Terrorismin tutkiminen on vaikeaa, koska ilmiö kytkeytyy usein poliittisiin ideologioihin. Psykologiassa on edelleen epäselvyyksiä itsemurhahyökkääjien toiminnasta. Uhraavatko he elämänsä ideologisesta syystä vai haluavatko he todella kuolla? Lankfordin mukaan vastaus tähän kysymykseen löytyy ”marttyyri”-konseptista.

Rikosoikeuden professori Lankford torjuu  kirjassaan ”The Myth of Martydom” vallitsevat näkemyksen radikalisoituneista itsemurhaterroristeista. Konventionaalisen näkemyksen mukaan itsemurhaterroristit eivät yleensä ole sairaita tai alttiita itsemurhalle vaan he ovat psykologisesti vakaita yksilöitä, jotka uhraavat itseään altruistisista syistä. Heidät nähdään oman konseptinsa kuten esimerkiksi radikaali-islamin tuotteena. Ensisilmäyksellä voikin usein vaikuttaa, että tekijä on henkisesti normaali nuori ihminen (Itsemurhahyökkääjät ovat yleensä nuoria miehiä). Lisäksi ystävät ja läheiset kuvaavat iskuntekijää usein ystävälliseksi ja harmittomaksi kaveriksi. Mutta tämä ei Lankfordin mukaan ole totta. Ja tämän perinteisen käsityksen tulisi muuttua. Lankfordin mukaan kyseiset henkilöt ovat tyytymättömiä, epävakaita, traumatisoituneita, epätoivoisia ja henkisesti sairaita yksilöitä, jotka haluavat kuolla. Miksei näistä ongelmista sitten uutisoida tai puhuta? Useimmissa kulttuureissa henkilökohtaisten ongelmien salaaminen on tavallista. Usein salataan se, jos tekijä kärsi kaksisuuntaisesta mielialahäriöstä, masennuksesta ja/tai aineiden värinkäytöstä. Tekijän kirjoituksissa on usein jälkikäteen löytynyt itsemurha-ajatuksia tai hän on niistä usein vihjaillut.

Lankford ei ole yksin käsityksensä kanssa, yhä useammat tutkijat haastavat konventionaalisen olettamuksen. Muun muassa Ariel Merarin tutkimusryhmä teki psykologisia testejä ennalta pidätetyistä itsemurhapommittajista ja löysi todisteita itsemurha alttiudesta, masennuksesta ja aikaisemmista (ei-terroristi) itsemurha yrityksistä. David Lester havaitsi postraumaattisia stressihäiriöitä kuten ahdistusta, toivottomuutta ja epätoivoa monelta naispuoliselta itsenurhaterroristiltä. Lisäksi useissa viimeaikaisissa artikkeleissa on todisteita psykologisista samankaltaisuuksista itsemurhaterroristien ja henkilöiden, jotka tekevät itsemurhia (joihin ei sisälly väkivaltaa) välillä. Itseasiassa itsemurha-terroristien psykologiset profiilit eivät juuri poikkea muista itsemurhan tehneistä. Kaikissa tapauksissa taustalla on henkisiä sairauksia kuten sosiaalista eristäytymistä, henkilökohtaista ja ammatillista epäonnistumista. Toisin sanoen hekilöt ovat kokeneet psykologista tuskaa.

Mielenkiintoiseksi seikan tekee tässä se, että useimmat itsemurhaterroristit tulevat muslimimaailmasta, jossa stigma perinteistä itsemurhaa vastaan on korkea. Kun islam terroristi päättää lopettaa elämänsä, hänen mahdollisuudet ovat rajalliset. Islamin uskonnossa on voimakkaita kieltoja tavanomaisesta itsemurhasta. Terroristijärjestöt käyttävät hyväkseen juuri epätoivoisissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä ja rekrytoivat niitä, jotka ovat halukkaita vaarantamaan elämäänsä ja tarvittaessa kuolemaan asian puolesta, jossa tehtävän palkintona on marttyyrikuolema ja sen mukanaan tuoma kunnia.

Lopuksi

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan ainakin osa itsemurhahyökkääjistä ovat itsemurha-alttiita. Tarjoaako marttyyrikuolema tekijälle niin sanotun porsaanreiän? Itsemurhaiskun kautta he uskovat takaavansa oman kuolemansa eli uskovat pääsevänsä taivaaseen helvetin sijaan. Lanfordin teorian ongelmana on vähäisten käytännön ratkaisujen tarjoaminen traagisten tapausten vähentämiseksi. Landford kyllä ehdottaa, että sen sijaan, että luokittelisimme itsemurhahyökkääjät ”normaaleiksi” tai ”martyyreiksi” meidän tulisi pitää heitä henkisesti sairaina yksilöinä. Lisäksi meidän ei tulisi enää nähdä itsemurhaiskuja marttyyritekoina, koska se vain lisää marttyyrikuoleman ihannointia ja voi jopa yllyttää itsemurhahyökkäyksiin.

Itsemurha on islamin vastaista. Marttyyrikuolema ei ole.

Avainsanat: marttyyrikuolema, terroristi, itsemurhahyökkääjä, itsemurha

Lähteet & viitteet:

Brym, R.J. & Araj, B. (2012). Are Suicide Bombers Suicidal? Studies on Conflict & Terrorism. Routledge. Haettu: http://projects.chass.utoronto.ca/brym/suicidal.pdf

Lankford, A. (2013). The Myth of Martydom: What really Drives Suicide Bombers, Rampage Shooters, and Other Self-Destructive Killers. St Martin’s Press. New York.

Lester, D. (2005). Suicide and the Holocaust. Nova Publisher.

Merari, A. (2010). Driven to Death. Psyhological and Social Aspects of Suicide Terrorism. Oxford University Press.

The Religion of Islam. Despair and Suicide in Islam.Haettu: www.islamreligion.com