tiistai, 11. heinäkuu 2017

Rikosaallot seuraavat lämpöaaltoja

”Helle saa ihmiset hikeentymään”

Sääolosuhteilla on vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen.  Useissa eri tutkimuksissa on löydetty positiivinen korrelaatio lämmön ja väkivaltarikosten välillä. Kun ilmat lämpenevä, niin aggressiivisuus kasvaa ja myös rikollisuus lisääntyy.

Pakkanen paras poliisi (?)

Tutkimukset osoittavat korrelaatiota lämmön ja aggressiivisten rikosten välillä, jos ilma lämpeni 32.2 asteeseen. Epämiellyttävän kuumat lämpötilat lisäävät ärtyneisyyttä, mikä puolestaan lisää aggressiivista käyttäytymistä, mukaan lukien väkivaltaiset rikokset. Kuumat kesät näyttäisivät tuottavan voimakkaampaa väkivaltaa kuin viileämmät kesät. Mutta lämmin sää tuo myös lisää ihmisiä liikenteeseen,  mikä usein tarkoittaa enemmän rikollisuutta.

Huom! Muutamassa tutkimuksessa aggressiivisuus näytti lisääntyvän myös matalissa lämpötiloissa (noin alle 7 astetta), tällainen kolea sää suututtaa henkilöitä ja lisää myös aggressiivisuutta (tutkimusta aiheesta kylmä sää ja aggressiivisuus on tosin tehty todella vähän tutkimuksia verrattuna lämmin sää ja aggressiivisuus).

Teorioita siitä, miksi kuuma sää myötävaikuttaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen

  1. Yleinen agressiomalli. Ihmisen adrenaliini ja testosteronitaso nousee lämpimimmissä lämpötiloissa. Käyttäytymistieteiden tohtorin Borensteinin mukaan kehon lämpötilan nousu johtaa valmiustilaan, joka saa sydämen sykkeen tihentymään ja verenpaineen nousemaan. Tämä voi aiheuttaa huonoa käytöstä sillä kehon valmiustilan tiedetään oleva yhteydessä aggressiiviseen käytökseen. Vähäinenkin kehon kuivuminen voi johtaa mielialan muutoksiin ja tämä osaltaan saattaa lisätä aggressiivisuutta entisestään. Lisäksi helteinen sää lisää testosteronin tuotantoa, jolla on yhteys aggressiiviseen käyttäytymiseen.
  2. Rutiiniteorian mukaan rikollisuutta esiintyy enemmän, kun yhä useampi ihminen kokoontuu yhteen julkisesti. Kesällä ihmiset viettävät enemmän aikaa ulkona, ja kohtaavat enemmän muita henkilöitä. Tämä saattaa johtaa konflikteihin, mikä taasen voi lisätä rikollista käyttäytymistä.

Molemmissa teorioissa on puutteita. Aggressiomalli ei muun muassa selitä kaikkein vakavimpia rikoksia, kuten murhia. Rutiiniteoria taas ei selitä miksi väkivaltaa on enemmän 30 asteen lämmössä kuin 25, vaikka kummassakin olosuhteessa ihmiset viettävät paljon aikaa ulkona. Rikollisuutta tapahtuu myös öisin (lämpötilasta ja ihmismassasta huolimatta). Lisäksi lämmin sää usein lisää myös alkoholin kulutusta ja alkoholi lisää aggressiivisuutta. Suomessa sääolosuhteita ja rikollisuuden välistä syy-yhteyttä ei ole tarkemmin tutkittu. Suomessa lämpötilat harvoin nousevat yli 30 asteeseen. Mutta Suomen kesät ovat poikkeuksellisen valoisia ja pitkiä ja ihmisiä on paljon enemmän liikkeellä kuin talvella. Rikokset näyttäisivät lisääntyvän kesäisin myös Suomessa (ainakin kaupungeissa).

Uusi teoria niin sanottu CLASH-malli tarjoaa hieman toisenlaisen selityksen sään vaikutuksesta väkivaltaan eri puolilla maailmaa.

CLASH (Climate Aggression and Self-control in Humans)

” Ilmasto-olosuhteet eivät tee meitä, mutta ne vaikuttavat meihin. Ne muovaavat kulttuuriamme tärkeillä tavoilla” -Van Lange.

CLASH keskittyy tarkastelemaan keskimääräisiä lämpötiloja ja vuodenaikojen vaihteluja. Lämpötilan voimakas kausivaihtelu on todettu vaikuttavan voimakkaasti kulttuuriin. Ajatukset ja käyttäytymiset voivat olla melko erilaisia riippuen niiden fyysisistä olosuhteista. Esimerkiksi päiväntasaajan lahellä olevissa maissa, joissa ilmasto-olosuhteet ovat lämpimät ja kausivaihtelu pientä, väkivaltarikollisuus on korkeampi verrattuna muihin maihin. CLASH:in mukaan lämpimässä ilmastossa asuvat ihmiset elävät hetkessä eivätkä juurikaan suunnittele tulevaisuutta. Elämän rytmi on nopeampi. He kokevat myös enemmän välitöntä stressiä. Lisäksi heillä on heikko itsekontrolli. Eliniänodote on myös pienempi maissa, jotka ovat lähempänä päiväntasaajaa verrattuna maihin, jotka ovat kauempana päiväntasaajalta. Nämä kaikki tekijät vaikuttavat aggressiivisuuteen ja väkivaltaan.

Maissa, joissa on alhaisemmat lämpötilat ja lämpötilan kausivaihtelujen muutokset, joutuvat henkilöt ja yhteiskunta suunnittelemaan tarkemmin tulevaisuuttaan, he omaksuvat hitaamman elämänrytmin ja paremman itsekontrollin. Nämä tekijät auttavat yksilöitä ja yhteiskuntaa kehittymään vähemmän aggessiiviseksi ja väkivaltaiseksi.

Eräät kulttuuriset erot kuten aikasuuntautuneisuus ja itseohjaus voivat osaltaan vaikuttaa väärinkäsityksiin kansainvälisissä yheyksissä. Lisäksi itsekontrollin puute voi aiheuttaa vakavan uhan ihmissuhteille.

Koska CLASH on uusi teoria, tarvitaan lisää tutkimuksia sen vahvistamiseksi.

Voidaanko mahdollista rikollista käyttäytymistä ennustaa sään perusteella?

Tutkimusten mukaan pitkän aikavälin vaikutukset sään ja rikollisuuden välillä korrelloivat vähemmän kuin lyhyen aikavälin vaikutukset. Tämä indikoisi siitä, että lyhyen aikavälin säänvaihteluiden perusteella voitaisiin jossain määrin ennustaa mahdollista rikollista käyttäytymistä, mutta pitkällä tähtäimellä korrelaatio ei ole lineaarinen. Lämpimän sään, kulttuurin muovautuminen ilmasto-olosuhteiden vuoksi ja rikollisuuden vuorovaikutuksen tunnistaminen voi antaa lainvalvontaviranomaisille paremmat valmiudet varautua sääolosuhteiden aiheuttamiin muutoksiin.

Pohdintaa

Helteisellä säällä on todettu olevan vaikutusta rikollisuuteen, mutta lisätutkimuksia ja enemmän todisteita sään ja rikollisuuden korrelaatiosta kaivataan. Uusi CLASH-malli auttaa paremmin ymmärtämään väkivallan eroja sekä maiden sisällä että maiden välillä. Mutta muuttuuko lämpimässä ilmastossa asuva henkilö vähemmän aggressiiviseksi muutettuaan alhaisempiin lämpötiloihin?

Rikosaallot seuraavat lämpöaaltoja. Onko siis mahdollisesti oletettavissa, että rikollisuuden määrä kasvaa tulevina vuosikymmeninä ilmaston lämpenemisen vuoksi?

Avainsanat: sää, helle, aggressiivisuus, väkivalta, rikollisuus, CLASH

(Blogikirjoitus on päivitetty versio vanhasta blogikirjoituksestani: https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2014/07/lammin-saa-voi-toimia-kipinana-vakivaltaiselle-kayttaytymiselle)

Lähteet/ viitteet:

Cohn, E.G. (1990): Weather and Crime. Brit. J. Criminol. Vol. 30 No. 1. Haettu: http://www.google.ch/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&ved=0CCQQFjAB&url=http%3A%2F%2Fibis.geog.ubc.ca%2Fcourses%2Fgeob370%2Fstudents%2Fclass07%2Fcrime_weather%2Fmisc%2Fweather_and_crime.pdf&ei=0sezU-mxOavB7Aaz0IG4CQ&usg=AFQjCNHmiOAV3_ofIBjH1vSPC1awZh3Q-w&sig2=NiNNcXIJvAtAAV8snbblVQ

Cotton, J. L. (1986). Ambient temperature and violent crime. Journal of Applied Social Psychology, 16, 786-80. Haettu: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1559-1816.1986.tb01168.x

Crimesider (2012). Hot and Bothered.Expert says that violent crime rises with the heat.  Haettu: http://www.cbsnews.com/news/hot-and-bothered-experts-say-violent-crime-rises-with-the-heat/

Helsingin Sanomat (2007). Rikokset lisäänttyvät kesäisin Helsingissä. Haettu: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004494084.html

Jacob, B. & Lefgren, L. & Moretti, E. (2004). The Dynamics of Criminal Behavior: Evidence from Weather Schocks. NBER Working Paper No. 10739. Haettu: http://www.nber.org/papers/w10739

Murataya, R. & Gutiérrez, D.R. (2013): Effects on Weather on Crime. International Journal of Humanities and Social Science. Vol. 3 No. 10. Haettu: http://www.google.ch/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=7&ved=0CFEQFjAG&url=http%3A%2F%2Fwww.ijhssnet.com%2Fjournals%2FVol_3_No_10_Special_Issue_May_2013%2F7.pdf&ei=WA6GU9-FGNKy7AaH9oHwCg&usg=AFQjCNHc_AtjCrbaMyqGR5D6w5PniTAyNg&sig2=u2KnHq3JNB7nOKMwx8VjWA

PsychCentral (2016). Why Is Hot Weather Linked To More Violent Crime? Haettu: https://psychcentral.com/news/2016/06/25/why-is-hot-weather-linked-to-more-violent-crime/105329.html

The Guardian (2012). Haettu: https://www.theguardian.com/commentisfree/2012/jul/10/are-heatwaves-hotbed-for-crime

Sehgal, U. (2011): How Severe is the Link between Hot Weather and Violence? The Wire Jul 23, 2011 3:49PM ET. Haettu: http://www.thewire.com/national/2011/07/how-severe-link-between-hot-weather-and-violence/40325/

Van Lange, P.A.M & Rinderu, M.I. & Bushman, B.J. (2016). Aggression and Violence Around the World: A Model of Climate, Aggression, and Self-control in Humans (CLASH). Behavioral and Brain Siences. Haettu: http://static1.squarespace.com/static/523f28fce4b0f99c83f055f2/t/5742bced7c65e42453d131c0/1463991535139/Van_Lange_BBS-D-15-00646_preprint.pdf

maanantai, 3. heinäkuu 2017

Tee leikkimielinen testi ja ota selvää

Oletko syntynyt rikolliseksi?

Kysymyksiä - Vastaa kysymyksiin kyllä tai ei 

Oletko epätavallisen pitkä tai lyhyt?

Onko sinulla pieni pää, mutta iso naama?

Onko sinulla luiska otsa?

Onko sinulla väistyvä hiusraja?

Onko sinulla syviä ryppyjä otsassasi ja kasvoissasi?

Onko sinulla suuria kraatereita tai kuoppia kasvoissasi?

Onko sinulla joko suuret tai pienet korvat sekä ulkonevat?

Onko sinulla korvan takana kuoppia?

Onko sinulla kohoumia päässä?

Onko sinulla korkeat poskipäät?

Onko sinulla tuuheat kulmakarvat?

Onko sinulla kihara tai naisellinen tukka?

Onko sinulla isot silmäpussit?

Onko sinulla silmät syvällä päässä?

Onko nenäsi nokkamainen tai litteä?

Onko leukaperäsi voimakas ja eteenpäin työntyvä?

Onko alahuulesi pullea ja ylähuulesi kapea?

Onko etuhampaasi isot tai onko sinulle muuten vaan epänormaalit hampaat?

Onko sinulla pieni tai heikko leuka?

Onko niskasi kapea?

Laskevatko olkapääsi, mutta rintakehäsi on leveä?

Onko sinulla pitkät kädet?

Onko sormesi ja varpaasi teräväkärkiset, lyhyet ja paksut?

Onko sinulla tatuointeja?

(Lombroso 1876)

Jokaisesta kyllä vastauksesta saat yhden pisteen.

Mitä useampaan kohtaan vastasit kyllä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä sinut oltaisiin leimattu rikolliseksi 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella. Kriminologian isänäki tunnettu Lombroso (1835-1909) painotti rikollisen biologisia ominaisuuksia. Hän kehitti teorian synnynnäisestä rikollisesta, jonka tunnistaa muun muassa edellä mainituista fyysisistä kasvonpiirteistä. Näitä ominaisuuksia pidettiin rikollisten ennakoivana tunnistamisena. Lombroson mukaan kyseisistä piirteistä voitiin päätellä kuka oli rikollinen ja kuka ei. Erityisen paha alue, niin sanottu ”tuhoisa alue” sijaitsi korvien takana.

Henkilön kohtalo oltiin siis ennalta määrätty fyysisten ominaisuuksien mukaan. Siis todella traagista. Rikolliseksi leimaantuminen voi johtaa sen mukaiseen käyttäytymiseen, se vaikuttaa  negatiivisesti elämän kaikkiin osa-alueisiin, ja lisäksi muuttaa henkilön käsitystä itsestään. Onneksi Lombroson teoria kumottiin myöhemmin epätieteelliseksi.   

Suomessa ei tiettävästi ole langetettu tuomioita kasvonpiirteiden perusteella.

Tulokset:

(Huom! Tulosten tulkinta ei ole Lombroson)

1-4 potentiaalinen rikollinen

5-10 pilipali rikollinen

11-14 harrastajarikollinen

15-19 taparikollinen

20-24 Paatunut pesunkestävä rikollinen

Blogin kirjoittaja on tyytyväinen siitä, ettei ole syntynyt 1800-luvun loppupuolella (nimimerkillä ”potentiaalinen rikollinen”).

torstai, 22. kesäkuu 2017

Terrorismi yksilöpsykologiasta käsin

Mikä ajaa henkilön terroristitekoihin? Tähän kysymykseen on todella vaikea löytää mitään selkeää vastausta. Ensinnäkin, terroristit eivät yleensä vapaaehtoisesti osallistu tutkimuksiin ja tutkimalla heidän toimintaansa ulkopuolisena tutkijana voi johtaa virheellisiin johtopäätöksiin. Ottaen huomioon edellä mainitut ongelmat terrorismia tutkittaessa, ovat psykologian tutkimukset terrorismista enemmänkin teorioita ja lausuntoja kuin luotettavaa tiedettä.

Psykologit ovat vuosia tutkineet terroristien yksilöllisiä ominaisuuksia ja ovat yhtä mieltä siitä, että useimmat terroristit eivät ole missään perinteisessä mielessä patologisia. Lisäksi terrorismin syyt eivät välttämättä aina ole ideologisissa taustatekijöissä, vaan tiettyjen yksilöiden alttiudessa turvautua väkivaltaan. Yksilöpsykologiassa kiinnitetään huomiota kehityshistorian tekijöihin, jotka johtavat väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Väkivaltateon taustalla on samoja tekijöitä kuten lapsuudessa koettua väkivaltaa ja laiminlyöntiä. Kasvuympäristö on voinut olla väkivaltaa hyväksyvä ja ääriasenteita ruokkiva. Lisäksi useiden terroristien lapsuudesta löytyy väkivalta- ja muita traumakokemuksia. Myös erilaiset yhteiskunnalliset tekijät, kuten taloudellinen eriarvoisuus, sosiaalinen epätasa-arvo, kulttuuriset ja alueelliset erot, voivat luoda väkivallalle otollisen tilanteen.

Henkilöt, jotka ovat eläneet väkivaltaisissa kasvuympäristöissä, saavat mallin ratkaista konfliktit asein ja väkivallalla. Köyhyys, työttömyys, sosiaaliset ongelmat saattavat myötävaikuttaa ääriliikkeisiin ajautumisen. Fanaattinen ideologia tarjoaa kyseisille henkilöille yksinkertaisia vastauksia ja mahdollisuuksia kuulua johonkin ja seurata sokeasti auktoriteettia.

Horganin mukaan henkilöt, jotka ovat alttiimpia terroristiryhmien rekrytoitavaksi ja radikalisoitumiseen ovat:

  • Vihaiset, vieraantuneet, vailla äänioikeutta olevat henkilöt
  • Henkilöt, jotka uskovat, että heidän nykyinen poliittinen osallistuminen ja aktiivisuus ei anna heille valtuuksia saada aikaan todellisia muutoksia
  • Henkilöt, jotka tuntevat tarvetta ryhtyä toimiin eikä vain puhu ongelmista
  • Henkilöt, jotka uskovat, että väkivallan harjoittaminen valtiota vastaan ei ole moraalitonta
  • Henkilöt, jotka saavat ystäviltä tai perheeltään kannustusta asiaansa
  • Henkilöt, jotka uskovat, että liittyminen liikkeeseen tarjoaa erilaisia sosiaalisia ja psykologisia palkintoja kuten seikkailua, toveruutta ja identiteetin syventämistä.

Useimmat terroristit ovat nuoria miehiä. Nuoruus voi olla psykologisesti haastavaa aikaa, ihminen etsii omaa identiteettiään ja paikkaansa maailmassa ja samalla hän on haavoittuvainen ja altis erilaisille vaikutteille. Ryhmään liittyminen voi auttaa oman paikan löytämisessä ja vahvistaa nuoren identiteettiä. Tämä on yksi syy, miksi monet nuoret ovat alttiita uskonnollisille ääriliikkeille. Ääriliikkeet ja terroristiryhmät tukevat nuorten ideologeja, sekä tarjoavat mahdollisesti perherakenteista mallia olevan kodin syrjäytyneille nuorille. Ääriliikkeisiin liittyminen voi myös osittain olla nuoren reaktio materialismia vastaan.

Kun henkilö omaksuu ääriliikkeen ideologian, hän alkaa nähdä maailman abstraktina, suoran havainnoinnin sijaan. Lisäksi henkilön maailmankuva muodostuu käsitteistä, jotka erottavat hänet havaittavissa olevista kokemuksista. Tämä johtaa siihen, että henkilö alkaa näkemään myös ihmiset abstrakteina, käsitteellisinä yksikköinä konkreettisten yksilöiden sijaan. Tämä on vaarallinen ilmiö. Henkilön oikea maailma alkaa sekoittua keskenään, eikä hän enää erota  todellisuutta mielikuvituksesta.

 Pohdintaa

Terroristiteko lähtee yksilöstä, mutta kukaan meistä ei ole saari. Siihen miten meistä on tullut juuri tällaisia, vaikuttaa niin perimä, persoonamme kuin sosiaalinen ympäristömme. Nuoret, erityisesti syrjäytyneet nuoret miehet näyttävät olevan kaikkein alttiimpia terroristiryhien rekrytoitavaksi. Tämän vuoksi olisi tärkeää kiinnittää huomiota syrjäytyneisiin nuoriin. Terrorismin tarkastelu yksilöpsykologiasta käsin on hyödyllistä, että ymmärrämme, mistä moinen käytös kumpuaa, mutta se ei yksinään riitä selittämään tekoa. Yksilöpsykologian lisäksi terrorismia tulee tarkastella ryhmädynamiikan kautta, jotta saavutettaisiin laajempi näkökulma asiaan.

Avainsanat: terrorismi, yksilöpsykologia

Lähteet & Viitteet:

Haapasalo, J.  (2008). Kriminaalipsykologia. Jyväskylä: PS-kustannus.

Horgan, J. (2014). The Psychology of Terrorism. New York, NY. Routledge.

Psychology of Today (2015). The Psychology of Terrorism. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/wired-success/201511/the-psychology-terrorism

Scientific American (2016). Special Raport. The Psychology of Terrorism. Haettu: https://www.scientificamerican.com/article/special-report-the-psychology-of-terrorism/

maanantai, 29. toukokuu 2017

Valehtelijan etu

”urbaanit legendat”

Yhteiskunnassa on pinttyneitä, vääriä uskomuksia siitä, että tietynlaiset käyttäytymisen vihjeet  tai kehon toiminnot kertoisivat meille valehtelusta. Suurin osa ihmisistä ajattelee, että muun muassa katsekontaktin vältteleminen, silmien räpyttely tai yleinen levottomuus kielisivät valehtelusta, mutta todellisuudessa tilanne on juuri päinvastainen. Ihmiset, jotka ovat kokeneita valehtelijoita, oppivat ja tietävät, että silloin kun ei kerro totuutta, kannattaa erityisesti katsoa silmiin. On siis turha etsiä Pinokkion nenää, sitä ei ole olemassa.

Tästäkin huolimatta löytyy useita teorioita erilaisista käyttäytymismalleista, joissa kerrotaan erilaisista merkeistä ja vihjeistä, joiden avulla valehteleva ihminen paljastuisi. Valitettavasti nämä erilaiset merkit ja vihjeet eivät ole tilastollisesti kovin merkittäviä tai luotettavia. Tutkimusten mukaan valheelle ei ole olemassa täysin varmoja merkkejä, jotka toimisivat aina ja joka tilanteessa. Yksi syy tälle on se, että ihmisten käyttäytymisessä on hyvin vaihtelevia eroja. Valehteluun liittyy vahvoja tunteita, joita on usein vaikea hillitä tai peittää, toiset hermostuvat, toiset tuntevat syyllisyyttä ja toiset jopa mielihyvää käsillä olevan haasteen suorittamisesta. Toiset vakavoituvat, toiset ottavat katsekontaktia, toiset taas välttelevät sitä. Useimmiten valehtelija ei tee  mitään erityistä silloin, kun hän valehtelee. Universaalista kehonkielen sanakirjaa valehtelusta ei siis ole olemassa. Mutta me luulemme, että löytyy fyysisiä vihjeitä, jotka paljastaisivat valehtelun. Luotamme stereotyyppiseen käyttäytymiseen. Tämä on virheellinen olettamus ja valehtijalle keskeinen etu.

”Emme ole hyviä valheiden tunnistamisessa”

Me ihmiset emme ole kovin hyviä valheiden tunnistamisessa. Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut, että normaalilla kadunmiehellä on hädin tuskin edes 50 prosentin mahdollisuus tunnistaa valhe. Jopa koulutetut ammattilaiset eivät pärjää yleensä paremmin kuin kadunmies. Huippuammattilaisten valheen tunnistamistarkkuus on hieman yli 60 prosenttia. Tämä tulos indikoi sitä, että valheenpaljastus on sattumanvaraista. Olemme itse asiassa niin huonoja erottamaan valheen totuudesta, että pärjäisimme paremmin ja saisimme parempia tuloksia kolikkoa heittämällä. Teknologiakaan ei juuri auta valheen tunnistamisessa. Kaikissa valheenpaljastustekniikoissa on puutteita.

”Haluamme uskoa valheisiin”

Oletamme automaattisesti, että asia, joka meille kerrotaan tai jonka kuulemme on totta. Ja tätä taipumustamme on vaikea muuttaa. Olemme yksinkertaisesti haluttomia käyttämään kognitiivisia resurssejamme edes sen harkitsemiseen, että joku valehtelisi meille. Ihminen valitsee mieluiten sellaisen tarinan ja lähteen, joka sopii parhaiten hänen omiin arvoihinsa ja ajatuksiinsa. Helppoa, mukavaa ja turvallista. Usein emme edes seuraa sellaisia lähteitä, jotka ovat omien käsityksemme kanssa ristiriidassa. Emme huomaa valheita, koska emme halua huomata niitä. Haluamme uskoa niihin. Tämä tuo valehtelijalle vahvan etulyöntiaseman. Valehteleminen meille hyväuskoisille on siis helppoa.

Valehtelijan edun minimointi

Valehtelijan edun minimoimiseksi ja itsemme vähemmän höynäytetyksi tekemiseksi on Feldmanin mukaan tiettyjä taktiikoita ja asenteita meidän täytyy hyväksyä. Meidän tulee tiedostaa se tosiseikka, että olemme surkeita valheenpaljasuksessa, on lähes mahdotonta tunnistaa meille valehteleva ihminen. Mutta vaikka emme tunnista valehtelua on meidän olennaista tietää milloin ja miksi joku valehtelee. Perinteisesti ihmiset valehtelevat meille kun he haluavat meiltä jotakin esimerkiksi rahaa tai kun he haluavat salata meiltä jotakin. Lisäksi meidän kannattaa objektiivisesti ja kriittisesti suhtautua tietoihin, joita saamme. Tulisi muistaa, että kaikki mitä meille sanotaan voi olla valhetta. Ei pdä luottaa, että kuulemamme olisi totta. Tarkista asia. Kysy taktisia kysymyksiä. Ole epäilevä, ole kriittinen, älä usko. Rationaalinen harkinta on hyvä ase valheellista tietoa vastaan, muuten valehtelija vie voiton.

”Valhe on juossut jo kilometrin siinä vaiheessa kun totuus vasta saa kengät jalkaan.”- vanha sananlasku

Avainsanat: valehtelija, valhe

Lähteet/liitteet:

Feldman, R. (2010). The Truth About Lying. Virgin Books. New York.

Robson, D. (2015). The best and worst ways to spot a liar. Psychology. BBC. Haettu: http://www.bbc.com/future/story/20150906-the-best-and-worst-ways-to-spot-a-liar

Wood, J. (2015). Why Do We Believe Lies Even After They Are Proven WrongPsych Central. Haettu: https://psychcentral.com/news/2012/09/23/why-do-we-believe-lies-even-after-they-are-proven-wrong/45002.html

Zimmerman, L. (2016). Deception detection. American Psychological Association. Haettu: http://www.apa.org/monitor/2016/03/deception.aspx

maanantai, 15. toukokuu 2017

Marttyyrikuolema vai itsemurha? Marttyyrikuolema tarjoaa porsaanreiän islamistisille itsemurhahyökkääjille

Terrorismin tutkiminen on vaikeaa, koska ilmiö kytkeytyy usein poliittisiin ideologioihin. Psykologiassa on edelleen epäselvyyksiä itsemurhahyökkääjien toiminnasta. Uhraavatko he elämänsä ideologisesta syystä vai haluavatko he todella kuolla? Lankfordin mukaan vastaus tähän kysymykseen löytyy ”marttyyri”-konseptista.

Rikosoikeuden professori Lankford torjuu  kirjassaan ”The Myth of Martydom” vallitsevat näkemyksen radikalisoituneista itsemurhaterroristeista. Konventionaalisen näkemyksen mukaan itsemurhaterroristit eivät yleensä ole sairaita tai alttiita itsemurhalle vaan he ovat psykologisesti vakaita yksilöitä, jotka uhraavat itseään altruistisista syistä. Heidät nähdään oman konseptinsa kuten esimerkiksi radikaali-islamin tuotteena. Ensisilmäyksellä voikin usein vaikuttaa, että tekijä on henkisesti normaali nuori ihminen (Itsemurhahyökkääjät ovat yleensä nuoria miehiä). Lisäksi ystävät ja läheiset kuvaavat iskuntekijää usein ystävälliseksi ja harmittomaksi kaveriksi. Mutta tämä ei Lankfordin mukaan ole totta. Ja tämän perinteisen käsityksen tulisi muuttua. Lankfordin mukaan kyseiset henkilöt ovat tyytymättömiä, epävakaita, traumatisoituneita, epätoivoisia ja henkisesti sairaita yksilöitä, jotka haluavat kuolla. Miksei näistä ongelmista sitten uutisoida tai puhuta? Useimmissa kulttuureissa henkilökohtaisten ongelmien salaaminen on tavallista. Usein salataan se, jos tekijä kärsi kaksisuuntaisesta mielialahäriöstä, masennuksesta ja/tai aineiden värinkäytöstä. Tekijän kirjoituksissa on usein jälkikäteen löytynyt itsemurha-ajatuksia tai hän on niistä usein vihjaillut.

Lankford ei ole yksin käsityksensä kanssa, yhä useammat tutkijat haastavat konventionaalisen olettamuksen. Muun muassa Ariel Merarin tutkimusryhmä teki psykologisia testejä ennalta pidätetyistä itsemurhapommittajista ja löysi todisteita itsemurha alttiudesta, masennuksesta ja aikaisemmista (ei-terroristi) itsemurha yrityksistä. David Lester havaitsi postraumaattisia stressihäiriöitä kuten ahdistusta, toivottomuutta ja epätoivoa monelta naispuoliselta itsenurhaterroristiltä. Lisäksi useissa viimeaikaisissa artikkeleissa on todisteita psykologisista samankaltaisuuksista itsemurhaterroristien ja henkilöiden, jotka tekevät itsemurhia (joihin ei sisälly väkivaltaa) välillä. Itseasiassa itsemurha-terroristien psykologiset profiilit eivät juuri poikkea muista itsemurhan tehneistä. Kaikissa tapauksissa taustalla on henkisiä sairauksia kuten sosiaalista eristäytymistä, henkilökohtaista ja ammatillista epäonnistumista. Toisin sanoen hekilöt ovat kokeneet psykologista tuskaa.

Mielenkiintoiseksi seikan tekee tässä se, että useimmat itsemurhaterroristit tulevat muslimimaailmasta, jossa stigma perinteistä itsemurhaa vastaan on korkea. Kun islam terroristi päättää lopettaa elämänsä, hänen mahdollisuudet ovat rajalliset. Islamin uskonnossa on voimakkaita kieltoja tavanomaisesta itsemurhasta. Terroristijärjestöt käyttävät hyväkseen juuri epätoivoisissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä ja rekrytoivat niitä, jotka ovat halukkaita vaarantamaan elämäänsä ja tarvittaessa kuolemaan asian puolesta, jossa tehtävän palkintona on marttyyrikuolema ja sen mukanaan tuoma kunnia.

Lopuksi

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan ainakin osa itsemurhahyökkääjistä ovat itsemurha-alttiita. Tarjoaako marttyyrikuolema tekijälle niin sanotun porsaanreiän? Itsemurhaiskun kautta he uskovat takaavansa oman kuolemansa eli uskovat pääsevänsä taivaaseen helvetin sijaan. Lanfordin teorian ongelmana on vähäisten käytännön ratkaisujen tarjoaminen traagisten tapausten vähentämiseksi. Landford kyllä ehdottaa, että sen sijaan, että luokittelisimme itsemurhahyökkääjät ”normaaleiksi” tai ”martyyreiksi” meidän tulisi pitää heitä henkisesti sairaina yksilöinä. Lisäksi meidän ei tulisi enää nähdä itsemurhaiskuja marttyyritekoina, koska se vain lisää marttyyrikuoleman ihannointia ja voi jopa yllyttää itsemurhahyökkäyksiin.

Itsemurha on islamin vastaista. Marttyyrikuolema ei ole.

Avainsanat: marttyyrikuolema, terroristi, itsemurhahyökkääjä, itsemurha

Lähteet & viitteet:

Brym, R.J. & Araj, B. (2012). Are Suicide Bombers Suicidal? Studies on Conflict & Terrorism. Routledge. Haettu: http://projects.chass.utoronto.ca/brym/suicidal.pdf

Lankford, A. (2013). The Myth of Martydom: What really Drives Suicide Bombers, Rampage Shooters, and Other Self-Destructive Killers. St Martin’s Press. New York.

Lester, D. (2005). Suicide and the Holocaust. Nova Publisher.

Merari, A. (2010). Driven to Death. Psyhological and Social Aspects of Suicide Terrorism. Oxford University Press.

The Religion of Islam. Despair and Suicide in Islam.Haettu: www.islamreligion.com

  • Saara Huhtasaari

    CV:
    - MSc in Criminology and Criminal Psychology, University of Portsmouth (2013).
    - Psykologian aineopinnot, Turun Yliopisto (2007).
    - KM (aikuiskasvatustiede + aineenopettajan pedagogiset opinnot), Helsingin Yliopisto (2005).

  • Blogin Facesivu

    Blogillani on nyt aivan uusi facesivu. Tervetuloa mukaan tykkäämään ja ihmettelemään ihmismielen koukeroita myös osoitteessa: https://www.facebook.com/
    kriminologiaakriminaalipsykologiaa/

  • Mitä varten?

    Blogini on tarkoitettu kaikille kriminologiasta ja kriminaalipsykologiasta kiinnostuneille. Blogissa käsitellään objektiivisella ja subjektiivisella tasolla yleisiä ja ajankohtaisia aiheita kyseisiltä tieteenaloilta. Ajatus blogin kirjoittamiseen on lähtenyt siitä, että opiskellessani itse kyseistä alaa, en juuri löytänyt netistä alan kirjallisuutta tai tietoa suomeksi.

  • Toteutus

    Blogissani työstän mielenkiintoisia kriminologian ja kriminaalipsykologian teemoja, viittaamalla alan artikkeleihin, kirjoihin ja julkaisuihin. Kääntämisen yhteydessä voi tulla muutoksia alkuperäiseen tekstiin, joita huomion vittaamalla teoksiin, tekemällä näin en myöskään riko tekijänoikeutta.

  • Kriminologia

    Kriminologia tutkii rikollisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä. Tutkimuskohteena voi olla rikollisuuden määrä, rakenne, kehitys, rikollisuuteen vaikuttavat tekijät ja sen syyt. Kriminologia on monitieteellinen tieteenala, jonka taustalla vaikuttaa sosiologia ja lisäksi kriminologialla on yhteys muihin tieteenalohin kuten psykologiaan, taloustieteeseen, sosiaalipolitiikkaan ja tilastotieteeseen (White & Haines, 2008; Haapasalo, 2008).

  • Kriminaalipsykologia

    Kriminaalipsykologia on sovelletun psykologian osa-alue, jossa tutkitaan rikollista käyttäytymistä ja rikoksentekijöitä. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi rikospaikkakäyttäytyminen, rikosten uusimisen ennustaminen, rikoksentekijöiden persoonallisuuden piirteet, elämänkaari, oikeussalipsykologia ja kuulustelutekniikka. Kriminaalipsykologiassa rikollisuus on tarkasteltava psykologinen ilmiö (Pakes& Pakes, 2009; Haapasalo, 2008).

  • Kriminologian tai kriminaalipsykologian opiskelu Suomessa

    Kriminologiaa tai Kriminaalipsykologiaa ei voi lukea pääaineena Suomessa. Yleisin väylä kriminaalipsykologian opintoihin on hakeutua opiskelemaan psykologiaa ja sen jälkeen valita sivuaineeksi kriminologian opinnot. Kriminaalipsykologiaan liittyviä opintoja voi suorittaa kolmessa yliopistossa Suomessa; Helsingissä, Turussa ja Kuopiossa. Lisäksi Avoimessa yliopistossa voi lukea rikosoikeutta (www.Studentum.fi).