(Blogia muokattu 2.12.2016 kohdassa naiset versus miehet)

Muutama sana pelosta

”Huominen ilman pelkoa” on utopiaa. Kaunis ajatus, mutta täysin irrallaan todellisuudesta. Pelko kuuluu kaikkien ihmisten elämään. Pelkääminen yllättäviä, tuntemattomia ja äkillisiä asioita on täysin normaalia ja luonnollista. Pelko on osa synnynnäistä suojelumekanismiamme. Pelon tunne voi kuitenkin pitkittyä tai olla jatkuvaa. Tällainen pelko syö voimavaroja ja kuluttaa elmistöä samaan tapaan kuin pitkäaikainen stressi. Pelkoja on erilaisia, tässä blogikirjoituksessa tarkastellaan rikollisuuden pelkoa ja kyseisen pelon paradoksia.

Rikollisuuden pelko

Kuvittele seuraava tilanne:

Kävelet yksin pimeää kujaa pitkin ja yhtäkkiä kuulet askeleita takaasi jotka lähestyvät sinua kiihtyvällä vauhdilla. Askeleet tulevat koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Miten reagoit?

Useimmat meistä tulevat valppaimmiksi. Lisäksi olemme pienen hetken mahdollisesti pelon vallassa. Tämä tunne kestää yleensä vain hyvin lyhyen aikaa. Pelko tulee ja menee tilanteen mukaan.

Tämä on rationaalinen tapana suhtautua asiaan, koska useimmissa tilanteissa on aina riskin vaara (Pakes & Pakes, 2009).

Boers (1997, mainittu Wynne, 2008) esittää 3 eri tasoa rikoksen pelkoon:

  1. Mikrotaso; (henkilökohtainen huoli, uhrin näkökulma) rikollisuuden pelko on seuraus uhriksi joutumisen pelosta (tunnetaan myös kognitiivisena näkökantana)
  2. Mesotaso; (yhteiskunnalliset seikat, sosiaalisen kontrollin näkökulma) rikollisuuden pelko on seurausta ympäristön turvallisuusriskeistä.
  3. Makrotaso: rikollisuuden pelko syntyy häiriön ja turvattomuuden seurauksena.  Pelko siitä, että rikollisuus on yhteiskunnassa riistäytymässä käsistä.

Rikoksen pelkoon vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa taloudellinen lama, työttömyys, yleinen epävarmuus, sosiaalinen huono-osaisuus, yhteiskunnan monikulttuuristuinen ja etninen pluralisoituminen, väestön ikääntyminen, joukkotiedoitusvälineiden uutisointi ja rikollisuuden esiintyminen yleisesti (Niemi, 2000).

Rikollisuuden pelolle on tyypillistä lyhytaikaisuus ja tilannekohtaisuus (aikaan ja paikkaan sidottu). Mutta pelko voi pahimmillaan pitkittyä ja kehittyä jatkuvaksi. Pelko voi olla myös ylipelkäämistä. Ylipelkäämisen laukaisee usein henkilön tutun tai läheisen joutuminen rikoksen kohteeksi (Niemi, 2000). Tällainen pitkittynyt, jatkuva ylipelkääminen ei liity enää johonkin tiettyyn tilanteeseen, vaan kyseessä on pelon voima sisältäpäin. Henkilöt, joilla on sisäinen pelko havaitsevat maailmaa eri tavalla. He todennäköisesti ottavat huomioon neutraalitkin tilanteet pelottavina. Lopputuloksena he reagoivat tilanteisiin paniikinomaisesti, ovat suojavarjelun liiottelijoita, ottavat varotoimia rikollisuutta vastaan ylikorostaen turvallisuustekijöitä ja rajoittavat omaa arkikäyttäytymistään, jotteivat joutuisi uhriksi (Pakes & Winstone, 2007). Pitkittynyt rikollisuuden pelko sekä rajoittaa henkilön normaalielämää ja käyttäytymistä että heikentää elämänlaatua, ja sen hallintaa.

Naiset versus miehet / Nuoret versus vanhat

Naiset pelkäävät enemmän ja useimmin kuin miehet. Naiset ovat myös, useimpien tutkimusten mukaan, enemmän huolissaan rikoksen kohteeksi joutumisesta. Naiset pelkäävät eniten väkivallan, seksuaalisen väkivallan  ja kotiin murrtautumisen kohteeksi joutumista (Niemi, 2000; Pakes & Pakes, 2009; Wynne, 2008; Schaut, 2006). Yksi merkittävä selittävä tekijä tälle on se, että naisilla on 11 kertaa suurempi riski joutua seksuaalirikoksen uhriksi kuin miehillä (Tjaden & Thomas, 1998 mainittu Pakes & pakes, 2009; Pakes & Pakes, 2009; Wynne, 2008). Lisäksi naisten kokema väkivalta on suurelta osin omaisten ja tuttujen aiheuttamaa. Ero sukupuolten huolestuneisuuden välillä voi johtua myös osittain rooliodotuksista,  naisten rooliodotuksiin kuuluu huolestuneisuus ja miehet eivät mahdollisesti ilmaise yhtä herkästi pelkotuntemuksiaan kuin naiset (Niemi, 2000).

Sukupuoli ei ainoastaan selitä rikollisuuden pelkoa, vaan myös ikä vaikuttaa rikollisuuden pelkoon. Sukupuolten ja ikäryhmien pelot kohdistuvat erityyppisiin rikoksiin. Nuoret naiset pelkäävät eniten seksuaalirikoksia, vanhemmat naiset taas ryöstöä kadulla ja vanhemmat miehet asuntomurtoa,  tämä johtuu usein henkilön oman heikon kunnon vuoksi, tunteesta omien vaikutusmahdollisuuksien heikkoudesta, keksi-ikäiset naiset ja  miehet pelkäävät suhteessa vähiten. Käsitys omasta haavoittuvuudesta on keskeinen väkivallan pelkoa määrittävä tekijä (Heiskanen, 2002 mainittu Niemi, 2000). Rikollisuutta pelkäävät suhteessa vähiten nuoret miehet, vaikka heidän uhriksijoutumisen todennäköisyys toista edellyttääkin. Tämä saattaa johtua uhriksi riippumattomasta joutumisen riskiarvioinnista (Niemi, 2000: Pakes & Pakes, 2009).

Hyvätuloiset versus pienituloiset

Pelko ja turvattomuus näyttää kasaantuvan entistä enemmän huono-osaisten asuinalueille. On havaittu, että alhaisten tulojen alueilla pelätään enemmän kuin hyvätuloisten alueella (Pakes & Pakes, 2009; Wynne, 2008; Niemi, 2000).

Kaupunkilaiset versus maalaiset

Henkilöt, jotka asuvat kaupungeissa tai esikakupunki alueilla pelkäävät enemmän kuin maalla asuvat. Rikollisuus on suhteellisen kaupunkilainen phenomeeni, joten tämä saattaa selittää miksi kaupunkilaiset pelkäävät enemmän. Lisäksi ihmisten saama kuva kaupunkien rikollisuudesta joukkovälineiden kautta lisää palkoa. Myös naapurusto vaikuttaa pelkäämisen tasoon. Graffitit, huumeet, ja häiriöt tuovat mukanaan turvattomuuden tunnetta (Pakes & Pakes, 2009; Wynne, 2008; Niemi, 2000).

Pelko ja rotu

Englantilaisen tutkimuksen mukaan etnisen vähemmistötaustan omaavat henkilöt pelkäävät todennäköisemmin enemmän muun muuassa murtoja, väkivaltarikoksia ja rikollisuutta yeensä verrattuna valtaväestöön (Wynne, 2008). Rikosmedian on todettu, ulkomaisten tutkimusten mukaan, lisäävän rikospelkoja varsinkin alueilla, joilla on suuria etnisiä vähemmistöjä (Eschholz ym. 2003, mainittu Niemi, 2000).

Paradoksi

Rikollisuuden pelossa on paljon ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi rikoksen pelko ja rikollisuuden määrä eivät ole lisääntyneet samanaikaisesti ja/ tai samansuuntaisesti. Ristiriitaisuuksia löytyy paljon myös kun tarkastellaan rikoksen kohteeksi joutumisesta ja pelkoa rikoksen kohteeksi joutumiselle. Useat kriminologit ovat verranneet rkollisuuden pelkoa suhteessa todellisten uhriksi joutumisen riskin kanssa. Tutkimuksissa on havaittu, että ne, jotka pelkäävät eniten, joutuvat vähiten uhriksi, kun taas verrattuna niihin, joita rikollisuus ei tunnu pelottavan/haittaavan, ovat eniten alttiita joutua rikolisuuden uhriksi. Tästä yhtenä esimerkkinä ovat mm. naiset. Naiset pelkäävät miehiä enemmän katuväkivallan kohteeksi joutumista, vaikka naisten uhriksijoutumisen todennäköisyys katuväkivallalle on selvästi pienempi. Useimmin uhriksi joutuvat nuoret miehet, jotka puolestaan pelkäävät katuväkivaltaa kaikkein vähiten (Pakes & Pakes, 2009; Wynne, 2008; Niemi, 2000). Rikollisuuden pelon paradoksissa kyse on siis rikoksen uhriksi joutumisen pelosta riippumatta todennäköisyydestä joutua rikoksen teon uhriksi. Pelko on näin ollen sukupuolten kesken kääntäen verrannollinen rikoksen uhriksi joutumisen suhteen.

Summa sum marum

”Huominen ilman pelkoa” ei tule toteutumaan. Pelko on alkukantainen osa ihmistä. Se annammeko pelolle vallan määrittelee usein lopputuleman. Rikollisuuden pelossa on usein kyse voimakkaista mielikuvista. Pelkoon vaikuttavat ja pelkoa lisäävät erilaiset yhteiskunnalliset seikat, median ja joukkotiedotusvälineiden uutisointi sekä henkilön omaan elämäntilanteeseen liittyvät asiat. Tiedotusvälineiden tulisi tunnustaa sen kollektiivinen vastuu uutisten välittämisestä. Tämä voi kyllä olla epärealistinen tavoite, koska media haluaa draamaa, pelko ja kärsimys myy. Rikollisuus ei tule koskaan täysin häviämään yhteiskunnastamme, mutta siitä etukäteen pelkääminen on turhaa. Lisäksi jatkuva pelkääminen kahlitsee. Mutta koska useimmissa tilanteissa on aina riskin vaara, huolestuminen yleisellä tasolla rikoksen mahdollisuudesta on kuitenkin rationaalista ja tarkkaavaisuus kannattaa aina.

Avainsanat: rikollisuuden pelko, pelko, paradoksi

Lähdeluettelo:

Niemi, H. (2000). Rikollisuuden pelko. S. 274-294. Haettu: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152439/4_Rikollisuuden_pelko.pdf?sequence=22

Pakes, F. & Pakes, S. (2009). Criminal Psychology. Willan Publishing.

Pakes, F. & Winstone , J. (2007). Psyhology and Crime: Understanding and Tackling Offender Behaviour. Cullompton: Willan.

Schaut, A. (2006). The Fear of Victimization-Paradox: Disproportional fear  of women and the elderly- rational or irrational? Haettu:http://www.grin.com/en/e-book/87827/the-fear-of-victimization-paradox

Wynne, T. (2008). An Investigation into the Fear of Crime: Is there a Link between the Fear of Crime and the Likelihood of Victimisation? Internet Journal of Criminology. Haettu: http://www.internetjournalofcriminology.com/wynne%20-%20fear%20of%20crime.pdf