Varhain alkanut epäsosiaalinen käyttäytyminen ennakoi kroonista rikollista käyttäytymistä (Farrington 2005; Fergusson ym. 2005; Moffitt ym. 1996; Tremblay & LeMarquand 2001 mainittu Haapasalo, n.d). Kyseinen väite on todettu useissa pitkittäistutkimuksissa, joiden mukaan 25-50 prosenttia lapsista, jotka ovat varhain käyttäytyneet epäsosiaalisesti, ovat jo 12.–13. ikävuoteen mennessä kehittyneet rikolliseen suuntaan (Loeber & Farrington 2001). Mitä nuorempana käytösongelmat ja rikokset alkavat sitä kroonisempaa ja vakavampaa rikollinen käyttäytyminen on aikuisiässä (Pakes & Pakes, 2009; Haapasalo, n.d)

Varhaiset riskitekijät

Loeber ja Farringtonin (2001) jakavat varhaiset riskitekijät kolmeen luokkaan: yksilölliset tekijät, perhetekijät, koulu ja kasvuympäristö.

Yksilölliset tekijät

  • Varhainen antisosiaalinen käyttäytyminen (kuten esimerkiksi fyysinen aggressio, pureminen, eläinrääkkäys)
  • Heikko kognitiivinen kehitys
  • Alhainen älykkyys
  • Hyperaktiivisuus

Perhetekijät

  • Pahoinpitely
  • Perheväkivalta
  • Vanhempien psykopatia
  • Perinnöllinen antisosiaalinen käyttäytyminen
  • Teiniraskaus

Koulu ja kasvuympäristö

  • Heikko koulumenestys
  • Huono akateemisen menestys
  • Köyhyys
  • turvaton lähiö
  • Rikolliset vertaisryhmät

 

Ekstrovertti ja introvertti

Eysenckin (1977) mukaan avain tekijä rikollisen ja ei-rikollisen välillä on ekstrovertin ja introvertin välinen ero. Ekstrovertit tarvitsevat introverttejä enemmän stimulaatiota, he ottavat helpommin riskejä, ovat seikkailunhaluisia, itsevarmoja, impulsiivisia, etsivät jännityksiä ja välittävät vähemmän rangaistuksista, ja nämä voivat olla selittäviä tekijöitä siitä, miksi ekstrovertit syyllistyvät muita helpommin rikoksiin. Introvertit puolestaan ovat hiljaisia, pidättyväisiä, ujoja, syrjään vetäytyviä ja harkitsevia (Sarkis, 2014; Pakes & Pakes, 2009). Myöhemmin Eysenck (1989) jakoi persoonallisuuden kolmeen eri dimensioon; psykopaattiset piirteet, ekstroversio eli ulospäinsuuntautuneisuus ja neuroottisuus. Vangit saavat usein korkeita pistemääriä psykopatiassa, ekstroversiossa ja neuroottisuudessa.

Pohdintaa

Yllä mainitut Loeberin ja Farringtonin riskitekijät saavat tukea useista muista vastaavanlaisista tutkimuksista. On todettu, että sekä yksilölliset että ulkopuoliset tekijät ennakoivat myöhempää rikollista käyttäytymistä. Tulee kuitenkin muistaa, että mikään tekijä tai merkki ei yksinään riitä välttämättä ennustamaan henkilön mahdollista myöhempää rikollista käyttäytymistä. Rikollinen käyttäytyminen ei ole pelkkää perimää, biologia ei tuomitse jotakin rikolliseksi, vaan paljon vaikuttaa se, mitä lapselle tai nuorelle tapahtuu  varttumisen aikana. Ympäristötekijät säätelevät myös geenien toimintaa.

Eysenckin mainitsema ekstroverttius ei varsinaisesti tee henkilöstä rikollista, vaikka alttius rikolliseen käyttäytymiseen on suurempi kuin introverteillä. Ekstroverttien stimulaatiohakuisuus, rangaistuksista vähät välittäminen ja riskinotto kasvattaa riskiä rikokseen syyllistymiselle. Eysenckin jako on  kuitenkin aika pelkistetty. Harva meistä on jompaa kumpaa ääripäätä. Useimmat meistä sijoittuu johonkin näiden kahden välille ja osa sijoittuu keskelle ja ovat ns. ambiverttejä.

Varhaisten riskitekijöiden tiedostaminen ja tunnistaminen on tärkeää, koska rikollisuudelle tyypillinen käyttäytyminen näkyy jo hyvin pienissä lapsissa. Puuttumisella voidaan mahdollisesti estää näiden riskissä olevien lasten ja nuorten oireilun vaikeutuminen ja kehittyminen myöhemmin rikolliseksi käyttäytymiseksi. Varhaisten riskitekijöiden ehkäisemiseen on mahdollisuuksia monilla eri tasoilla. Neuvola- ja kouluterveydenhuollossa on tärkeää tunnistaa lasten ja nuorten varhaiset riskitekijät käyttäytymisen kehityksessä. Neuvolassa ja kouluyhteisöissä voidaan tietoisesti toimia niin, että tuetaan lasten ja nuorten psykososiaalista kehitystä.

Avainsanat: varhaiset riskitekijät, rikollinen käyttäytyminen, ekstrovertti

Lähteet:

Eysenck, H.J. (1977). Crime and Personality. London: Granada

Eysenck, H.J. & Gudjonsson, G.H. (1989). The Causes and Cures of Criminality. New York: Plenum Press

Haapasalo, J. (n.d.). IV kasvuympäristön varhaiset riskitekijät rikollisen käyttäytymisen kehityksessä. Haettu: https://www.researchgate.net/publication/265823448_IV_KASVUYMPARISTON_VARHAISET_RISKITEKIJAT_RIKOLLISEN_KAYTTAYTYMISEN_KEHITYKSESSA

Loeber, R. & Farrington, D.P. (2001). Child Delinquents. Development, Intervention and Service Needs. Thousands Oaks, CA: Sage.

Pakes, F. & Pakes, S. (2009). Criminal Psychology. Willan Publishing.

Sarkis, S. (2014). Do Extroverts Really Take More Risks? Psychology Today. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/here-there-and-everywhere/201406/do-extroverts-really-take-more-risks-0