sekä pysyäkseen vallassa.
  6. Valehtelu auttaa kommunikoimisessa muiden kanssa. On huomattavasti helpompaa myötäillä äänestäjiä kuin yrittää muuttaa heidän mielipiteitään.
  7. Valehtelun avulla peitetään aikaisempia valheita, lisäksi poliitikot luottavat siihen, että äänestäjillä on lyhyt muisti.
  8. Usein sanotaan, että äänestäjät haluavat kuulla pelkästään totuuden, mutta paradoksaalisesti se ei pidä paikkaansa. Äänestäjät eivät halua kuulla totuutta. Totuus satuttaa lähes aina, totuus myös pelottaa ja sen kuuleminen ja varsinkin sen hyväksyminen tuo usein pettymyksen. Tämän takia annamme poliitikkojen valehdella. Äänestäjät haluavat kuulla asioita, jotka sopivat parhaiten heidän omien ajatusten ja arvomaailman kanssa, riippumatta siitä, ovatko ne totta vai ei. Äänestäjät haluavat kuulla vaalilupauksia, jotka auttavat ja hyödyttävät heitä, riippumatta siitä pystytäänkö niitä toteuttamaan.  Äänestäjille kerrotaan se, mitä he haluavatkin kuulla. Erityisesti vaalikauden aikana ehdokkaat ovat muun muassa  voimakkaasti katkeria maan nykyisistä olosuhteista, ja he irtisanoutuvat senhetkisestä toiminnasta ja lupaavat äänestäjille parempia aikoja ja valoisampaa tulevaisuutta. Ehdokkaat antavat siis näennäisesti toivoa ja äänestäjät haluavat uskoa toivoon.
  9. Joillakin poliitikoilla on tutkimusten mukaan keskimääräisesti alhaisempi moraali verrattuna tavallisiin kansalaisiin, esimerkiksi Intian parlamentissa useilla päättäjillä on rikosoikeudellisia syytteitä, vaikkei heitä ole lopulta tuomittu.
  10. Rationalisointi. Päättäjät tietävät kertovansa muunneltua totuutta, he tietävät, että se on väärin, mutta uskottelevat itselleen,  että valehtelussa on kyse ainoastaan pienemmän pahan valitsemisesta suuremman pahan välttämiseksi. Muunneltu totuus ei tunnu valheelta, koska he perustelevat itselleen, miksi toimivat niin.

Pohdintaa

Valehtelu on kieltämättä ongelma. Muunnellun totuuden kertominen on osa poliittista järjestelmää. Päättäjät valehtelevat myös valehtelustaan, koska kukaan ei halua paljastua valehtelijaksi. On kovin vaikeaa, tässä valheiden viidakossa erottaa totuus muunnellusta totuudesta. Valhe tai niin sanottu muunneltu totuus aina hyödyttää jotakin toista, mutta samalla vahingoittaa jotakin toista. Tätä ongelmaa ei valitettavasti voida ratkaista yksinkertaisilla metodeilla tai selkeillä moraalisilla standardeilla, koska ei löydy mitään lopullista absoluuttista totuutta tai moraalista standardia. Valehteleminen on monimutkainen ilmiö. Sanomme usein, että "kaikki poliitikot valehtelevat", tämä on sama kuin antaisimme vapaan kortin valehtelijalle, ikään kuin valehteleminen kuuluu poliitikon ammattiryhmälle ja samalla myös annamme hiljaisen hyväksynnän sille, että tälle ammattikunnalle on tyypillistä valehteleminen, koska he "eivät he mahda itselleen mitään“. Nurin kurista on se, että poliitikot kapinoivat korruptoitunutta poliittista ja taloudellista järjestelmää kohtaan, mutta ovat valitettavan usein itse kyseisen järjestelmän manipuloituja nukkeja. Ja mitä tulee äänestäjiin, niin ironista on se, että samat äänestäjät, jotka kritisoivat epärehellisiä poliitikkoja, äänestävät heitä yhä uudestaan ja uudestaan valtaan, varsinkin jos nämä valheet tukevat ja vahvistavat äänestäjän omia mielikuvia, tavoitteita ja tarpeita. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin".

Äänestykäyttäytymistä olen pohtinut jo aikaisemmassa blogissani: “Äänestäjien älyllinen kapasiteetti toimii esteenä parhaan ehdokkaan valinnassa.“ https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2018/10/aanestyskayttaytyminen-ja-psykologia

Avainsanat: valehtelu, poliitikot, vaalit

Lähteet:

DailyMonitor (2018). Do Politicians these days lie more than ever before? Haettu: https://www.monitor.co.ug/Magazines/PeoplePower/-politiciansObama-Mandela-South-Africa-NRM/689844-4674960-1495e9sz/index.html

Huhtasaari, S. (2017). Venyvä totuus. Illuusio rehellisyydestä ja monogamiasta. BoD.

The Japan Times (2018). Why voters keep suppoting politicians who keep lying. Haettu: https://www.japantimes.co.jp/opinion/2018/10/01/commentary/world-commentary/voters-keep-supporting-politicians-keep-lying/#.XCTC5VxKiUk

Mearsheimer J.J.(2011). Why Leaders Lie? Oxford University Press.

MediumPolitics (2108). How Trump Gets Away with Lying, as Explained by a Magician. Haettu: https://medium.com/s/story/how-trump-gets-away-with-lying-as-explained-by-a-magician-4a14570fe6b0

Psychology Today (2016). The truth about lying politicians. Haettu: https://www.psychologytoday.com/us/blog/ambigamy/201604/the-truth-about-lying-politicians

The Washington Post (2016). Why Politicians Lie? Haettu: https://www.washingtonpost.com/news/volokh-conspiracy/wp/2016/10/25/why-politicians-lie/?noredirect=on&utm_term=.48a53ce72260

torstai, 20. joulukuu 2018

Manipuloiva kieli, uuden ajan subkonteksti

Ennen joulun viettoon siirtymistä haluan vielä ilmoittaa, että toinen kirjani on nyt julkaistu. Toista kirjaani voi tilata mm. osoitteesta:

https://www.bod.fi/kirjakauppa/manipuloiva-kieli-saara-huhtasaari-9789528007050

Samalla haluan toivottaa kaikille oikein hyvää joulun aikaa ja antoisaa uutta vuotta!

Ihmettelyä jatkuu taas tammikuussa.

keskiviikko, 21. marraskuu 2018

Tulossa piakkoin: Manipuloiva kieli. Uuden ajan subkonteksti

”Elämme makaaberia ajanjaksoa, jossa kieltä tarkoituksenhakuisesti muutetaan, sananvapaus on uhattuna, ihmisiä sensuroidaan mielivaltaisesti ja vähemmistöjen agendat muokkaavat sekä sanelevat enemmistön arkea.” Manipuloiva kieli-kirja on lyhyt katsaus manipuloinnista, manipulaatiotekniikoista, kielen muuttamisesta, sekä median manipuloivasta vaikutuksesta. Lisäksi kirjassa käsitellään sananvapautta ja sen rajoittamisesta aiheutuvia seurauksia ja tarkastellaan sukupuolineutraaleja käsitteitä. Kirjassa pohditaan myös kaiken tämän vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Sananvaino on jo alkanut, valtavirran vastaiset tai muulla tavoin “vääränlaiset” mielipiteet johtavat helposti somelynkkaukseen, ja syrjimiseen niin työelämässä kuin henkilökohtaisessakin elämässä. Meidän käyttäytymistä, asenteita ja mielipiteitä ohjaillaan jatkuvasti kielimanipuloinnin kautta, yleensä huomaamattomasti ja meiltä tiedostamatta. Kieli muuttaa mieltä ja ennen kuin huomaammekaan, olemme valtakoneistoa myötäileviä sopuleita ja manipuloituja marionetteja.

IMG_9300%5B1%5D.jpg

tiistai, 30. lokakuu 2018

Radikaali rehellisyys ei ole lopullinen totuus

Olin puhumassa Ylen Perjantai-ohjelmassa valehtelusta (26.10) https://areena.yle.fi/1-4247871. Ohjelmassa käsiteltiin myös radikaali rehellisyyttä (Psykologian tohtorin ja psykoterapeutin Brad Blantonin kehittämä liike ). Ohjelmassa muun muassa pohdittiin sitä, että muuttuisiko elämämme parempaan suuntaan, jos aina ja joka tilanteessa puhuisimme totta. Olen rehellisyyden kannalla, mutta tässä muutama pointti, miksi en yleisesti ottaen kannata radikaali rehellisyyttä:

  1. Radikaali rehellisyys on itsekästä rehellisyyttä. Henkilö voi kokea tulevansa “vapaaksi“, mutta millä hinnalla? Kaikilla sanoilla on seurauksensa ja me kannamme vastuun sanomisistamme. Kannamme vastuun lopputulemasta. Radikaali rehellisyydellä suututat, loukkaat, pahoitat toisen mielen, ja kaiken tämän teet tietoisesti. Sinun ei tarvitse olla radikaali rehellinen ollaksesi rehellinen!
  2. Radikaali rehellisyys ei ole lopullinen totuus, vaan enemmänkin subjektiivinen kokemus. Henkilön uskomukset ja näkemykset, ovat näkemyksiä, ja vaikka ne koettaisiin kuinka voimakkaana hyvänsä, niin se ei tee niistä universaalista totuutta. Radikaali totuus on yleensä jonkun henkilön mielipide, ei tosiasia. Ihmiset ylipäätänsä yliarvioivat mielipiteitään ja osaamistaan. Mielipiteet ovat mielipiteitä ja tosiasiat ovat tosiasioita.
  3. Radikaali rehellisyys ei ole kovin rakentavaa. Henkilö tulisi ottaa henkilönä, ja tilannekohtaisesti. Jos sinulta ei löydy mitään hyvää sanottavaa, niin silloin on parempi pitää suunsa kiinni ennen kuin sanoo jotakin peruuttamatonta. Tämä koskee myös sellaisia tilanteita kun kyseessä on toisen henkilön arvot ja arvomaailma. Vaikka emme jakaisi samoja arvoja, meidän tulisi pystyä kunnioittamaan toisten arvoja. Niitä vastaan ei saisi hyökätä. Sama pätee myös kulttuurien välisiin arvoihin ja eroihin. Jos diplomatia väistyisi radikaali rehellisyyden tieltä, niin pahimmassa tapauksessa siitä seuraisi sota.
  4. Radikaali rehellisessä maailmassa eläminen olisi raadollista. Radikaali rehellisyys tuhoaisi ihmissuhteita ja kykyämme kommunikoida muiden kanssa. Jaksaisimmeko, pystyisimmekö saati haluaisimmeko elää maailmassa, jossa saisimme kuulla suorat sanat jokaisesta heikkoudestamme, jokaisesta virheestämme, jokaisesta turhasta hankinnastamme, huonosta hiustenleikkuusta ja niin edelleen? Tuskin.

Totuuden etsiminen kannattaa aina, ja loppupelissä rehellisyys on paras mahdollinen toimintatapa meille, mutta radikaali rehellisyys voi olla jopa vaarallista, ja radikaalia tyhmyyttä, jos emme tietyissä tilanteissa käytetä suodattimia.

Mutta tietyissä tilanteissa radikaali rehellisyys voi kannattaa, esimerkiksi silloin, kun puhumme meille tärkeistä yhteiskunnallisista asioista oman maan sisällä. Yhteiskunnan epäkohdistava tulisi puhua suoraan ja kaikilta näkökulmilta, tietoja poistamatta, pimittämättä tai epäämättä. Päättäjien kertoma niin sanottu muunneltu totuus voitaisiin vaihtaa radikaali totuudeksi, vaikka saman tien, koska muunnellun totuuden kertominen ei ole avoimuutta, vaan se on valehtelua ja ihmisten manipulointia. Rehellisyys olisi parasta politiikkaa.

Avainsanat: rehellisyys, radikaali rehellisyys

Lähteet:

Huhtasaari, S. (2017). Venyvä totuus. Illuusio rehellisyydestä ja monogamiasta. BoD.

Psychologies (2011). Radical honesty put to the test. Haettu: https://www.psychologies.co.uk/self/radical-honesty-put-to-the-test.html

The Telegraph (2000). Is honesty the best policy? Haettu: https://www.telegraph.co.uk/news/health/news/4703536/Is-honesty-the-best-policy.html

  • Saara Huhtasaari

    CV:
    - kirjojen: "Venyvä totuus ja Manipuloiva kieli"- kirjoittaja
    - MSc in Criminology and Criminal Psychology, University of Portsmouth (2013).
    - Psykologian aineopinnot, Turun Yliopisto (2007).
    - KM (aikuiskasvatustiede + aineenopettajan pedagogiset opinnot), Helsingin Yliopisto (2005).

  • Mitä varten?

    Blogini on tarkoitettu kaikille kriminologiasta ja kriminaalipsykologiasta kiinnostuneille. Blogissa käsitellään objektiivisella ja subjektiivisella tasolla yleisiä ja ajankohtaisia aiheita kyseisiltä tieteenaloilta. Ajatus blogin kirjoittamiseen on lähtenyt siitä, että opiskellessani itse kyseistä alaa, en juuri löytänyt netistä alan kirjallisuutta tai tietoa suomeksi.

  • Toteutus

    Blogissani työstän mielenkiintoisia kriminologian ja kriminaalipsykologian teemoja, viittaamalla alan artikkeleihin, kirjoihin ja julkaisuihin. Kääntämisen yhteydessä voi tulla muutoksia alkuperäiseen tekstiin, joita huomion vittaamalla teoksiin, tekemällä näin en myöskään riko tekijänoikeutta.

  • Kriminologia

    Kriminologia tutkii rikollisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä. Tutkimuskohteena voi olla rikollisuuden määrä, rakenne, kehitys, rikollisuuteen vaikuttavat tekijät ja sen syyt. Kriminologia on monitieteellinen tieteenala, jonka taustalla vaikuttaa sosiologia ja lisäksi kriminologialla on yhteys muihin tieteenalohin kuten psykologiaan, taloustieteeseen, sosiaalipolitiikkaan ja tilastotieteeseen (White & Haines, 2008; Haapasalo, 2008).

  • Kriminaalipsykologia

    Kriminaalipsykologia on sovelletun psykologian osa-alue, jossa tutkitaan rikollista käyttäytymistä ja rikoksentekijöitä. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi rikospaikkakäyttäytyminen, rikosten uusimisen ennustaminen, rikoksentekijöiden persoonallisuuden piirteet, elämänkaari, oikeussalipsykologia ja kuulustelutekniikka. Kriminaalipsykologiassa rikollisuus on tarkasteltava psykologinen ilmiö (Pakes& Pakes, 2009; Haapasalo, 2008).

  • Kirminologian opiskelu Suomessa