Kriminologian piirissä mitään muuta asiaa kuin kuolemanrangaistusta ei ole tutkittu ja arvioitu niin perusteellisesti. Itse asiassa tieteen parissa (koskien juuri käyttäytymistieteitä) on aika harvinaista löytää näin yhdenmukainen mielipide samasta asiasta. On useita erilaisia tutkimuksia, joissa on käytetty aivan erilaisia menetelmiä, jotka on tehty eri aikoina, eri paikoissa, rakentamalla tutkimuskysymyksiä eri tavoin; tieteellisesti todistetut tosiasiat kuolemanrangaistuksesta pysyvät samoina. Nykyinen kuolemanrangaistus ei toimi (Potter, 1997).

Kriminologeista yli 88%:ia eivät usko kuolemanrangaistuksen estävän rikoksentekijöitä. Uskottavaa tieteellistä näyttöä sille, että kuolemanrangaitukset ehkäisisivät rikollista käyttäytymistä ei löydy. Kuolemanrangaistus ei myöskään vähennä rkollisuutta tai poliittista väkivaltaa. Vaikka teloitukset ovat julkisia ja ne ovat tiedossa, rikollisuuteen ei ole havaittavissa mitään muutoksia (Potter, 1997; News, n.d.).

Ei ehkäisevää eikä pelotevaikutusta

Kuolemanrangaistuksen puolesta puhujien avain argumenttina on ollut se, ettei rikoksentekijä halua kuolla, ja uhka kuolemanrangaistuksesta ehkäisisi henkilöä syyllistymästä rikokseen. Ehkä kuuluisin ja paljon julkisuutta saanut Naci Mocanin tutkimuksessa todettiin, että kuolemanrangaistuksella olisi ehkäisevä vaikutus. Mutta useammat tutkimukset eivät tue Mocanin väitettä. Tutkimusten mukaan kuolemanrangaistuksella ei ole yhtään sen enempää ehkäisevää vaikutusta kuin pitkällä vankeustuomiolla. Ehkäisevä vaikutus on vain myytti.

Yksikään uskottava tutkimus kuolemanrangaistuksesta ja sen ennalta ehkäisevästä vaikutuksesta ei puhu myytin puolesta. Itseasiassa missään tutkimuksissa ei olla koskaan löydetty ehkäisevää vaikutusta.  Osa rikoksentekijöistä ovat tietoisia kustannus-hyöty suhteesta rikoksenteon ja rangaistuksen suhteen. Mutta väkivaltarikokset (tappo, murha) yleensä tehdään/tekee (1) huumeiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena (2) henkilöt, joilla on vakava persoonallisuushäiriö; (3) henkilö on teon aikana äärimmäisen raivon ja vihan valtaama; tai (4) voimakkaan pelon seurauksena. Mikään edellä mainituista mielentiloista ei edesauta ehkäisevän vaikutuksen edellyttämää rauhallista harkintaa. Itse asiassa, kuolemanrangaistus voi todennäköisesti vaarantaa poliisin työtä ja todistajien asemaa. Jos rikoksentekijä tietää, että häntä on odottamassa kuolemantuomio, niin hän voi päätyä tuomion välttääkseen vahingoittamaan lisää ihmisiä.

Yhdysvalloissa on tutkittu rikollisuuden määrää sekä osavaltioissa joissa on kuolemanrangaistus että osavaltioissa, joissa kuolemanrangaistusta ei ole. Tutkimusten mukaan rikollisuus ei ole pienempi niissä osavaltioissa, joissa on kuolemanrangaistus on käytössä, kun taas osavaltioissa, joissa ei ole kuolemantuomioita, rikosten määrä on monissa tapauksissa alhaisempi (Sellin, 1980 mainittu Potter, 1997). On myös havaittu, että osavaltioissa, joissa on aikaisemmin ollut kuolemanrangaistus ja joista kuolemanrangaistus on nyt poistettu, niin henkirikosten määrä ei ole lisääntynyt (Sellin, 1980; Zeisel, 1977, mainittu Potter, 1997).

Inkapasasitaation hyöty (?)

On totta, että yksittäinen rikoksentekijä ei enää uusisi rikostaan ja kuolemanrangaistus suojelisi yhteiskuntaa eliminoimalla rikoksen tekijän. Mutta useimmat tutkimukset päätyvät tuloksiin, jotka osoittavat, että kuolemanrangaistukset eivät suojaa yhteiskuntaa laajemmin väkivaltarikoksista mitenkään merkittävällä tavalla. Muun muassa eräässä laajassa tutkimuksessa (tutkimukseen osallistui 6835 miesvankia, jotka oli tuomittu taposta) todettiin, että vain 4,5% heistä oli tuomittu muusta rikoksesta ja vain 0,31% on tuomittu toisesta henkirikoksesta (Sellin, 1980 mainittu Potter, 1997 ). Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella 323 teloituksella voisimme estää mahdollisesti yhden murhan. Kuolemanrangaistusta ei suojele yhteiskuntaa väkivaltarikoksista, mutta vastaavasti löytyy merkittävää tieteellistä näyttöä, että kuolemanrangaistus stimuloi väkivaltaa, rikoksia ja kuolemaa.

Raaistaa yhteiskuntaa

kuolemanrangaistus tuottaa vakavia rikollisuuden ongelmia ja sosiaalisia ongelmia. Luultavasti tärkein tosiasia on se, että kuolemanrangaistus ei estä henkirikoksia vaan pikemminkin kannustaa ihmisiä tappamaan.  Tutkimukset kuolemanrangaistuksen ovat johdonmukaisesti osoittaneet, että henkirikosten määrät kasvavat ajallisesti lähellä julkistettua teloitusta. Yhteiskuntatieteilijät kutsuvat tätä “brutalisaatio ilmiönä”. Teloitukset stimuloivat tappamista koska valtio legitimoi ajatusta, että kosto on hyväksyttävää. Vastaavasti ihmiset kokevat, että voivat tappaa vihamiehiään, koska valtiokin voi ja tappamista ei koeta niin moraalittomana, koska valtiokin tekee niin (Bowers ja Pierce, 1980; kuningas, 1978 , Forst. 1983 mainittu Potter, 1997).

Murhien määrä kasvaa osavaltioissa, joissa kuolemanrangaistus on voimassa. Yhdysvaltain kansallinen murhien keskiarvo on 8,4% (kuolemantuomio voimassa osavaltiossa kuten Georgia, 11,7%; Florida, 11,4%; Louisiana, 11,6%, ja Texas, 12,1%). Kun näitä lukuja vertaa osavaltiohin, joissa ei ole kuolematuomioita kuten Vermont 2,0%, Maine 3,1%, Massachusetts 3,5%, Rhode Island 4,1%, Wisconsin 3,0%, Iowa 1,7%, Minnesota 2,9%, North Dakota 1.8%. Kuolemanrangaistus lisää henkirikosten määrää osavaltioissa, joissa sitä käytetään (Potter, 1997; Radelet & Lacock, 2009).

Rasistinen

Kuolemanrangaistus on myös rasistinen.  Syyttäjät, tuomaristo ja lautamiehet vaativat kuolemanrangaistusta helpommin jos uhri on musta. Valkoisten elämää näytetään arvostettavan paljon enemmän kuin mustien uhrien (Aguirre & Baker, 1993; Baldus et al., 1990; Pat-ernoster, 1991; Radelet, 1981 mainittu Potter, 1997).

Furman tutkimus osoittaa, että Afrikanamerikkalaisella, joka on tappanut valkoihoisen on noin 25 prosentin todennäköisyys saada kuolemantuomion, kun taas vastaavasti valkoihoinen joka on tappavat Afrikanamerikkalaisen on nolla prosentin todennäköisyys (Bowers ja Pierce, 1980; Baldus, et al., 1990, mainittu Potter, 1997).

Johtopäätös

Kuolemanrangaistus ei tutkimusten mukaan toimi henkirikosta ehkäisevänä pelotteena. Teloitukset tyydyttävät vain koston halua. Teloituksen arvo on todella lyhytikäinen, tyydytys kestää vain seuraavaan henkirikokseen asti. Lisäksi teloitukset raaistavat, niin niiden tomeenpanijoita kuin myös sitä yhteiskuntaa, jonka lait sen sallivat. Kuolemanrangaistus on peruuttamaton rangaistus, johon saatetaan pahimmassa tapauksessa tuomita syytön henkilö (ennen DNA- näytteitä tämä tapahtui useammin).

Rikolliselle teolle on suoritettava oikeudenmukainen hyvitys ja oikeuden on toteuduttava. Kuolemanrangaistuksessa ei kuitenkaan ole kyse oikeudenmukaisesta hyvityksestä vaan koston kierteestä. Koston kierre tuskin auttaa tai hyödyttää ketään, varsinkaan yhteiskuntaa ja sen rajallisia resursseja.

Avainsanat: kuolemanrangaistus, pelotevaikutus

Lähteet & viitteet:

Amnesty International. Death Penalty 015 Facts and Figures.Haettu: https://www.amnesty.org/en/latest/news/2016/04/death-penalty-2015-facts-and-figures/

Aguirre, A. & Baker, D.V. (1993). Racial prejudice and the death penalty: a research note. Social Issues, 20, 1150-6.

Death Penalty information Center, n.d. Study: 88% of criminologists do not believe the death penalty is an effective deterrent. Haettu: http://www.deathpenaltyinfo.org/study-88-criminologists-do-not-believe-death-penalty-effective-deterrent

Live Science (2012). Does Death Penalty Work as Deterrent? Haettu: http://www.livescience.com/19776-death-penalty-deterrent-capital-punishment.html

Lofquist, W. (2002). "Putting Them There, Keeping Them There, and Killing Them: An Analysis of State-Level Variations in Death Penalty Intensity," 87 Iowa Law Review 1505.

News. Fact Check (2015). No proof the death penalty prevents crime. Haettu: http://www.abc.net.au/news/2015-02-26/fact-check3a-does-the-death-penalty-deter3f/6116030

News, n.d. Fact Check: No proof the death penalty prevents crime. Haettu: http://www.abc.net.au/news/2015-02-26/fact-check3a-does-the-death-penalty-deter3f/6116030

Potter, G. (1997). Crime Control and the Death Penalty. The Advocate, Vol. 19, No. 6. Haettu:http://www.e-archives.ky.gov/pubs/Public_Adv/nov97/crime_control.htm

Radelet M.L. & Lacock T.L. (2009). DO EXECUTIONS LOWER HOMICIDE RATES? The views of Leading Criminologists. The Journal of Criminal Law & Criminology Vol.99, No. 2. Haettu: http://www.deathpenaltyinfo.org/facts-about-deterrence-and-death-penalty

The Washington Post by Max Ehrenfreund (2014). There’s still no evidence that executions deter criminals. Haettu:https://www.washingtonpost.com/news/wonk/wp/2014/04/30/theres-still-no-evidence-that-executions-deter-criminals/?utm_term=.0b08b8f973b7