”If you don’t read the newspapers you are uninformed. If you do read them you are misinformed.”- Mark Twain

Media vaikenee, vääristää, manipuloi kuvilla, jättää kertomatta, antaa vääriä tietoja, vedättää ja kohauttaa. Vastakkainasettelu ja suuret tunteet myyvät. Useat uutiset ovat määrätietoisesti kohdistettu vaikuttamaan ajatteluumme. Luonnollisesti tarvitaan myös useita toistoja. Medialla on valtaa. Media yrittää manipuloida sekoittamalla tuotetun sisällön asiantuntemuksen kanssa. Media hämää sinua venytetyillä ja väitetyillä tosiseikoilla tai tilastotiedoilla. Täysin objektiivista mediaa ei ole olemassakaan, useamman jutun takana on jonkin intressin ajaminen.

Huomionhakuinen media. Uutisten tarkoituksena on kiinnittää huomiomme, joukkotiedotusvälineet päättävät, mitä he pitävät kannattavana uutisena ja mitä ei. Uutiset eivät välttämättä määräydy asiasisältönsä tai yhteiskunnallisen painoarvonsa ansiosta, vaan uutinen, joka myy parhaiten, nostetaan otsikoihin. Huomioarvon aikaansaamiseksi, valhe voittaa usein totuuden. Tosin ero „totuuden“ ja valheen välillä, ei ole niin yksinkertainen. Molemmissa on lukemattomia muunnelmia ja vivahteita. Suurin ero näiden kahden välillä on se, että valehtelu on helppoa, mutta tosiasioiden löytäminen vaatii kovaa työtä. Luhmanin mukaan joukkotiedotusvälineiden ongelma on se, että totuuden ja valheen ero ei ole välttämätöntä, toisin kuin esimerkiksi tieteellisessä järjestelmissä, joissa todentaminen on elintärkeää. Massamedia ei perustu siis totuuden etsimiseen, vaan se perustuu huomiohakuisuuteen.

Tosiasioiden kieltäminen. Media jättää tosiasiat huomioimatta. Esimerkiksi Suomessa valtamedia suhtautuu myönteisesti maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen. Ongelmana on se, että media antaa valtaosin positiivisen kuvan kyseisestä asioista ja negatiiviset puolet kuten maahanmuuttoon liittyvät ongelmat jätetään käsittelemättä tai niitä vähätellään. Asian objektiivinen käsittely ja uutisoiminen edellyttäisi siihen kohdistuvien etujen ja haittojen arviointia ennakkoluulottomasti kaikista näkökulmista.

Tapahtumaa ei uutisoida mediassa. Media vaikenee; ”jos sitä ei ole uutisissa, sitä ei ole tapahtunut”. Lehdistö ei välitä tietoa tapahtumasta tai välittää tietoa minimalistisesti. Jos meillä ei ole tietoa tapahtumista, emme pysty saamaan selville, mitä on meneillään.

Vuosi 1994 ja Ruandan sisällissota. Kaksi alueen suurinta etnistä ryhmää aloitti toistensa tappamisen, josta seurasi kansanmurha. Ensimmäisen kansanmurhaviikon aikana Euroopan lehdistö ei välittänyt tietoa tapahtumasta joten kukaan ei tiennyt murhista, vasta toisen viikon aikana lehdistö raportoi tapahtumista, ja tämän seurauksena Ruanda sai apua Euroopalta kansanmurhan lopettamiseksi.

Vääristävät mielikuvat. Media käyttää hämärtäviä otsikoita ja vääristää mielikuvia.

MTV.fi julkaisi (4.4.2018) kirjoituksen otsikolla: ”Historiallinen hetki koitti: Isä synnytti ensimmäistä kertaa Suomessa.”(https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lm-historiallinen-hetki-koitti-isa-synnytti-ensimmaista-kertaa-suomessa/6844302#gs.5==xOe4). Kyseinen otsikko hämärtää sen tosiseikan, että vain nainen voi synnyttää.  Biologisen sukupuolen mukaan, henkilö on joko hedelmöittyvä tai hedelmöittävä. Miehellä ei voi olla naisen sukupuoli- ja synnytyselimiä. Lisäksi raskauden kulku vaatii naishormoneja.

Media harhauttaa. Mitä isommat kohumissi/-poliitikko- ja ei-asiasisältöiset otsikot, sitä todennäköisemmin olennaista uutisoitavaa löytyy sivuotsikoista, kuten huomiota herättämättömistä ja asiasävyisesti otsikoiduista artikkeleista, sivulauseista ja pienellä printillä kirjoitetuista ”piilotetuista” asioista. Harhautuksen tarkoituksena on legitimoida subjektiivisuus sekä osatotuuden kertominen. Tyypillistä harhauttamista on myös tilastojen ja asiantuntijamielipiteiden julkaiseminen asiayhteydestä irrallisena. Oikeanlaisella kysymyksen asettelulla staattisen/erillisen tilaston tai asiantuntijalausunnon saa näyttämään jossain määrin uutisoitavan asian argumentointia tukevalta ja asiaankuuluvalta. Turhaan ei sanota: ”vale, emävale, tilastot.”

Helsingin Sanomissa oli uutinen pääkaupunkiseudun rikostilastoista (2015), otsikolla: ”Turvapaikanhakijoiden määrä ei juuri näy rikostilastoissa!” (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002882845.html), mutta poliisin tiedotteessa raiskausrikoksiin ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin liittyvät raiskausepäilyjen määrä oli kasvanut 116 % (https://www.poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/44028_HPL_Ulkomaan_kansalaisten_osuus_2015_3_.pdf?37e048249328d388)

Sosiaalinen media. Valhe leviää nopeammin ja on pitkäkestoisempi sosiaalisessa mediassa kuin totuus. Ihmiset ovat herkempiä toistamaan väärää tietoa kuin oikeaa. Vosough kollegoidensa kanssa tekemässä raportissaan tutkivat 126 000 tarinaa, joita seurasi noin 3 miljoonaa ihmistä yli 4,5 miljoonaa kertaa. Tutkimusryhmä havaitsi, että valheelliset uutiset olivat 70 prosenttia todennäköisemmin “uudelleen twiitattuja” kuin todelliset tarinat. Totuuden leviämiseen kesti kuusi kertaa kauemmin kuin valheellisen tiedon leviämiseen, jotta se saavutti 1500 ihmistä. Myös tarkastelu Twitterissä osoitti, että ”vääriä” uutisia uudelleen twiitattiin useammin kuin todellisia uutisia.

Sensuuri. Valtamedian uusi strategia on sensuroiminen. Kansalaiskeskustelujen rajoittamisesta on tullut uusi normi. Muutama mediataho on jo poistanut nettikommentoinnin kokonaan tarjonnastaan. Avoimen keskustelun on väitetty uhkaavan demokratiaa, mutta eikö demokratia ole ennen kaikkea avointa keskustelua?

Vaihtoehtomedia. Myös vastakohta tai valemediaksi kutsuttu media on vaihtoehto perinteiselle valtamedialle, jossa julkaistaan vaihtoehtoista tietoa. Valtamedian mukaan vaihtoehtoinen media ei toimi journalistisin periaatteiden mukaisesti ja vääristelee faktoja, kun taas vaihtoehtomedia kritisoi valtamediaa jatkuvasta totuuden muuntelusta. Kumpi on oikeassa ja kumpi valehtelee? Vai valehteleeko molemmat? Ei voi olla niin, että maailmaan mahtuu vain yksi totuus kerrallaan ja muut mielipiteet ovat trollausta. Onneksi tosiasiat pysyvät tosiasioina ja niiden paikkansapitävyys tulee voida tarkistaa niin valtamedian kuin vaihtoehtoisen median toimesta.

Mediassa esiintyneet valheet vaikuttavat meihin

Länsi-Australian yliopiston tutkimuksessa psykologit havaitsivat, että ihmiset uskovat helpommin valheelliseen tai väärään tietoon, koska siihen uskominen vie vähemmän aivokapasiteettia. Tietojen hylkääminen vaatii kognitiivista työtä eli on paljon haastavampaa olla uskomatta tarjolla olevaa tietoa. Lisäksi jos aihe ei ole lukijalle tärkeä tai hänellä on muitakin asioita mielessäsi, tulee hän todennäköisesti harhaanjohdetuksi, koska jatkuva tietotulva kuormittaa aivoja henkisesti niin paljon, että aivot antavat periksi. Tätä kutsutaan kognitiiviseksi ylikuormaksi, joka tarkoittaa sitä, että aivojen kognitiiviset voimavarat ovat ylikuormitettuja ja koska valheen tunnistaminen on haastavaa työtä, aivomme ei voi käsitellä kuin vain tietyn määrän uutisia. Toisin sanoen kun joka puolelta tulee niin paljon erilaisia uutisia, aivomme jossain vaiheessa pysähtyvät ja luovuttavat. Ja oletus tässä vaiheessa on siis se, että kaikki on “totuutta“.

Ja vaikka epäilisimme uutisen luotettavuutta, kiinnitämme todennäköisesti huomioita valheen etsimisen sijasta siihen, ovatko tiedot sopivia muiden asioiden kanssa, joihin uskomme. Ovatko ne linjassa sen kanssa, mitä haluamme kuulla? Ketkä kaikki uskovat siihen? Sopiiko tieto poliittiseen, uskonnolliseen tai sosiaaliseen näkemykseemme? On todettu, että henkilökohtainen maailmankatsomus voi olla erityisen vaikea este ylittää tiedon omaksumisessa.

Lisäksi media harjoittaa toistoja, ja toistot vastaavasti vaikuttavat meihin. Jos kuulemme jonkun asian tai tiedon riittävän usein, alamme uskoa siihen, olipa se totta tai ei. Vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa, tutkijat osoittivat, että jos ihmiset toistivat tiettyä lausetta riittävän monta kertaa, alkoi toistettu asia näyttämään todelta.

Lopuksi

Valehtelu yhteiskunnassamme on rutiininomainen tapa kommunikoida ihmisten kesken. Media on rehellinen, niin kauan kuin julkaistavat asiat ja uutiset ovat linjassa sen kanssa, mitä media haluaa meidän kuulevan. On tärkeä tiedostaa että media ajaa aina agendaa, poliittista tai ideologista. Ihmisyys ja subjektiivisuus käyvät käsi kädessä. Ja vaikka media haluaa meidän uskovan, että se edustaa asiantuntemusta kaikilla aloilla, on tämä käytännössä mahdottomuus. Median ensisijainen tavoite on huomion herättäminen, katsojalukujen tai levikin kasvattaminen, ei totuuden etsiminen.

Avainsanat: valehtelu, media

Lähteet:

Lewandowsky, S. & Ecker, U.K.H. & Seifert, C.M. & Schwarz, N. & Cook, J. (2012). Misinformation and Its Correction. Haettu: http://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1529100612451018

Huhtasaari, S. (2017). Venyvä totuus. Illuusio rehellisyydestä ja monogamiasta. Kustantaja: Bod

Mielen ihmeet. Manipuloiva media. Haettu:https://mielenihmeet.fi/manipuloiva-media/

NBC News (2018). Fake News. Lies spread faster on social than truth does. Haettu: https://www.nbcnews.com/health/health-news/fake-news-lies-spread-faster-social-media-truth-does-n854896