”urbaanit legendat”

Yhteiskunnassa on pinttyneitä, vääriä uskomuksia siitä, että tietynlaiset käyttäytymisen vihjeet  tai kehon toiminnot kertoisivat meille valehtelusta. Suurin osa ihmisistä ajattelee, että muun muassa katsekontaktin vältteleminen, silmien räpyttely tai yleinen levottomuus kielisivät valehtelusta, mutta todellisuudessa tilanne on juuri päinvastainen. Ihmiset, jotka ovat kokeneita valehtelijoita, oppivat ja tietävät, että silloin kun ei kerro totuutta, kannattaa erityisesti katsoa silmiin. On siis turha etsiä Pinokkion nenää, sitä ei ole olemassa.

Tästäkin huolimatta löytyy useita teorioita erilaisista käyttäytymismalleista, joissa kerrotaan erilaisista merkeistä ja vihjeistä, joiden avulla valehteleva ihminen paljastuisi. Valitettavasti nämä erilaiset merkit ja vihjeet eivät ole tilastollisesti kovin merkittäviä tai luotettavia. Tutkimusten mukaan valheelle ei ole olemassa täysin varmoja merkkejä, jotka toimisivat aina ja joka tilanteessa. Yksi syy tälle on se, että ihmisten käyttäytymisessä on hyvin vaihtelevia eroja. Valehteluun liittyy vahvoja tunteita, joita on usein vaikea hillitä tai peittää, toiset hermostuvat, toiset tuntevat syyllisyyttä ja toiset jopa mielihyvää käsillä olevan haasteen suorittamisesta. Toiset vakavoituvat, toiset ottavat katsekontaktia, toiset taas välttelevät sitä. Useimmiten valehtelija ei tee  mitään erityistä silloin, kun hän valehtelee. Universaalista kehonkielen sanakirjaa valehtelusta ei siis ole olemassa. Mutta me luulemme, että löytyy fyysisiä vihjeitä, jotka paljastaisivat valehtelun. Luotamme stereotyyppiseen käyttäytymiseen. Tämä on virheellinen olettamus ja valehtijalle keskeinen etu.

”Emme ole hyviä valheiden tunnistamisessa”

Me ihmiset emme ole kovin hyviä valheiden tunnistamisessa. Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut, että normaalilla kadunmiehellä on hädin tuskin edes 50 prosentin mahdollisuus tunnistaa valhe. Jopa koulutetut ammattilaiset eivät pärjää yleensä paremmin kuin kadunmies. Huippuammattilaisten valheen tunnistamistarkkuus on hieman yli 60 prosenttia. Tämä tulos indikoi sitä, että valheenpaljastus on sattumanvaraista. Olemme itse asiassa niin huonoja erottamaan valheen totuudesta, että pärjäisimme paremmin ja saisimme parempia tuloksia kolikkoa heittämällä. Teknologiakaan ei juuri auta valheen tunnistamisessa. Kaikissa valheenpaljastustekniikoissa on puutteita.

”Haluamme uskoa valheisiin”

Oletamme automaattisesti, että asia, joka meille kerrotaan tai jonka kuulemme on totta. Ja tätä taipumustamme on vaikea muuttaa. Olemme yksinkertaisesti haluttomia käyttämään kognitiivisia resurssejamme edes sen harkitsemiseen, että joku valehtelisi meille. Ihminen valitsee mieluiten sellaisen tarinan ja lähteen, joka sopii parhaiten hänen omiin arvoihinsa ja ajatuksiinsa. Helppoa, mukavaa ja turvallista. Usein emme edes seuraa sellaisia lähteitä, jotka ovat omien käsityksemme kanssa ristiriidassa. Emme huomaa valheita, koska emme halua huomata niitä. Haluamme uskoa niihin. Tämä tuo valehtelijalle vahvan etulyöntiaseman. Valehteleminen meille hyväuskoisille on siis helppoa.

Valehtelijan edun minimointi

Valehtelijan edun minimoimiseksi ja itsemme vähemmän höynäytetyksi tekemiseksi on Feldmanin mukaan tiettyjä taktiikoita ja asenteita meidän täytyy hyväksyä. Meidän tulee tiedostaa se tosiseikka, että olemme surkeita valheenpaljasuksessa, on lähes mahdotonta tunnistaa meille valehteleva ihminen. Mutta vaikka emme tunnista valehtelua on meidän olennaista tietää milloin ja miksi joku valehtelee. Perinteisesti ihmiset valehtelevat meille kun he haluavat meiltä jotakin esimerkiksi rahaa tai kun he haluavat salata meiltä jotakin. Lisäksi meidän kannattaa objektiivisesti ja kriittisesti suhtautua tietoihin, joita saamme. Tulisi muistaa, että kaikki mitä meille sanotaan voi olla valhetta. Ei pdä luottaa, että kuulemamme olisi totta. Tarkista asia. Kysy taktisia kysymyksiä. Ole epäilevä, ole kriittinen, älä usko. Rationaalinen harkinta on hyvä ase valheellista tietoa vastaan, muuten valehtelija vie voiton.

”Valhe on juossut jo kilometrin siinä vaiheessa kun totuus vasta saa kengät jalkaan.”- vanha sananlasku

Avainsanat: valehtelija, valhe

Lähteet/liitteet:

Feldman, R. (2010). The Truth About Lying. Virgin Books. New York.

Robson, D. (2015). The best and worst ways to spot a liar. Psychology. BBC. Haettu: http://www.bbc.com/future/story/20150906-the-best-and-worst-ways-to-spot-a-liar

Wood, J. (2015). Why Do We Believe Lies Even After They Are Proven WrongPsych Central. Haettu: https://psychcentral.com/news/2012/09/23/why-do-we-believe-lies-even-after-they-are-proven-wrong/45002.html

Zimmerman, L. (2016). Deception detection. American Psychological Association. Haettu: http://www.apa.org/monitor/2016/03/deception.aspx