Eduskuntavaalit ovat ohi. Osa juhlii vaalivoittoaan, kun taas toiset työstävät vaalitappiotaan. Demokraattisissa vaaleissa joku aina voittaa ja joku häviää, eikä sellaista vaalitulosta ei tulla koskaan saamaan, joka miellyttäisi kaikkia.

Viime vuosina ja erityisesti viime presidentin vaalien jälkeen Yhdysvalloissa on havaittu henkilöillä keskimääräistä enemmän stressiä, ahdistusta ja jopa kliinistä masennusta. Eniten stressiä ovat kokeneet henkilöt, jotka kuuluvat yhteisöihin ja kannattavat puolueita, jotka yleisesti ottaen vastustavat hallituksen toteuttamaa politiikkaa.

Tälle ilmiölle on keksitty epävirallinen nimikin: vaalien jälkeinen traumaperäinen stressihäiriö (post election stress syndrome).  

(Huom! Lisäksi löytyy myös “Trump Anxiety Disorder“  ja “Trump derangement syndrome“  , joita ei  käsitellä tässä blogissa.)

Mistä siis on kyse?

Traumaattiset kokemukset voivat laukaista traumaperäisen stressihäiriön. Traumaperäinen oireyhtymä voi tulla kenelle tahansa, mutta usein henkilöllä on taustalla aikaisempia traumaattisia kokemuksia. Traumaattiset tapahtumat vaikuttavat väestöön epätasa-arvoisesti lisäksi yksilölliset reagointitavat jakautuvat epätasaisesti eri ihmisryhmille.

Aikaisempien tutkimusten mukaan, ihmisillä, joilla on enemmän aktiviteettia aivojen palkitsemisalueella, esiintyy vähemmän masennuksen oireita, ja vaikka nämä ihmiset olisivat masentuneita, toipuvat he masennuksesta nopeammin verrattuna henkilöihin, joiden aivojen palkitsemisjärjestelmä ei aktivoidu yhtä voimakkaasti. Suurin osa aivojen stressiä koskevat tutkimukset tarkastelevat tapahtumia, jotka tapahtuvat yksilöllisellä tasolla, mutta UCLA:n tutkijaryhmä halusi nähdä, voidaanko tätä laajentaa suurempaan tapahtumaan kuten koskemaan poliittisen ilmapiirin muutosta. Tutkimuksessa testattiin reagoivatko aivot, edellä mainittujen havaintojen valossa, poliittiseen ahdistukseen. Ja kyllä ne reagoivat; vaalien jälkeen ja vaalien johdosta jotkut ihmiset kokevat itsensä stressaantuneiksi ja masentuneiksi, mutta toiset eivät. Johtopäätöksenä todettiin, että jos aivojen palkitsemisjärjestelmä on aktiivinen ja pysyy aktiivisena, henkilö voi vaimentaa ahdistuneisuutta ja masennusta. Näyttää siis siltä, että henkilöt suojautuvat masennukselta joko aivojen palkitsemisjärjestelmän korkean aktivoinnin ansiosta sekä/ tai perheen tuesta. Mutta jos nämä suojaavat tekijät puuttuvat, niin henkilö kokee itsensä stressaantuneeksi ja jopa masentuneeksi.

Eräässä toisessa tutkimuksessa havaittiin, että useammat henkilöt ilmoittivat negatiivisen mielialan lisääntymisestä vaaleihin johtaneina päivinä, ja piikki oli vaalien yöllä. Emotionaaliset ja fysiologiset vasteet olivat osin riippuvaisia sukupuolesta, ja osin poliittisista asenteista. Vaalien jälkeen häviäjän kannattajat osoittivat korkeampaa stressiin liittyvää kortisolia, verrattuna niihin, jotka olivat äänestäneet voittajaa. Alttius stressiin vaihtelee yksilöiden kesken. Stressin mekaniikka on yleensä sama henkilöstä toiseen. On todettu, että haasteellisissa olosuhteissa kehomme tuottaa hormoneja (adrenaliinia, kortisolia ja norepinefriiniä). Traumaperäistä stressihäiriötä potevalla henkilöllä mm. kortisolineritys aivoissa on keskimääräistä heikompi, sydämen syketaajuus korkeampi samoin verenpaine sekä vahvistunut sympaattisen hermoston aktiivisuus lepotilassa. Muutokset poliittisessa järjestelmässä voivat vaikuttaa juuri näihin stressivasteisiin äänestäjissä, erityisesti niihin äänestäjiin, joiden kannattama puolue on sosiopoliittisesti heikompi.

Traumatutkimusjohtaja Jack Saul tarkastelee ilmiötä myös kollektiivisen trauma kautta. Kollektiivinen trauma on koko yhteisöä koskeva trauma, joka aiheutuu ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Se on yhteinen kokemus uhasta ja ahdistuksesta vastauksena äkillisiin tai meneillään oleviin tapahtumiin. Vaikka yleensä kollektiivinen trauma on peräisin äkillisistä tapahtumista, voidaan se Saulin mukaan laajentaa myös pitkäaikaisesti kestäviin ulkoisiin tekijöihin. Tietyt yhteisöt voivat kokea vaalituloksen ja siihen liittyvät tekijät uhkaavana ja tulevaisuuden ahdistavana.

summa summarum

Vaalien jälkeen häviäjän kannattajissa esiintyy korkeampaa stressiin liittyvää kortisolia verrattuna niihin, jotka äänestivät vaalien voittajaa. Muutamissa tutkimuksissa on havaittu, että muutokset yhteiskunnassa ja poliittisessa järjestelmässä voivat vaikuttaa stressivasteisiin äänestäjissä, joiden kannattama puolue on sosiopoliittisesti heikompi. Tutkimukseen osallistuneilla havaittiin samanlaisia oireita kuin traumaattisessa stressihäiriössä. Vaalitulos ja siitä seurannut epävarma tilanne aiheuttaa kohonnutta stressiä monille ihmisille, ja moni kokee tulevaisuuden jopa ahdistavana. Vaaleihin liittyvää stressiä, ja masennusta voidaan kuitenkin lieventää sosiaalisen tuen ja palkitsemisjärjestelmän avulla.

Traumaperäinen stressihäiriö voidaan yleensä tunnistaa noin kuukauden kuluttua traumatapahtumasta. Saa nähdä aiheuttaako Suomessa eduskuntavaalientulos ja tuloksesta aiheutuneet seuraukset samanlaisia reaktiota äänestäjissä ja eri yhteisöissä kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentin vaalien vaalitulos.

Blogin kirjoittaja ei koe stressiä tästä asiasta.

Avainsanat: Vaalit, traumaperäinen stressihäiriö, kollektiivinen trauma

Lähteet: 

Guardian (2016). Trump Clinton election battle left student with PTSD symptoms, study finds.Haettu: https://www.theguardian.com/us-news/2018/oct/23/trump-clinton-2016-election-ptsd-students-stressful-experience-

Saul, J. (2014). Collective Trauma, Collective Healing. Promoting Community resilience in the aftermath of disaster. Routledge, New York.

Schelling, G. & Briegel, J. & Roozendaal, B. & Stoll, C. & Rothenhäusler, H. & Kapfhammer, P. (2001). The effect of stress doses of hydrocortisone during septic shock on posttraumatic stress disorder in survivors. Biological Psychiatry. Volume 50, Issue 12, Pages 978-985. Haettu: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0006322301012707

Stanton, S.J. & Labar, K.S. & Saini, E.K. & Kuhn, C.M. & Beehner, J.C. (2010). Stressful politics: voters’ cortisol responses to the outcome of the 2008 United States Presidential election. Psychoneuroendocrinology, 35(5):768-74.Haettu:https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19962831

Tashjian, S.M. & Galvàn, A. (2018). The Role of Mesolimbic Circuitry in Buffering Election-Related Distress. Journal of Neuroscience, 38 (11) 2887-2898. Haettu: http://www.jneurosci.org/content/38/11/2887