Aitoon sananvapauteen liittyy oikeus kritisoida kaikkia uskontoja. Kritisoinnissa on kuitenkin aina pidettävä mielessä tarkoituksenmukaisuus, hyvän maun ja sopivuuden rajat. Ketään ei tule tarkoituksenhakuisesti loukata, ketään ei saa uhkailla ja lisäksi tulisi tiedostaa se fakta, että mikä toiselle on vain harmitonta herjan heittämistä, niin toiselle se voi olla Jumalaan kohdistuvaa pilkkaa. Ihmisten vaihteleviin tulkintoihin vaikuttavat muun muassa kulttuuritausta ja arvopohja, sekä näemme että tulkitsemme asioita eri tavoin. Aikaisemmassa blogissani ”Sananvapauden rajoittaminen ja sen seuraukset”on tarkemmin käsitelty erilaisia tulkintatapoja.

Kritiikistä ja sen vastaanottamisesta yleisesti

Kyky vastaanottaa kritiikkiä on taitolaji. Useimmat ihmiset ovat siinä huonoja. Psykologien mukaan tämä johtuu siitä, että kiinnitämme enemmän huomiota negatiivisiin näkökantoihin kuin myönteisiin palautteisiin. Vikojen ja ongelmien näkeminen on meille luontaisempaa kuin positiivisten mahdollisuuksien. Tietenkin jokainen tulkitsee ja määrittelee kritiikkiä omalla tavallaan, mutta toiset ovat enemmän kritiikkiherkkiä kuin toiset. Tutkijat uskovat, että korkea kritiikkiherkkyys saattaa johtua osittain kognitiivisesta puolueellisuudesta tulkita monimerkityksellistä tietoa negatiivisesti. Suurin osa kritiikistä muuttuu siis kielteiseksi vastaanottajan mielessä.

Kritiikki herättää henkilöissä usein pettymyksen, vihan ja mielipahan tunteita. Monet eivät yksinkertaisesti kestä kritiikkiä, he joko ummistavat siltä silmänsä tai alkavat puolustella heti omaa kantaansa, osa jopa masentuu tai tulee surulliseksi, ja ainoastaan vain murto-osa kykenee suhtautumaan kritiikkiin rakentavasti. Kritiikkiin tulisi suhtautua neutraalisti, punnita sen etuja ja haittoja, ja näiden pohjalta tehdä johtopäätöksiä. Mutta emotionaalinen suhtautuminen kritiikkiin johtaa usein siihen, että henkilö reagoi siihen joko vihamielisesti tai alistuvasti.

Miksi sitten kritisoimme muita? Usein se johtuu yksilön sisäisestä tyytymättömyydestä ja jatkuvasta pyrkimyksestä torjua sitä. Lisäksi kritiikkiä käyttävä henkilö yrittää usein parantaa omaa itsetuntoaan, samalla kun hän solvaa toista. Tällainen solvaava, aiheeton kritiikki, ei palvele ketään, mutta rakentava kritiikki on meille hyväksi, se auttaa meitä sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin, ja lisäksi se auttaa meitä kehittymään.

Hyvä kritiikki voi avata myös keskusteluja. Asioiden kyseenalaistaminen, erilaisten kysymysten esittäminen sekä avoin keskustelu on paras tapa haastaa stereotypioita ja ennakkoluuloja. On luonnollista olla jotain mieltä asioista, eikä tulisi olla mitään syytä, etteikö omaa mielipidettään saisi julkisesti ilmaista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ennakkoluuloja ei vältetä mielipiteitä rajoittamalla, vaan monipuolinen tiedon hankinta ja myönteiset ryhmien väliset kontaktit vähentävät ennakkoluuloja ja vastakkainasettelua. Kriittisyys ei uhkaa uskonnollisia vakaumuksia, vaan se on välin, joka loisi perustaa syvemmälle ymmärrykselle ja kohti integroitua yhteiskuntaa.

Uskonnollinen satiiri ja vihapuhe

Flemming Rosen mukaan sananvapautta ei ole koskaan rajoitettu niin paljon kuin 2000- luvulla, erityisesti 2000-luvun alussa. Rose oli vuonna 2005 tanskalaisen Jyllands-Postenin toimittaja, joka julkaisi pilakuvapiirroksen Muhammadista. Pilakuva johti laajoihin väkivaltaisiin mielenilmauksiin ympäri maailmaa. Monet muslimivaltiot boikotoivat tanskalaisia tuotteita, Tanskan lippuja poltettiin, Tanskaa ja länsimaita uhattiin itsemurhaiskuilla jne. Tanska ja muut länsimaat korostivat sananvapautta, kun taas islamilaiset maat vaativat anteeksipyyntöä. Tietenkin voidaan pohtia, ylittikö kyseinen pilapiirros hyvän maun rajat ja onko tämä sopivaa journalismia, mutta tästäkin huolimatta mikään ei oikeuta väkivaltaisesti hyökkäämään sananvapautta vastaan. Tällainen uhkailu on kuulemma osa äärijärjestöjen edustajien sananvapautta, mutta länsimaiseen sananvapauteen ei uhkailu kuitenkaan kuulu.

Mutta milloin uskonnollisesta satiirista tulee vihapuhetta? Missä vaiheessa satiirin raja päättyy ja vihapuheen harmaa alue alkaa? Valitettavasti rajanveto näiden kahden välille on vaikea tehdä. Erilaisten näkemysten kyseenalaistaminen ja eri mieltä oleminen toisen uskomuksista on hyväksyttävää, mutta valheiden kertominen, väärän tiedon levittäminen, tosiasioiden kieltäminen ja uhkaaminen ei ole hyväksyttävää käytöstä. Tällainen käytös ei ilmaise kritiikkiä vaan se ilmaisee vihaa. Itse vihapuheelle ei ole yleisesti tunnustettua määritelmää ja tämä tekee rajanvetämisen häilyväksi (Euroopan neuvoston mukaan vihapuhe on ilmaisua, jolla levitetään, yllyttään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa tai antisemitismiä). Sananvapauteen liittyy vastuu. Rakentava kritiikki ja kyseenalaistaminen vaikuttavat myönteisesti yhteiskuntaamme, viha puolestaan ei. Satiirin pyrkimyksenä on yleisesti ottaen kritiikin esittäminen, ja kritiikki ei ole vihapuhetta. Viime kädessä vihapuheen tulkinta on kuulijalla.

”Kaikki uskonnot ovat samanarvoisia, mutta jotkut ovat vähemmän samanarvoisia kuin toiset”.

En tiedä samanlaista vastareaktiota aiheutuneen muiden uskontojen johtohahmoihin liittyvistä pilapiirroksista kuin yllä mainitussa esimerkissä. Tanska ei ole ainoa, joka on saanut kokea kuinka riskialtista islamin kritisoiminen on. Muun muassa paavi Benedictus XVI siteerasi yhdessä puheessaan erästä 1300-luvulla elänyttä keisaria. Puheen jälkeen paavin henkeä uhattiin, koska siteerattu keisari oli sanonut, että profeetta Muhammad on tuonut maailmaan pahoja asioita. Uhkailu ja väkivalta on näyttänyt toimivan, koska islamilaisten maiden jatkuvan painostuksen myötä länsimaissa on alkanut esiintymään havaittavissa olevia sananvapauden uhkia. Länsimaissa on yhä enemmän ihmisiä, jotka haluavat kokonaan kieltää islamin ja profeetta Muhammadin kritisoinnin, vaikka pohjimmiltaan kyse taitaa olla väkivallan pelosta. Ruotsin kirkon piispa Eva Brunner teki aloitteen 2015 ristien poistamisesta Tukholmassa ja syynä oli se, että hän ei halua loukata muslimien tunteita.

Käyttäytymistieteilijän tohtori Gad Saadin mukaan myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa löytyy lukuisia tutkijoita, jotka ovat toistuvasti pidättäytyneet jakamasta yleisesti näkemyksiään uskonnoista ja erityisesti tietystä uskonnosta (islamista), koska he pelkäävät siitä aiheutuvia henkilökohtaisia seurauksia kuten työpaikan menettämistä ja ystävien kaikkoamista. Saadin mukaan yksi totalitarismin ensimmäisistä vaiheista on se, että älymystöt alkavat harjoittaa ennakoivaa itsesensuuria.

Suomessakin keskustelu islamin ympärillä on koko lailla vaiettua. Sitä ei uskalleta haastaa tai kyseenalaistaa. Jos joku uskaltaa arvostella tai haastaa, niin tämä henkilö helposti leimataan islamfobiseksi rasistiksi. Lisäksi jos kyseisestä asiasta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa hieman kriittisesti kirjoittaa, niin saa helposti bannin. Outoa tässä on se, että mikään muu uskonto ei nauti samalla tapaa suojaa pilkkaamiselta saati sellaista edes vaadi. Paikallisia pääuskontoja saa edelleen vapaasti arvostella, kuten kaikkia muitakin elämänkatsomuksia ja uskontoja, muttei islamia. Länsimaiden tulisi olla tästä tendenssistä syvästi huolissaan. Tässä kielletään tiettyjen ajatusten ilmaisu, mikä oleellisesti heikentää sananvapauttamme. Sananvapauteen kuuluu oikeus kyseenalaistaa ja kritisoida. Ihmisillä on oikeus pitää tai olla pitämättä uskontojen pyhäksi katsomia asioita.

Pohdintaa

Loppujen lopuksi islam ei ole vain uskonto, vaan enemmän tai vähemmän epädemokraattinen poliittinen järjestelmä. Sananvapautta säädellään poliittisesti, ja nämä rajoitukset ajavat aina jonkun tarkoitusperiä. Unkarilainen poliittisen islamin tutkija toteaa, että islamisaatio on peruuttamaton, kun muslimien määrä saavuttaa 16 % maan koko väestöstä. Ajatollah Khomeinin mukaan islamilainen oikeus ja lait vaativat, ettei islamilaisessa maailmassa sallita anti-islamilaisen hallituksen olemassaoloa, ja tämä on kaikkien islamilaisten velvollisuus. OIC:n  (islamilaisten maiden järjestö) tavoitteena on rajoittaa sananvapautta YK:n jäsenmaissa, mikä käytännössä tarkoittaa islamkritiikin estämistä kaikkialla. Tällainen kielto rajoittaisi oleellisesti sananvapautta länsimaissa. Kritiikki, myös uskonnollisia dogmeja kohtaan, on juuri olennainen osa sanavapauttamme. Uskonnolliset vakaumukset eivät saa olla suojattuja tarkastelulta, kritiikiltä tai arvostelulta ja tämän tulee koskea kaikkia uskontoja. Vaatimus siitä, että tiettyjä uskontoja saa kritisoida ja tiettyjä ei, on selkeästi epätasa-arvoista sananvapauden rajoittamista. Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että on oltava yhtä kriittinen, ketään ei pidä asettaa eri asemaan, sellaista kuin kohdennettua sananvapautta ei tule hyväksyä. Kohdennettu sananvapaus on epäedullista vapaalle demokratialle. Aito sananvapaus demokraattisessa yhteiskunnassa kestää kritiikin, erilaiset mielipiteet ja uskonnollisen satiirinkin.

Blogin kirjoittaja kannattaa aitoa sananvapautta, vaikka kokeekin kritiikin vastaanottamisen välillä vaikeana.

Lisää: https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2018/09/sananvapauden-rajoittaminen-ja-sen-seuraukset

Avainsanat: sananvapaus, kritisoida, uskonnot, islam-kritiikki

Lähde:

The Guardian (2017). Richard Dawkins event cancelled over his abusive speech against islam. Haettu: https://www.theguardian.com/books/2017/jul/24/richard-dawkins-event-cancelled-over-his-abusive-speech-against-islam

Huhtasaari, S. (2018). Manipuloiva kieli. Uuden ajan subkonteksti. BoD.

Kansalainen (2018). Islamisaatiota ei voi enää pysäyttää kun muslimeja on 16 % maan väestöstä. Haettu: https://www.kansalainen.fi/tutkija-islamisaatiota-ei-voi-enaa-pysayttaa-kun-muslimeja-on-16-prosenttia-maan-vaestosta/

Kolig, Erich (2016). Freedom of Speech and Islam. Routledge.

Psychology Today (2012). Freedom. Criticism all religion is fundamental right. Haettu: https://www.psychologytoday.com/us/blog/homo-consumericus/201203/freedom-criticism-all-religions-is-fundamental-right

Psychology Today (2017). The 11 Commandments of criticism. Haettu: https://www.psychologytoday.com/us/blog/thicken-your-skin/201706/the-11-commandments-criticism

SVTNyheter (2015). Biskopen vill ta bort kristna symboler i sjömanskyrkan. Haettu: https://www.svt.se/nyheter/lokalt/stockholm/biskopen-vill-ta-bort-kristna-symboler-i-sjomanskyrkan

The Telegraph (2004). We must be allowed to criticise Islam. Haettu: https://www.telegraph.co.uk/comment/personal-view/3608288/We-must-be-allowed-to-criticise-Islam.html

WebPsychologist (2014). The psychology of Criticism. Haettu: http://www.webpsychologist.net/the-psychology-of-criticism/

Wikipedia. Islamin kritiikki. Haettu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamin_kritiikki

Yle (2016). Flemming Rose ja sananvapauden vaikeus. Haettu: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/23/flemming-rose-ja-sananvapauden-vaikeus

Yle (2006): Paavi pahoillaan puheensa tulkinnasta. Haettu: https://yle.fi/uutiset/3-5751492