Sananvapaus on tulkinnanvarainen käsite.

Mistä sananvapaudesta on kyse?

Sananvapauteen kuuluu vitsailu, pilan tekeminen, provosoiminen, agitoiminen, kritisointi ja arvostelu. Sananvapauden piiriin kuuluvat mielipiteet voivat järkyttää joitakin, ja niitä voidaan pitää häiritsevinä ja epämiellyttävinä. Mutta sananvapaudessa on kyse juuri ihmisen oikeudesta sanoa epämiellyttäviäkin asioita, ilman rangaistuksen pelkoa. Tietenkin sanomisillamme on aina luonnollisia seuraamuksia, osa ihmisistä ei välttämättä enää pidä meistä, mutta tämä on riski, jonka otamme. Kannamme aina seuraamukset omista teoistamme ja sanomisistamme. Sananvapauteen kuuluu juuri se, että henkilö kantaa vastuun puheistaan ja kirjoituksistaan.

Sananvapaus on tärkeää, koska siinä ei ainoastaan ole kyse henkilön vapaudesta ilmaista mielipiteitään, vaan myös henkilön oikeudesta ja tarpeesta purkaa tunteitaan. Sananvapaus edistää yksilön hyvinvointia. Ajattelu, ajatus ja mielipiteiden vaihto vapaalla tavalla ovat välttämätön edellytys. Sananvapaus on yksi demokratian peruslähtökohdista ja yhteiskuntarauhaa ylläpitävä elementti.

Sananvapaudessa ilmenevät ongelmat

Määrittäminen

Sananvapaus määritellään Suomen perustuslaissa henkilön perusoikeutena, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä (Suomen hallitusmuoto, 2. luku, 12 §).

Sananvapautta voidaan kuitenkin tietyissä tilanteissa rajoittaa, esimerkiksi sananvapauden turvin ei sallita muiden perusoikeuksien tai ihmisarvon loukkaamista. Lisäksi rikoslaissa rangaistaviksi teoiksi on määritelty kunnianloukkaus, laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Sananvapauden rajoitusten tulee olla joka kerta laintasoisia, eli pelkällä viranomaisen määräyksellä sananvapautta ei voi estää. Ja sananvapauden “ydinalueeseen” ei saa koskaan puuttua (ydinalueessa puhuminen on sallittua, lainsäädäntöä ja viranomaisia saa arvostella, tutkimustulokset julkaistaan ja yhteiskunnallisista kysymyksistä kuten sosiaaliturvasta, maahanmuutosta ja rikollisuudesta voidaan vapaasti keskustella).

Sananvapauden määritelmä ei kuitenkaan ole riittävän kattava, etteikö väärinymmärryksiä syntyisi. Ilmaisut ovat osin epämääräisiä, esimerkiksi ilmaisu “kiihottaminen kansanryhmää vastaan“, ei ainoastaan ole vaikeaselkoinen, vaan se on myös vaikeasti toteen näytettävä teko. Loppupelissä tuomioistuin määrittelee pykälää tuomarin oman arvomaailman pohjalta. Rajan määrittely on siis jonkin verran tulkinnanvarainen.

Tulkinta

Sananvapaus on osittain myös tulkintakysymys. Ihmiset näkevät saman asian eri tavalla, tulkitsevat sitä eri tavoin ja faktatkin ymmärretään eri tavoin. Ihmisten vaihteleviin tulkintoihin vaikuttaa niin kulttuuritausta, arvopohja, ikä kuin sukupuolikin. Alla on mainittu muutamia erilaisia tulkintatapoja.

  • Selektiivinen (valikoiva) havainto. Ihmisen aivot eivät pysty käsittelemään kaikkia ärsykkeitä yhtä aikaa ja tämän vuoksi henkilö valitsee kiinnostuksen kohteeksi vain tiettyjä näkökulmia. Näkökulmien valintaan vaikuttavat henkilön oma motivaatio, kokemukset, odotukset, asenteet, ennakkoluulot ja stereotypiat. Selektiivinen havainto johtaa havaintojen vääristymiseen.
  • Illuusio puolueellisuuden ymmärtämisestä. Henkilöt yliarvioivat oman ymmärtämisensä kiistanalaisissa ja kontroversiaalisissa kysymyksissä.
  • Sokea piste -teoria. Henkilö tarkastelee vastapuolen argumentteja ennakkoasenteellisesti eikä lainkaan kyseenalaista omaa kantaansa.
  • Myside bias. Henkilökohtainen puolueellisuus. Henkilö kerää omia argumentteja vahvistavaa todistusaineistoa ja arvio niitä positiivisesti. 
  • Valaistuminen (enlightening). Henkilö uskoo valaistuneensa, mutta pitää vastustajan samanlaista “valaistumista” puolueellisena ja asenteellisena.
  • Naiivi realismi. Henkilö katsoo, että hän havaitsee asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, mutta vastustaja ei.
  • Motivoitunut skeptismi.  Henkilö tulkitsee vastapuolen argumentteja asenteellisesti ja epäilevasti, vaikka tietojen oikeellisuus olisi virallisesti todistettu.

Yllä mainitut selektiivinen havainto ja myside bias yhdessä naiivin realismin, valaistumisen, sokea piste-teorian ja motivoituneen skeptismin kanssa tarjoavat monisyisen selityksen siitä, miksi vastakkaiset puolet eivät yksinkertaisesti pysty näkemään toistensa väitteiden pätevyyttä. Tutkimuksissa on havaittu, että sekä asian puolustajat että vastustajat, eivät ainoastaan tulkinneet samaa tilannetta eri tavalla, vaan he todella näkivät eri asioita. Tämä on yksi selittävä tekijä miksi asiat ja ilmiöt ajautuvat vastakkainasetteluun eli aiheuttavat niin sanotun polaarisen jännitteen. Sananvapautta tuomioistuimessa pohditaan tapauskohtaisesti, yleisenä tulkinnan lähtökohtana on ns. perusoikeusmyönteinen tulkinta. Tulee muistaa, että tulkinta on aina jonkun näkemys. Henkilöt tulkitsevat asioita eri tavalla. Jos henkilö käyttää yllä mainittuja tulkintatapoja osoittaa hän käsityksen puutetta omasta osaamisestaan ja pätevyydestään.

Vihapuhe ja rajanveto

Suomen lainsäädännössä vihapuhetta vastaa etupäässä rikoslain 11 luvun 10§:n kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Lisäksi syyllistyminen kunnianloukkaukseen ja laiton uhkaus on rangaistavaa vihapuhetta. Euroopan neuvoston ministerikomitean mukaan vihapuhe on ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.

Vihapuhe on viharikos. On todettu, että osa viharikoksista ovat opportunistisia, joissa olosuhteet määräävät jonkin verran tekoa. Kriminologiassa on mainittu teoria nimeltään “rikkoutunut ikkuna”, jossa tutkijat halusivat selvittää, miksi rikollisuuden määrä on huomattavasti alhaisempi joillakin esikaupungin alueilla kuin toisilla, vaikka taloudelliset ja demografiset piirteet olivat samankaltaisia. Tutkijat suorittivat kokeilun Etelä-Bronxissa (New York), jossa kallis ja ehjä auto pysäköitiin ja jätettiin kadun varrelle pitkäksi aikaa seisomaan. Auto säilyi ehjänä, mutta heti kun tutkijat rikkoivat autosta pienen sivuikkunan, niin muutaman tunnin sisällä auto oli käännetty ylösalaisin ja tuhottu täysin. Tämä teorian pohjalta on perusteltua, että valtion tulee toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä vähentääkseen vihapuhetta. Kun lain ja järjestyksen ylläpitämistä laiminlyödään, niin ei pelkästään rikollismahdollisuudet kasva, vaan koko yhteiskunta muuttuu heikommaksi, pelottavammaksi ja välinpitämättömäksi.

Vihapuheella on myös vaikutuksia yksilöön. Vihapuheen kohteena oleminen aiheuttaa henkilölle sekä fyysisiä, että psyykkisiä haittoja. Yksilötasolla on havaittu tihentynyttä hengitystä, päänsärkyä, kohonnutta verenpainetta, huimausta ja nopeaa sydämensykettä. Joidenkin tiedemiesten mukaan afrikkalaisamerikkalaisten korkea verenpaine saattaa mahdollisesti liittyä tukahdettuun vihaan geneettisten tekijöiden lisäksi. Vihapuheen psykologisia haittoja ovat muun muassa pelot, painajaiset ja sosiaalinen syrjäytyminen. Vihapuhe vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin lapsiin ja nuoriin, mutta tietenkin sillä on vaikutuksia koko yhteiskuntaan, koska suvaitsemattomuus estää tasapuolisen ja asiallisen keskustelun. 

Vihapuhetta ei kuitenkaan tule sekoittaa vihaisen puheen kanssa, valitettavasti vaan rajanveto vihaisen puheen ja vihapuheen välillä on vaikea tehdä. Vihapuhetta ei ole helppo määritellä, koska mitään suoranaista, yleisesti tunnustettua määritelmää ei ole olemassa ja tämä tekee rajanvetämisen näiden kahden puheen välillä häilyväksi. Kärjistetysti voidaan todeta, että vihapuheen tulkinta on “kuulijan korvassa”. Sananvapautta säädellään poliittisesti, valtasuhteet vaikuttavat siihen kuka saa äänensä kuuluviin ja kuka ei. Mutta toisin kuin vihapuhe niin, vihainen puhe voi olla meille myös hyödyllistä, se muun muassa varoittaa meitä siitä, että jokin on väärässä, joko poliittisessa elimessä, tai puhujassa itsessään. Se saattaa myös viitata siihen, että muutosta tarvitaan, ja se voi esiin tuoda uusia mahdollisuuksia.

Koska vihapuhe on osin tulkinnanvarainen, ja koska tulkitsemme asioita eri tavalla (ks. yllä), niin kuka voi määritellä mikä on vihapuhetta ja mikä on vihaista puhetta eli sallittua kritiikkiä? Missä menee sananvapauden rajoittamisen raja? On aika mahdotonta sallia jotain tiettyä puhetta ja samalla kieltää jotakin toista.

Kehityspsykologi Helen L. Carr ei löydä sananvapaudelle vaihtoehtoja, koska hänen mukaansa kaikille kiistanalaisille aiheille löytyy huomattava joukko ihmisiä, jotka pitävät niitä vihamielisinä, epämiellyttävinä ja syrjivinä ja jos määrittelemme jotkut puheen aiheet vihapuheiksi, niin samaan aikaan meidän tulisi poistaa kaikki kiistanalaiset aiheet, koska suvaitsemattomuutta löytyy poliittisesti aina molemmilta puolilta. Esimerkiksi USA:ssa, jos keskustellaan aiheesta kuten esimerkiksi “black lives matter“ löytyy aina joku, joka kokee keskustelun vastenmielisenä, hyökkäävänä ja jopa inhottavalta, ja vastaavanlaisesti sama ilmiö on havaittavissa jos keskustellaan aiheesta “blue lives matter“. Myös ihmiskehityksen professori Williams on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa se, että henkilö tuntee epämukavuutta tai ahdistusta kuullessaan tiettyjä asioita, ei riitä oikeudelliseksi syyksi kieltää sananvapautta.

Sananvapaudessa on kyse juuri ihmisen oikeudesta sanoa epämiellyttäviäkin asioita. Sananvapauden kollektiivinen luonne liittyy juuri yksilöiden ideoihin ja tiedon vaihtoon, jotta voimme rakentaa parempia ideoita ja etsiä totuutta. Yleensä vain yhtä totuutta ei ole, ja sen takia argumenttien perustelut ovat parasta, jotta saamme mahdollisuuden kumota ne, silläkin uhalla, että vasta-argumenttimme olisi väärä tai se sisältäisi vain osan totuudesta, koska ainoastaan mielipiteiden törmäyksellä, voimme löytää totuuden. Mutta emme voi saavuttaa totuutta, jos tietoja poistetaan tai vapaa keskustelu evätään. Vapaa keskustelu ja argumentointi auttaa meitä tekemään parempia päätelmiä. Kiistanalainen puhe ja vihainen puhe eivät ole vihapuhetta, eikä niitä sellaisina tulisi nähdä. Sananvapauden määrittäminen vihapuheeksi on yksi keino tehdä tietyistä ajatuksista lainvastaisia, jotta ne eivät häiritsisi poliittisia tavoitteita.

“Totuus, on uusi vihapuhe. Epärehellisyyden aikana, totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko.“ - Orwell

Sananvapauden rajoittaminen ja sen seuraukset

Sananvapaus kielletään usein sensuurin kautta. Useimmiten sensuurin lähtökohtana on suojata henkilöitä, yleensä lapsia, olemasta alttiina sanoille, ideoille ja kuville, jotka ovat tarkoitettu aikuisille. Tämä on tavallisesti hyväksyttävää. Mutta jossain vaiheessa sananvapauden suhteen tapahtui käänne ja ajan henki on nyt sellainen, että uskotaan, että kaikkein tuhoisin asia, mitä ihmisille voi tapahtua, on se, että joku sanoisi jotain, joka voisi loukata heitä.

Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana sananvapauden kunnioittaminen ja suojaaminen on vähentynyt maailmalaajuisesti Eurooppa mukaan lukien. Hälyttäviä trendejä on siis nähtävissä eri puolilla Eurooppaa. Jopa Tanska ja Englanti –historialliset sananvapauden puolesta puhujat, ovat valinneet “sosiaalisen harmonian” sananvapauden yli. Itse asiassa kaikilla Euroopan jäsenvaltiolla (myös Islannilla ja  Norjalla) on havaittu vuonna 2016 Reports Without Bordersin lehdistönvapausindeksin mukaan, heikompaa alhaisempaa lehdistönvapautta verrattuna vuoteen 2013. Joissakin tapauksissa on tapahtunut huomattavaa taaksepäin menemistä, esimerkiksi Saksassa pisteet nousivat 10,24 %:sta 14,8 %:iin (mitä vähemmän pisteitä, sen enemmän lehdistönvapautta kunnioitetaan). Englannissa vastaavat luvut olivat 16, 89%:sta 21,7%:iin ja Puola oli pahimpia tapauksia 13,11 %:sta 23.89 %:iin.

Sananvapautta Euroopassa ei myöskään lisää jokin aika sitten allekirjoitettu “käytännesääntö” (COC) Euroopan komission ja Facebookin, Microsoftin, Twitterin ja YouTuben välillä.  Yhteenvetokäytännön mukaan nämä tekniset jättiläiset ovat sopineet "tarkistavansa enemmistön pätevistä ilmoituksista, jotka koskevat laittoman vihamielisen puheen poistamista alle 24 tunnissa ja poistaa tai estää pääsyn tällaiseen sisältöön tarvittaessa". Mikä sitten tällainen "laiton vihamielinen puhe" on, ei ole aivan selvä. Sillä viitataan puitepäätökseen ja kansallisiin lakeihin. Kuitenkin puitepäätöksen määritelmä siitä, mikä on "yllyttäminen vihaan", ei ole kovin selkeä, ja kansalliset vihanpuheen lait vaihtelevat suuresti.

Sananvapauden rajoittaminen johtaa salakavalasti myös muiden oikeuksiemme hallitsemiseen. Alla on mainittu muutamia sananvapauden rajoittamisesta aiheutuvia seurauksia.

Psykologinen reaktanssi

Useissa empiirisissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että rajoittamisesta koituu tunneperäisiä seurauksia. Psykologisessa reaktansissa on kyse henkilön emotionaalisesta kapinasta, jossa henkilö valitsee jotain päinvastaista kuin mitä häneltä odotetaan tai pyydetään. Tässä ei niinkään ole kyse erimielisyydestä, vaan henkilön keinosta säilyttää vapaus ja itsenäisyys. Tätä reaktanssia (käänteistä psykologiaa) tapahtuu usein lasten ja nuorten parissa, mutta on myös havaittu monilla aikuisilla. Reaktanssikokemuksen aikana henkilöillä on taipumusta olla vihamielinen ja heillä on aggressiivisia tunteita enemmänkin uhkaavan viestin lähteeseen, kuin itse sanomaan.

On havaittu kolmenlaista reaktanssikäyttäytymistä: 1) Suoraa, “kielletty hedelmä maistuu makeammalta”. Henkilö kokee, että hänen vapautta uhataan, jonkin kieltämisen kautta ja tämä motivoi henkilöä tekemään jotain täysin päinvastaista. 2) Epäsuoraa, “Valkoinen karhu”. Psykologi Wegner teki tutkimuksen ihmisille, jossa kerrottiin, että valkoista karhua ei saa ajatella. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ensimmäisen 5 minuutin aikana he eivät kyenneet olla ajattelemasta valkoista karhua, ja 5 minuutin jälkeenkin he ajattelivat sitä kaksi kertaa enemmän kuin verrokkiryhmä. Meidän mielellä on taipumus palata esimerkiksi ajatukseen, jota ei saisi ajatella. 3) Uteliaisuus, subjektiivinen reaktanssi. Kokeilut ovat osoittaneet, että ihmiset katsovat tai tekevät jotain todennäköisemmin, jos niissä on varoituslappu, esimerkiksi kirjat, jotka ovat “kiellettyjä” ovat enemmän suosittuja kuin ei kielletyt. Joissakin tapauksissa henkilö voi noudattaa kieltoa, mutta kehittää voimakkaan hylkimisreaktion sitä kohtaa kuka sen määräsi.

Sananvapauden rajoittamisessa rajoitetaan henkilön itsenäisyyttä ja vapautta sanoa tiettyjä asioita. Tästä väistämättä seuraa tunneperäisiä seuraamuksia, emotionaalista kapinaa. Reaktanssikokemuksen aikana henkilöillä on ollut taipumusta olla aggressiivisia kielletyn viestin lähteeseen, enemmän kuin itse sanomaan sekä jatkuvat rajoitukset keräävät turhautumia ja patoutuneita vihan tunteita. Lisäksi on havaittu, että jos henkilön perusvapauksia uhataan, niin yhteiskunnallisella vaikutusalueella saavutetaan huonompia tuloksia. Yksi kuuluisimmista esimerkeistä lienee kieltolaki, vaikka se esti alkoholin jakelun, niin kuitenkin monet retrospektiiviset tutkimukset osoittavat, että kieltäminen johti alkoholin kulutuksen kasvuun ja lisääntyneeseen rikollisuuteen. Rajoittaminen johtaa usein vastarintaan.

Lisää ennakkoluuloja

Ennakkoluulot ovat enemmän tai vähemmän opittuja. Ihmisillä on tapana etsiä todisteita, jotka tukevat heidän omia mielipiteitään ja ennakkoluulojaan ja jättävät huomioimatta todisteet, jotka ovat ristiriidassa heidän mielipiteidensä kanssa (ks. yllä sokea piste-teoria, myside bias, motivoitunut skeptismi, naiivi realismi). Jos sananvapautta rajoitetaan, jäävät ulkopuolelle tietyt mielipiteet ja henkilöt eivät pääse peilaamaan omia mielipiteitään avoimesti. Eriävien mielipiteiden esittäminen on hedelmällistä ja todella tärkeää. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ennakkoluuloja ei vältetä sananvapautta rajoittamalla, vaan henkilöitä tulisi opettaa arvostamaan muita näkökulmia, lisäksi monipuolinen tiedon hankkiminen ja myönteiset ryhmien väliset kontaktit vähentävät ennakkoluuloja.

Lisää ääri-ilmiöitä, radikalisoitumista ja vastakkainasettelua

Rajoitettu sananvapaus voi johtaa sortamiseen, ihmisoikeusrikkomuksiin ja muihin vakaviin seuraamuksiin ja kysymyksiin. Sosiaalinen media on kunnostautunut bannaamisessa, viestejä poistetaan ja samalla bannataan niiden kirjoittajat. Brookingin tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että bannaus ja tilien poistaminen, ei ainoastaan lisää, vaan kiihottaa radikalisoitumiselle, siis erityisesti niiden kohdalla, joita ei olla vielä bannattu. Myös Greenwichin yliopiston tutkimuksen tulokset osoittivat, että bannaus aiheutti itse asiassa lisääntynyttä väkivaltaa. Ihmisten ryhmittely vain yhteen tiettyyn suljettuun ryhmään vain vahvistaa heidän ei-toivottua käyttäytymistä ja vahvistaa heidän puolueellisuutta. Tämän takia useiden erilaisten näkökulmien esittäminen puolestaan vähentäisi ääri-ilmiöitä ja vastakkainasettelua.

Heikentää demokratiaa ja lisää taantumista

Sananvapauden rajoittaminen on tyypillistä totalitaarisissa valtioissa. Valtioissa, joissa sananvapautta ei ole tai sitä olennaisesti rajoitetaan, on usein mahdotonta erottaa huonoja ideoita hyvistä, koska tarjolla ei ole kuin niin sanottu se “oikeaksi katsottu” tieto. Sananvapaus on edellytys tehokkaalle demokraattiselle osallistumiselle. Yhteiskunta tarvitsee avointa viestintää muuttumiseen ja kasvuun, ja jos ihmiset eivät voi puhua tai eivät uskalla puhua, jakaa ajatuksia ja mielipiteitä, vaikuttaa se väistämättä yksilön yksittäiseen autonomiaan ja vapauteen, mikä muodostaa vakavan esteen yksilön henkilökohtaiselle kehitykselle. Ihmisistä tulee vähemmän tuottavia, he taantuvat, eikä tällainen taantunut yhteiskunta enää pysty kilpailemaan muiden maiden kanssa. Sananvapauden rajoittaminen aiheuttaa pitkällä välillä sosiaalisen pysähtymisen ja tyytymättömyyden rajoittajaa kohtaan. Koko yhteiskunta taantuu.

Lisää epätasa-arvoa

Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että on oltava yhtä kriittinen jokaista asiaa kohtaan, olipa kyseessä sitten aatteelliset tai uskonnolliset asiat. Haastaa saa ja pitää. Kenenkään argumentit ja uskomukset eivät ole yhtään sen arvokkaampia tai arvottomampia, ketään ei pidä asettaa eri asemaan. Uskonvapaus liittyy erottamattomasti sananvapauden puolustamiseen. Uskonnossa ei kuitenkaan todellisuudessa ole kysymys uskosta, vaan poliittisesta vallasta. Tämä on hyvä tiedostaa. Vaatimus siitä, että tiettyjä asioita ei voida sanoa, joko uskon kunnioittamisen tai kulttuurien kunnioittamisen takia, on ainoastaan keino tukahduttaa eri mielipiteitä ja eri mieltä olevia. Ja hyväksymällä sen, että tiettyjä asioita ei voida sanoa tai tietyistä asioista ei voida puhua, koska ne mahdollisesti loukkaavat, on selkeästi epätasa-arvoista sananvapauden rajoittamista. Käytännössä on mahdotonta vähentää tai poistaa kiihkoilu yksinkertaisesti kieltämällä se. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vuoksi meidän on suojeltava vapaata ilmaisua. Kohdennettua  sananvapautta ei ole olemassa, sananvapaus kuuluu kaikille.

Lopuksi

Sananvapautta rajoitetaan ja säädellään poliittisesti, ja nämä rajoitukset ajavat aina jonkun tarkoitusperiä. Keskusteluja ei käydä tyhjiössä, vaan valtasuhteet vaikuttavat, kuka saa äänensä kuuluviin ja kuka ei. Viime aikoina on näyttänyt siltä, että sananvapauden rajoittamisesta ja vihapuheen määrittämisestä on enemmänkin tullut keino muokata ärsyttäviä poliittisia argumentteja sopimattomiksi, josta on seurannut se, että vain tietyistä asioista saa puhua ja tietyistä ei. Mutta kenellä on oikeus määritellä nämä? Täysin arvovapaata henkilöä ei ole, jokaisella meillä on oma päämäärämme, jota ajamme.

Demokratia voi toimia ainoastaan jos jokainen kansalainen uskoo, että juuri hänen äänensä on tärkeä. Jos ihmiset kokevat, että heillä ei enää tätä oikeutta ole, demokratia kärsii. Sananvapautta rajoittamalla voimme sanoa myös hyvästit vapaalle ajattelulle, innovaatioille ja muutokselle. Argumentin hylkääminen ilman perusteluja ja ilman avointa keskustelua, on epäedullista demokratialle. Myös sellaisten argumenttien hylkääminen, jotka mahdollisesti loukkaavat, on turha rajoittaa, sillä jos lähdemme tälle tielle voimme välittömästi peruuttaa kaiken kommunikoimisen, koska aina löytyy joku joka loukkaantuu. Ja sananvapauden salliminen vain tietylle porukalle, ei ole sananvapautta. Sananvapauden rajoittamisella ei ongelmia ratkota.

Tämän blogin kirjoittaja ottaa täyden vastuun kirjoituksestaan.

Avainsanat: sananvapaus, sananvapauden rajoittaminen, vihapuhe, vihainen puhe, psykologinen reaktanssi

Lähteet &liitteet:

Ceci, S.J. & Williams, W.M. (2018). Who Decides What is Acceptable Speech on Campus? Why Restircting Free Speech IS Not the Answer. SageJournals. Haettu: http://journals.sagepub.com/eprint/I6zYjCxgsdtnFbmPm9FI/fullCornell

Chronicle (2018). Psychologists: there is no alternative to free Speech. Haettu: http://news.cornell.edu/stories/2018/05/psychologists-there-no-alternative-free-speechForeign Policy (2016). Europe’s freedom of speech fail. Haettu: https://foreignpolicy.com/2016/07/07/europes-freedom-of-speech-fail/Gelber, K. &

McNamara, L.J. (2016). Evidencing the harms of hate speech, 22 (3) Social Identities 324-341. Haettu:  https://ro.uow.edu.au/cgi/viewcontent.cgi?referer=&httpsredir=1&article=3288&context=lhapapers

Herz, M. & Molnar, P. (2012). The Content and Context of Hate Speech. Rethinking Regulation and Responses. Oxford Press.

PsychologyToday (2014). Principle number nine: Freedom of Speech. Haettu: https://www.psychologytoday.com/us/blog/resilience-bullying/201401/principle-number-nine-freedom-speech

Poliisi.fi. Haettu: https://www.poliisi.fi/vihapuhe

Steindl, C. & Jonas, E. & Sittenthaler, S. & Traut-Mattausch, E. & Greenberg, J. (2015). Understanding Psychological Reactance, 223 (4): 205-214. Haettu: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4675534/

The New York Times (2012). The Harm in free Speech. Haettu: https://opinionator.blogs.nytimes.com/2012/06/04/the-harm-in-free-speech/

Tieteen termipankki. Sananvapaus. Haettu: http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:sananvapaus

Wikipedia. Reactance (psychology). Haettu: https://en.wikipedia.org/wiki/Reactance_(psychology)

Wikipedia. Sananvapaus. Haettu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sananvapaus