Aivomme ovat valehtelun asiantuntijoita, ne huijaavat jopa itseään ajattelemalla, että se mihin ne uskovat on totta. Ja tämän ne tekevät niin taitavasti, ettemme sitä itse havaitse tai tiedosta.

Alla muutamia esimerkkejä siitä, kuinka alitajunta vaikuttaa käyttäytymiseen ilman tietoisuutta.

Emme ole puolueettomia. Ihmiset uskovat olevansa muita parempia tekemään puolueettomia johtopäätöksiä, mutta tämä ei pidä paikkaansa, vaan on virheajattelua. Aivomme ovat puolueelliset, harhaiset ja täynnä erilaisia vääristymiä. Ne kyllä yrittävät kertoa meille, että emme ole puolueellisia, mutta todellisuudessa olemme. Jokainen meistä on puolueellinen. Tämä johtuu erilaisista ajattelutavoistamme, joita värittävät elämänkokemuksemme. Puolueellisia ja virheellisiä ajattelutapoja ovat esimerkiksi erilaiset kognitiiviset vinoumat. Kognitiivisten harhojen kautta henkilö hahmottaa ja tulkitsee informaatiota tietyllä tavalla, maailma nähdään ikään kuin suodatettujen linssien läpi. Mitä enemmän henkilö on ahdistunut, sitä enemmän hänellä on kognitiivisia vääristymiä. Tämä johtaa siihen, että henkilö suhtautuu asioihin puolueellisella tavalla, kognitiiviset harhat lisäävät henkilön epäilyksiä ja pelkoja. Objektiivisesta informaatiosta tulee kognitiivisen vinouman kautta vääristynyttä ja erilaiset virhearviot yleistyvät.

Kognitiivisten vääristymien takia ihmiset muun muassa asettavat etusijalle ja suhtautuvat positiivisemmin sellaisia henkilöitä kohtaan, joita he pitävät samankaltaisina, samalla kun he suhtautuvat kielteisesti muihin henkilöihin, joita he pitävät erilaisina. Ei lienee yllättävää, että tutunoloinen henkilö miellyttää meitä ja suhtaudumme häneen usein positiivisesti. Tässä on kyseessä ”altistumisvaikutuksesta”.  Lisäksi ihmisillä on taipumus luottaa enemmän sellaisiin henkilöihin, jotka näyttävät ja muistuttavat heille tutuilta ja luotettavilta henkilöiltä. Henkilö kallistuu myös sellaisten henkilöiden puoleen, joilla on meidän kanssa jotain yhteistä, kuten esimerkiksi samanlaiset numerot syntymäpäivässä. Ylipäätänsä pidämme ihmisistä, jotka koemme viehättävinä ja haluttavina. Meillä on taipumus myös liittää muitakin positiivisia piirteitä kyseisiin henkilöihin. Tämä tunnetaan niin sanottuna ”haloefektinä”. Olemme myös puolueellisia päätöksentekotilanteissa. Painotamme päätöksenteossa aivan liikaa tietoon, joka meille ensimmäisenä tarjotaan (kyseessä on ankkurointivaikutus).

Ristiriitatilanteissa koemme kognitiivista dissonanssia, jolla tarkoitetaan kahden ristiriitaisen kognition kokemista, eli henkilön faktat ja mielipiteet eivät kohtaa. Tällaisessa tilanteessa aivomme pyrkivät välttämään tosiasioiden ja mielipiteidensä välisiä ristiriitoja joko muokkaamalla tosiasiat yhteensopiviksi mielipiteiden kanssa tai muuttamalla faktoja mielipiteiden mukaisiksi. Aivomme luovat siis rinnakkaistodellisuuden, joka on täynnä harhakuvia.

Aivot uskottelevat meille, että olemme oikeassa. Aivot väittävät henkilön olevan oikeassa, vaikka todellisuus olisi päinvastainen. Todella moni ihminen on hämmästyttävän huono ymmärtämään tai myöntämään olevansa väärässä. Vaikka henkilölle näytetään kaikki mahdolliset todisteet ja faktat, niin mikään rationaalinen selitys ei mene perille, koska henkilö pitää muiden todisteita merkityksettöminä. Henkilö pysyy tiukasti kannassaan ja pitää entistä hanakammin kiinni todisteissa, jotka tukevat hänen omia näkökantojaan väittäen muita todisteita valheiksi tai valeuutisiksi. Tässä on kyse niin sanotusta “vahvistusvinoumasta“. Meillä on taipumus väheksyä todisteita, vaikkakin ne olisivat luotettavia ja tarkkoja, jos ne heikentävät meidän omaa uskomustamme. Lähes jokaiseen uskomukseen henkilö löytää niitä tukevia “todisteita“, ja samalla henkilö sivuuttaa sellaiset todisteet, jotka ovat ristiriidassa henkilön omien uskomusten kanssa. Aivomme toimivat näin. Ihmiset näkevät ja kokevat maailman omalta kannaltaan pitäen sitä todellisuutena ja tämän seurauksena henkilön tulkinta on usein vääristynyt tai harhautunut.

Aivot ovat alttiita stereotypioille. Stereotyyppinen ajattelu vaikuttaa suorituskykyymme. Adam Galinskin ja Adam Hajon tutkimuksessa henkilöt, joille kerrottiin valkoisen laboratoritakin olevan lääkärin takki, onnistuivat tehtävässään paremmin kuin ne osallistujat, joilla kerrottiin, että kyseessä on maalari  takki. Stereotyyppiseen ajatteluun pätee myös se, että jos henkilö ei usko pärjäävänsä, niin todennäköisesti hän ei myöskään pärjää. Tai jos hän ei usko onnistuvansa tehtävässä, niin hän tuskin onnistuu ja jos hän epäonnistuu, niin se vain vahvistaa henkilön uskomusta siitä, että hän on huono. Henkilöllä on myös taipumus projisoida omaa ajattelutapaansa muihin, henkilö ajattelee, että kaikki muutkin ajattelevat samalla tavalla, ja tämä yksimielisyysharha johtaa usein virheelliseen tulkintaan.

Aivot kärsivät muistihäiriöistä. Aivot eivät vain kerää ja varastoi tietoa niin kuin esimerkiksi tietokoneen kiintolevy, vaan tiedot tallennetaan ensin hippokampukselle, mutta ne eivät vain ”lepää” siellä, vaan joka kerta, kun muistamme jonkun asian, aivomme kirjoittavat ne uudelleen, ja tämän uudelleenvarastoinnin aikana ne myös käsitellään uudelleen. Ajan kuluessa tiedot siirretään asteittain aivokuorelle ja se erotetaan kontekstista, jossa se alun perin opittiin. Tämä prosessi voi johtaa ihmisten unohtamaan, oliko tieto totta vai ei. Ajan myötä väärinmuistaminen pahenee, ja vaikka ihmisille kerrotaankin, että kyseessä oli valheellinen tieto, ihmiset muistavat sen usein olevan totta. Lisäksi väärä tieto ei-uskottavasta lähteestä, johon alun perin ei uskottu, voi saada uskottavuutta kuukausien aikana, jolloin lyhytkestoinen hippokampusvarasto varastoi tiedon pitkäkestoiseen muistiin. Nämä muistamisvinoumat liittyvät juuri tiedon säilyttämiseen ja sen uudelleen mieleen palauttamiseen. Kun alkuperäinen lähde unohdetaan, valheelliset ja väärät tiedot saavat enemmän valtaa.

Aivot saavat henkilön joko yliarvioimaan tai aliarvioimaan kykynsä. ”Ylivertaisuusvinoumassa“ yksilö yliarvio itsensä. Aivot saavat henkilön ajattelemaan, että hän on todella hyvä jossakin, vaikka todellisuudessa hän ei sitä ole. Itse asiassa hän voi olla kyseisessä asiassa todella huono. Psykologien David Dunning ja Justin Kruger mukaan ihmiset, jotka ovat todella huonoja jossakin, ajattelevat että he ovat siinä hyviä. Monilla elämänalueilla epäpätevät ihmiset eivät tunnista, eivätkä pysty tunnistamaan kuinka epäpäteviä he ovat. Syynä tähän on se, että henkilö tarvitsisi tietoa ja kykyä ymmärtääkseen, on mahdotonta ymmärtää olevansa huono jossakin, jos ei edes  ymmärrä mitä huono tarkoittaa. Dunning-Kruger efektin mukaan ammattitaidottomat ihmiset ovat täysin vakuuttuneita taidoistaan ja kyvyistään, mutta eivät ole tietoisia metakognitiivisen kykyjensä puutteista. Epäpätevillä ihmisillä on siis usein taipumusta yliarvioida omia kykyjään, kun taas pätevät ihmiset aliarvioivat kykyjään. Tutkijoiden Pauline Rose Clanzen ja Suzanne Imesin mukaan aivomme saavat ihmisen (etenkin naisten) joskus myös aliarvioimaan kykyjään. Henkilö kokee, että hänen kykynsä on yliarvioitu ja tuntee itsensä jopa ”huiputtajaksi”. Jopa Einstein koki aikoinaan arvostustaan liioiteltuna ja koki itsensä tahattomaksi huijariksi.

Aivomme syyttävät muita tekijöitä. Meidän virheemme johtuvat olosuhteista, mutta muiden virheet toisen henkilön osaamattomuudesta ja taitojen puutteesta. Henkilö pitää myös saavutuksiaan omana ansionaan, mutta epäonnistuminen johtuu ulkoisista tekijöistä.

 Aivot muokkaavat aistihavaintojamme. Tässä kognitiivisessa vinoumassa (tunnetaan nimellä ”Pareidolia”) henkilön aistihavainnot muokkaantuvat yksilön mielessä merkityksellisiksi. Aivomme haluavat nähdä lainalaisuuksia, henkilö näkee mm. kuvioita, jossa niitä ei ole, esimerkiksi kasvoja kivien pinnoissa tai pilvissä. Ihmiset näkevät malleja satunnaisissa asioissa. Tämä johtuu siitä, että henkilö haluaa nähdä jotakin merkityksellistä, eikä vain sattumanvaraisuutta. Aivomme myös uskottelet, että asiat tapahtuvat jostakin syystä.

Aivot uskovat pienten lukujen lakiin. Erilaiset ”tilastolliset vinoumat” liittyvät henkilön taipumuksiin käsitellä informaatiota vastoin tilastollisia todennäköisyyksiä. Esimerkiksi ”Pelurin virhepäätelmässä” henkilö ajattelee, että jos jokin, vaikkakin satunnainan asia, on tapahtunut lyhyessä ajassa normaalia useammin, niin se tapahtuu vastedes harvemmin. Aivomme saavat myös ihmisen pelkäämään asioita, joita ei välttämättä koskaan tapahdu tai todennäköisyys sen tapahtumiselle on minimaalisen pieni, kuten esimerkiksi lento-onnettomuuteen joutuminen.

Pohdintaa

”Mieli on ihana palvelija, mutta huono isäntä”.  –Ram Dass

Uskomme melko paljon siihen, mihin haluamme uskoa. Kognitiiviset vinoumat johtavat usein virhearvioihin ja vääriin tulkintoihin. Käsityksemme ovat usein vääristyneitä ja rajallisia. Tosiasia on se, että huijaamme itse itseämme sekä toistuvasti että taukoamatta. Jotta voisimme minimoida virheelliset uskomuksemme, niin kaikki alkaa sen ymmärtämisestä, että emme ole ylivoimaisia, emmekä ole läheskään aina oikeassa saati puolueettomia, lisäksi aivomme kärsivät stereotypioista sekä muistivinoumista. On toki epämiellyttävää myöntää nämä asiat itselleen, mutta jos emme tätä tiedosta jatkamme itsemme huijaamista.

Itse kullekin meistä hyväksi pohdinnan aiheeksi: milloin olen itse viimeksi haastanut mielipiteideni, valintojeni ja käyttäytymiseni oikeutusta?

Blogin kirjoittaja on päivittäisessä taistelussa kognitiivisia vinoumiaan vastaan vaihtelevalla menestyksellä.

Avainsanat: valehtelu, kognitiiviset vinoumat, aivot

Lähteet:

APS. Association for Psychological Science. The Two Face of Attractiveness.  Haettu: https://www.psychologicalscience.org/news/were-only-human/the-two-faces-of-attractiveness.html

Clance, P.R. & Imes, S. (1978). The Imposter Phenomenin ih High Achieving Women: Dynamics and Therapeutic Intervention. Vol. 15, No. 3. Georgia State University Haettu: http://www.paulineroseclance.com/pdf/ip_high_achieving_women.pdf

Hajo, A. &  Galinsky, A.D. (2012). Enclothed Cognition. Journal of Experimental Social Psychology. Northwestern University. Haettu: http://www.utstat.utoronto.ca/reid/sta2201s/2012/labcoatarticle.pdf

Kruger, J. & Dunning, D. (1999). Unskilled and unaware of it: how difficulties in recognizing one’s own incompetence lead to inflated selfassessments. JpersSocPsychol.:77(6):1121-34. Haettu: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10626367

Nickerson, R.S. (1998). A ubiquitous phenomenon in many guises. Review of General Psychology 2(2), 175–220. Haettu: http://psy2.ucsd.edu/~mckenzie/nickersonConfirmationBias.pdf

Pacific Standard (2014). We are all confident idiots. Haettu: https://psmag.com/social-justice/confident-idiots-92793

PsychologyToday (2018). Believe me.. Why would I lie to me? Haettu: https://www.psychologytoday.com/us/blog/psych-illogical/201809/believe-mewhy-would-i-lie-me

PsychologyToday (2018). Top 20 ways you are lying to yourself. Haettu: https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-second-noble-truth/201805/top-20-ways-you-are-lying-yourself

The New York er (2005). Time Bandits. What were Einstein and Gödel talking about? Haettu: https://www.newyorker.com/magazine/2005/02/28/time-bandits-2

Wikipedia. Cognitive bias. Haettu: https://en.wikipedia.org/wiki/Cognitive_bias

Wikipedia. Cognitive dissonance. Haettu: https://en.wikipedia.org/wiki/Cognitive_dissonance

Wikipedia. List of Cognitive biases. Haettu: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_cognitive_biases