tiistai, 11. syyskuu 2018

Sananvapauden rajoittaminen ja sen seuraukset

Sananvapaus on tulkinnanvarainen käsite.

Mistä sananvapaudesta on kyse?

Sananvapauteen kuuluu vitsailu, pilan tekeminen, provosoiminen, agitoiminen, kritisointi ja arvostelu. Sananvapauden piiriin kuuluvat mielipiteet voivat järkyttää joitakin, ja niitä voidaan pitää häiritsevinä ja epämiellyttävinä. Mutta sananvapaudessa on kyse juuri ihmisen oikeudesta sanoa epämiellyttäviäkin asioita, ilman rangaistuksen pelkoa. Tietenkin sanomisillamme on aina luonnollisia seuraamuksia, osa ihmisistä ei välttämättä enää pidä meistä, mutta tämä on riski, jonka otamme. Kannamme aina seuraamukset omista teoistamme ja sanomisistamme. Sananvapauteen kuuluu juuri se, että henkilö kantaa vastuun puheistaan ja kirjoituksistaan.

Sananvapaus on tärkeää, koska siinä ei ainoastaan ole kyse henkilön vapaudesta ilmaista mielipiteitään, vaan myös henkilön oikeudesta ja tarpeesta purkaa tunteitaan. Sananvapaus edistää yksilön hyvinvointia. Ajattelu, ajatus ja mielipiteiden vaihto vapaalla tavalla ovat välttämätön edellytys. Sananvapaus on yksi demokratian peruslähtökohdista ja yhteiskuntarauhaa ylläpitävä elementti.

Sananvapaudessa ilmenevät ongelmat

Määrittäminen

Sananvapaus määritellään Suomen perustuslaissa henkilön perusoikeutena, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä (Suomen hallitusmuoto, 2. luku, 12 §).

Sananvapautta voidaan kuitenkin tietyissä tilanteissa rajoittaa, esimerkiksi sananvapauden turvin ei sallita muiden perusoikeuksien tai ihmisarvon loukkaamista. Lisäksi rikoslaissa rangaistaviksi teoiksi on määritelty kunnianloukkaus, laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Sananvapauden rajoitusten tulee olla joka kerta laintasoisia, eli pelkällä viranomaisen määräyksellä sananvapautta ei voi estää. Ja sananvapauden “ydinalueeseen” ei saa koskaan puuttua (ydinalueessa puhuminen on sallittua, lainsäädäntöä ja viranomaisia saa arvostella, tutkimustulokset julkaistaan ja yhteiskunnallisista kysymyksistä kuten sosiaaliturvasta, maahanmuutosta ja rikollisuudesta voidaan vapaasti keskustella).

Sananvapauden määritelmä ei kuitenkaan ole riittävän kattava, etteikö väärinymmärryksiä syntyisi. Ilmaisut ovat osin epämääräisiä, esimerkiksi ilmaisu “kiihottaminen kansanryhmää vastaan“, ei ainoastaan ole vaikeaselkoinen, vaan se on myös vaikeasti toteen näytettävä teko. Loppupelissä tuomioistuin määrittelee pykälää tuomarin oman arvomaailman pohjalta. Rajan määrittely on siis jonkin verran tulkinnanvarainen.

Tulkinta

Sananvapaus on osittain myös tulkintakysymys. Ihmiset näkevät saman asian eri tavalla, tulkitsevat sitä eri tavoin ja faktatkin ymmärretään eri tavoin. Ihmisten vaihteleviin tulkintoihin vaikuttaa niin kulttuuritausta, arvopohja, ikä kuin sukupuolikin. Alla on mainittu muutamia erilaisia tulkintatapoja.

  • Selektiivinen (valikoiva) havainto. Ihmisen aivot eivät pysty käsittelemään kaikkia ärsykkeitä yhtä aikaa ja tämän vuoksi henkilö valitsee kiinnostuksen kohteeksi vain tiettyjä näkökulmia. Näkökulmien valintaan vaikuttavat henkilön oma motivaatio, kokemukset, odotukset, asenteet, ennakkoluulot ja stereotypiat. Selektiivinen havainto johtaa havaintojen vääristymiseen.
  • Illuusio puolueellisuuden ymmärtämisestä. Henkilöt yliarvioivat oman ymmärtämisensä kiistanalaisissa ja kontroversiaalisissa kysymyksissä.
  • Sokea piste -teoria. Henkilö tarkastelee vastapuolen argumentteja ennakkoasenteellisesti eikä lainkaan kyseenalaista omaa kantaansa.
  • Myside bias. Henkilökohtainen puolueellisuus. Henkilö kerää omia argumentteja vahvistavaa todistusaineistoa ja arvio niitä positiivisesti. 
  • Valaistuminen (enlightening). Henkilö uskoo valaistuneensa, mutta pitää vastustajan samanlaista “valaistumista” puolueellisena ja asenteellisena.
  • Naiivi realismi. Henkilö katsoo, että hän havaitsee asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, mutta vastustaja ei.
  • Motivoitunut skeptismi.  Henkilö tulkitsee vastapuolen argumentteja asenteellisesti ja epäilevasti, vaikka tietojen oikeellisuus olisi virallisesti todistettu.

Yllä mainitut selektiivinen havainto ja myside bias yhdessä naiivin realismin, valaistumisen, sokea piste-teorian ja motivoituneen skeptismin kanssa tarjoavat monisyisen selityksen siitä, miksi vastakkaiset puolet eivät yksinkertaisesti pysty näkemään toistensa väitteiden pätevyyttä. Tutkimuksissa on havaittu, että sekä asian puolustajat että vastustajat, eivät ainoastaan tulkinneet samaa tilannetta eri tavalla, vaan he todella näkivät eri asioita. Tämä on yksi selittävä tekijä miksi asiat ja ilmiöt ajautuvat vastakkainasetteluun eli aiheuttavat niin sanotun polaarisen jännitteen. Sananvapautta tuomioistuimessa pohditaan tapauskohtaisesti, yleisenä tulkinnan lähtökohtana on ns. perusoikeusmyönteinen tulkinta. Tulee muistaa, että tulkinta on aina jonkun näkemys. Henkilöt tulkitsevat asioita eri tavalla. Jos henkilö käyttää yllä mainittuja tulkintatapoja osoittaa hän käsityksen puutetta omasta osaamisestaan ja pätevyydestään.

Vihapuhe ja rajanveto

Suomen lainsäädännössä vihapuhetta vastaa etupäässä rikoslain 11 luvun 10§:n kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Lisäksi syyllistyminen kunnianloukkaukseen ja laiton uhkaus on rangaistavaa vihapuhetta. Euroopan neuvoston ministerikomitean mukaan vihapuhe on ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.

Vihapuhe on viharikos. On todettu, että osa viharikoksista ovat opportunistisia, joissa olosuhteet määräävät jonkin verran tekoa. Kriminologiassa on mainittu teoria nimeltään “rikkoutunut ikkuna”, jossa tutkijat halusivat selvittää, miksi rikollisuuden määrä on huomattavasti alhaisempi joillakin esikaupungin alueilla kuin toisilla, vaikka taloudelliset ja demografiset piirteet olivat samankaltaisia. Tutkijat suorittivat kokeilun Etelä-Bronxissa (New York), jossa kallis ja ehjä auto pysäköitiin ja jätettiin kadun varrelle pitkäksi aikaa seisomaan. Auto säilyi ehjänä, mutta heti kun tutkijat rikkoivat autosta pienen sivuikkunan, niin muutaman tunnin sisällä auto oli käännetty ylösalaisin ja tuhottu täysin. Tämä teorian pohjalta on perusteltua, että valtion tulee toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä vähentääkseen vihapuhetta. Kun lain ja järjestyksen ylläpitämistä laiminlyödään, niin ei pelkästään rikollismahdollisuudet kasva, vaan koko yhteiskunta muuttuu heikommaksi, pelottavammaksi ja välinpitämättömäksi.

Vihapuheella on myös vaikutuksia yksilöön. Vihapuheen kohteena oleminen aiheuttaa henkilölle sekä fyysisiä, että psyykkisiä haittoja. Yksilötasolla on havaittu tihentynyttä hengitystä, päänsärkyä, kohonnutta verenpainetta, huimausta ja nopeaa sydämensykettä. Joidenkin tiedemiesten mukaan afrikkalaisamerikkalaisten korkea verenpaine saattaa mahdollisesti liittyä tukahdettuun vihaan geneettisten tekijöiden lisäksi. Vihapuheen psykologisia haittoja ovat muun muassa pelot, painajaiset ja sosiaalinen syrjäytyminen. Vihapuhe vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin lapsiin ja nuoriin, mutta tietenkin sillä on vaikutuksia koko yhteiskuntaan, koska suvaitsemattomuus estää tasapuolisen ja asiallisen keskustelun. 

Vihapuhetta ei kuitenkaan tule sekoittaa vihaisen puheen kanssa, valitettavasti vaan rajanveto vihaisen puheen ja vihapuheen välillä on vaikea tehdä. Vihapuhetta ei ole helppo määritellä, koska mitään suoranaista, yleisesti tunnustettua määritelmää ei ole olemassa ja tämä tekee rajanvetämisen näiden kahden puheen välillä häilyväksi. Kärjistetysti voidaan todeta, että vihapuheen tulkinta on “kuulijan korvassa”. Sananvapautta säädellään poliittisesti, valtasuhteet vaikuttavat siihen kuka saa äänensä kuuluviin ja kuka ei. Mutta toisin kuin vihapuhe niin, vihainen puhe voi olla meille myös hyödyllistä, se muun muassa varoittaa meitä siitä, että jokin on väärässä, joko poliittisessa elimessä, tai puhujassa itsessään. Se saattaa myös viitata siihen, että muutosta tarvitaan, ja se voi esiin tuoda uusia mahdollisuuksia.

Koska vihapuhe on osin tulkinnanvarainen, ja koska tulkitsemme asioita eri tavalla (ks. yllä), niin kuka voi määritellä mikä on vihapuhetta ja mikä on vihaista puhetta eli sallittua kritiikkiä? Missä menee sananvapauden rajoittamisen raja? On aika mahdotonta sallia jotain tiettyä puhetta ja samalla kieltää jotakin toista.

Kehityspsykologi Helen L. Carr ei löydä sananvapaudelle vaihtoehtoja, koska hänen mukaansa kaikille kiistanalaisille aiheille löytyy huomattava joukko ihmisiä, jotka pitävät niitä vihamielisinä, epämiellyttävinä ja syrjivinä ja jos määrittelemme jotkut puheen aiheet vihapuheiksi, niin samaan aikaan meidän tulisi poistaa kaikki kiistanalaiset aiheet, koska suvaitsemattomuutta löytyy poliittisesti aina molemmilta puolilta. Esimerkiksi USA:ssa, jos keskustellaan aiheesta kuten esimerkiksi “black lives matter“ löytyy aina joku, joka kokee keskustelun vastenmielisenä, hyökkäävänä ja jopa inhottavalta, ja vastaavanlaisesti sama ilmiö on havaittavissa jos keskustellaan aiheesta “blue lives matter“. Myös ihmiskehityksen professori Williams on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa se, että henkilö tuntee epämukavuutta tai ahdistusta kuullessaan tiettyjä asioita, ei riitä oikeudelliseksi syyksi kieltää sananvapautta.

Sananvapaudessa on kyse juuri ihmisen oikeudesta sanoa epämiellyttäviäkin asioita. Sananvapauden kollektiivinen luonne liittyy juuri yksilöiden ideoihin ja tiedon vaihtoon, jotta voimme rakentaa parempia ideoita ja etsiä totuutta. Yleensä vain yhtä totuutta ei ole, ja sen takia argumenttien perustelut ovat parasta, jotta saamme mahdollisuuden kumota ne, silläkin uhalla, että vasta-argumenttimme olisi väärä tai se sisältäisi vain osan totuudesta, koska ainoastaan mielipiteiden törmäyksellä, voimme löytää totuuden. Mutta emme voi saavuttaa totuutta, jos tietoja poistetaan tai vapaa keskustelu evätään. Vapaa keskustelu ja argumentointi auttaa meitä tekemään parempia päätelmiä. Kiistanalainen puhe ja vihainen puhe eivät ole vihapuhetta, eikä niitä sellaisina tulisi nähdä. Sananvapauden määrittäminen vihapuheeksi on yksi keino tehdä tietyistä ajatuksista lainvastaisia, jotta ne eivät häiritsisi poliittisia tavoitteita.

“Totuus, on uusi vihapuhe. Epärehellisyyden aikana, totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko.“ - Orwell

Sananvapauden rajoittaminen ja sen seuraukset

Sananvapaus kielletään usein sensuurin kautta. Useimmiten sensuurin lähtökohtana on suojata henkilöitä, yleensä lapsia, olemasta alttiina sanoille, ideoille ja kuville, jotka ovat tarkoitettu aikuisille. Tämä on tavallisesti hyväksyttävää. Mutta jossain vaiheessa sananvapauden suhteen tapahtui käänne ja ajan henki on nyt sellainen, että uskotaan, että kaikkein tuhoisin asia, mitä ihmisille voi tapahtua, on se, että joku sanoisi jotain, joka voisi loukata heitä.

Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana sananvapauden kunnioittaminen ja suojaaminen on vähentynyt maailmalaajuisesti Eurooppa mukaan lukien. Hälyttäviä trendejä on siis nähtävissä eri puolilla Eurooppaa. Jopa Tanska ja Englanti –historialliset sananvapauden puolesta puhujat, ovat valinneet “sosiaalisen harmonian” sananvapauden yli. Itse asiassa kaikilla Euroopan jäsenvaltiolla (myös Islannilla ja  Norjalla) on havaittu vuonna 2016 Reports Without Bordersin lehdistönvapausindeksin mukaan, heikompaa alhaisempaa lehdistönvapautta verrattuna vuoteen 2013. Joissakin tapauksissa on tapahtunut huomattavaa taaksepäin menemistä, esimerkiksi Saksassa pisteet nousivat 10,24 %:sta 14,8 %:iin (mitä vähemmän pisteitä, sen enemmän lehdistönvapautta kunnioitetaan). Englannissa vastaavat luvut olivat 16, 89%:sta 21,7%:iin ja Puola oli pahimpia tapauksia 13,11 %:sta 23.89 %:iin.

Sananvapautta Euroopassa ei myöskään lisää jokin aika sitten allekirjoitettu “käytännesääntö” (COC) Euroopan komission ja Facebookin, Microsoftin, Twitterin ja YouTuben välillä.  Yhteenvetokäytännön mukaan nämä tekniset jättiläiset ovat sopineet "tarkistavansa enemmistön pätevistä ilmoituksista, jotka koskevat laittoman vihamielisen puheen poistamista alle 24 tunnissa ja poistaa tai estää pääsyn tällaiseen sisältöön tarvittaessa". Mikä sitten tällainen "laiton vihamielinen puhe" on, ei ole aivan selvä. Sillä viitataan puitepäätökseen ja kansallisiin lakeihin. Kuitenkin puitepäätöksen määritelmä siitä, mikä on "yllyttäminen vihaan", ei ole kovin selkeä, ja kansalliset vihanpuheen lait vaihtelevat suuresti.

Sananvapauden rajoittaminen johtaa salakavalasti myös muiden oikeuksiemme hallitsemiseen. Alla on mainittu muutamia sananvapauden rajoittamisesta aiheutuvia seurauksia.

Psykologinen reaktanssi

Useissa empiirisissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että rajoittamisesta koituu tunneperäisiä seurauksia. Psykologisessa reaktansissa on kyse henkilön emotionaalisesta kapinasta, jossa henkilö valitsee jotain päinvastaista kuin mitä häneltä odotetaan tai pyydetään. Tässä ei niinkään ole kyse erimielisyydestä, vaan henkilön keinosta säilyttää vapaus ja itsenäisyys. Tätä reaktanssia (käänteistä psykologiaa) tapahtuu usein lasten ja nuorten parissa, mutta on myös havaittu monilla aikuisilla. Reaktanssikokemuksen aikana henkilöillä on taipumusta olla vihamielinen ja heillä on aggressiivisia tunteita enemmänkin uhkaavan viestin lähteeseen, kuin itse sanomaan.

On havaittu kolmenlaista reaktanssikäyttäytymistä: 1) Suoraa, “kielletty hedelmä maistuu makeammalta”. Henkilö kokee, että hänen vapautta uhataan, jonkin kieltämisen kautta ja tämä motivoi henkilöä tekemään jotain täysin päinvastaista. 2) Epäsuoraa, “Valkoinen karhu”. Psykologi Wegner teki tutkimuksen ihmisille, jossa kerrottiin, että valkoista karhua ei saa ajatella. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ensimmäisen 5 minuutin aikana he eivät kyenneet olla ajattelemasta valkoista karhua, ja 5 minuutin jälkeenkin he ajattelivat sitä kaksi kertaa enemmän kuin verrokkiryhmä. Meidän mielellä on taipumus palata esimerkiksi ajatukseen, jota ei saisi ajatella. 3) Uteliaisuus, subjektiivinen reaktanssi. Kokeilut ovat osoittaneet, että ihmiset katsovat tai tekevät jotain todennäköisemmin, jos niissä on varoituslappu, esimerkiksi kirjat, jotka ovat “kiellettyjä” ovat enemmän suosittuja kuin ei kielletyt. Joissakin tapauksissa henkilö voi noudattaa kieltoa, mutta kehittää voimakkaan hylkimisreaktion sitä kohtaa kuka sen määräsi.

Sananvapauden rajoittamisessa rajoitetaan henkilön itsenäisyyttä ja vapautta sanoa tiettyjä asioita. Tästä väistämättä seuraa tunneperäisiä seuraamuksia, emotionaalista kapinaa. Reaktanssikokemuksen aikana henkilöillä on ollut taipumusta olla aggressiivisia kielletyn viestin lähteeseen, enemmän kuin itse sanomaan sekä jatkuvat rajoitukset keräävät turhautumia ja patoutuneita vihan tunteita. Lisäksi on havaittu, että jos henkilön perusvapauksia uhataan, niin yhteiskunnallisella vaikutusalueella saavutetaan huonompia tuloksia. Yksi kuuluisimmista esimerkeistä lienee kieltolaki, vaikka se esti alkoholin jakelun, niin kuitenkin monet retrospektiiviset tutkimukset osoittavat, että kieltäminen johti alkoholin kulutuksen kasvuun ja lisääntyneeseen rikollisuuteen. Rajoittaminen johtaa usein vastarintaan.

Lisää ennakkoluuloja

Ennakkoluulot ovat enemmän tai vähemmän opittuja. Ihmisillä on tapana etsiä todisteita, jotka tukevat heidän omia mielipiteitään ja ennakkoluulojaan ja jättävät huomioimatta todisteet, jotka ovat ristiriidassa heidän mielipiteidensä kanssa (ks. yllä sokea piste-teoria, myside bias, motivoitunut skeptismi, naiivi realismi). Jos sananvapautta rajoitetaan, jäävät ulkopuolelle tietyt mielipiteet ja henkilöt eivät pääse peilaamaan omia mielipiteitään avoimesti. Eriävien mielipiteiden esittäminen on hedelmällistä ja todella tärkeää. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ennakkoluuloja ei vältetä sananvapautta rajoittamalla, vaan henkilöitä tulisi opettaa arvostamaan muita näkökulmia, lisäksi monipuolinen tiedon hankkiminen ja myönteiset ryhmien väliset kontaktit vähentävät ennakkoluuloja.

Lisää ääri-ilmiöitä, radikalisoitumista ja vastakkainasettelua

Rajoitettu sananvapaus voi johtaa sortamiseen, ihmisoikeusrikkomuksiin ja muihin vakaviin seuraamuksiin ja kysymyksiin. Sosiaalinen media on kunnostautunut bannaamisessa, viestejä poistetaan ja samalla bannataan niiden kirjoittajat. Brookingin tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että bannaus ja tilien poistaminen, ei ainoastaan lisää, vaan kiihottaa radikalisoitumiselle, siis erityisesti niiden kohdalla, joita ei olla vielä bannattu. Myös Greenwichin yliopiston tutkimuksen tulokset osoittivat, että bannaus aiheutti itse asiassa lisääntynyttä väkivaltaa. Ihmisten ryhmittely vain yhteen tiettyyn suljettuun ryhmään vain vahvistaa heidän ei-toivottua käyttäytymistä ja vahvistaa heidän puolueellisuutta. Tämän takia useiden erilaisten näkökulmien esittäminen puolestaan vähentäisi ääri-ilmiöitä ja vastakkainasettelua.

Heikentää demokratiaa ja lisää taantumista

Sananvapauden rajoittaminen on tyypillistä totalitaarisissa valtioissa. Valtioissa, joissa sananvapautta ei ole tai sitä olennaisesti rajoitetaan, on usein mahdotonta erottaa huonoja ideoita hyvistä, koska tarjolla ei ole kuin niin sanottu se “oikeaksi katsottu” tieto. Sananvapaus on edellytys tehokkaalle demokraattiselle osallistumiselle. Yhteiskunta tarvitsee avointa viestintää muuttumiseen ja kasvuun, ja jos ihmiset eivät voi puhua tai eivät uskalla puhua, jakaa ajatuksia ja mielipiteitä, vaikuttaa se väistämättä yksilön yksittäiseen autonomiaan ja vapauteen, mikä muodostaa vakavan esteen yksilön henkilökohtaiselle kehitykselle. Ihmisistä tulee vähemmän tuottavia, he taantuvat, eikä tällainen taantunut yhteiskunta enää pysty kilpailemaan muiden maiden kanssa. Sananvapauden rajoittaminen aiheuttaa pitkällä välillä sosiaalisen pysähtymisen ja tyytymättömyyden rajoittajaa kohtaan. Koko yhteiskunta taantuu.

Lisää epätasa-arvoa

Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että on oltava yhtä kriittinen jokaista asiaa kohtaan, olipa kyseessä sitten aatteelliset tai uskonnolliset asiat. Haastaa saa ja pitää. Kenenkään argumentit ja uskomukset eivät ole yhtään sen arvokkaampia tai arvottomampia, ketään ei pidä asettaa eri asemaan. Uskonvapaus liittyy erottamattomasti sananvapauden puolustamiseen. Uskonnossa ei kuitenkaan todellisuudessa ole kysymys uskosta, vaan poliittisesta vallasta. Tämä on hyvä tiedostaa. Vaatimus siitä, että tiettyjä asioita ei voida sanoa, joko uskon kunnioittamisen tai kulttuurien kunnioittamisen takia, on ainoastaan keino tukahduttaa eri mielipiteitä ja eri mieltä olevia. Ja hyväksymällä sen, että tiettyjä asioita ei voida sanoa tai tietyistä asioista ei voida puhua, koska ne mahdollisesti loukkaavat, on selkeästi epätasa-arvoista sananvapauden rajoittamista. Käytännössä on mahdotonta vähentää tai poistaa kiihkoilu yksinkertaisesti kieltämällä se. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vuoksi meidän on suojeltava vapaata ilmaisua. Kohdennettua  sananvapautta ei ole olemassa, sananvapaus kuuluu kaikille.

Lopuksi

Sananvapautta rajoitetaan ja säädellään poliittisesti, ja nämä rajoitukset ajavat aina jonkun tarkoitusperiä. Keskusteluja ei käydä tyhjiössä, vaan valtasuhteet vaikuttavat, kuka saa äänensä kuuluviin ja kuka ei. Viime aikoina on näyttänyt siltä, että sananvapauden rajoittamisesta ja vihapuheen määrittämisestä on enemmänkin tullut keino muokata ärsyttäviä poliittisia argumentteja sopimattomiksi, josta on seurannut se, että vain tietyistä asioista saa puhua ja tietyistä ei. Mutta kenellä on oikeus määritellä nämä? Täysin arvovapaata henkilöä ei ole, jokaisella meillä on oma päämäärämme, jota ajamme.

Demokratia voi toimia ainoastaan jos jokainen kansalainen uskoo, että juuri hänen äänensä on tärkeä. Jos ihmiset kokevat, että heillä ei enää tätä oikeutta ole, demokratia kärsii. Sananvapautta rajoittamalla voimme sanoa myös hyvästit vapaalle ajattelulle, innovaatioille ja muutokselle. Argumentin hylkääminen ilman perusteluja ja ilman avointa keskustelua, on epäedullista demokratialle. Myös sellaisten argumenttien hylkääminen, jotka mahdollisesti loukkaavat, on turha rajoittaa, sillä jos lähdemme tälle tielle voimme välittömästi peruuttaa kaiken kommunikoimisen, koska aina löytyy joku joka loukkaantuu. Ja sananvapauden salliminen vain tietylle porukalle, ei ole sananvapautta. Sananvapauden rajoittamisella ei ongelmia ratkota.

Tämän blogin kirjoittaja ottaa täyden vastuun kirjoituksestaan.

Avainsanat: sananvapaus, sananvapauden rajoittaminen, vihapuhe, vihainen puhe, psykologinen reaktanssi

Lähteet &liitteet:

Ceci, S.J. & Williams, W.M. (2018). Who Decides What is Acceptable Speech on Campus? Why Restircting Free Speech IS Not the Answer. SageJournals. Haettu: http://journals.sagepub.com/eprint/I6zYjCxgsdtnFbmPm9FI/fullCornell

Chronicle (2018). Psychologists: there is no alternative to free Speech. Haettu: http://news.cornell.edu/stories/2018/05/psychologists-there-no-alternative-free-speechForeign Policy (2016). Europe’s freedom of speech fail. Haettu: https://foreignpolicy.com/2016/07/07/europes-freedom-of-speech-fail/Gelber, K. &

McNamara, L.J. (2016). Evidencing the harms of hate speech, 22 (3) Social Identities 324-341. Haettu:  https://ro.uow.edu.au/cgi/viewcontent.cgi?referer=&httpsredir=1&article=3288&context=lhapapers

Herz, M. & Molnar, P. (2012). The Content and Context of Hate Speech. Rethinking Regulation and Responses. Oxford Press.

PsychologyToday (2014). Principle number nine: Freedom of Speech. Haettu: https://www.psychologytoday.com/us/blog/resilience-bullying/201401/principle-number-nine-freedom-speech

Poliisi.fi. Haettu: https://www.poliisi.fi/vihapuhe

Steindl, C. & Jonas, E. & Sittenthaler, S. & Traut-Mattausch, E. & Greenberg, J. (2015). Understanding Psychological Reactance, 223 (4): 205-214. Haettu: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4675534/

The New York Times (2012). The Harm in free Speech. Haettu: https://opinionator.blogs.nytimes.com/2012/06/04/the-harm-in-free-speech/

Tieteen termipankki. Sananvapaus. Haettu: http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:sananvapaus

Wikipedia. Reactance (psychology). Haettu: https://en.wikipedia.org/wiki/Reactance_(psychology)

Wikipedia. Sananvapaus. Haettu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sananvapaus

keskiviikko, 22. elokuu 2018

Sukupuolineutraali kieli muokkaa käsityksiämme sukupuolesta

Ihmiskunnan olemassaolo ja kommunikaatio perustuvat kieleen. Tarvitsemme kieltä kun kuvailemme ympärillä olevia asioita ja maailmaa. Mutta kielen kautta emme ainoastaan kuvaile näkemäämme, vaan myös muokkaamme sitä. Sukupuolineutraali kieli muokkaa käsityksiämme sukupuolesta. Tämä sukupuolineutraali kielenkäyttö ei ole mikään uusi trendi, vaan se on vanhan “ismin“- lämmittelyä, tätä trendiä yritettiin jo marxilaisfeminismin vallankumouksen aikana, jossa tavoitteena ei ollut sukupuolten välinen tasa-arvo, vaan sukupuolierojen sekoittaminen ja hävittäminen.  Tuolloin tässä yrityksessä epäonnistuttiin, mutta nyt asia on jälleen tapetilla.

Argumentteja puolesta ja vastaan

Sukupuolineutraali kieli herättää paljon ajatuksia ja keskusteluja. Argumentteja riittää, niin puolesta kuin vastaankin.

Argumentteja sukupuolineutraalin kielenkäytön puolesta:

Tasa-arvo.  Sukupuolineutraali kieli kohtelee kaikkia sukupuolia tasa-arvoisesti. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että sukupuolisidonnainen kieli harjoittaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Bernissä tehdyssä tutkimuksessa erotettiin kolmentyyppisiä kieliä: 1) kieliopilliset sukupuolikielet, jossa jokaisella substantiivilla on sukupuoli (esim. Saksa, Ranska, Tsekki). 2) Luonnolliset sukupuolikielet (Esim. Englanti, Ruotsi). 3) Sukupuolettomat kielet (Esim. Suomi, Turkki).  Tutkimuksessa kävi ilmi, että sukupuolten väliset epäsuhdat ovat näkyvämpiä kieliopillisissa sukupuolikielissä, kuin luonnollisissa tai sukupuolettomissa kielissä.  

Vasta-argumentti: Sukupuolisidonnaisen kielen käyttäminen ei välttämättä edistä tasa-arvoa ja ainakaan se ei vastusta sitä. Tasa-arvoa edistetään todennäköisemmin toimintamme kuin kielellämme kautta. Kielen alkuperäisenä tehtävänä on kommunikoiminen, ei pelkästään tasa-arvon edistäminen, vaan siitä huolehtii Suomessa tasa-arvolaki, jonka tavoitteena on tehostaa sukupuolten välistä yhdenmukaisuutta.

Vähentää stereotypioita.  Aikaisemmissa tutkimuksissa on tullut ilmi, että sukupuolineutraali kieli vähentäisi sukupuolistereotypioita ja rohkaisisi toimimaan “tavanomaisen sukupuoliroolin“ ulkopuolella. Tutkimusten mukaan kielelliset epäsymmetriat hidastavat maisia pyrkimästä miesvaltaisiin rooleihin.

Vasta-argumentti: Uusimmissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että sukupuoliroolien stereotyyppinen ajattelumalli on pysynyt ennallaan sukupuolineutraalin kielenkäytöstä huolimatta. Stereotypioiden vähentäminen tapahtuisi parhaiten henkilöiden asenteita muuttamalla. Henkilöitä tulisi kannustaa astumaan ulos sukupuoliroolien ulkopuolelle.

Sukupuolineutraali kieli ei ole seksististä. Tutkimuksissa on havaittu, että sukupuolisidonnainen kieli on naisia syrjivää, sillä se edustaa heitä epäedullisemmalla tavalla. Seksististen asenteiden kyselytutkimus on antanut lisää todisteita tästä epäedullisesta suhteesta. Vastaajat (äidinkielenään englantia puhuvat sekä kaksikieliset) osoittivat enemmän seksistisiä asenteita, kun tutkimus tehtiin kieliopillisella sukupuolikielellä (espanja tai ranska) kuin luonnollisella sukupuolikielellä (englanti). Maskuliiniset sanat, vaikka tarkoittavat molempia, tulkitaan usein puolueellisella tavalla, miesten hyväksi ja näin ollen miehet ovat paremmin edustettuina, ja saavat enemmän valtaa ja näkyvyyttä.

Vasta-argumentti: Fakta on se, että kielellistä sukupuoli epäsymmetriaa esiintyy kaikissa kielissä, toisissa enemmän kuin toisissa. Tyypillistä on se, että useat maskuliiniset sanat ovat yleispäteviä ja suunnattu, ei ainoastaan miehille, vaan kaikille ryhmille, myös niille, joiden sukupuoli on määrittelemätön. Maskuliiniset muodot toimivat siis yleisesti, kun taas feminiiniset muodot viittaavat vain naisiin. Lisäksi tutkimuksissa on käynyt ilmi, että vaikka henkilö käyttäisi sukupuolineutraalia kieltä, ei se poistanut hänen sukupuolisidonnaista ajattelutapaansa.

Sukupuolineutraali kieli ei loukkaa. Sukupuolineutraali kieli ottaa parhaiten huomioon kaikki ihmiset, eikä se loukkaa ketään.

Vasta-argumentti:  Ajan henki on se että kaikesta yritetään väkisin vääntämällä tehdä neutraalia tai poliittisesti korrektia, ettei kukaan vaan loukkaantuisi. Ongelmana tässä on kuitenkin se, että aina löytyy henkilöitä, jotka loukkaantuvat, pöyristyvät tai järkyttyvät, mikä puolestaan tekee hyväksyttävyyden rajan vetämisestä käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Emme koskaan saavuta sellaista tilannetta, jossa kukaan ei loukkaantuisi, aina löytyy joku mielensäpahoittaja.

Ajan kuluessa suhtautuminen sukupuolineutraaliin kieleen tulee suotuisammaksi. Suhtautuminen sukupuolineutraalin kielenkäyttöön on tutkimusten mukaan tullut suotuisammaksi ajan kuluessa, esimerkiksi Ruotsissa suhtautuminen “Hen”- sanaan on tullut positiivisemmaksi ajan myötä. “Hen”:in sanankäytöstä on tehty erikseen kyselytutkimus. Kyselyyn osallistui 247 henkilöä ja heistä 38,1% vastustivat “hen”-sanan käyttöä.

Vasta-argumentti: Yllä mainitussa tutkimuksessa “Hen“-sanan vastustajien mukaan kielen muuttaminen oli kuitenkin vaikeaa ja työlästä ja sana “hen” oli naurettava, koska tarkoittaa englanniksi kanaa. Henkilöt kokivat myös, että heidän sananvapautta rajoitetaan. Tutkimuksessa kävi ilmi, että sukupuolen identiteetit (mies/nainen) ovat kuitenkin tärkeitä ja ne tulisi näkyä. Ihmiset mukautuvat, asiat muuttuvat usein suotuisammaksi, mitä useimmin niistä kuulee,  muovautuuhan valhekin muistissamme monesti totuudeksi, jos vain toistamme tai meille toistetaan sitä tarpeeksi usein.

Muita argumentteja sukupuolineutraalin kielenkäytön haasteista

Kielen oppiminen on vaikeampaa, jos käyttää sukupuolineutraalia kieltä. Kielen oppiminen on helpompaa silloin, kun käytetään sukupuolisidonnaista kieltä. Tutkimusten mukaan sukupuolineutraali kielen käyttäminen saa meidät kamppailemaan tiedon vastaanottamisessa. Kielten opettajien mukaan sukupuolineutraalikielen käyttäminen, ei ainoastaan tee opetusmateriaalista sekavaa, vaan se myös häiritsee ja heikentää opetuksen tasoa.  Lisäksi painopiste siirtyy kielen supistamiseen kielen rikastumisen sijaan. Sukupuolisidonnainen kieli kuulostaa henkilöistä “normaalilta“ ja tämä puolestaan mahdollistaa helpomman opetuksen ja oppimisen. Erityisesti kielissä kuten Saksa, Ranska ja Englanti, sukupuolineutraalin kielen 100% käyttäminen on haastavaa.

Sukupuolineutraali kieli on luonnotonta ja tekaistua.  Se voi luoda hienovaraisen jännitteen sukupuoleen liittyvien sanojen ympärille, teennäiset, ja keksityt sanat tunnistetaan ja lopputuloksena voi olla se, että ihmiset keskittyvät lähinnä vain näihin keksittyihin sanoihin eikä itse sanomaan. Lisäksi sukupuolineutraali kieli luo kieliopillisia haasteita, muun muassa englannin kielessä. Jos sanat “she“ ja “he“ korvataan sanalla “they – aiheuttaa se kieliopillisia ongelmia, ja kielestä tulee näin ollen sekava ja kieliopillisesti väärä.

Sukupuolineutraali kieli johtaa harhaan. “Palomiehestä“ on tullut “pelastaja“ (pelastajan synonyymi on vapahtaja) ja “talonmiehestä“ on tullut “talonhoitaja“ (taas näitä epämääräisiä termejä, jotka eivät anna tarkkaa kuvaa työstä, hoitaja tarkoittaa myös apulaista, avustajaa, ja palvelijaa). Neutraalius poistaa tehtävänimikkeestä tarkan kuvauksen ja jättää meille epämääräisen kuvan siitä, mitä tehtävä sisältää. Vakiintuneet ammattinimikkeet eivät määritä sukupuolta.

Sukupuolia on kaksi. Lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä tuottavia sukusoluja on vain kaksi. Yksikään tutkija ei ole löytänyt tapaa kadottaa X- ja Y-kromosomia ja korvata se G:llä sukupuolettomalla kromosomilla. Nainen ja mies ovat olleet vuosisatojen ajan olemassa ja sukupuolineutraali kieli ravistaa näitä sukupuolen keskeisiä periaatteita heikentäen ajatusta sukupuoli identiteetistä.

Sukupuolineutraali kielenkäyttö on vahingollista lapsille. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan sukupuolien häivyttäminen on lapselle erittäin hämmentävää. Lapset pitävät heidän anatomiaansa merkityksellisinä ja tätä ei pitäisi kyseenalaistaa, saati pitää tarpeettomana. Sukupuolisuus on osa meidän identiteettiämme. City-yliopistossa tehtiin vuonna 2012 tutkimus, jossa 100 taaperoa (50 poikaa ja 50 tyttöä) otettiin huoneeseen ja lapsia pyydettiin poimimaan leluja poikien ja tyttöjen lelujen yhdistelmästä. Pojat valitsivat pojille suunattuja leluja ja tytöt tytöille. Johtopäätöksenä oli, että "pojilla on vahvemmat valmiudet mentaaliseen rotaatioon ja tilan käsittelyyn, kun taas tytöillä henkiseen manipulaatioon ja hienomotorisiin taitoihin“. Tutkimus osoitti, että lapset leikkivät ilmeisesti leluilla, jotka ovat suunnattu heidän omalle sukupuolelleen.

Ovatko tämän sukupolven lapset sukupuolineutraalin ajattelumallin koekaniineja, tässä aikuisten itsekeskeisessä tasa-arvopyrkimyksessä? Kuka ottaa vastuun lopputulemasta? Vai kaatuuko tämä suuntaus (Jari Sinkkosta lainatakseni) omaan mahdottomuuteensa ja virheellisiin käsityksiin perustuneena lapsen sukupuoli-identiteetin kehityksestä? (ks. kirja Elämäni poikana).

Orwellin mukaan sukupuolineutraalin kielenkäyttö on taas askel eteenpäin totalitaarista maailmaa, jossa yritetään hallita ihmisten ajatuksia rajoittamalla kieltä poliittisesti oikeiksi ilmauksiksi. Tähän liittyy vahvasti sananvapauden rajoittaminen, jossa vain tietyistä asioista saa puhua ja tietyistä ei.

Lisätutkimuksia asian tiimoilta tarvitaan, koska toistaiseksi on tehty vain muutamia tutkimuksia sukupuolineutraalin kielenkäytön vaikutuksista henkilöihin.

Huomion arvoista

Vasta-argumenteista huolimatta, useimmat liputtavat sukupuolineutraalin kielenkäytön puolesta. Suuntaviivoja eli kielen mukauttamista tasa-arvoiseksi sukupuolten välillä alettiin UNESCO:ssa luomaan jo vuonna 1999. Ruotsissa on otettu vuonna 2015 käyttöön sukupuolineutraali sana “hen”. Suomessa mm. Aamulehti on vuonna 2017 ilmoittanut pyrkivänsä sukupuolineutraaliin kielenkäyttöön.

Tämänhetkinen yhteiskunta painostaa meitä puhumaan poliittisesti oikein tai sosiaalisesti hyväksyttävässä muodossa.  Joissakin maissa on tultu jo siihen pisteeseen, että vaaditaan sukupuolineutraalin kielen käyttämistä, riippumatta siitä, kuinka hankalaa ja teennäiseltä se tuntuisikin. Ja niitä henkilöitä, jotka vastustavat ja jotka eivät suostu käyttämään sukupuolineutraaleja sanoja leimataan “transfobisiksi”. Heitä syytetään vihamielisen puheen leviämisestä ja jossain vaiheessa tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että tällaiset ideologiset vastustajat on oikeus poistaa.

Kanadassa on jo menty niin pitkälle, että voi saada joko sakkoa tai vankeutta, jos käyttää vääriä sukupuolineutraaleja termejä. Toronton yliopiston psykologian professori Jordan Peterson on herättänyt laaja-alaisesti kiistelyä, kun hän on kieltäytynyt käyttämästä sukupuolineutraaleja pronomineja. Iso-Britanniassa lääkärijärjestö ohjeistaa lääkäreitään käyttämään sukupuolineutraaleja sanoja. Jos näin ei tee, saa pahimmillaan potkut. Muun muassa Dr. David Mackereth erotettiin lääkärintyöstään, kun hän oli käyttänyt sananvapauttaan ja väittänyt, että sukupuoli määräytyy syntyessä ja on sekä biologista että geneettistä. Suomessakin sananvapautta on monin osin kavennettu, oman osansa siitä on saanut mm. professori Tapio Puolimatka.

Sukupuolineutraalin kielen kannattajat eivät pidä sukupuolineutraalin kielen vaatimista kielenrajoittamisena tai sensuroimisena, vaan korostavat, että kyse on ihmisten kunnioituksesta ja oikeudesta jättää määrittelemättä sukupuoli identiteettiään. Tämä on vähän nurin kurista, koska sukupuoleen sidotun kielen poistaminen, ei kuitenkaan poista sukupuolisidonnaisia ajatuksia. Ja sananvapauden sensuroiminen lisää yhteiskunnallista taantumista, ei edistystä. Ja mitä tulee kunnioitukseen, niin kunnioitus on kaksisuuntainen tie. Miksi yllä mainittujen henkilöiden mielipiteitä ja sananvapautta ei kunnioitettu? Heillä on ihan samanlainen oikeus määritellä sukupuoli, siinä missä sukupuolineutraalin kielen kannattajilla on oikeus olla määrittelemättä. sukupuolineutraalin kielen kannattajat eivät voi vaatia kunnioitusta määrittelemättömille sukupuolille ja identiteeteille, jolleivät he ulota tuota samaa kunnioitusta määritetyille sukupuolille ja identiteeteille.

Kieli muokkaa mieltämme, käsityksiämme, ja ajatuksiamme, nämä taas muovaavat käyttäytymistämme. Sukupuolineutraalin kielenkäytössä on kyseessä perinteisen kielen väkisin uudistamisesta, käyttämällä merkityksettömiä sanoja. Sukupuolineutraali kieli heikentää ajatusta sukupuoli identiteetistämme. Sukupuolisuus on osa meidän minuutta. Sukupuolineutraalius ei pysty poistamaan biologisia taustojamme ja juuriamme, eikä stereotypioitamme. Asenteiden muuttaminen olisi tärkeämpää ja hedelmällisempää, kuin kielen muuttaminen sukupuolineutraaliksi.

Lopuksi

Suurin osa sukupuolineutraalin kielen puolustajien argumenteista voidaan kumota vasta-argumentilla. Sukupuolineutraali kieli on tarkoituksenhakuista kielen muuttamista ja tästä muuttamisesta näyttäisi olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, muun muassa sukupuoli identiteettimme hämärtyy, kieli köyhtyy ja tulee kömpelöksi. Mutta tärkein kysymys kuitenkin lienee se, että miksi meidän tulisi ylipäätään tähdätä sukupuolettomaan maailmaan? Miksi sukupuoli tulisi kyseenalaistaa? Eikö meistä jokainen voisi olla ylpeä omasta sukupuolestaan tai sen puutteesta. Nauttia siitä. On ihan turha keksiä ongelmia, joita ei ole, tai “korjata” asioita, joita ei olla vielä rikottu. Ihmisten välisiä eroja tulisi arvostaa, koska erilaisuus tekee meistä ihmisen. Kaikkia tulee kunnioittaa, mutta kunnioitus ei voi olla yksisuuntainen tie. Tasa-arvoisuuteen tulee tähdätä, mutta tasa-arvoa ei edistetä väkinäisesti tai teennäisellä kielen muuttamisella. Vakiintuneet ammattinimikkeet eivät määritä sukupuolta, vaan kyseessä on työnimike, ja näin ollen vakiintunutta käytäntöä on ihan turha muuttaa. Mitenkähän käy tulevaisuudessa sanojen, kuten ”pyykkipoika” ”isänmaa” tai ”äidinkieli” kanssa? Kyllä varmasti löydämme jonkun, joka näistäkin sanoista loukkaantuu, pöyristyy sekä pahoittaa mielensä.

Avainsanat: sukupuolineutraali kieli

Lähteet & liitteet:

Archer, S.L. & Waterman, A.S. (1988). Psychological Individualism: Gender Differences or Gender Neutrality. Vol 31. No.2. (s.65-81). Haettu:  https://www.karger.com/Article/Pdf/275798

Bäck, E.A. & Lindqvist, A. & Gustafsson Senden, M. (2013). Hen can do it: effects of using a gender neutral pronoun in a recruitment situation. Haettu: https://www.researchgate.net/profile/Marie_Gustafsson_Senden/publication/256078640_Hen_can_do_it_Effects_of_using_a_gender_neutral_pronoun_in_a_recruitment_situation/links/5657670808aefe619b1f0463/Hen-can-do-it-Effects-of-using-a-gender-neutral-pronoun-in-a-recruitment-situation.pdf

Daily Mail (2014). It’s doomed for failure. Haettu: http://www.dailymail.co.uk/news/article-2836414/It-s-doomed-failure-Psychologist-slams-gender-neutral-parenting-voices-support-gendered-roles-relationships.html

Menegatti, M. & Rubini, M. (2017). Gender Bias and Sexisim in Language. Communication. Oxford University Press. Haettu: http://communication.oxfordre.com/view/10.1093/acrefore/9780190228613.001.0001/acrefore-9780190228613-e-470

Orwell, George, 1988 (1949), Nineteen Eighty-Four. London: Penguin Books. Orwell, George, 1999, Vuonna 1984 (alkuteos Nineteen Eighty-Four 1949, suom. Raija Mattila). Porvoo: WSOY,

Pri (2017). France has plunged struggle over gender neutral language. Haettu:  https://www.pri.org/stories/2017-11-10/france-has-plunged-struggle-over-gender-neutral-language

Puolimatka, T. (2016). Yhteiskuntakoe lapsilla? Tehdäänkö Suomen lapsista sukupuolineutraalin avioliittokokeen koenkaniineja? Kuva ja sana.

Sczesny, S. & Formanowicz, M. & Moser, F. (2016). Can Gender-Fair Language reduce Gender Stereotyping. University of Bern. Frontiers in Psychology. Haettu: https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyg.2016.00025/full

Sinkkonen, J. (2012). Elämäni poikana. WSOY.

The Star (2017). He says freedom, they say hate. The pronoun fight is back. Haettu: https://www.thestar.com/news/insight/2017/01/15/he-says-freedom-they-say-hate-the-pronoun-fight-is-back.html

The Telegraph (2018). Government drops doctor who says gender given at birth. Haettu: https://www.telegraph.co.uk/news/2018/07/08/government-drops-doctor-says-gender-given-birth/

The Times (2018). Mother’s Day Cards go gender neutral. Haettu: https://www.thetimes.co.uk/article/mothers-day-cards-go-gender-neutral-nc0rpxf00

The Washington Post (2016). You can be fined for not calling people ze or hir if that’s the pronoun they demand that you use. Haettu: https://www.washingtonpost.com/news/volokh-conspiracy/wp/2016/05/17/you-can-be-fined-for-not-calling-people-ze-or-hir-if-thats-the-pronoun-they-demand-that-you-use/?noredirect=on&utm_term=.214ea0bc57f4

Todd, B.K. & Barry, J.A. &Thommessen, S.A.O. (2016). Preferences for “Gender-typed” Toys in Boys and Girls Aged 9 to 32 Months. Wiley Online Library. Haettu: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/icd.1986

Wikipedia. Haettu: https://en.wikipedia.org/wiki/Gender_neutrality

tiistai, 10. heinäkuu 2018

Kielen manipulointi

"Perustyökalu todellisuuden manipulointiin on sanojen manipulointi. Jos hallitset sanojen merkitystä, hallitset ihmisiä, joiden on käytettävä niitä. "- Philip K. Dick

Kielen manipulointi

Kielen manipulointi tapahtuu verbaalisten keinojen avulla, jonka tavoitteina on päästä konkreettisesti muuttamaan kuuntelijan toimintaa, uskomuksia sekä käsityksiä. Manipulaatio sisältää keskeisiä elementtejä, kuten erilaisten illuusioiden luomista, tarkoituksellisesti negatiivisen kuvan antamista, joko puhujasta tai puhutusta, sekä väärien käsitysten levittämistä. Lisäksi manipuloinnissa käytetyt epämääräiset, vaikeaselkoiset, sekä virheelliset ilmaisut edesauttavat objektiivisen todellisuuden vääristymistä. Henkilö ei pysty enää vastaanottamaan viestejä kriittisesti, lisäksi hänen käyttäytymistään manipuloidaan hyödyntämällä hänen heikkouksiaan. Manipulaatio on negatiivinen sosiaalipsykologinen ilmiö, jolla on tuhoisia vaikutuksia yksilöihin sekä yhteiskuntaan. On todettu, että manipulointi vastustaa “pragmaattista totuutta”, kun taas valhe vastustaa “semanttista totuutta”. Manipulointi on toteutunut, kun kuuntelija on kontrolloitavissa eikä enää näe metsää puilta.

Media. Medialla on keskeinen rooli kielen manipuloinnissa. Otamme jatkuvasti tietoa vastaan, niin joukkotiedotusvälineistä, netistä kuin sosiaalisesta mediastakin ja tämä helpottaa median manipulointia. Media ohjaa meitä kertoen meille mitä ja miten meidän tulisi ajatella. Media ohjailee kiinnostuksemme tasoa, esimerkiksi toisille uutisille annetaan enemmän huomiota kuin toisille. Uutisoinnissa jokaisella sanalla on merkitys. Kiinnitämme eniten huomiota pelottaviin aiheisiin ja meitä puhutteleviin sanoihin. Annettu informaatio manipuloi meitä ajattelemaan tietyllä tavalla. Lisäksi me ihmiset haluamme uskoa asioihin, joita me kuulemme. Ensisijainen olettamuksemme on se, että mitä kuulemme, on totta. Ja tätä taipumustamme on vaikea muuttaa. Useimmat meistä ovat haluttomia käyttämään kognitiivisia resurssejamme kyseenalaistamaan asioita, vaan uskomme, että “koska se oli uutisissa, sen täytyy olla totta!” Ja media tietää tämän. 

Kieli tarjoaa monia välineitä manipulointiin. Alla on mainittu muutamia käytössä olevista kielen manipulointi keinoista:

Kielen tarkoituksellinen muuttaminen. Tarkoituksenhakuisessa kielessä muokataan kielellisiä määritelmiä uudelleen, joko lisäämällä tai poistamalla sanoja tai antamalla sanoille uusia merkityksiä.  On selvä, että kieli muuttuu ajan saatossa, mutta nyt kieltä on alettu strategisesti muuttamaan ja olemme tämän strategian uhreja. Muuttumisen (mutatoida, muuntua) ja muuttamisen (muokata, vaihtaa) välillä on selkeä ero. Tarkoituksenhakuinen kieli on rakenteeltaan usein kärjistettyä. Orwellin mukaan kielen strategisella muuttamisella on tarkoituksena vähentää kielen ja sanojen merkitystä. Tämä tapahtuu siten, että kaikki tunnusmerkit, synonyymit ovat “vanhentuneita” esim. sanan “hyvä“ vastakohta korvataan sanalla “epäsopiva“ huonon sijaan.

Kieltä on myös alettu tarkoituksellisesti muuttamaan sukupuolineutraaliksi, esimerkiksi aamulehti ilmoitti viime vuonna pyrkivänsä sukupuolineutraaliin kielenkäyttöön.  Sukupuolineutraalin kielen tavoitteena on kohdella kaikkia sukupuolia tasa-arvoisesti, tasa-arvo on tavoiteltava asia, mutta jo vakiintuneilla termeillä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Esimerkiksi “palomiehestä“ on tehty “pelastaja“  (Sana ”pelastaja” hämärtää ”palomiehen” työnkuvaa. Synonyymejä sanalle pelastaja ovat sanat kuten messias, vapauttaja ja apu. Näillä sanoilla ei suoraan ole mitään tekemistä tulen kanssa.) ”Palomies“ termissä kyseessä on työnimike eikä sukupuoleen sidottu työtehtävä, mutta sukupuolineutraalikieli poistaa tehtävänimikkeestä tarkan kuvauksen ja jättää meille epämääräisen kuvan siitä, mitä tehtävä sisältää. Tällaisten vakiintuneiden nimikkeiden alkuperäinen tarkoitus hämärtyy uusien sanojen myötä. Ihmisiä johdetaan harhaan epämääräisillä termeillä.

Kielen tarkoituksellinen muuttaminen johtaa loppujen lopuksi siihen, että kieli yksinkertaistetaan siihen pisteeseen, jossa emme enää hallitse mitä sanomme ja kieli jopa määrää, mitä mieltä olemme. Tällaisilla kielellisillä ilmaisuilla pyritään tarkoituksenhakuisesti vaikuttaa henkilön ajatuksiin ja ajattelutapaan.  Tämä palvelee vallankäyttäjien motiiveja ja tarvetta ja tarkoituksena on uhrin ajatusten heikentäminen ja kyvyn ilmaista kriittisiä ajatuksia. Tämä kaikki täyttää psykologisen manipuloinnin kriteerit.  Lopputuloksena on eläminen totalitaristisessa järjestelmässä.

Metaforan (kielikuva, vertauskuva) käyttö. Kielen manipulointi toimii metaforien avulla. Metaforien ensisijainen merkitys aktivoituu riippumatta siitä, vaatiiko konteksti sitä vai ei. Stanfordin psykologit  Thibodeau ja Boroditsky ovat tutkineet, kuinka kuuntelijan huomiota voidaan ohjailla. Tutkimuksessaan he esittivät osanottajille rikostilastoja, näihin tilastoihin oli sisälletty teksti, joka esitteli rikollisuuden, joko “petona“, joka “väijyy, vaanii ja saalistaa” tai “viruksena“, joka on “infektio, kiusa tai vaiva”. Kun osanottajia pyydettiin ratkaisemaan kaupungissa vallitseva rikollisuusongelma, niin ne, joille rikollisuus esitettiin “petona” tarjosivat ongelman korjaamiseksi rikollisten vangitsemista, lakien täytäntöön panemista ja lainvalvontatoimia ja rikollisten rangaistamista, verrattuna niihin, joille  rikollisuus esitettiin “viruksena” tarjosivat ongelman korjaamiseksi vastaavasti uudistustoimenpiteitä kuten diagnosoimista, käsittelemistä tai rokottamista. Ihmiset eivät siis ymmärrä, että metaforeja ei pitäisi ottaa täysin kirjaimellisesti. Aivotutkimuksissa on käynyt esille, että aivot aktivoituvat eri tavalla mm. sanojen, jotka ovat käsinkosketeltavissa verrattuna sanoihin, jotka eivät ole, esimerkiksi “idea“-sana aktivoi aivoja eri lailla kuin sana “objekti“.

 Positiiviset sanat/ negatiiviset sanat. Sanojen valinnassa keskitytään joko positiivisiin sanoihin ja piilotetaan negatiivinen tieto tai painotetaan negatiivisia sanoja, jolloin asiaan suhtautuminen ohjaillaan negatiiviseen suuntaan.

Positiivisia sanoja käytetään esimerkiksi kuvailemalla elintarvikkeita”ei sisällä sokeria“, mutta jätetään mainitsematta, että tuote on makeutettu aspartamiinilla. Myös epäsuosittujen päätösten esittäminen pyritään esittämään tarpeelliseksi, jopa paremmaksi tulevaisuudeksi, ja meille omaksi hyödyksi. Tästä esimerkkinä jo lähes klassiseksi lauseeksi muodostunut ”Hei, me tienataan tällä“.  Tästä seuraa se, että ihmiset alkavat aidosti uskomaan, että heidän nyt tekemänsä uhrauksensa johtaa jossain vaiheessa parempaan tulevaisuuteen. Vaarana tässä on kuitenkin se, että ihmiset tottuvat alempaan elämänlaatuun ja alkavat nähdä sen normaalina. Kunnes tulee se päivä, että ihmiset lopulta heräävät kuplastaan ja erottavat asioiden nykytilan (hei, ei me tienattukaan tällä..) ja pysähtyvät vaatimaan heille kuuluvia asioita.

Negatiivisia sanoja viljellään silloin, kun halutaan manipuloida ihmisiä jotakin asiaa tai henkilöä vastaan. Negatiivisten sanojen viljely voi tapahtua pikku hiljaa progressiivisesti tai  välittömästi. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Trumppia käsitelleet uutiset ovat olleet pääosin negatiivispainotteisia eri puolilla maailmaa.

Puheenaiheen vaihtaminen. Puheenaiheen vaihto on varsin yleinen manipulointi keino kääntää keskustelu sivuraiteille, kun yhdestä asiasta keskustellaan, niin samoihin aikoihin nostetaan toinen aihe varsinaisen tutkan alle, joka ei liity alkuperäiseen aiheeseen. Tämän strateginen vaikutus on se, että kuuntelijan huomio kohdistuu sopivaan suuntaan. Tässä on kyse harhauttamisesta. Ja tästä seuraa se, että ihmiset eivät muista enää tiettyjä asioita, koska tiedotusvälineet eivät enää puhu niistä. Todelliset ongelmat jäävät taka-alalle.

Vääristelevät tosiasiat. Vääristelevät tosiasiat perustuvat usein yleisiin uskomuksiin. Mainoksissa näkee tästä paljon esimerkkejä tästä, esimerkiksi ”Yhdeksän kymmenestä lääkäristä suosittelee tätä x laihdutusainetta…“ Tämä väite perustuu enemmänkin tilastokikkailuun kuin tosiasiaan.

Monimutkaisten sanojen käyttö. Tehokas manipulointi keino. Monimutkainen jargon ja hienolla samoilla kikkailu ovat taktiikoita, joita käytetään usein. Ihmiset eivät ymmärrä mistä on kyse, ainakaan täysin, mutta eivät myöskään halua paljastaa tietämättömyyttään.

Löyhät johtopäätökset. Katteettomat lupaukset. Kosmetiikkavalmistajat ja elintarviketeollisuus ovat erityisesti tässä kunnostautuneet. Esimerkkejä lupauksista:“Tällä x-tuotteella eroon rypyistä“, "Tämä vauvanruoka on kotitekoista sisältäen tarpeellisia ravintoaineita, joita vauvasi tarvitsee kasvamiseen“, “X-tuotteet ovat ilman turhia kaloreita, sisältäen kuitenkin kaikki kehosi hyvinvoinnille tärkeät vitamiinit ja kivennäisaineet“.

Rajoitettu erä. Loppuunmyynti. Usein niukkuus on valmistajan keksimä illuusio. Tuote näyttää paljon houkuttelevammalta, jos niitä on saatavilla vain vähän. Kun henkilö näkee esimerkiksi mainoksen, jossa lukee “Rajoitettu erä”, hänelle tulee tarve ostaa tuote, ennen kuin se on loppuunmyyty. Tässä on kyse “alhaisesta harhasta”.

Tunteisiin vetoaminen, pelottelu ja syyllistäminen. Tunne on oiva manipuloinnin väline. Tunteisiin vetoaminen perustuu haluun herättää kuulijan sympatia. Tyypillisin keino on ensin levittää huhuja, joilla vedotaan tunteisiin, joskus jopa  viljellään pelkoa. Kun henkilöiden huomio ollaan saatu, niin sen jälkeen ehdotetaan ideoita asian arvioimiseksi ja lopulta tarjotaan strategioita ongelmanratkaisuun. Eli näin manipulaattorista tulee ongelmanratkaisija, niin sanottu hyvis. Tiedotusvälineillä on hyvin tarkka tapa kuvata tapahtumat. Esimerkiksi muutama vuosi takaperin suomalaisia peloteltiin sikainfluenssan vaarallisuudesta ja ongelman ratkaisuksi alettiin tarjoamaan hätäisesti kokoon kyhättyä rokotetta.

Pelottelun lisäksi meitä syyllistetään. Media ei ota vastuuta sanoistaan, vaan vastuu vierrätetään jonkun toisen harteille. Esimerkiksi medialla on ollut taipumus syyllistää vakavasti sairastuneita terveytensä laiminlyönnistä. Syy on siis sairastuneessa, ja usein syytetty alkaakin epäillä omia tekemisiään ja pahimmassa tapauksessa ottaa syyn niskoilleen asiasta, johon ei välttämättä ole syyllinen. 

Tunteisiin vetoava manipulointi tuo ihmisille jatkuvan uhkan ja pelon tunteen, ja tekee meistä haavoittuvaisia.

Toistot. Usein tarvitaan vaan yksi henkilö tai taho, joka käyttää loputtomasti samaa lausetta ja tällä tavalla saa meidät vakuuttuneiksi lauseen paikkansa pitävyydestä. Tällaisessa toiston manipuloinnissa tarkoituksena on saada vietyä kyseisen henkilön tai tahon oma agenda läpi. Esimerkiksi ei voi olla manitsematta lausetta, jota on viime vuosina viljelty aika moneen otteeseen eli “Monikulttuurisuus on rikkaus”. Kun samaa asiaa (lausetta) toistetaan riittävän monta kertaa, niin myös skeptisemmätkin meistä alkavat pikku hiljaa uskomaan siihen. Kun sanaa tai lausetta käytetään johdonmukaisesti ja usein, siirtyy se kollektiiviseen tietoisuuteemme.

Lisäksi toistuva asian kieltäminen, esimerkiksi lauseet: “Sitä ei tapahtunut.”, ”Vain typerys voi ajatella noin!””Olet vain kuvitellut sen!” saavat meidät epäilemään itseämme. Tällaiset väitteet sekoittavat todellisuudentajuamme ja pahimmillaan alamme epäilemään mielenterveyttämme ja kykyämme luottaa itseemme. Alamme uskomaan väitteisiin ikään kuin totuuksina, omien kokemustemme sijaan.

Lopputuloksena kieli muuttaa mieltä

Vygotskin mukaan sanan merkitys voi degeneroitua, ja jos sanan sisäinen merkitys muuttuu, niin silloin muuttuu myös ajatuksen suhde sanaan. Myös Orwellin mukaan sanojen merkityksen muuttaminen hävittää sanoilta joitakin merkityksiä, ja jos kieltämme strategisesti muutetaan, voidaan sillä manipuloida ja hallita myös mieltämme, koska kieli muodostaa Orwellin mukaan myös jossakin määrin ajatuksemme.

Kielen muuttamisella on kohtalokkaat ja kauaskantoiset seuraamukset. Meidän käyttäytymistä, asenteita ja mielipiteitä ohjaillaan jatkuvasti kielimanipuloinnin kautta, yleensä huomaamattomasti ja meiltä tiedostamatta. Olemme säännöllisesti tämän manipuloinnin toistuvia uhreja.

Yhteenveto

Jokapäiväisessä elämässä erilaiset manipulointi muodot ovat vallitsevia. Nykyisessä tietotulvassa on vaikea välillä nähdä metsää puilta. Lisäksi tässä sosiaalisen median, Facebookin, Twitterin, ja Instagramin maailmassa “järjestelmä” tuntee meidät ja pyrkii ohjailemaan meitä haluamaansa suuntaan, se tunnistaa “pehmeät” kohtamme ja sen vuoksi se pystyy myös manipuloimaan meitä. Meille tarjotut uutiset, ohjelmat ja mainokset ovat median tarkoin valitsemia, niitä ei ole valittu sen vuoksi, mitä me haluaisimme katsoa ja kuulla, vaan ne on valittu sen vuoksi, mitä he haluavat meidän katsovat ja kuulevan heidän omien tarkoitusperien mukaisesti. Tämän manipuloinnin tarkoituksena on yksinkertaisesti meidän ohjailu ja kontrolloiminen.

Vaikka tämän päivän viestinnän hallitseminen on haastavaa ja manipuloinnin havaitseminen ei ole helppoa, voimme kuitenkin taistella manipulointia vastaan. Usein riittää, kun havaitsemme manipuloinnin taustalla olevat mekanismit. Kannattaa miettiä, mikä on sanoman oikea motiivi? Kuka tai ketkä hyötyvät? Kriittinen näkökulma kaikkeen mitä kuulet ja luet, on jo hyvä ensi askel manipuloinnin tunnistamiseen ja torjumiseen. Valitettavasti aina löytyy höynäytettäviä, pidä huoli, ettet ole yksi heistä.

Avainsanat: kieli, manipulointi, Orwell,

Lähteet:

Asya, A. (2013). Linguistic Manipulation: Definition and Types. (IJCRSEE) International Journal of Cognitive Research in science, engineering and education Vol. 1, No.2, 2013. Haettu: www.ijcrsee.com

Boulenger, V., Hauk, O., & Pulvermüller, F. (2009). Grasping Ideas with the Motor System: Semantic Somatotopy in Idiom Comprehension. Cebrebral Cortex, 19, 1905-1914. Haettu: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2705699/

Orwell, George, 1988 (1949), Nineteen Eighty-Four. London: Penguin Books. Orwell, George, 1999, Vuonna 1984 (alkuteos Nineteen Eighty-Four 1949, suom. Raija Mattila). Porvoo: WSOY,

Thibodeau, P.H., & Boroditsky, L. (2011). Metaphors We Think With: The Role of Metaphor in Reasoning. Plos One, 6, e16782. Haettu: http://lera.ucsd.edu/papers/crime-metaphors.pdf

Vygotski, Lev, Semjonovits 1982 (1931), Ajattelu ja kieli (suom. Klaus Helkama, Anja Koski-Jännes). Espoo: Weilin+Göös.

Aamulehti (2017). Aamulehti ottaa käyttöön sukupuolineutraalit tittelit. Haettu: https://www.aamulehti.fi/paakirjoitukset/olemme-paattaneet-olla-kaikki-ihmisia-200395971/

Dw (2017). Study: German media extremely negative about Trump. Haettu: https://www.dw.com/en/study-german-media-extremely-negative-about-trump/a-38974231

Yle (2011). Media syyllistää sairaita. Haettu: https://yle.fi/uutiset/3-5313404

tiistai, 12. kesäkuu 2018

Valehtelu; äidinkieli versus vieras kieli

Valehteleminen vieraalla kielellä on helpompaa

Viimeaikaiset tutkimukset ovat paljastaneet merkittäviä vuorovaikutussuhteita kielen ja tunteiden välillä. Kielellä on vahva suhde ajatukseen. Kieli laukaisee ajatuksen. Orwellin mukaan kielen ja ajatuksen suhde on kaksisuuntainen tie, ajatus voi vahingoittaa kieltä ja kieli voi vahingoittaa ajattelua. Kieli on epäilemättä yksi ihmisen mielen hienoimmista ja voimakkaimmista tuotteista. Käsitystä, että kieli olisi kokonaan irti ajatuksesta pidetään “reductio ad absurdum“ eli järjettömänä.

Jäsennämme maailmaa kielen kautta. Kieli ohjaa ihmisen näkemään ja tulkitsemaan maailmaa, sen myötä on kehittynyt symbolinen ajattelu, kirjoitustaito ja koko sivistynyt kulttuurimme. Kieli on uniikki sosiaalisen viestinnän väline. Kommunikoimme, keskustelemme, ja myös valehtelemme kielen avulla. Luulisi, että valhe pysyy valheena ja tosiasia pysyy tosiasiana, sanotaan se sitten millä kielellä tahansa. Mutta tutkimukset viittaavat siihen, että totuuden käsitys on venyvä, kun sitä tarkastellaan eri kielten ja kulttuuriperimien kautta. Kieli ja kulttuuriperimä voi vaikuttaa totuuteen jopa niin paljon, että ne henkilöt, jotka ovat kaksikielisiä tai monikielisiä, voivat hyväksyä tosiasian jollakin heidän kielellään ja kieltää sen jollakin toisella kielellä.

Kieli ja aivot

Puheen ja kielen suhde on monimutkainen. Tutkittaessa puheen ja kielen aivomekanismeja tulee tämä monisyisyys ottaa huomioon. Toistaiseksi tähän päivään mennessä ei ole juurikaan löydetty tarkkoja yksityiskohtaisia todisteita ihmisen aivojen kielikohtaisista alueista. Kielellisen tiedonkäsittelyn kannalta kriittiset vasemman aivopuoliskon aivorakenteet ovat laajempia kuin pelkästään Brocan ja Wernicken alueet ja näiden kielialueiden sisällä on toiminnallista erikoistumista. Näyttäisi myös siltä, että oikea aivopuolisko olisi tärkeä kielen käytön eli pragmatiikan kannalta. Lisäksi kielen käsittelyyn osallistuvat aivoalueet aktivoituvat myös erilaisissa kokeellisissa yhteyksissä ei-verbaalisissa kuulo- ja visuaalisissa ärsykkeissä.

Yksi-, kaksi- ja monikieliset

Kielen hallintaan vaikuttavat, niin yhteisön asenne, kuin kielen status yhteisössä. Se, että onko henkilö yksi- vai kaksi tai monikielinen on vaikea määritellä, on siis vaikea vetää tarkkaa rajaa siihen, kuinka paljon on kieltä osattava, jotta henkilöä voitaisiin kutsua esimerkiksi monikieliseksi. Lisäksi neurobiologiset valmiudet ja sosiaalinen kanssakäyminen muokkaa kielen kehitystä. Äidinkieli, kasvuympäristö ja kulttuurin ominaispiirteet säätelevät, minkä kielen ihminen oppii ja miten hän sitä prosessoi.

Kaksikielisillä viitataan usein henkilöihin, jotka käyttävät kahta kieltä missä tahansa vuorovaikutuksessa. Kaksikieliset voivat käyttää myös useampia kieliä. Määritelmä kaksi- tai monikielinen kattaa sekä varhain lapsuudessa kahta kieltä samanaikaisesti omaksuneet että eritasoiset vieraan kielen oppijat. Usein kaksikielisillä on jompikumpi kielistä vahvempi kuin toinen, ja toista kieltä käytetään eri yhteyksissä ja eri elämänalueilla kuin toista. Kaksikieliset kontrolloivat alinomaa kielijärjestelmien käyttöä, joka vaatii heiltä tarkkaavaisuuden hallintaa.  Joissakin tutkimuksissa onkin havaittu, että kaksikieliset lapset voivat suoriutua yksikielisiä lapsia paremmin tehtävästä, jossa pitää tarkkaavaisuuden hallinnan avulla jättää huomiotta harhaanjohtavia vihjeitä. Kaksikielisten aivoissa tapahtuu myös sekä toiminnallista että rakenteellista plastisiteettia (mukautumista). Tietyn päälakilohkon harmaan aineen tiheys oli korkeampi sekä varhaisilla kaksikielisillä että myöhäisillä verrattuna yksikielisiin, korkein oli varhaisilla kaksikielisillä. Tutkimukset viittaavat siihen, että toisen kielen oppiminen voi muuttaa aivojen rakennetta ja sitä enemmän, mitä varhaisemmin kieli omaksutaan. Mutta myös myöhäisillä kaksikielisillä havaittiin aivojen rakenteessa eroja yksikielisiin verrattuna. Kahden kielen hallitseminen vaatii jatkuvaa sanan valintaa tilanteeseen sopivalla kielellä. Kaksikieliset ja yksikieliset ryhmät eroavat kielitaidon lisäksi myös muista syistä, kuten sosioekonomisesta asemasta tai etnisestä alkuperästä, ja nämä tekijät on ehdottomasti otettu huomioon kaksikielisenä etuna.

Kielen vaihto johtaa kognitiivisiin, emotionaalisiin ja havainnollisiin muutoksiin

Kaksikieliset ihmiset kertovat usein, että he tuntevat olevansa erilaisia siirtyessään kielestä toiseen. Kontekstuaalinen kielen muutos ei ole pelkästään pinnallinen, vaan se kulkee käsi kädessä monien havainto-, ajattelu ja kognitiivisten toimintojen kanssa. Lisäksi psykologiset kokeet ovat osoittaneet, että kielet muovaavat visuaalisen havainnon näkökohtia, meidän tapaa luokitella ympäristöämme ja tapahtumia. Toisin sanoen, todellisuuden tunne rakennetaan kielen puitteissa.

Tutkimus osoittaa, että kokemuksiin liittyvä kieli muovaa tietojenkäsittelyä. Jos joku sanoo sinulle äidinkielelläsi, että hän rakastaa sinua, koet sen aidompana ja syvällisempänä, kuin jos sama asia sanottaisiin vieraalla kielellä. Kyse ei ole siitä, ettemmekö ymmärtäisi molempia kieliä yhtä hyvin, mutta tunneperäiset kokemukset ovat voimakkaammin sidottuna äidinkielellämme kuultuihin asioihin.

Päätöksenteossa kielen on havaittu vaikuttavan kognitiivisiin ja emotionaalisiin prosesseihin, kieli voi muokata tunnepitoisuutta, mikä puolestaan ​​voi vaikuttaa päätöksenteon eri osa-alueisiin. Toisin sanoen päätöksenteko riippuu siitä, millä kielellä (henkilön äidinkielellä vai toisella kielellä) asia on esitetty ja tämän osoittaa, että kielen ja päätöksenteon välisiä vuorovaikutuksia ei pitäisi ottaa kevyesti. On havaittu, että henkilö kykenee rationaalisempaan ajatteluun paremmin toisella kielellään, kuin omalla äidinkielellään.

Kaksikieliset, kulttuurit ja valehtelu

Totuus on varsin venyvä käsite, se taipuu ja muovautuu eri suuntiin. Totuus muuttuu enemmänkin totuudenmukaisuudeksi. Ihmiset, jotka puhuvat kahta tai useampaa kieltä, valehtelevat todennäköisemmin silloin, kun he eivät puhu omaa äidinkieltään ja vastaavasti ovat rehellisempiä silloin kun he puhuvat. Meidän ensimmäinen kielemme, yleensä äidinkielemme on eniten sidoksissa meidän emootioiden kanssa, joka tekee meistä rehellisempiä. Äidinkielemme on läheisesti sidoksissa tunteisiimme. Olemme haavoittuvaisempia ja vilpittömämpiä, kun puhumme omaa äidinkieltämme. Koemme yleensä etäisyyttä toiseen kieleen, ja tämän vuoksi valehteleminen koetaan helpommaksi. Teemme psykologista etäisyyttä itsemme ja valheen välille. Henkilö kokee toisen kielen etäisemmäksi. Toista kieltä puhuessa henkilön on helpompi luoda psykologista etäisyyttä itsensä ja valheen välille.

Luulisi, että tosiasiana pysyy tosiasiana, riippumatta kielestä, mutta kaksikieliset tulkitsevat myös tosiasioita eri tavalla riippuen siitä, mitä kieltä he puhuvat. Kaksikieliset voivat hyväksyä tosiasian jollakin kielellään, mutta kiistää sen toisella kielellään. Käsitteen merkitys ei pysy siis samana vaan on kielestä ja kulttuurista riippuvainen. Yhden tutkimuksen mukaan (tutkimus tehtiin Walesissa, jossa osallistujat puhuvat kymriä sekä englantia ja osallistujille esitetyillä identtisillä lauseilla oli joko positiivinen tai negatiivinen merkitys) osallistujilla oli taipumus pitää positiivisia lauseita tosina molemmilla kielillään, vaikka ne eivät olleetkaan totta, mutta negatiivisten lauseiden kohdalla, kaksikieliset vastasivat eri tavalla, riippuen siitä olivatko ne esitetty kymriksi vai englanniksi. Kaksikieliset olivat enemmän totuudenmukaisempia kymriksi, mutta englanniksi he kiistivät lauseiden totuudenmukaisuuden, vaikka ne olisivatkin olleet totta.  Tämä tutkimus osoittaa sen, että kieli ja tunteet ovat keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa, tosiseikkojen tulkintaan vaikuttavat asymmetriset vaikutukset. Henkilön äidinkieli on läheisesti sidoksissa hänen tunteisiin, henkilö on todennäköisemmin rehellisempi ja haavoittuvaisempi omalla äidinkielellään, kun taas toisella kielellä, henkilö ottaa etäisyyttä kieleen, ja pystyy järkiperäisempään ajatteluun. Nämä havainnot viittaavat siihen, että kaksikieliset tunnistavat ja reagoivat kulttuuritietoihin kielellisesti riippuvaisesti. He sekä tietävät että pystyvät erottamaan, mikä on totta ja mikä ei, mutta toisella kielellä toimiminen näyttäisi antavan heille suojan epämiellyttäviä totuuksia vastaan ja lisäksi he pystyvät käsittelemään asiaa strategisemmalla tavalla.

Yhteenveto

Sekä valehtelu että tosiasioiden tulkinta on osittain kielikohtaista.

Avainsanoja: kaksikielisyys, monikielisyys, valehtelu, tosiasia

Lähteet:

Ellis, C. & Thierry, G. & Vaughan-Evans, A. & Wyn Jones, M. (2017). Languages flex cultural thinking. Volume 21, Issue 2. pp.219-227. Cambridge. Haettu: https://www.cambridge.org/core/journals/bilingualism-language-and-cognition/article/languages-flex-cultural-thinking/3026230AFC5B62364128A5D2E633D244

Guillaume, T. (2016). Neurolinguistic Relatively: How language flexes human perception and cognition. Jourmal List Wiley 66(3): 690-713. Haettu: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5006882/

Hämäläinen, H. & Laine, M. & Aaltonen, O. & Revonsuo, A. (2006). Mieli ja aivot. kognitiivisen neurotieteen oppikirja. Jyväskylä: Gummerus.

The Conversation (2018). You are more likely to deny the truth in your second language. Haettu: https://theconversation.com/you-are-more-likely-to-deny-the-truth-in-your-second-language-82193

Dailymail (2018). Want to get the truth out of someone? Speak to them in their mother tongue: People lie more when talking in a second language because they are “less emotional”. Haettu: http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-5278875/People-likely-lie-second-language.html

 

tiistai, 8. toukokuu 2018

Nainen sarjamurhaajana

Naiset muodostavat vähintään 15% kaikista sarjamurhaajista. Naispuolisten ja miespuolisten sarjamurhaajien välillä on merkittäviä eroja:

  1. Motiivit. Naispuolisten sarjamurhaajien motiivit eroavat huomattavasti verrattuna miespuolisiin sarjamurhaajiin. Miespuolisten sarjamurhaajien ensisijainen motiivi on yleensä seksuaalinen, kun taas naispuoliset sarjamurhaajat tappavat saadakseen valtaa ja taloudellista hyötyä. Useimmat naispuoliset sarjamurhaajat ovat olleet mukana ennen murhaamista, varkauksissa, petoksissa tai kavalluksissa. Seksuaaliset tai sadistiset motiivit ovat äärimmäisen harvinaisia naispuolisten sarjamurhaajien keskuudessa. Ja niillä naisilla, joilla tällaisia seksuaalisia tai sadistisia motiiveja on, kärsivät erittäin harvoin psykoottisista piirteistä ja lapsuusajan väärinkäytöksistä verrattuna miehiin. Joskus motiivina voi olla myös huomion tai myötätunnon hakeminen. Evoluutiopsykologia selittää motiiveja niin, että naiset tappavat rajoitetun lisääntymispotentiaalin vuoksi eli voimavarojen ja palkkion turvaamiseksi, kun taas miehet todennäköisesti etsivät mahdollisimman monta seksuaalista mahdollisuutta.
  2. Apukeino/ välikeino. Naiset käyttävät murhaa välikeinona paremman elämän tavoitteluun, oli sitten kyseessä valta, jokin etuus tai mukavuus. Joskus nainen murhaa koston vuoksi.
  3. Sukupuolen hyödyntäminen. Naispuoliset sarjamurhaajat käyttävät naiseutta (naisvetovoimaa) hyväkseen.
  4. Tekotapa. Pragmaattinen lähestymistapa. Miehillä intohimo toimii usein laukaisevana tekijänä, ja tekotapaan liittyy usein sadismia ja väkivaltaa, kun taas naiset pyrkivät käytännönläheisempään lähestymistapaan, jossa he käyttävät, hiljaisempia, peiteltyjä tai matalan profiilin omaavia menetelmiä murhan yrityksessä, kuten myrkytys (yksi suosituimmista valinnoista). Muita murhamenetelmiä ovat olleet ampuminen, puukottaminen, tukehduttaminen ja hukuttaminen.
  5. Uhreina usein tutut tai läheiset. Useimmat naispuoliset tappajat tuntevat uhrinsa, he harvoin hakevat uhrejaan julkisilta paikoilta, toisin kuin miespuoliset kolleegansa, jotka yleensä tavoittelevat ja tappavat tuntemattomia uhreja. Enemmistö naisista, jotka ovat vangittuna murhasta, ovat tappaneet joko miehensä, poikaystävänsä tai lapsensa. Naiset pyrkivät tappaamaan henkilöitä, jotka ovat emotionaalisesti ja fyysisesti heitä lähellä, kuten ystävät, perheenjäsenet, työkaverit ja tuttavat sekä vanhukset.

Aivot. Aivojen kuvantamistutkimukset ovat löytäneet eroja murhaajien ja tavallisten ihmisten aivojen välillä. Sarjamurhaajilla on muun muassa epätavallinen aivojen rakenne, aivoissa on niin kutsuttua harmaata ainetta vähemmän kuin muilla. Aivotoiminnassa on myös havaittu poikkeavuuksia, esimerkiksi tietyllä aivokuoren alueella on alhaisempaa aktivisuutta ja lisäksi sarjamurhaajien aivoissa on löydetty yksi ylimääräinen kromosomi. Mutta näistä löydöksistä huolimatta, emme edelleenkään tiedä tarpeeksi mitä sarjamurhaajan aivoissa liikkuu, profilointiyrityksissä emme voi ennustaa varmuudella onko henkilö sarjamurhaaja vai ei.

Profiili. Keskimääräinen profiili (Yhdysvalloissa) on yllättävän samanlainen; naissarjamurhaaja on usein nuori, keskiluokkainen nainen. Hän on naimisissa oleva kristitty ja työskentelee ihmisten parissa, usein hoitoalalla (terveydenhoito, lastenhoitoalat) tai opetustyössä. Tämä asetelma antaa tappajalle helpon pääsyn haavoittuville uhreille. Poikkeuksiakin löytyy esimerkiksi prostituoitu Aileen Wuornos, joka tappoi 7 miestä Floridassa vuosina 1989 ja 1990, on yksi poikkeus naispuolisten sarjamurhaajien tyypillisestä profiilista. Wuornos tappoi julkisilla paikoilla, surmasi ventovieraita ja tappoi henkilökohtaisen tyydytyksen vuoksi (kostonhimo). Lisäksi Wuornos käytti asetta, mikä on epätyypillistä naispuoliselle sarjamurhaajalle.

Naiset ”parempia” kuin miehet? Keskimääräisesti naispuolinen sarjamurhaaja murhaa paljon pidempään kuin mies. Tämä johtuu siitä, että naiset käyttävät hiljaisempia menetelmiä (myrkky, huumeet, tukahduttaminen), ja he tappavat lähipiiriään, ja tämän seurauksena heidän ”tappouransa” kestää paljon pidempään verrattuna miehiin. Naisilla ”ura” kestää keskimäärin  8-11 vuotta, kun taas miehillä keskimääräisesti 2 vuotta.

Suomessa. Ensimmäiseksi naissarjamurhaajaksi on luonnehdittu hoitaja Aino Nykopp-Koski. Hänet tuomittiin syylliseksi vuonna 2012 viiteen murhaan, kuuteen murhan yritykseen, kahteen törkeään pahoinpitelyyn sekä huumausainerikoksiin ja varkauksiin. Hän murhasi 77-92-vuotiaat potilaansa eri sairaaloissa ja hoitokodeissa vuosien 2004 ja 2009 välisenä aikana. Nykopp-Koski oli ollut vanhuksen hoitajana muutaman kuukauden ajan. Hän oli myrkyttänyt vanhuksen sekoittamalla lääkettä tämän jogurttiin. Tutkinnassa selvisi, että myös aiemmat uhrit oli tapettu tai yritetty tappaa lääkeaineilla.

Lopuksi

Vaikkakin naiset edustavat sarjamurhaajien vähemmistöä, ovat he selkeästi haasteellisempi ryhmä virkavallalle käyttämiensä keinojen vuoksi. Kylmän viileä logiikka, tekojen matala profiili ja uhrien valikoituminen lähipiiristä leimaa naispuolisen sarjamurhaajan profiilia. Älä aliarvioi petollista naista.

Aiheesen liityvää: https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2017/04/rikollisten-ja-ei-rikollisten-seka-terroristien-aivoissa-on-eroja

Lähteet:

Cahill, M. (2015). Researchers Compared Male And Female Serial Killers- What They Found Is Schocking. Viralnova. Haettu: http://www.viralnova.com/traits-of-serial-killers/

Harrison, M.A. & Murphy, E.A. & Ho, L.Y. & Bowers, T.G. & Flaherty, C.V. (2015). Female serialkillers in the United States: means, motives, and makings.The Journal of Forensic Psychiatry & Psychology .Volume 26, 2015 - Issue 3 Pages 383-406. Haettu: http://www.tandfonline.com/doi/ref/10.1080/14789949.2015.1007516?scroll=top

Iltalehti (2016). He ovat Suomen vaarallisimmat naiset. Haettu: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016081222088078_uu.shtml

Farell, A.L. & Keppel, R.D. & Titterington, V.B. (2013). Testing Existing Classifications of Serial Murder Considering Gender: An Exploratory Analysis of Solo Female Serial Murderers. International Journal of Psychology.  Volume 10, Issue 3, Pages 268–288. Haettu: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/jip.1392/abstract

Popular Science (2016).Can Your Genes Make You Kill.  Haettu: https://www.popsci.com/can-your-genes-make-you-kill

Psychology Today (2015). Why Some Women Kill Again and Again.Female killers are rarely driven by sexual sadism like men. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/wicked-deeds/201501/why-some-women-kill-again-and-again

Psychology Today (2017). Serial Killers. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/the-human-equation/201701/serial-killers-in-2016

Psychology Today (2015). Female Serial Killers Are No Myth. Some women kill repeatedly for revenge, profit or pleasure. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/wicked-deeds/201511/female-serial-killers-are-no-myth

Psychology Today (2012). Female Serial Killers. Silent But Deadly. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/the-human-equation/201205/female-serial-killers

Raine, A. (2013). The Anatomy of Violence. The Biological Roots of Crime. Vintage Books. New York.

  • Saara Huhtasaari

    CV:
    - Venyvä totuus-kirjan kirjoittaja
    - MSc in Criminology and Criminal Psychology, University of Portsmouth (2013).
    - Psykologian aineopinnot, Turun Yliopisto (2007).
    - KM (aikuiskasvatustiede + aineenopettajan pedagogiset opinnot), Helsingin Yliopisto (2005).

  • Mitä varten?

    Blogini on tarkoitettu kaikille kriminologiasta ja kriminaalipsykologiasta kiinnostuneille. Blogissa käsitellään objektiivisella ja subjektiivisella tasolla yleisiä ja ajankohtaisia aiheita kyseisiltä tieteenaloilta. Ajatus blogin kirjoittamiseen on lähtenyt siitä, että opiskellessani itse kyseistä alaa, en juuri löytänyt netistä alan kirjallisuutta tai tietoa suomeksi.

  • Toteutus

    Blogissani työstän mielenkiintoisia kriminologian ja kriminaalipsykologian teemoja, viittaamalla alan artikkeleihin, kirjoihin ja julkaisuihin. Kääntämisen yhteydessä voi tulla muutoksia alkuperäiseen tekstiin, joita huomion vittaamalla teoksiin, tekemällä näin en myöskään riko tekijänoikeutta.

  • Kriminologia

    Kriminologia tutkii rikollisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä. Tutkimuskohteena voi olla rikollisuuden määrä, rakenne, kehitys, rikollisuuteen vaikuttavat tekijät ja sen syyt. Kriminologia on monitieteellinen tieteenala, jonka taustalla vaikuttaa sosiologia ja lisäksi kriminologialla on yhteys muihin tieteenalohin kuten psykologiaan, taloustieteeseen, sosiaalipolitiikkaan ja tilastotieteeseen (White & Haines, 2008; Haapasalo, 2008).

  • Kriminaalipsykologia

    Kriminaalipsykologia on sovelletun psykologian osa-alue, jossa tutkitaan rikollista käyttäytymistä ja rikoksentekijöitä. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi rikospaikkakäyttäytyminen, rikosten uusimisen ennustaminen, rikoksentekijöiden persoonallisuuden piirteet, elämänkaari, oikeussalipsykologia ja kuulustelutekniikka. Kriminaalipsykologiassa rikollisuus on tarkasteltava psykologinen ilmiö (Pakes& Pakes, 2009; Haapasalo, 2008).

  • Kirminologian opiskelu Suomessa