Olin puhumassa Ylen Perjantai-ohjelmassa valehtelusta (26.10) https://areena.yle.fi/1-4247871. Ohjelmassa käsiteltiin myös radikaali rehellisyyttä (Psykologian tohtorin ja psykoterapeutin Brad Blantonin kehittämä liike ). Ohjelmassa muun muassa pohdittiin sitä, että muuttuisiko elämämme parempaan suuntaan, jos aina ja joka tilanteessa puhuisimme totta. Olen rehellisyyden kannalla, mutta tässä muutama pointti, miksi en yleisesti ottaen kannata radikaali rehellisyyttä:

  1. Radikaali rehellisyys on itsekästä rehellisyyttä. Henkilö voi kokea tulevansa “vapaaksi“, mutta millä hinnalla? Kaikilla sanoilla on seurauksensa ja me kannamme vastuun sanomisistamme. Kannamme vastuun lopputulemasta. Radikaali rehellisyydellä suututat, loukkaat, pahoitat toisen mielen, ja kaiken tämän teet tietoisesti. Sinun ei tarvitse olla radikaali rehellinen ollaksesi rehellinen!
  2. Radikaali rehellisyys ei ole lopullinen totuus, vaan enemmänkin subjektiivinen kokemus. Henkilön uskomukset ja näkemykset, ovat näkemyksiä, ja vaikka ne koettaisiin kuinka voimakkaana hyvänsä, niin se ei tee niistä universaalista totuutta. Radikaali totuus on yleensä jonkun henkilön mielipide, ei tosiasia. Ihmiset ylipäätänsä yliarvioivat mielipiteitään ja osaamistaan. Mielipiteet ovat mielipiteitä ja tosiasiat ovat tosiasioita.
  3. Radikaali rehellisyys ei ole kovin rakentavaa. Henkilö tulisi ottaa henkilönä, ja tilannekohtaisesti. Jos sinulta ei löydy mitään hyvää sanottavaa, niin silloin on parempi pitää suunsa kiinni ennen kuin sanoo jotakin peruuttamatonta. Tämä koskee myös sellaisia tilanteita kun kyseessä on toisen henkilön arvot ja arvomaailma. Vaikka emme jakaisi samoja arvoja, meidän tulisi pystyä kunnioittamaan toisten arvoja. Niitä vastaan ei saisi hyökätä. Sama pätee myös kulttuurien välisiin arvoihin ja eroihin. Jos diplomatia väistyisi radikaali rehellisyyden tieltä, niin pahimmassa tapauksessa siitä seuraisi sota.
  4. Radikaali rehellisessä maailmassa eläminen olisi raadollista. Radikaali rehellisyys tuhoaisi ihmissuhteita ja kykyämme kommunikoida muiden kanssa. Jaksaisimmeko, pystyisimmekö saati haluaisimmeko elää maailmassa, jossa saisimme kuulla suorat sanat jokaisesta heikkoudestamme, jokaisesta virheestämme, jokaisesta turhasta hankinnastamme, huonosta hiustenleikkuusta ja niin edelleen? Tuskin.

Totuuden etsiminen kannattaa aina, ja loppupelissä rehellisyys on paras mahdollinen toimintatapa meille, mutta radikaali rehellisyys voi olla jopa vaarallista, ja radikaalia tyhmyyttä, jos emme tietyissä tilanteissa käytetä suodattimia.

Mutta tietyissä tilanteissa radikaali rehellisyys voi kannattaa, esimerkiksi silloin, kun puhumme meille tärkeistä yhteiskunnallisista asioista oman maan sisällä. Yhteiskunnan epäkohdistava tulisi puhua suoraan ja kaikilta näkökulmilta, tietoja poistamatta, pimittämättä tai epäämättä. Päättäjien kertoma niin sanottu muunneltu totuus voitaisiin vaihtaa radikaali totuudeksi, vaikka saman tien, koska muunnellun totuuden kertominen ei ole avoimuutta, vaan se on valehtelua ja ihmisten manipulointia. Rehellisyys olisi parasta politiikkaa.

Avainsanat: rehellisyys, radikaali rehellisyys

Lähteet:

Huhtasaari, S. (2017). Venyvä totuus. Illuusio rehellisyydestä ja monogamiasta. BoD.

Psychologies (2011). Radical honesty put to the test. Haettu: https://www.psychologies.co.uk/self/radical-honesty-put-to-the-test.html

The Telegraph (2000). Is honesty the best policy? Haettu: https://www.telegraph.co.uk/news/health/news/4703536/Is-honesty-the-best-policy.html